Media ja viihde ›

Krice: Esimerkiksi ns. roolipelejä ei enää tehdä
 
Mitä? Tehdään enemmän kuin mitä ehdin pelata, ja nimenomaan myös niitä vanhan liiton isometrisiä roolipelejä, Pillars of Eternityt, Divinityt, BG3 jne. Eivät myöskään peleinä ole sieltä simppeleimmästä päästä.
 
Ja siis tuo yksinkertaisuus johtuu siitä, että pelejä on nopeampi tuottaa ja kehitys voidaan keskittää grafiikkaan eli näyttävyyteen, ja loput markkinointiin.
 
No esim. isoja grand strategy -pelejä on kyllä niitäkin tarjolla, jos monimutkaisuutta kaipaa: Europa Universalis, Stellaris, Hearts of Iron jne. Toimintapeleissäkin löytyy vaihtoehtoja adhd-räiskinnälle, Arma nyt esimerkiksi.

LordWinter: 90-luvun seikkailupeleissä oli sellaista tiettyä mielikuvituksellisuutta, joka ehkä nykypeleistä puuttuu ja varmaan isona syynä tuo ettei varsinaisesti tarvitse käyttää mielikuvitusta kun voi muutenkin tehdä viimeisen päälle hyviä ja näyttäviä pelejä.
 
Tää nyt on ihan paskapuhetta.

Ei pidä sokaistua sille, että uutta tarjontaa on tällä hetkellä exponentiaalinen määrä verrattuna johonkin 80-90 luvun taitteeseen. Ja tästä johtuen mukana on ilman muuta paljon paskaakin.
 
Itsekin olen nostalginen ihminen, eikä omissa kirjoissani mikään vedä vertoja vaikkapa orginaalille UFO Enemy Unknownille. Mutta parhaat nykypelit ovat kyllä kaikella mittapuulla samalla tasolla menneiden vuosien tuotosten kanssa. (puhtaasti laskentatehoon perustuvat asiat poisluettuna, tietenkin) Eikä mikään genre kyllä mielestäni unholaan ole jäänyt. Marginaaliin varmasti moni peligenre siirtyy siinä missä vaikkapa musagenrekin.
 
Joku kaipaili roolipelien perään. Wasteland 3:sta olen tässä tahkonnut viime viikot. Kakkonen oli parempi, ja tämä on siitä osittain ehkä viihteistetympi versio, mutta läpeensä laadukasta tavaraa silti. Onko tämä sitten edes roolipeli genregurujen mielestä, niin se lienee eri keskustelun paikka.

LordWinter: 90-luvun seikkailupeleissä oli sellaista tiettyä mielikuvituksellisuutta, joka ehkä nykypeleistä puuttuu ja varmaan isona syynä tuo ettei varsinaisesti tarvitse käyttää mielikuvitusta kun voi muutenkin tehdä viimeisen päälle hyviä ja näyttäviä pelejä. Löytyykö esim. Grim Fandangolle tai Monkey Islandeille viimeiseltä 15 vuodelta verrokkia?
 
Tämä on aivan totta. Nykypelit eivät pääse samoihin eeppisiin mittasuhteisiin mitenkään, mutta toivottavasti tämä muuttuu joskus.

Henri Henri Olavi: Tämä on aivan totta. Nykypelit eivät pääse samoihin eeppisiin mittasuhteisiin mitenkään, mutta toivottavasti tämä muuttuu joskus.
 
Tässä taitaa olla vähän sama, kuin vaikkapa elokuvissa. MI ja Grim Fandango olivat hyvän pelin lisäksi todella hyvin ja hienolla huumorilla kirjoitettuja tarinoita. Hyvä kirjoitus tekee pelistä tai elokuvasta ajattoman. Pelintekijät voisivat enemmäkin lähestyä pelejä enemmänkin kynä, kuin tekniikka edellä. (genrestä taas riippuen tietenkin, jokaiseen tetrikseen ei tarvita lorea)

abassimo: Oon vahvasti eri mieltä. Viimeisen 15 vuoden aikana on tullut vaikka kuinka monta erittäin hyvää seikkailupeliä. Mun mielestä hyviä, ja mitä ite on tullut pelattua on mm:
 
-Valhaim
-Long Dark
-Witcher 2 ja Witcher 3
-Little Nightmares
-Terraria
-Limbo ja Inside
-Disco Elysium
 
Noissa kaikissa on omanlaisensa vetoivoima ja fiilis pelimaailman osalta. Kaikkihan noista on melkein indie tekijöiltä, mutta sieltä pitää niitä hyviä pelejä pääasiassa nykyään ettiä, samalla kun noi isot pelistudiot joilla on loputon määrä rahaa, keskittyy julkaisemaan paskaa.
 
Allekirjoitan yllämainitun listan, ja lisään:
 
RDR 1 ja 2
Soma
Observer
 
eivät nämä häviä kokonaisuutena Lucas Artsin peleille mitenkään, kun otetaan nostalgia pois.

Ruutukunkku: Tässä taitaa olla vähän sama, kuin vaikkapa elokuvissa. MI ja Grim Fandango olivat hyvän pelin lisäksi todella hyvin ja hienolla huumorilla kirjoitettuja tarinoita. Hyvä kirjoitus tekee pelistä tai elokuvasta ajattoman. Pelintekijät voisivat enemmäkin lähestyä pelejä enemmänkin kynä, kuin tekniikka edellä. (genrestä taas riippuen tietenkin, jokaiseen tetrikseen ei tarvita lorea)
 
Joo, tämä lie se suurin syy varmaankin. Mitä tulee edellisessä viestissä mainitsemaasi 90-luvun UFO: The Enemy Unknown -peliin, niin mielestäni uudet XCOM 1 & 2 ovat paremmat. 90-luvun UFo oli kyllä ilmestyessään besteistä bestiä.

Henri Henri Olavi: Tämä on aivan totta. Nykypelit eivät pääse samoihin eeppisiin mittasuhteisiin mitenkään, mutta toivottavasti tämä muuttuu joskus.
 
Joo, Larryt ja Space Questit kylllä ylittämättömiä. Se on se tekstiparseri joka nykypeleistä puuttuu.
 
OPEN DOOR
SIT
ORDER WHISKEY
STAND
GIVE WHISKEY
TAKE ROSE
OPEN DOOR
SIT
READ WALL

Henri Henri Olavi: Joo, tämä lie se suurin syy varmaankin. Mitä tulee edellisessä viestissä mainitsemaasi 90-luvun UFO: The Enemy Unknown -peliin, niin mielestäni uudet XCOM 1 & 2 ovat paremmat. 90-luvun UFo oli kyllä ilmestyessään besteistä bestiä.
 
Absoluuttisesti parempia joo, mutta alkuperäinen oli aikaansa nähden suorastaan vallankumouksellinen.

Henri Henri Olavi: Joo, tämä lie se suurin syy varmaankin. Mitä tulee edellisessä viestissä mainitsemaasi 90-luvun UFO: The Enemy Unknown -peliin, niin mielestäni uudet XCOM 1 & 2 ovat paremmat. 90-luvun UFo oli kyllä ilmestyessään besteistä bestiä.
 
Joo, tässä tullaankin mielenkiintoiseen asiaan. Mulla on toki vain pintaraapaisu tästä modernista Xcom 2:sta.
 
Mutta vaikka tuo 90-luvun versio on jossain teknisissä asioissa suorastaan raivostuttavan buginen ja balanssikin on varsin huono, niin siinä on itselle sellainen tunnelma, jota ei millään pysty ylittämään. Ja taktisen taisteluosuuden ja strategisen osuuden välinen dynamiikka on tuossa pelissä niin helmi, että sitä ei ole kukaan vielä ylittänyt. :)
 
Xcom -tuoteperheestä ja kaikkeen siihen liittyvästä lötyy muuten täysin suomen kielellä kirjoitettu kirjajärkäle Juho Kuorikosken kirjoittamana. Suosittelen.

Ruutukunkku: Ei pidä sokaistua sille, että uutta tarjontaa on tällä hetkellä exponentiaalinen määrä verrattuna johonkin 80-90 luvun taitteeseen. Ja tästä johtuen mukana on ilman muuta paljon paskaakin.
 
Ei pidä ei, mutta samalla tavalla sitä paskaa julkaistiin myös vuosikymmeniä takaperin vaikka ajan saatossa ne helmet ovatkin jääneet vain mieleen, ja luoneet illuusion että tuo aika oli yhtä juhlaa pelijulkaisuiden saralla. Paskan määrä on vakio asiassa kuin asiassa ja ajankohdasta riippumatta. Noin niinkuin vähän humoristisesti kärjistettynä.

Ruutukunkku: Mulla on toki vain pintaraapaisu tästä modernista Xcom 2:sta.
 
Mulla on menossa ehkä kuudes läpipeluu tällä hetkellä :)
 
Mutta vaikka tuo 90-luvun versio on jossain teknisissä asioissa suorastaan raivostuttavan buginen ja balanssikin on varsin huono, niin siinä on itselle sellainen tunnelma, jota ei millään pysty ylittämään. Ja taktisen taisteluosuuden ja strategisen osuuden välinen dynamiikka on tuossa pelissä niin helmi, että sitä ei ole kukaan vielä ylittänyt. :)
 
Joo, olihan se tunnelmaltaan jotain jota ei ollut siihen mennessä tullut vastaan.

Nostalgia se on jännä ilmiö. Ekoja Monkey Island -kokemuksia yms. on vaikea ylittää. Mutta eipä sitä bissestäkään saa keski-ikäisenä enää aivan samoja kiksejä kuin silloin teininä, vaikka karhu on vaihtunut ipaan. Parempia pelejä nykyään yleisesti ottaen tehdään. Sama lautapeleissä mutta vielä paljon räikeämmällä erolla.

Bongowing: Nostalgia se on jännä ilmiö. Ekoja Monkey Island -kokemuksia yms. on vaikea ylittää. Mutta eipä sitä bissestäkään saa keski-ikäisenä enää aivan samoja kiksejä kuin silloin teininä, vaikka karhu on vaihtunut ipaan. Parempia pelejä nykyään yleisesti ottaen tehdään. Sama lautapeleissä mutta vielä paljon räikeämmällä erolla.
 
Näinhän se menee, täälläkin esillä olleet tietyt väittämät taitavat olla enemmänkin subjektiivisia kokemuksia kuin mitään faktoja. Eihän aikuisena oikein mistään uutuuksista enää saa samanlaisia elämyksiä ja tunneryöppyjä kuin silloin kakarana noita tiettyjä pelejä eka kertaa kokiessa, mutta se ei tarkoita että nykyajan pelit olisivat jotenkin huonompia. Tietyt asiat vaan koetaan kakarana niin eri tavalla.

aivokuolio: Näinhän se menee, täälläkin esillä olleet tietyt väittämät taitavat olla enemmänkin subjektiivisia kokemuksia kuin mitään faktoja.
 
No, eihän tämä asia voikaan olla mitään muuta kuin subjektiivinen kokemus.

abassimo: Oon vahvasti eri mieltä. Viimeisen 15 vuoden aikana on tullut vaikka kuinka monta erittäin hyvää seikkailupeliä. Mun mielestä hyviä, ja mitä ite on tullut pelattua on mm:
 
Noissa kaikissa on omanlaisensa vetoivoima ja fiilis pelimaailman osalta. Kaikkihan noista on melkein indie tekijöiltä, mutta sieltä pitää niitä hyviä pelejä pääasiassa nykyään ettiä, samalla kun noi isot pelistudiot joilla on loputon määrä rahaa, keskittyy julkaisemaan paskaa.
 
En ole varsinaisesti eri mieltä, itsekin pelannut monia hyviä uusia seikkailupelejä. Mutta jos puhutaan mielikuvituksellisuudesta niin tuo ei ole ensimmäinen sana jolla niitä kuvailisin. Ennen vanhaan kun teknologia oli sen verran rajoittuneempaa niin oli IMHO lähestulkoon pakko käyttää enemmän mielikuvitusta, jos halusi tehdä todella hyvän pelin.
 
Ruutukunkku: Hyvä kirjoitus tekee pelistä tai elokuvasta ajattoman. Pelintekijät voisivat enemmäkin lähestyä pelejä enemmänkin kynä, kuin tekniikka edellä. (genrestä taas riippuen tietenkin, jokaiseen tetrikseen ei tarvita lorea)
 
Tätä oikeastaan meinaan. Jos vertaan parhaita pelejä mitä itse pelannut eri aikakausilta niin painopiste on mennyt kynästä tekniikalle.
 
En siis ole väittämässä nykyseikkailupelejä paskoiksi. BotW on varmaan paras peli koskaan, pitkälti koska tekniikka on aivan uudella tasolla aiempiin osiin verrattuna.

LordWinter: BotW
 
Saako tuota Zeldaa muille kuin Nintendolle?

Nuages: Joo, Larryt ja Space Questit kylllä ylittämättömiä. Se on se tekstiparseri joka nykypeleistä puuttuu.
 
OPEN DOOR
SIT
ORDER WHISKEY
STAND
GIVE WHISKEY
TAKE ROSE
OPEN DOOR
SIT
READ WALL
 
Ahh, meikän eka enkun tunti. Nää oli hallussa jo varmaan ennen kouluikää. Ihmekkös vieläkin usein artikkelit ja leikit unohtuu.

Henri Henri Olavi: Saako tuota Zeldaa muille kuin Nintendolle?
 
Nintendon ostoon.