Media ja viihde ›

GoGo-FIN: Tuli ostettua Switchille alesta Phoenix Wright Ace Attorney Trilogy, Beholder ja Wargroove. Harmi ettei vaan noita Nintendon omia isompia pelejä (Mariot, Donkey Kong jne.) saa halvalla. Edelleen sama ostaa huuto.netistä. Lähes kaikki siellä storessa 39€.
 
Yksi suosikkipelisarjoja tuo Ace Attorney. Kaikki osat hyviä ja onnistui jopa uudistamaan itseään raikkaalla tavalla kun tuli nuo Great Ace Attorney Chroniclesit, jotka sijoittuvat muutama sata vuotta taaksepäin aiemmista peleistä.
 
Eilen tuli vedettyä ME3 loppuun, oli kyllä hyvä eikä paljoa häviä kakkoselle. Kakkosen combatti oli parempi ja häiritsi vähän miten kolmosessa Shepardin selkä vie liian ison osan ruudusta eikä asetta saanut pois, jotta olisi paremmin voinut katsoa ympärilleen.
 
Nämä taisivat olla ensimmäiset ammuntapelit, jotka olen pelannut ohjaimella. Ei ollut mitään herkkua, mutta varsinkin kakkosessa räiskinnät toimi ihan hyvin.

LordWinter: Yksi suosikkipelisarjoja tuo Ace Attorney. Kaikki osat hyviä ja onnistui jopa uudistamaan itseään raikkaalla tavalla kun tuli nuo Great Ace Attorney Chroniclesit, jotka sijoittuvat muutama sata vuotta taaksepäin aiemmista peleistä.
 
Eilen tuli vedettyä ME3 loppuun, oli kyllä hyvä eikä paljoa häviä kakkoselle. Kakkosen combatti oli parempi ja häiritsi vähän miten kolmosessa Shepardin selkä vie liian ison osan ruudusta eikä asetta saanut pois, jotta olisi paremmin voinut katsoa ympärilleen.
 
Nämä taisivat olla ensimmäiset ammuntapelit, jotka olen pelannut ohjaimella. Ei ollut mitään herkkua, mutta varsinkin kakkosessa räiskinnät toimi ihan hyvin.
 
Parasta vielä, että jäänyt itsellä pelaamatta aiemmin nuo Ace Wrightit vaikka joskus oli DS ja 3DS, joista ainakin DS:lle taidettiin julkaista näitä. Saman huomasin, kun oli alennuksessa tuo Chronicles, että niitähän tullut enemmänkin. Toisaalta kahtoo milloin tulee pelattua noita, Vampyr vielä vahvasti kesken.
 
Räiskintäpelit pc:llä jäänyt noihin Duke/Doom/Quake peleihin. Aina ollut sen verran kyykkypc, jolla ei pelata mitään uudehkoja pelejä, joten konsolit aina hoitanut sen.

Vampyr tuli pelattua tuossa läpi, ihan hyvä peli. Ensimmäisen osan pikkuvirheitä täynnä jotka voitaisiin siloitella jatko osassa pois, mutta jota ei varmaan tule. Switchille löyty alesta Star Wars Kotor, tämäkin varmaan kolmas versio samasta pelistä itselle, mutta ei tätä läppärillä saa pelattua läpi. Sohvalta /telkkaristapaljon mukavempaa. Harmi ettei kakkosta ole julkaistu switchille. En kyllä ymmärrä miksi. Suoria portteja käytännössä.

On se hienoa pelata rocket leaguessa comppia kun jo pronsissa kaikki lentelee ku prot. Eipä siinä mullakin alkanut lentomaalit välillä onnistuu mutta usein menee yli yrittämisen puolella sitten :D

Hetki jo mennyt kun viimeksi pelailin konsolia mutta sekin hetki saattaa vielä koittaa.
Ainakin Star Wars - Battlefront (se ensimmäinen) on niin klassiko että pakkohan sitä vähän pitäs joskus mäiskyttää.
Star Wars elokuvat on menettänyt loistokkuuttaan vuosien mittaan mutta kun tuo peli on niin kiva.
Vieläköhän joskus Final Fantasy VIII päätyy konsoliin, se oli kans aika must juttu joskus. Olisi kai päivitetty versiokin nykyään maailmalla.
Ei näköjään uutuudet loista minun suosikeissa vaan jo tutut ja tunnetut, Need For Speed - Underground (se ensimmäinen) pitää ehkä joskus taas testata.
Grand Theft Auto III on kans must juttu.

Tammikuussa jatkoin Twilight Princessistä aloittamaani pelaamattomien Zeldojen koluamista Majora's Maskilla, jonka olen aikain saatossa jättänyt kesken jo kahdesti. Peli nauttii sen luokan suosiota, että tällä kertaa päätin vetää maaliin saakka pelkästään sivistyksen nimissä. Tämä Ocarina of Timen vaikeasti autistinen veli vaatii runsaasti aikaa ja rakkautta, mutta kun pari kolmen päivän sykliä on kulunut tietoa keräten, ja Terminan hahmot tarinoineen alkavat tulla tutuiksi, alkaa peli pitää otteessaan. Lähestyvä tuho saa jokaisen hahmon ja sivutehtävän kautta omat kasvonsa tragedialle, mikä korostaa kaiken yllä leijuvaa kohtalokkaan tummasävyistä ja surumielistä tunnelmaa. Oman vaikutelmansa antaa myös se, että peli alkaa lähes suoraan siitä mihin Ocarina jäi, ja melkeinpä kaikki vastaantulevat hahmot ovat edellisestä osasta tuttuja, mutta vain ulkonäöltään. Termina on kuin surrealistinen rinnakkaistodellisuus, tai vääristynyt uni Hyrulesta.
 
Kaikkea edellä mainittua korostaa Linkin rooli tiedon ja vastuun kantajana, mutta tässä tulevat esille myös peliin liittyvät ongelmat. Minulle Zeldoissa on ensimmäisestä osasta lähtien ollut ideana jokaisen nurkan huolellinen tutkiminen kaikessa rauhassa, sekä hahmon vahvistumisen ja uusien alueiden avautumisen myötä paisuva suuren seikkailun ja etenemisen tuntu. Kun Majorassa saa kierron aikana sivujuonia päätökseen, onkin pian siirryttävä takaisin ensimmäisen päivän alkuun, ja juuri täyttymyksensä saaneet hahmot rypevät jälleen ongelmissaan. Merkintä muistikirjassa, ja palkinnoksi saatu maski eivät suuresti lämmitä, vaikka toki tiedostankin, että draamallisesti juuri tämä on pelissä se "juttu". Tämä kuvio tuo myös peliin rasittavaksi käyvää toisteisuutta. Aikasiirtymässä menetetyt kulutustavarat saa nopeasti takaisin, mutta kyllähän se kyrpii katsoa viidennen kerran kaukoputken läpi Moon's tearin tippumista taivaalta, tai availla sulkeutuneita alueita uudelleen puhumattakaan siitä, että sattui ajan loppuessa olemaan jossakin neljästä temppelistä. Tiivistetään siis niin, että upea taideteos, mutta toisteisuudessaan ja työläydessään keskinkertainen peli.
 
Majoran jälkeen läpäisin yhden temppelin mittaisen, Ocarinan ja Majoran väliin sijoittuvan romhackin The Missing Link. Ihan puoli-ok. Sitten siirryinkin The Wind Wakeriin. Kun pelissä arviolta 4-vuotiaaseen Linkiin, ja lapsille suunnattua animaatiota muistuttavaan tyyliin tottui, paljastui alta mainio seikkailu. Loppua kohden aloin hieman väsähtää kaavamaiseen meriruudukon naarailuun, mutta kokonaisvaikutelma jäi hyvinkin positiiviseksi. Parempi kuin Majora's Mask, mutta niin itsestäänselvällä tavalla, ettei aiheesta jäänyt tarvetta jaaritella samoissa määrin.

Zed: Tammikuussa jatkoin Twilight Princessistä aloittamaani pelaamattomien Zeldojen koluamista Majora's Maskilla, jonka olen aikain saatossa jättänyt kesken jo kahdesti. Peli nauttii sen luokan suosiota, että tällä kertaa päätin vetää maaliin saakka pelkästään sivistyksen nimissä. Tämä Ocarina of Timen vaikeasti autistinen veli vaatii runsaasti aikaa ja rakkautta, mutta kun pari kolmen päivän sykliä on kulunut tietoa keräten, ja Terminan hahmot tarinoineen alkavat tulla tutuiksi, alkaa peli pitää otteessaan. Lähestyvä tuho saa jokaisen hahmon ja sivutehtävän kautta omat kasvonsa tragedialle, mikä korostaa kaiken yllä leijuvaa kohtalokkaan tummasävyistä ja surumielistä tunnelmaa. Oman vaikutelmansa antaa myös se, että peli alkaa lähes suoraan siitä mihin Ocarina jäi, ja melkeinpä kaikki vastaantulevat hahmot ovat edellisestä osasta tuttuja, mutta vain ulkonäöltään. Termina on kuin surrealistinen rinnakkaistodellisuus, tai vääristynyt uni Hyrulesta.
 
Kaikkea edellä mainittua korostaa Linkin rooli tiedon ja vastuun kantajana, mutta tässä tulevat esille myös peliin liittyvät ongelmat. Minulle Zeldoissa on ensimmäisestä osasta lähtien ollut ideana jokaisen nurkan huolellinen tutkiminen kaikessa rauhassa, sekä hahmon vahvistumisen ja uusien alueiden avautumisen myötä paisuva suuren seikkailun ja etenemisen tuntu. Kun Majorassa saa kierron aikana sivujuonia päätökseen, onkin pian siirryttävä takaisin ensimmäisen päivän alkuun, ja juuri täyttymyksensä saaneet hahmot rypevät jälleen ongelmissaan. Merkintä muistikirjassa, ja palkinnoksi saatu maski eivät suuresti lämmitä, vaikka toki tiedostankin, että draamallisesti juuri tämä on pelissä se "juttu". Tämä kuvio tuo myös peliin rasittavaksi käyvää toisteisuutta. Aikasiirtymässä menetetyt kulutustavarat saa nopeasti takaisin, mutta kyllähän se kyrpii katsoa viidennen kerran kaukoputken läpi Moon's tearin tippumista taivaalta, tai availla sulkeutuneita alueita uudelleen puhumattakaan siitä, että sattui ajan loppuessa olemaan jossakin neljästä temppelistä. Tiivistetään siis niin, että upea taideteos, mutta toisteisuudessaan ja työläydessään keskinkertainen peli.
 
Majoran jälkeen läpäisin yhden temppelin mittaisen, Ocarinan ja Majoran väliin sijoittuvan romhackin The Missing Link. Ihan puoli-ok. Sitten siirryinkin The Wind Wakeriin. Kun pelissä arviolta 4-vuotiaaseen Linkiin, ja lapsille suunnattua animaatiota muistuttavaan tyyliin tottui, paljastui alta mainio seikkailu. Loppua kohden aloin hieman väsähtää kaavamaiseen meriruudukon naarailuun, mutta kokonaisvaikutelma jäi hyvinkin positiiviseksi. Parempi kuin Majora's Mask, mutta niin itsestäänselvällä tavalla, ettei aiheesta jäänyt tarvetta jaaritella samoissa määrin.
 
Hyvää tekstiä. Jäänyt itsellä väliin sekä ocarina että majora. Kumpaakin pelannut kyllä, mutten läpi ikinä saanut. Millä alustalla tuli pelattua noita? Windwaker kyllä iski tullessaan , hyvä edelleenkin. Ne DS jatkot tälle oli kyllä aika keskinkertaista.

GoGo-FIN: Millä alustalla tuli pelattua noita?
 
PC:llä, Xbox 360:n pädillä. Emulaattoreina Dolphin ja Project64, joiden filttereillä alkuperäistä grafiikkaakin sai parannettua mukavasti.

Pistin Witcherin (3) palautukseen ennen kuin alotinkaan sitä, kun fundeerasin, että Elden Ringin myötä sitä ei kuitenkaan kerkeä pelaamaan. Sit bongasinkin Horizon: Zero Dawnin huokealla ja sen parissa on nyt mennyt pari päivää. *Facepalm*
 
Huikee peli kyllä.

Olin heikko, ostin Elden Ringin. Tässä nyt on tosin sellanen catch-a-fish, että meikällä on Dark Souls 3 pahasti kesken ja ennen, ku se on pelattu lisäreineen läpi, ei Elden Rings asennu. Että hopi hopi vaan, itselleni...

Decadetroll: Olin heikko, ostin Elden Ringin. Tässä nyt on tosin sellanen catch-a-fish, että meikällä on Dark Souls 3 pahasti kesken ja ennen, ku se on pelattu lisäreineen läpi, ei Elden Rings asennu. Että hopi hopi vaan, itselleni...
 
Mulla kolme tuntia takana. Ekat 1,5 h olin sitä mieltä, että olisi mielummin ollut vähemmän open-world -henkinen, kuten Soulssit/Bloodborne, mutta kyllä tuo nyt uppoaa. Suosittelen.

Elden Ring on lähtenyt täälläkin hyvin käyntiin, vaikuttaa tosi lupaavalta.

Arviolta yli kymmenen vuoden tauon jälkeen tuli taas koeajettua Heroes 3. Ei vieläkään käsitystä, kuinka tätä kuuluisi pelata. En tiedä, miten on silloin junnuna onnistunut pelaamaan läpi yhtäkään kampanjaa.

Weetoz: Elden Ring on lähtenyt täälläkin hyvin käyntiin, vaikuttaa tosi lupaavalta.
 
Aluksi en ollut varma tuosta open worldista, kun en ollut varma minne pitäisi mennä ja se eka pakollinen bossi tuntui vähän turhan hankalalta alussa. Nyt olen alkanut sopeutumaan avoimeen maailmaan ja seikkailuun. Välillä on vähän tyhjäkäyntiä, kun etsiskelee paikkoja, eikä ole varma minne menisi. Olen kolunnut vähän sieltä täältä ja bosseja on tullut tapettua ehkä jotain 7-10 väliltä. En ole pysynyt laskuissa.

Tappajabanaani: Arviolta yli kymmenen vuoden tauon jälkeen tuli taas koeajettua Heroes 3. Ei vieläkään käsitystä, kuinka tätä kuuluisi pelata. En tiedä, miten on silloin junnuna onnistunut pelaamaan läpi yhtäkään kampanjaa.
 
Tein saman huomion muutama vuosi sitten. Saattaa kyllä olla että tuli junnuna pelattua jotain random mappeja kampanjojen sijaan. Viimeksi kun yritti niin kolme ekaa kampanjaa taisi mennä helpohkosti, mutta neljännessä tuli stoppi. Viimeistään siinä tajusi että ko. pelissä täytyy tehdä ratkaisevia juttuja riittävän ajoissa, enkä vieläkään ole varma mitä ne ratkaisevat jutut tarkalleen on.

Pistinpä bloodbornen ladaten.
 
Saa nähdä kun työt, harrastukset ja muu sosiaalinen elämä niin pääseekö tuossa ikinä eteenpäin. Pitää varmaan paperille kirjoittaa aina ylös että mihin jäi :D

Kokeilin Fallout kolmosta, muttei oikein napannut. Tykkään kyllä tuollaisesta ydintuho/bunkkeriasetelmasta, joka on vähän ajankohtainenkin (vähän rankempaa huumoria), mutta heti kun pääsi ulkomaailmaan niin ei vaan kiinnostanut. Sama juttu kuin RDR1:n kanssa jota myös kokeilin vasta lähiaikoina, kenties aika on ajanut noista ohi sillä molempien pelien vapaus ei vaan tuntunut miltään.
 
Ehkäpä Bioshock lähtisi.

Isä kusinen (ristin sen father gascoigenen noin) oli kyllä vähän tervetuloa bloodborneen. Muutaman yrityksen jälkeen kaatui kuitenkin. Kyllähän tämä tuntuu tosi tunnelmalliselta peliltä. Haluaako joku kertoa miten tuo lvl uppaus toimii? Dreamissa oli se nukke alussa elottomana ja sitten yhtä-äkkiä jonkusen ajan päästä elossa ja sen kautta sai lvl ylöspäin. Liittyykö ne ihmeen insightit siihe jotenkin että onko se puhetuulella vai eloton? En halua googlettaa mitään mutta tuohon olis kiva selvyys saada.

Ed_Guy: Isä kusinen (ristin sen father gascoigenen noin) oli kyllä vähän tervetuloa bloodborneen. Muutaman yrityksen jälkeen kaatui kuitenkin. Kyllähän tämä tuntuu tosi tunnelmalliselta peliltä. Haluaako joku kertoa miten tuo lvl uppaus toimii? Dreamissa oli se nukke alussa elottomana ja sitten yhtä-äkkiä jonkusen ajan päästä elossa ja sen kautta sai lvl ylöspäin. Liittyykö ne ihmeen insightit siihe jotenkin että onko se puhetuulella vai eloton? En halua googlettaa mitään mutta tuohon olis kiva selvyys saada.
 
Se levelausnukke herää pysyvästi henkiin sen jälkeen kun saa ensimmäisen insightin. Sen jälkeen insightillä ei ole merkitystä levelauksen suhteen.