Kitarat: kitarakamat ›

Tää on aika tyhmä juttu, mutta kirjoitan nyt kuitenkin. Tampereella oli 1970-luvulla ja vielä sen jälkeenkin musiikkiliike Näsinlinnankadulla Kauppa-aukiolla. Ostin sieltä ensimmäisen sähkökitarani. Testasin useampaakin mallia, ja eniten minua miellytti yksi LP Japanin klooni. Se oli nätein kitara mitä olen ikinä nähnyt, ja kaula sopi käteeni kuin hanska. Konsulttini suositteli kuitenkin minulle kaksi kertaa niin kallista Kasugan Stratokloonia jonka ostin, ja joka varastettiin minulta parikymmentä vuotta myöhemmin kellariin tehdyn murron yhteydessä. Jälkeenpäin harmitti kun en ostanut sitä toista. En vaan millään muista minkä valmistajan se oli. Joka tapauksessa siinä oli väreinä keltaista, oranssia, punaista ja vihreää vähän kuin joskus omenan kuoressa näkee sävyjä. Ei kellään k.o. liikkeessä aikoinaan asioineella sattuisi olemaan muistikuvaa mikä kitara oli kyseeessä? Kullanväriset kielenkiristimet, konsulttini sanoi etteivät olleet yhtä hyvät kuin Kasugassa.

mattixi: Ei kellään k.o. liikkeessä aikoinaan asioineella sattuisi olemaan muistikuvaa mikä kitara oli kyseeessä? Kullanväriset kielenkiristimet, konsulttini sanoi etteivät olleet yhtä hyvät kuin Kasugassa.
 
Tampereen Soitinkauppa tais tuo liike olla? Olihan siinä kadun toisella puolella Hämpille päin tosin Pro Shoppikin, pikkuinen liike, ja Linnoston Soitin myös lähellä. Mutta oletetaan että se kauppa oli juurikin Soitinkauppa..
Valitettavasti en nyt ollenkaan saa tuon väristä LP-kopsua mieleen, vaikka siellä tuli sekä tehtyä bändikamakauppaa että myös sitten liikkeelle joitain huoltojakin..
Toivotaan että jollakulla olis jotain havaintoa moisesta kepistä! ;)

Lisää tyhmää juttua, mutta voisikohan tämän otsikon alla etsintäkuulutella noin muutenkin ajan virtaan kadonneita l(k)epakoita? Aloitan, lytätkää jos hölmö ajatus tai väärä otsikko tms.
 
Kaipailen Gibson RD Artistia vm -78 Moogin aktiivielektroniikalla. Ostin sen aikoinaan 80-luvun loppupuolella Ympyrätalon musiikista, ja tyhmänä samassa paikassa vaihdoin sen myöhemmin Ibanezin X-ing kitarasynaan. Se oli siihen aikaan sitä kuuminta hottia, enkä ajatellut, että gibsa saattaisi kuinkin olla pidemän päälle pitämisen arvoinen (ei sillä, ei noita ibanetsejakaan liikaa jaloissa pyöri). Synaa ei ole ikävä ollu, kitaraa kyllä.
 
Olen aikasten varma, että sama yksilö on tällä Peer Guntin videolla. Se on julkaistu samoihin aikoihin, enkä ole tuollaista RD:tä nähnyt missään ennen enkä jälkeen, ja aika aktiivisesti kuitenkin olen jokusen vuosikymmenen kenttää seurannut.
 
https://www.youtube.com/watch?v=36Da86uyArE
 
Jos jollakulla on havaintoja matkan varrelta, olisi kiva kuulla; jos tuon on nähnyt, muistaa kyllä. Sen verran on harvinainen. Jollain ehkä jopa tieto nykysijainnista, saattaisin jopa ostaa takaisin.
 
Kiitos ja anteeksi.

mika123: Kaipailen Gibson RD Artistia vm -78 Moogin aktiivielektroniikalla. Ostin sen aikoinaan 80-luvun loppupuolella Ympyrätalon musiikista, ja tyhmänä samassa paikassa vaihdoin sen myöhemmin Ibanezin X-ing kitarasynaan.
 
Jos jollakulla on havaintoja matkan varrelta, olisi kiva kuulla; jos tuon on nähnyt, muistaa kyllä. Sen verran on harvinainen.
 
Muistelen nähneeni saman kitaran Ympyrätalossa 80-luvulla, ja mahdollisesti myös jossakin Ison Roban divarissa tai soitinkaupassa (siellä oli sellainenkin ainakin jonkin aikaa), mutta ei mitään mielikuvaa siitä oliko robahavainto aikaisemmin vai myöhemmin.

mika123: Lisää tyhmää juttua, mutta voisikohan tämän otsikon alla etsintäkuulutella noin muutenkin ajan virtaan kadonneita l(k)epakoita? Aloitan, lytätkää jos hölmö ajatus tai väärä otsikko tms.
 
Ei ole hölmö ajatus. Onkohan tuollaista kitarakauppapalvelua missään, että etsivät asiakkaalle kitaran, siis vaikka juuri sellaista ei olisi asiakkaalla ollutkaan ennen omistuksessa. Liikkuuhan Solaritkin pitkin poikin maailmaa, niin miksei muunkin merkin soittimet.

Kontiak: Ei ole hölmö ajatus. Onkohan tuollaista kitarakauppapalvelua missään, että etsivät asiakkaalle kitaran, siis vaikka juuri sellaista ei olisi asiakkaalla ollutkaan ennen omistuksessa. Liikkuuhan Solaritkin pitkin poikin maailmaa, niin miksei muunkin merkin soittimet.
 
Hyvinkin moni vintage-kitaroita kaupitteleva taho etsii asiakkailleen tietynlaista yksilöä. Briteissä mm. ATB Guitars, Jenkeissä mm. Wildwood Guitars ja ties kuinka moni muu.
 
Jos esim. haluat vm. '63 Fender Telecasterin tietynlaisessa värityksessä ja kunnossa, niin sellaisenhan nämä palveluntarjoajat sulle metsästävät.
 
Mutta mitä alkuperäiseen kysymykseen punakeltaisesta Les Paulista jossa on myös vihreää, niin eipä tule ihan heti mieleen. Muutenhan tuo punakeltainen väritys kielisi perinteisestä Cherry Burst värityksestä. Sellaisia saattoi olla 13 tusinassa, Mayasta Ibaneziin, Kayasta Univoxiin, Hohner, Pearl, Lotus, Bradley, Aria... kopioita tehtiin todella monella merkillä ja varmasti näitä joitain kappaleita eksyi tänne Suomeenkin. Niitähän ne suurin osa taisi olla muutenkin, kun ei köyhällä duunarilla ollut varaa aina Gibsoniin.
 
Voisiko aloittajalla mennä muistikuvat jotenkin sekaisin tuon vihreän värin osalta? Vai olisiko sitä vihreää väriä voinut olla esim. otelaudan "helmiäisupotuksissa"? Abalonea tai jotain muuta kuttaperkkajäljitelmää aiheesta?

Kontiak: Tiedätkö Suomesta vastaavaa?
 
Hyvä kysymys. Meillähän markkinat ovat sen verran pienet (ts. kukaan ei halua maksaa satkua tai kahta extraa siitä, että joku hommaa hänelle jonkun Ibamehin tai Solarin, kun sellaisen koobraa Reverbistä, Ebaysta tms. melkein milloin tahansa) ja niiden harvinaisempien osalta taitaa Kitarapaja olla maamme ykkönen. Tonefest Guitar Gallery saattaa toteuttaa moista palvelua myös, mutta en ole varma siitä.

McNulty: Hyvinkin moni vintage-kitaroita kaupitteleva taho etsii asiakkailleen tietynlaista yksilöä. Briteissä mm. ATB Guitars, Jenkeissä mm. Wildwood Guitars ja ties kuinka moni muu.
 
Ja juurikin näin. Kontiakille vinkkinä: kysäise noilta "vakiintuneilta" toimijoilta/liikkeiltä, jos ottavat toimeksiannon.. Nykyistä tilannetta/yksittäisiä toimijoita en muuten osaa nimetä. Toki se voi "hintohinsa tulla" koska siinä ei sitten oo ollenkaan tinkivaraa soittimen hinnassa, eikä se "toimeksi saanut" sitä hommaa ns. talkoilla tee.
 
Mutta mitä alkuperäiseen kysymykseen punakeltaisesta Les Paulista jossa on myös vihreää, niin eipä tule ihan heti mieleen. Muutenhan tuo punakeltainen väritys kielisi perinteisestä Cherry Burst värityksestä. Sellaisia saattoi olla 13 tusinassa, Mayasta Ibaneziin, Kayasta Univoxiin, Hohner, Pearl, Lotus, Bradley, Aria... kopioita tehtiin todella monella merkillä ja varmasti näitä joitain kappaleita eksyi tänne Suomeenkin. Niitähän ne suurin osa taisi olla muutenkin, kun ei köyhällä duunarilla ollut varaa aina Gibsoniin.
 
Voisiko aloittajalla mennä muistikuvat jotenkin sekaisin tuon vihreän värin osalta? Vai olisiko sitä vihreää väriä voinut olla esim. otelaudan "helmiäisupotuksissa"? Abalonea tai jotain muuta kuttaperkkajäljitelmää aiheesta?
 
Tämä nyt mullekin lähinnä tuli vaihtoehtona, ko. liikkeen oikein hyvin aikoinaan tunsin, ihan asiakkaana kuin myös "remonttimiehenä". Mm. meidän bändiin tuli sieltä "testattavaks" semiakustinen Framus Black Rose, mitä sitte ei Wellu ostanut vaan otti sen sijaan ihan kohtuuhyvän Marchis "lespan". Siinä(kään) ei vihreetä väriä ollut kyllä, ihan normi cherryburst.
Ainoa vihree kitara ko. liikkeestä, joka on jääny mieleen oli Gibsonin Firebird II (juu, niillä Moogin sisuskaluilla..) jota hiukkasen remontteerasin joskus. Mutta taisipa se olla 70-luvun lopuilla/80-luvun alkupuolella.. Mistä näitä muistaa.

McNulty: Hyvä kysymys. Meillähän markkinat ovat sen verran pienet (ts. kukaan ei halua maksaa satkua tai kahta extraa siitä, että joku hommaa hänelle jonkun Ibamehin tai Solarin, kun sellaisen koobraa Reverbistä, Ebaysta tms. melkein milloin tahansa) ja niiden harvinaisempien osalta taitaa Kitarapaja olla maamme ykkönen. Tonefest Guitar Gallery saattaa toteuttaa moista palvelua myös, mutta en ole varma siitä.
 
Todellakin, ei niillä "provikoilla" ennemuinoinkaan tiliä tehnyt, eikä luullakseni tänä päivänäkään. Ja siinä hommassa täytyy nykyäänkin olla "hyvät verkostot", luulemmä.
Joten itsekin kysäisisin vaikka Kitarapajalta (onko Pusa vielä kuvioissa ??)
Ja jos/kun on oikein "tosimielellä" liikkeellä, niin jossain Euroopassa on enemmän "valikoimaa". Briteissä en oo useampaan vuoteen käynyt, ja nyt taitaa hinnoittelu sillä suunnalla olla huonompaa..
Muinoin tuli yhden Nigelin (ei toki Farage eikä Olsson) kanssa vaihdettua fakseja ja oikeeta postia, mutta se oli sitä aikaa kun dinosaurit vaelteli. Firma lienee edelleen Denmark Streetillä.. (Roka's)

fox: Todellakin, ei niillä "provikoilla" ennemuinoinkaan tiliä tehnyt, eikä luullakseni tänä päivänäkään. Ja siinä hommassa täytyy nykyäänkin olla "hyvät verkostot", luulemmä.
 
Jep. Tosi paljon tapahtuu sitä, että X etsii jotain ja A tietää, että B tietää, että C:llä on joku tutun tuttu D, jonka kautta voi saada E:ltä sopivan tuotteen. Ja sitten alkaa varovainen kontaktointi, neuvottelu ja muu vänkääminen :)
 
Joten itsekin kysäisisin vaikka Kitarapajalta (onko Pusa vielä kuvioissa ??)
Ja jos/kun on oikein "tosimielellä" liikkeellä, niin jossain Euroopassa on enemmän "valikoimaa". Briteissä en oo useampaan vuoteen käynyt, ja nyt taitaa hinnoittelu sillä suunnalla olla huonompaa..
 
Ei kai UK-osastolla muuta, kuin että EU:n ulkopuolella joten ALV ja Tullin leikit extraa. Sama tosin on pätenyt Yankee-tuontiin aina. Ei juurikaan muuta vintnake-soitinten kauppaa siltä osin.
 
Muinoin tuli yhden Nigelin (ei toki Farage eikä Olsson) kanssa vaihdettua fakseja ja oikeeta postia, mutta se oli sitä aikaa kun dinosaurit vaelteli. Firma lienee edelleen Denmark Streetillä.. (Roka's)
 
Mansell? :) Denmark Streetilläkin on tapahtunut muutoksia. Onhan siellä edelleen musaliikkeitä, mutta muutama putiikki vaihtanut lokaatiota tai jopa hiippakuntaa. Koska kivijalalla on nykyisessä nettimarkkinassa entistä vaikeampaa, päätyi mm. legendaarinen Macari's siirtämään toimintonsa "edullisemman vuokran" perässä "landelle". Ei tosin ollut ihan Denmark Streetillä, vaan siinä kulman takana Charing Crossilla. Mut eniveis. Ajat on kivijalalle kovat.

mattixi: Tää on aika tyhmä juttu, mutta kirjoitan nyt kuitenkin. Tampereella oli 1970-luvulla ja vielä sen jälkeenkin musiikkiliike Näsinlinnankadulla Kauppa-aukiolla. Ostin sieltä ensimmäisen sähkökitarani. Testasin useampaakin mallia, ja eniten minua miellytti yksi LP Japanin klooni. Se oli nätein kitara mitä olen ikinä nähnyt, ja kaula sopi käteeni kuin hanska. Konsulttini suositteli kuitenkin minulle kaksi kertaa niin kallista Kasugan Stratokloonia jonka ostin, ja joka varastettiin minulta parikymmentä vuotta myöhemmin kellariin tehdyn murron yhteydessä. Jälkeenpäin harmitti kun en ostanut sitä toista. En vaan millään muista minkä valmistajan se oli. Joka tapauksessa siinä oli väreinä keltaista, oranssia, punaista ja vihreää vähän kuin joskus omenan kuoressa näkee sävyjä. Ei kellään k.o. liikkeessä aikoinaan asioineella sattuisi olemaan muistikuvaa mikä kitara oli kyseeessä? Kullanväriset kielenkiristimet, konsulttini sanoi etteivät olleet yhtä hyvät kuin Kasugassa.
 
Jos tuosta on aikaa yli 40 vuotta, niin se kitara voi olla nyt paljon huonompi kuin muistikuvissa silloin joskus. Noita halvemman luokan soittimia 70-luvulta voi olla muutenkin haasteellinen löytää ja ne voi olla melko rankasti modattuja jos sellaisen jostain sattuu löytämään. Hinta voi olla muutamasta kympistä ihan järjettömiin, eikä se ainakaan auta jos sellaisen haluaa kaverin kaverin kaverin kaverilta väkisin ostaa. Kasarilla ja 90-luvulla ei moni kotimainen kivijalkaliike ottanut edes vaihdossa noita kaikista halvimpia seitkytluvun japsi "kopioita".
Olisiko järkevämpi ostaa joku muu hieno kitara tai teettää halutunlainen pintakäsittely johonkin uudempaan.
Toki soittimia voi näinkin metsästää, mutta olisiko se soitin vain ulkonäöllisesti hyvä, mikäli tuuri kävisi...

McNulty:
 
Mansell? :) Denmark Streetilläkin on tapahtunut muutoksia. Onhan siellä edelleen musaliikkeitä, mutta muutama putiikki vaihtanut lokaatiota tai jopa hiippakuntaa. Koska kivijalalla on nykyisessä nettimarkkinassa entistä vaikeampaa, päätyi mm. legendaarinen Macari's siirtämään toimintonsa "edullisemman vuokran" perässä "landelle". Ei tosin ollut ihan Denmark Streetillä, vaan siinä kulman takana Charing Crossilla. Mut eniveis. Ajat on kivijalalle kovat.
 
Piti oikein kattella, ei oo Roka's enää lokaatiossa Denmark St. 5.. It's closed. :( Ja joo, eipä ollu Mansell tuo Nigel.
https://guitar.com/features/gallery … ark-street-londons-music-epicentre/
 
Tuossa paljon juttua Denmark Streetistä..

Kontiak: Tiedätkö Suomesta vastaavaa?
 
Moro! Kitarakuun Seppo teki ainakin jossain vaiheessa tota, että sanoi että hän voi kyllä metsästää mulle maailmalta haluamani kitaran! En tiedä, onko hänellä enää siihen aikaa mutta kannattaa kysyä!
 
Ja yleisesti ottaen tohon "kadonneen kitaran metsästykseen" kannattaa käyttää googlen kuvahakua! Ylempänä tuli jo pitkä lista eri Les Paul -kopioiden merkeistä, joten niillä hakusanoilla vaan googlekuva laulamaan ja tunnin päästä voit olla jo paljon viisaampi, että mikä tää kaipaamasi kitara ehkä oli!

Tuolta löytyy yhtä ja toista suoraan hyllystä ja jos ei löydy, uskoisin että tuntevat melko hyvin ainakin Keski-Euroopan markkinat...
 
https://www.vintage-guitar.de/vintage-catalogue.html
 
Ja tuolta lisää:
 
https://www.hendrixguitars.com/Hxguiset.htm

Imper: Ja yleisesti ottaen tohon "kadonneen kitaran metsästykseen" kannattaa käyttää googlen kuvahakua! Ylempänä tuli jo pitkä lista eri Les Paul -kopioiden merkeistä, joten niillä hakusanoilla vaan googlekuva laulamaan ja tunnin päästä voit olla jo paljon viisaampi, että mikä tää kaipaamasi kitara ehkä oli!
 
Jep... kuvahaku on kätsy mutta vaatii melkoista täsmäsuorittamista, nimihaulla ainakin. Kun vaihtoehtoja on kymmeniä ellei satoja. Eikä välttämättä kyse ollut japanilaisesta kopiovalmisteesta, saattoi hyvinkin olla vaikkapa korealainen Maison.
 
Mua itseeni harmittaa se, että annoin aikanaan vaihdossa Fenixin "Fenix Paul", siis LP-kopio cherry sunburstilla vaihdossa johonkin Ibanezin RG-sarjaseen paikallisessa musaliikkeessä.
 
Jäsen PIM tuon mun vanhan Fenix Paulin taisi ostaa. En vaan tiedä vieläkö Petellä on kyseinen luuttu tallella. Se oli mun eka kosketus Les Paul-maailmaan ja sillä tiellä ollaan edelleen. Jos Pete satut näkemään tämän viestin ja tiedät jostain ko. Fenixistä, niin huhuileppa tänne päin :)