Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Tänne ovat tervetulleita kaikki raskaamman musiikin polun tallaajat, niin hevimuusikot kuin vasta-alkajat! Vapaata keskustelua, tutustumista ja muuta örvellystä. Mahtaako kellään olla lapsuudesta tuttuja bändejä joita edelleen kuuntelee?

Lapsuuden hevibändeistä edelleeen satunnaisesti kuuntelussa on ainakin Slayer, Iron Maiden, Bathory, Sodom. Joskus Metallican eka levykin. Varmaan muitakin on, mutta nuo tulee ekana mieleen niistä bändeistä joita 80-luvulla kuuntelin.

Tahtoo vähän olla, että lapsuuden bändit jää uusien taakse. Kun sitä kasvaa tulee kuunneltua muita bändejä enemmän!

Paitsi jotkut teini-iän ja parikymppisyyden kieppeillä löydetyt. Ne tuntuu pysyvän monella läpi elämän. Itsellänikin sellaisia on paljon. Suurin osa ei tosin mene tämän ketjun alle, koska eivät ole hevi-/metallimusiikkia.

Varjotar: Tahtoo vähän olla, että lapsuuden bändit jää uusien taakse. Kun sitä kasvaa tulee kuunneltua muita bändejä enemmän!
 
Mun kokemus on, että ne eivät säily aktiivisessa kuuntelussa, mutta eivät ne koskaan myöskään katoa.
 
Mulla käynyt jopa pahempi "kato" ainakin varhaisnuoruuden musiikin osalta. Ehkä se johtuu siitä, että silloin ne tietyt suosikkilevyt tuli lähes kirjaimellisesti kulutettua puhki ja niitä biisejä on siten kuullut ainakin parin ihmiselämän tarpeiksi.

kahta ekaa Carcassia vieläkin. Tiesin jo skidinä että jo Necroticismillä myivät itsensä

Varjotar: Tänne ovat tervetulleita kaikki raskaamman musiikin polun tallaajat, niin hevimuusikot kuin vasta-alkajat! Vapaata keskustelua, tutustumista ja muuta örvellystä. Mahtaako kellään olla lapsuudesta tuttuja bändejä joita edelleen kuuntelee?
 
Ei välttämättä ihan lapsuudesta mutta ainaki sieltä varhaisnuoruudesta muistan että raskaaseen musiikkiin tutustuttiin joskus yläasteelle mennessä ainakin kovilla kotimaisilla kuten CoB, Nightwish ja Stratovarius ja naapurin In Flames, ja lätäkön takaa tietty Metallica ja Slayer. Kaikki näistä on edelleen kuuntelussa.

Queensrychen Operation Mindcrime ja Empire löytävät edelleen tiensä kuunteluun säännöllisesti. Samoin Maidenilta Seventh Son.

Ala-aste ikäisenä Spice Girls oli ihan must juttu 90-luvun puolivälissä.
Spaissareitten kahdella ensimmäisellä levyllä on mukana tunnearvoa edelleen, mutta....
 
Sitten teininä, 1998 eteenpäin noin 15-16 vuotiaana altistuin metallimusiikille ja ei ole tarvinnut taakse katsella. Tänäkin päivänä kaksi bändiä jotka todella tempaisi mukaan metallimaailmaan, Metallica ja Pantera, ovat suosikkien joukossa. Mikään muu musiikkityyli ei tarjoa samanlaisia tuntemuksia kuin metalli paitsi sinfoniaorkesteri oikeassa yhteydessä.

Mahtaako täällä sitten olla minkä ikäistä ja millaista porukkaa? Jos porukka täällä aktiivisesti keskustelee niin voisitte halutessanne kertoo hieman jotain itestänne. :)

38 v. Sepultura Chaos AD oli eka cd levy minkä ostin. Ilmestymisvuotenaan se tuli hankittua, olinkohan 9 tai 10. Just kuuntelin youtubesta toissapäivänä ja olihan se ihan hyvä, mutta aika tylsää ja poppia. Teinivuodet meni progen, jatsin ja altsurokin parissa. Nykyään lähinnä DM/BM, ja niistäkin jotain teknistä tai avantgardempaa. Muunlainen musiikki ei juurikaan enää kiinnosta, vaikka olenkin avoin, mutta tietty kama sitä silti aina soi.

Itse olen 43 vuotta vanha. Ekat levyt olivat äidin ja isän ostamat Kiss - Love Gun ja Mötley Crüe - Shout at the Devil -LP:t kun olin viisivuotias vuonna 1984. Pian tuli Iron Maiden kuvioihin ja sitten Slayer, Bathory, Sepultura, Sodom jne. Eli porttiteoria. Nykyään tosi harvoin mitään metallia kuuntelen. Lähinnä jotain black metalia, mutta senkin suhteen olen nykyään todella kranttu. Ysärin puolella ei juuri muuta tullut kuunneltuakaan.

Itse olen hieman nuoremmasta päästä, vaikka toki ovat tuttuja monet 80-luvun bändit, kun on iskä niitä kuunnellut. Ensimmäiset metallin kuuntelukerrat oli pienenä pentuna about. 3 tai 4-vuotiaana kun iskä 2000-luvun loppupuolella soitatti Nightwishiä. Hyviä muistoja siis! Lopulta teini-iän alkupäästä eksyin jälleen kerran metallin maailmaan. Kaikkihan lähti itseasiassa Billy Idolista ja AC/DC:sta. Sitten kuvioihin astui Slipknot ja sen kova fanitus, lopulta tuli perässä myös Children of bodom ja Kylähullut (eli punkrock on kova sana edelleen). Muita metallibändejä on tullut kuunneltua, mutta ei varsinaisesti fanitettua mm. In Flames, Stone Sour, Pantera, Slayer jne. Vaikka näin nuoremmasta päästä oon ja eri sukupolvea kuin suurin osa täällä, niin kyllä niitä bändejä on tullut kuunneltua myös nii sanotusta "vanhemmasta päästä". Edelleen tulee kuunneltua kaikenlaista ja uusiin bändeihin tutustuu jatkuvasti!

Varjotar: Mahtaako täällä sitten olla minkä ikäistä ja millaista porukkaa? Jos porukka täällä aktiivisesti keskustelee niin voisitte halutessanne kertoo hieman jotain itestänne. :)
 
42, sieltä se 80 luvun lopusta / ysärialusta jääny vaihde päälle aikansa hevirässirockprogejen kanssa. Edelleen niitä kuuntelee yhtälailla, toki myös uudempiaki bändejä matkalla useita löytyny mut enemmän sitä on menny ajassa taaksepäin ettiessä hyviä bändejä ku nykysiä

46. Appetite for Destruction oli se joka vuonna 1988 käännytti popista raskaampaan rokkiin ja pari vuotta siitä kuuntelinkin jo Slayeria ja Deathia. Mutta silti jo lukioiässä aloin kuunnella samalla mm. Pekka Pohjolaa ja muuta 70-luvun progea. Mr. Bunglea ja YUP:ta. Sieltä lähtien on musamaku ollut siis hyvin monipuolinen, sulassa sovussa soi yhä samoista kaiuttimista Deicidet ja Duran Duranit. Suurin osa rakkaimmista levyistä ja bändeistä tuli elämään 13-18 ikävuosien välissä. Tosi vaikea enää ottaa uutta musiikkia vastaan.

bedlam: Tosi vaikea enää ottaa uutta musiikkia vastaan.
 
Tämä on muuten totta. Ainakin siis metallimusiikin kohdalla. Mut vanhemmiten kun musamaku on laajentunu niin sitäkautta tullu uutta musaa. Viimenen metallibändi johon hurahtanu on Australialainen Portal. Sitä ennen en muistakkaan että millon. Ja myös niiden "vanhempien" suurien suosikkien uusimmat levyt ei iske.

Big 4 -vaihe iski päälle siinä 80-90 -luvun taitteessa, sillä erotuksella että henkilökohtaseen nelikkoon puskeutuu Testament Slayerin tilalle. Eipä siihen joukkioon tänäkään päivänä ole oikeen tunkua. Metallica ja Anthrax meinaa vähän hiipua vaan kyydistä. :D

Nuorempaa osastoa täällä myös, eli siinä muutamia vuosia ennen vuosituhannen vaihtumista synnyin ja varhaisimpia muistoja rockimmasta musiikista oli Billy Idol, Zero Nine, Crazy Cavan ja Elvis. Jossain ehkä kuuden ikävuoden kohdilla vintiltä löytyi Alice Cooperin Trash, josta alkoi mun raskaampaan musaan innostuminen. Isosiskolta tuli lainattua levyjä, esim Nightwish ja Helloween, jotka oli hyviä, mutta eivät vielä säväyttäneet.
 
Varhaisteininä sitten veli esitteli Metallican ja siitä se lähti. Tuli Megadeth, Slayer, Anthrax ja jotain internetin tarjoamaa väylää pitkin löysin uudestaan Helloweenin, jonka kautta lähti armoton power metal-fanitus josta ei vieläkään olla yli päästy. Alice Cooper myös vieläkin tiiviissä kuuntelussa. Ja Nightwish ei iskenyt sillon, eikä vieläkään.

Mahtavaa, että porukka keskustelee täällä ja on asioita mitä jakaa! Onko teillä jotakin tiettyä esikuvaa raskaamman musiikin maailmassa ja soitatteko jotakin instrumenttia, yksin vai bändissä? Itsellä ehdottomasti Alexi Laiho on ollut yksi suurimmista esikuvista ja on edelleen. Itse soitan skebaa!