Klassinen ›

Tajusin vasta äsken kun sain Spotifyn vihdoin ladattua koneelleni että Spotifyssakaan ei jostain kumman syystä ole Kalervo Tuukkasen Sea Symphonyn pitkää, lähes 17 minuuttista avausosaa Largo-Allegro, vaikka niin siinä selvästi lukee vaan sen aloittaa kuten Tubessakin teoksessa vasta toisena osana oleva lyhyt, kevyt ja nopea Intermezzo-osa joka tulee kahteen kertaan. Perkele, minua on huijattu. Tuo puuttuva Largo-Allegro osa on siitä ainutlaatuinen että sen muodostaa lähes impressionistisessa pehmeydessään aaltomainen melodiikka joka on uutta Tuukkasta ja joka on luonnollisesti Finlandia Recordsin levyllä. Täytynee joko lainata levy uudestaan kirjastosta tai ostaa se. Muuten ei pääse kuuntelemaan koko sinfoniaa. Ehkäpä osa on jonkun mielestä liian pitkä ja puuduttava että se on päätetty poistaa Tubesta ja Spotifysta. Kuka tietää.
 
En usko kuitenkaan että kyse olisi tekijänoikeudellisista, teknisistä, kaupallisista tai mielivaltaisista syistä koska tuo ensimmäinen osa tempomerkinnältään Largo-Allegro on kuitenkin mainittu joten kyse voi olla vain inhimillisestä erehdyksestä että ensimmäinen osa on jäänyt pois ja välimerellinen ja osin pandiatoninen 2. osa intermezzo (allegro scherzo) soi kahdesti peräjälkeen.
 
Se että Meri sinfonian laaja avausosa on jätetty kokonaan pois ja 2. Intermezzo osa soi kahdesti on käytäntö ja ratkaisu joka ei ole tyydyttävä mutta ei myöskään noudata alkuperäisen merisinfonian muotorakennetta lainkaan. Harmittaa vaan niin vietävästi että juuri kun luulin saavani kuulla sen ihanan avausosan Spotifysta niin siellä on toimittukin samalla tavalla kuin Tubessa mikä tekee hallaa koko kauniille teokselle.
 
Tuukkasen Meri sinfonia kokonaisuudessaan on kyllä levytetty mutta Tuubissa ja Spotifyssa siitä tarjoillaan vain 3 osaa ( osin pandiatoninen Intermezzo osa, allegro scherzo, kahteen kertaan) kun se muodoltaan on 4 osainen teos siihen kuuluvine laajoine avausosineen ja siinä 3:tta osaa kauniimpine duettovokaliiseineen ja vaikuttavine kuorojaksoineen, joka edellä mainituilta palvelimilta puuttuu vaikka totta puhuen sekin on fantastisen kauniista alkupuoliskostaan huolimatta muodoltaan hieman hajanainen osa ja loppupuolella se kärsii myös ajoittaisesta inspiraation köyhtymisestäkin joissakin kohdissa muttei himmennä kokonaisuuden autuaaksi tekevää lumousta.

Tuukkasen lisäksi myös mm. Ralph Vaughan Williams, Howard Hanson, Rued Langgaard, Gösta Nyström ja Hugo Alfven ovat säveltäneet meriaiheisia sinfonioita jotka on myös levytetty ja Spotify tarjoilee oman soittolistansa meren inspiroimasta taidemusiikista josta kuitenkin esim. Tuukkasen Merisinfonia kokonaan puuttuu mutta Esim. Hansonin sinfonian avausosa on mukana kuten myös Kasken yö meren rannalla ja Klamin Merikuvia. Hansonin sinfonian 1. osa ei kuitenkaan aivan yllä Tuukkasen Meri sinfonian avausosan kauneuden tasolle sikäli kun täällä joku tuntee sen kun sitä ei ole tuubissa eikä spotifyssa vaikka siellä lukee Allegro-Largo joka on avausosan tempomerkintänä mutta kestoa sillä on Finlandia Recordsin levyllä lähes 17 minuuttia kun näillä kahdella musiikkipalvelulla meri sinfonian avausosaksi on mielivaltaisesti tai erehdyksessä tullut Meri sinfonian 3 ja puoli minuuttinen intermezzo osa joka on varsinaisesti kyseisen sinfonian toinen osa joka siis soi siellä kahteen kertaan. Hydrotherapy kokoelmalla joka esittelee suomalaista vesi-ja meriaiheista musiikkia Tuukkasen Meri sinfonian lyhyt Intermezzo on mukana muttei esim. Sulho Rannan laulua Oceania.

Klamin musiikkiestetiikasta:
"Helsingin kaupunginorkesterin kansankonsertissaan soittama Tuukkasen Kalvean immen tarina oli Klamin ensimmäinen kosketus Kalervo Tuukkasen musiikkiin. Teos ei
vakuuttanut Klamia ei sisällyksellään eikä sävellystyönäytteenä. Tuukkasen sävellyskonsertti pari vuotta myöhemmin sen sijaan oli ilahduttava tapaus, parhaimpia mitä viime aikoina tältä alalta on kuulunut. Tuukkasen vahvoina puolina Klami pitää vauhdikkuutta, lennokkuutta ja sujuvaa, kangertelematonta ilmaisua. Säveltäjän heikkoutena on hänen mielestään epäitsenäisyys: Sibeliusmaisuus on näet niiden /Tuukkasen teosten/ varsinainen ydin. Se ei ilmene yksin teeman keksinnässä, vaan myös äänenkuljetuksessa, struktuurissa ym. leimaa antavissa piirteissä. Huomautuksista huolimatta Klamin käsitys Tuukkasesta on vahvasti myönteinen: - - - niin vauhdikasta ja sujuvaa juoksevaa allegroa kuin Serenata giocosan viimeinen osa, ei kirjoita muu kuin tosi lahjakas mies."
 
Sanoisin että Klamin kritisoima sibeliusmaisuus Tuukkaen musiikissa joka saattaa kuulua vain joinakin yksittäisinä sitaatteina joissakin teoksissa ei ole niin hallitseva kuin Klamin tekstistä ilmenee. Esim. Serenatan ja Meri sinfonian viimeisen osan loppunousu on selvästi mukailtu Sibeliuksen 5. sinfonian avausosan ja jälkimmäinen sen finaalin loppunousun mukaan mutta muuten musiikki on ehtaa Tuukkasta ja hänen musiikissaan ilmenee emotionaalista voimaa joka Sibeliuksen musiikista silmiinpistävästi puuttuu.

Tuukkasen musiikkia esitettiin suomessa vielä 1950-ja 1960-luvuilla melko säännöllisesti, joskus myös Yhdysvalloissa asti, ja hänen 6. sinfoniansakin 10 vuoden sinfonisen hiljaisuuden jälkeen oli odotettu tapaus suomen musiikkielämässä v. 1978 ja jonka jussi jalaskin tallensi kantanauhalle kunnes Tuukkasen musiikki kohutun modernismin ja dodekafonian esiinmarssin jälkeen katosi vähitellen kokonaan ohjelmistosta mistä sitten erinäiset tahot kiistelivät ja taittoivat peistä perinteisen musiikin puolesta modernismia vastaan ja toisinpäin pääsemättä kait tyydyttävään ratkaisuun ja lopputulokseen asian tiimoilta mutta pidettiin kuitenkin tärkeänä että Tuukkasen Muskettisoturien ( hänen suosituin teoksensa) kaltainen perinteinen musiikki olisi myös hyvin edustettuna ohjelmistossa mitä seikkaa on täysin laiminlyöty meidän päiviimme saakka ja siksi edelleen vaadinkin Tuukkasen musiikin rehabilitointia.

Voihan rähmä. Edes digitaalisen musiikin kauppapaikassa Musa 24:ssä ei voi ostaa ja kuunnella Kalervo Tuukkasen Meri sinfoniaa sen alkuperäisessä ja täydessä mitassaan ja täydellisessä 4. osaisessa muodossaan vaan sielläkin se esiintyy vain mielivaltaisesti lyhennetyssä muodossa jossa sinfonian 2. osa, osin pandiatoninen ja marssirytminen intermezzo, aloittaa sinfonian soiden jostain syystä kahdesti vaikka sen kuuluisi soida vain kerran ja sinfonian alkuperäinen ja todellinen, laajamittainen 16 ja puoli minuuttinen, avausosa on jätetty kokonaan pois ja ainoa mahdollisuus kuulla teos kokonaisuudessaan on joko ostaa Finlandia Recordsin CD levy verkkokaupasta tai lainata se kirjastosta sillä myöskään musiikkikaupoista sitä ei enää saa.

Prophet: Halvalla lähtis.
 
https://www.huuto.net/kohteet/kaler … no-3-the-sea-jyvaskyla-so/556022701
 
Muutenhan tuon olisin jo jostakin itselleni hankkinutkin hinnasta välittämättä mutta kun ei juuri nyt ole käytössä CD-soitinta joka on jossakin varaston uumenissa. Kirjastosta aikoinaan kyseinen levy oli todella pitkään lainassa ja lainaisin uudelleenkin mikäli löytäisin Cd soittimen jostakin ja joita oli kaksikin mutta toinen meni epäkuntoon eikä sitä viety koskaan huoltoon.

Nyt Tuukkasen Meri sinfonian korjattu versio on kuultavissa audio areenasta vihdoin kokonaisuudessaan ja kuuntelin sen lähes impressionistisen pehmeää 16 ja puoli minuuttista laajaa avausosaa aaltomaisessa melodiikassaan syvästi liikuttuneena ja vaikuttuneena koko rinnan alalta suloista poltetta tuntien pitkästä aikaa. Voi sitä teosta katsantokannasta riippuen imelänäkin pitää mutta Tuukkasen melodista taitoa ja lahjakkuutta on vaikea kiistää avausosan perusteella ja hänestä näyttää tulleen esille aivan uusi kyky joskaan en joitakin jousiminiatyyrejä enempää hänen tuotantoaan tunne jotta voisin todeta kuinka ainutlaatuisesta piirteestä on kyse.
 
Ohjelmassa kuullaan ensin Mozartin huilukonsertto ja sen jälkeen jonkun tuntemattomamman säveltäjän, von Herzogenbergin, kamarimusiikkiteos kunnes vuoroon noin runsaan 50 minuutin kohdalla alusta astuu Tuukkasen iki-ihana Meri eteerisine kuorosointeineen. Niin kaunista ja niin herkkää. https://areena.yle.fi/audio/1-61141085
 
Itse kuuntelin eilenkin hurmiossa ja lumoutuneena Tuukkasen Meri sinfonian lähes impressionistisen pehmeää largo-allegro osaa aaltomaisessa melodiikassaan ja jo sen perusteella, varsinkin jos osa olisi muodoltaan ehyempi, sillä osan loppu ei ehkä aivan pysy alun eteerisen tunnelman tasalla, nostaisin Tuukkasen yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista säveltäjistä yhdessä Erkki Melartinin kanssa joiden musiikki saa pakahtumaan ja haltioitumaan niin kuin vain harvan yhtään esim. Lauri Saikkolan, Erkki Aaltosen tai Erik Fordellin sinfonikkoutta tai Alfred Andersenia ja hänen melodisia lahjojaan vähättelemättä.
 
Tänään ei ainakaan tähän asti ole oikein tuo kuulas, valoisa ja melodisesti vuolas avausosa oikein nypännyt vaan on mahdollista että teoksen Myrsky osa on kuitenkin sinfonian osista kaikista vaikuttavin ja pakahduttavin avausosan kiistämättömästä melodisesta kauneudesta huolimatta. Nyt kyllä jo hieman nyppäsi ja haukoin henkeä kuin kala kuivalla maalla. Kyllä tämän musiikin kauneus Vaughan williamsin pompöösin Meri sinfonian voittaa.
 
Eilen vaikutuin syvästi Tuukkasen ihanan Meren miltei impressionistisesta avausosasta jota kuuntelin 16 minuuttia varpaisillani seisten pakahtuneena, katse kohotettuna kohti kattoa, suu ammollaan ja suloinen polte rinnassa lumoutuneena musiikin mielikuvituksellisesta kauneudesta ja melodisesta voimasta.