Koskettimet ›

Kirjoitan pitkästä aikaa täällä. Hommasin täältä torin puolelta Philips Philicorda-urut. Vaikka laite on vanha, tuntuisi toimivan aika hyvin. Kahden kytkimen muoviosat hajalla, mutta eiköhän ne siitä saada korjattua.
Suurin harmitus muuten hyvässä pelissä on nuo kitkerälle haisevat lastulevyosat. Onko muilla ollu vastaavia "ongelmia" vaikka joissain muissa soittimissa? Ja ootteko keksineet helpotusta tuohon? Sulkeeko joku maali tai lakka hajua taakseen vai kannattaako tehdä suoraan uusi kotelo? Harmi sinällään tälläseen museopeliin tehdä muuten ehjän tilalle uutta. Kotelo on vieläpä suhteellisen siisti. Eihän tuo haju olisi ongelma jos olisi joku lämmin varasto jossa soitinta voisi säilyttää. Nyt sitä säilytetään asuintilassa.

Moi.
 
taatto-: Suurin harmitus muuten hyvässä pelissä on nuo kitkerälle haisevat lastulevyosat. Onko muilla ollu vastaavia "ongelmia" vaikka joissain muissa soittimissa? Ja ootteko keksineet helpotusta tuohon?
 
Jos haju on lastulevyn hartsista/liimasta peräisin, otsonointi voi auttaa hetken, pidempiaikaista helpotusta ei ole mahdollista saavuttaa.
Puhdistus auttaa aniharvoin ja voi päinvastoin pahentaa tilannetta jos puhdistusaine reagoi lastulevyn sideaineen kanssa tai aktivoi kaikkiin ei-homesuojattuihin lastulevyihin hanakasti pesiytyvät homeitiöt.
 
Jos haju on tarttunut pintoihin vaikkapa tupakansavun kautta, sekä puhdistus että otsonointi purevat varsin hyvin.
Puhdistaessa on suositeltavaa käyttää mieluummin liuotin- kuin vesipohjaista puhdistusainetta em. homeherkkyydestä johtuen.
 

 
taatto-: Sulkeeko joku maali tai lakka hajua taakseen...
 
Pinnan (etenkin päätypinnan) sulkeminen hillitsee kaikkia lastulevyjä kiusaavien kaasujen poistumista huomattavastikin.
Juuri tuosta syystä lastulevyt olivat rakennusmateriaaleina suurennuslasin alla jokunen aika takaperin, ja seurauksena oli liuta "lastulevydirektiivejä" ja valmistusmenetelmien pakollisen muuttumisen myötä lastulevyn hinnan nousu tasolle jolla se ei enä ole varteenotettava rakennusmateriaali kuin poikkeustapauksissa.
Jahka todelliset ja/tai keinotekoiset hysteriat taas hivenen laantuvat, kipsilevy lienee seuraavana tulilinjalla, eikä ihan täysin syyttä.
 

 
taatto-: ...vai kannattaako tehdä suoraan uusi kotelo?
 
Jos taitoa ja työvälineitä löytyy ennestään, itse tekisin melko varmasti uuden kotelon, ja jos jossain vaiheessa innostun varastossa lojuvaa Exellenntiä entraamaan, tuohon teen melkoisella varmuudella uuden kotelon.
Tosin on myönnettävä etten sietänyt lastulevyä rakennus-/rakennemateriaalina ennen kohuakaan ;).
Ja olen parantumaton teeseitseholisti, kaikessa pitäisi näkyä oma kädenjälki...
 

 
taatto-: Harmi sinällään tälläseen museopeliin tehdä muuten ehjän tilalle uutta. Kotelo on vieläpä suhteellisen siisti.
 
Eihän vanhaa koteloa tarvitse tuhota jos jostain löytyy nurkka jossa säilyttää ilman että haju haittaa.
 
T:Samuli

Kiitos Samulille kattavasta vastauksesta. Samaa mieltä olen itsekkin että lastulevystä itsestään se käry lähtee. Eli uutta koteloa rakentamaan siis

Niin, en sitten tiedä, mulla oli Philicorda vuosikausia eikä se kyllä millekään haissut.

Moi.
 
taatto-: Kiitos Samulille kattavasta vastauksesta.
 
Ole hyvä.
 

 
taatto-: Samaa mieltä olen itsekkin että lastulevystä itsestään se käry lähtee. Eli uutta koteloa rakentamaan siis
 
Noin se valitettavan usein menee lastulevyn kanssa.
No, itsetehty kotelo on hyvin tehtynä varmasti parannus ulkonäköönkin ;).
 

 
onre: Niin, en sitten tiedä, mulla oli Philicorda vuosikausia eikä se kyllä millekään haissut.
 
Lastulevy jonka pintoja ei ole kunnolla suljettu tai sulkukerros on hävinnyt ei tarvitse välttämättä kuin pidemmän ajanjakson kosteissa oloissa kuten nollan kummankin puolen lämpötilaltaan sahaavassa kylmässä varastossa ja sen jälkeen tuoksahtaa ikuisesti kunnes tulikukko poistaa hajunkin materiaalin myötä.
 
Ominaisuus ei tietenkään rajoitu pelkkiin instrumenttikoteloihin, vaan kaikkeen missä valmistusmateriaaliksi on valkkautunut (vanhempi) lastulevy.
Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun vanhemman painovoimaisella ilmanvaihdolla varustetun rakennuksen "homevaurio" onkin paljastunut purkaessa haiseviksi lattiaan tai seiniin asennetuiksi lastulevyiksi.
Tietenkin noissa tapauksissa pitää aina tutki(tutta)a onko lastulevyn hajun lisäksi myös lastulevyt kostuttaneen -tai jonkin muun- kosteusvaurion kautta syntynyt homevaurio, mutta ilahduttavasti selvitään monasti lastulevyt poistamalla, kunnollisella puhdistuksella ja UV-käsittelyllä.
Koneellisella ilmanvaihdolla varustetuissa rakennuksissa ei yleensä käy yhtä hyvä tuuri.
 
T:Samuli

Lastulevyn haisevuus on minulle ihan uusi juttu. Polttaa sitä ei pidä, sen kyllä uskoo kerran sitä savua haistettuaan... mutta millainen haju kostuneesta lastulevystä muka tulee? Eikö se lopu kosteuden haihduttua?

Näin humour mielessä? Oliskos joku kyllästynyt soundiin ja tehnyt sille "voitelun" ?

Kefiiri: Lastulevyn haisevuus on minulle ihan uusi juttu. Polttaa sitä ei pidä, sen kyllä uskoo kerran sitä savua haistettuaan... mutta millainen haju kostuneesta lastulevystä muka tulee? Eikö se lopu kosteuden haihduttua?
 
En mäkään tämmöstä ilmiötä tunnista. Aina on lakannut haisemasta viimeistään edellä kuvatuin menetelmin, mutta mene tiedä sitten.