Yleistä keskustelua musiikista ›

No näiden pitäs olla ihan hyvää kamaa...
 
Kiitos siunauksesta. Kattoo vielä raatsiiko sijoittaa. Pitäis tonni vielä jäädä akustiseenkin. Tarviikohan nuo kajarit subbaria?

Kysymys kuuluu: Haluatko sinä subbarin.
 
Noi kajarit toistaa ihan riittävästi ja laajasti normaaliin musiikinkuunteluun, mutta jos haluat tosi muhkeaa meinikiä ja pörinäpainetta ni tarvii.

Kiitos siunauksesta. Kattoo vielä raatsiiko sijoittaa. Pitäis tonni vielä jäädä akustiseenkin. Tarviikohan nuo kajarit subbaria?
 
Heheh, enpä usko. Subbarista saatava hyöty on lähinnä se, että elokuvia katsoessa jytisee kovemmin. Sitäkään ominaisuutta tuskin tarvitset..?
Ja mitä tohon settiin tulee, sen jälkeen ei pidäkään ihan heti olla ostamassa uutta.

Onko missään olemassa semmosia vanhanajan isoja pöytäkajaraita? Vai onko kaikki kajarit nykyjään pieniä? Kuulin että lattiakajarit olisivat paremmat esim. rockin kuunteluun. Tähän on vain hankala niitä sijoitella.

Onko missään olemassa semmosia vanhanajan isoja pöytäkajaraita? Vai onko kaikki kajarit nykyjään pieniä? Kuulin että lattiakajarit olisivat paremmat esim. rockin kuunteluun. Tähän on vain hankala niitä sijoitella.
 
Kyllä melkein joka valmistajalla on eri kokoisia pönttöjä...
 
Jos sulla ei ole tilaa asetella kaiuttimia, ei niihin välttämättä kannata omaisuutta satsata, menee vähän hukkaan...

Onko missään olemassa semmosia vanhanajan isoja pöytäkajaraita? Vai onko kaikki kajarit nykyjään pieniä? Kuulin että lattiakajarit olisivat paremmat esim. rockin kuunteluun. Tähän on vain hankala niitä sijoitella.
 
Kyllä pitää olla jo melkoisen suuri budjetti jos jotain isoja ja vielä laadukkaita pömpeleitä oot hommailemassa. Lisäksi pienessä huoneessa saat vaan kauheata kuminaa aikaan isoilla mööpeleillä. Pienemmillä ja laadukkailla kaiuttimilla saat varmasti todella raikkaan ja potkivan soundin ja voit nautiskella tarkasta stereokuvasta sekä selkeästä alakerrasta. Sitä paitsi epäilen sun yllättyvän kun pääset kuuntelemaan jotain pienoisia laatukajareita, kyllä niistä rockihommiin lähtee alapäätä aivan riittävästi.

Ei tämä huone pieni ole mutta tarkoituksena on saada tietokoneen äänetkin ulos eli kajarit tulee varmaan laittaa näytön molemmille puolille. JA sitten tässä on ihan hulluna pöytää jokapuolella.
 
Minusta sä menet nyt perse edellä puuhun... ei stereoiden ostamista ja sijoittelua voi miettiä tietokoneen kautta... sä et voi millään ilveellä saada hyvää stereokuvaa, jos kajarit kököttää siinä puolen metrin päässä näytön molemmin puolin...

Ei tämä huone pieni ole
 
Niin ja pienellä huoneella ei siis tarkoiteta mitään vaatehuoneen kokoista vaan keskiverto suomalainen olohuone on pieni kaiuttimien sijoitusta ajatellen.

sä et voi millään ilveellä saada hyvää stereokuvaa, jos kajarit kököttää siinä puolen metrin päässä näytön molemmin puolin...
 

 
Entäs 1.5 metriä?

Suositelkaa jotain Compact 662:sta tuhdimpaa kajaria.
 
Taisit kysyä näitä kajari/stereohommia joskus muutama kuukausikin aiemminkin, mutta minä suosittelen yhä esim. Hifi 45/3:a tmv. Hifi-lehden rakennussarjoja.
Esim. 45/3:a saattaa saada jopa tuohon 300€ pintaan käytettynä. Tosin noitakaan ei välttämättä joka päivä ole myynnissä.
Tuolla hinnalla et todennäköisesti löydä edes lähellekään samantasoisia kaappeja -niin uutena kuin käytettynäkään.
 
Taisin laittaa tämän silloinkin, mutta laitanpa kuitenkin. Eli hieman osviittaa:
 
> Testattiin tuossa joulun alla kaverin luona Amphionin Xenon (2600 euroa)
> ja hifi-lehden rakennussarjaa 45/3 (käytettynä n. 600 euroa?).
>
> Testiryhmä koostui neljästä "keskivertohifisteistä", ja teimme
> perinteisen AB-testin näiden kaiuttimien välillä. Oletimme, että
> Amphion pesee mennen tullen ja palatessa rakennusarjalaisen. Mutta
> kuinkas kävikään?
>
> Yllätykseksi 45/3 olivat täysin tasavertaiset Xenoneiden kanssa,
> joillakin levyillä jopa paremmat.
>
> 45/3:n yläpää kuului kirkkaasti ja ilmavasti, keskiääni oli läsnä
> erottelevasti, ja basso meni alas ja oli napakka. Amphionit olivat
> myös hyvät (ja nätit), mutta mielestäni 45/3 soundasi paremmin -
> ainakin siinä tilassa (olohuone, n.20m2). Kuuntelimme varsin
> monenlaista musiikkia - pianojatsista pearl jamiin.
>
> Porukan mielipiteet jakautuivat tasan Xenonin ja 45/3:n suhteen. Yhtä
> mieltä olimme siitä, että erot olivat kaiuttimien välillä todella
> pieniä, niitä kuuluisia vivahde-eroja. Jotakin mielestäni kertoo se,
> että Ryhmän "xenonilaiset" totesivat 45/3:t olevan laatuunsa nähden
> miltei puoli-ilmaisia!
>
> Mikäli mahdollista, kannattaa tutustua 45/3-sarjaan. Itseäni alkoi
> ainakin kiinnostamaan sellaiset.

Niin ja pienellä huoneella ei siis tarkoiteta mitään vaatehuoneen kokoista vaan keskiverto suomalainen olohuone on pieni kaiuttimien sijoitusta ajatellen.
 
Ai-van.
 
Periaatteessa kaiuttimien äänen toistoon vaikuttaa ainakin kaksi tekijää, joita on vaikea yhdistää kovinkaan täydellisesti: taajuusvaste ja vaiheistus. Taajuusvasteen tasoittamiseksi voidaan rakentaa mielivaltaisen suuria kolmi- ja nelitiesysteemejä, mutta silloin vaiheistus kärsii eri taajuusalueet saapuvat korvaan eri etäisyyksiltä, joten ne ovat eri vaiheessa, mikä kuuluu etenkin stereokuvan suttuisuutena ja epäselvyytenä. Eroa voi tietysti tasoittaa viemällä se kaiutin riittävän pitkälle kuulijasta - esimerkiksi kymmenen-viidentoista metrin päähän 8-).
 
On tietysti pari muutakin tapaa. Yksinkertaisin on tehdä yksitiekaiutin. Ongelma on siinä, että tavanomaiset kaiuttimet eivät toimi kovinkaan hyvin koko 20-20000 hertsin kaistalla. Jotkut elektrostaattiset kaiuttimet onnistuvat tässä AIKA hyvin. Stereokuvaltaan paras kaiutin jota muistan koskaan kuulleeni oli Quad ESL-63, jonka elektrostaattinen levy oli rakennettu ja viiveistetty mukailemaan pistemäisestä kohteesta kaiuttimen takaa lähtevää äänensäteilyä. Stereokuva oli niin hyvä, että jos jollakulla viisikymmenpäisen kuoron laulajista olisi ollut ässävika, hänen sijaintinsa olisi pystynyt määrittelemään: "se on se tyyppi, joka seisoi kolmantenatoista vasemmalta". Bassotoisto oli vähän ohkainen, mutta ei mitenkään käyttökelvoton.
 
Toinen tapa on tietysti Tannoyn klassinen menetelmä rakentaa diskanttielementti bassokartion keskelle, niin että molempien värähtely tavallaan lähtee suunnilleen samasta pisteestä. Toimii erinomaisesti, mutta ei ole ihan halpa suunnitella eikä valmistaa.
 
(Korjatkeepa ajatus-, käsitys- ja muut virheet, jos niitä on tullut tehtyä.)

Suositelkaa jotain Compact 662:sta tuhdimpaa kajaria.
 
Kannattaa uskoa, että tuo kaiutin on varmasti riittävän tuhti. Tai jos haluat semmosta mieletöntä bassopuuroa niin voit ostaa sellaiset puoltoista metriä korkeat Sonabit joita saa naurettavan halvalla ja halpa hinta vastaa laatua. Niistä varmaan lähtee bassoa, mutta kyllä tuollainen Chorus (tai mikä vaan laatukaiutin, joita ei liikaa ole budjettiluokassa tarjolla) varmasti kuulostaa paremmalta, bassotoistoltaankin kun se on kuitenkin kokolailla paremmin hallittu ja kiinteä se bassopää.
 
Jos ostat ison ja halvan (=laaduttoman) kaiuttimen niin lopputulos on semmonen iso woooooooooom mistä ei sitten paljon mitään selvää saa, voihan se tuntua alkuun kivalta kun oikein rintakehässä tuntuu se pärinä. Basson määrä kun ei ole ainoa tärkeä tekijä siinä kuinka tuhdilta kaiutin kuulostaa.

Hifikaiutin ja studiomonitori eroavat käyttötarkoituksensa puolesta. Monitorin on oltava mahdollisimman neutraali ja tarkka, eikä studiossa olla ensisijaisesti nauttimassa musiikista.
 
Tämän perusteella voisi olettaa, että kotikuuntelussa käytetty kaiutin olisi jotain muuta kuin mahdollisimman neutraali ja tarkka. Tämä taas on verrattavissa siihen, että valokuvanäyttelyn asiakkaille laitettaisiin aurinkolasit päähän. Ymmärsinkö jotain väärin? Sehän toki on jo yleisesti tiedossa, että mitä enemmän näitä värittäviä pönttöjä kannetaan sinne olohuoneisiin, niin sitä enemmän kompromisseja äänitteissä joudutaan tekemään.
 
Tottakai Genelec kelpaa myös musiikin kotikuunteluun, mutta läheskään kaikkien mielestä se ei ole hintaluokassaan paras vaihtoehto tähän käyttöön.
 
Olen kiinnostunut vakavista haastajista. Oletan, että tiedät, mitä tällaiset kaiuttimet ovat, joten pistäs muutama esimerkki tulemaan. Jotakin kertonee myös se, että hifi-messuilla näiden "kotilaitteiden" demotusta kuunnellessa saa aina kuunnella lisäksi värittynyttä ja epätarkkaa ääntä ja kaupan päälle edustajan naukumista siitä, kuinka se taas on tämä tila pilannut meidän maailman kauneimmat kaiuttimet. Genelecin demo sisältää messuilla aina koko kaiutinsarjan(upotettavia lukuun ottamatta) ja ääni on aina messujen top3:ssa ja kumma kyllä, edustajien marina puuttuu. Olipa tila sitten ahdas hotellihuone, auditorio tai käytävä.
 
Vai niin. Mikäköhän pointtisi lienee?
 
Valitettavan usein hihistelijät sortuvat siihen, että maailma pyörähtää nurinpäin ja sivuseikoista tulee pääasioita ja poikkeuksista sääntöjä. Yhtäkkiä laitteet ovatkin instrumentteja, joilla tehdään se SAUNDI (??) ja Genelecitkin pyörähtävät keskivertolinnunpöntöiksi. On siellä Genelecin suunnittelutoimistolla käynyt varmasti joku muukin kuin paksulinssinen insinööri mittarilla varustettuna tsekkaamassa niitä kajareita. Mutta silti ne ei näille amatööreille tunnu kelpaavan. Beats me.

Ymmärsinkö jotain väärin? Sehän toki on jo yleisesti tiedossa, että mitä enemmän näitä värittäviä pönttöjä kannetaan sinne olohuoneisiin, niin sitä enemmän kompromisseja äänitteissä joudutaan tekemään.
 
Jotenkin vaikuttaa siltä, ettet haluakaan ymmärtää. Hifikaiuttimia EI tehdä värittämään ääntä, vaan niiden suunnittelu perustuu kyllä pitkälle mittauksiin. Taajuusvasteet ovat useimmiten kunnossa. Kuuntelukokeilla varmistetaan että kaiuttimet soivat myös käytännössä miellyttävästi. Monet pitävät Genelecien äänensävyä turhan kovana ja metallisena-tämäkään ominaisuus ei muuten välttämättä ole osoitus neutraaliudesta. Jos Genelecit ovat kokonaisvaltaisesti noin ylivertaiset, miksi niitä ostetaan niin vähän kotikäyttöön? Miksi ne eivät ole suvereeneja lehtien testeissä?

 
Olen kiinnostunut vakavista haastajista. Oletan, että tiedät, mitä tällaiset kaiuttimet ovat, joten pistäs muutama esimerkki tulemaan.
 
Ihmisten mielipiteet vaihtelevat aika paljon, joten en viitsi näitä lähteä kovin yksityiskohtaisesti erittelemään. Dynaudion mallistossa on esimerkiksi melko yleispäteviä toistimia.
 
Genelecin demo sisältää messuilla aina koko kaiutinsarjan(upotettavia lukuun ottamatta) ja ääni on aina messujen top3:ssa ja kumma kyllä, edustajien marina puuttuu. Olipa tila sitten ahdas hotellihuone, auditorio tai käytävä.
 
Helppo sovitettavuus erilaisiin tiloihin on kieltämättä yksi Genelecin vahvuuksia. Genelecin mallistossa tapahtuu muutenkin sen verran vähän muutoksia, että suuria yllätyksiä ei yleensä koeta. Genen osasto on kyllä tasalaatuinen, mutta yhtenäkään vuonna se ei ole myöskään tarjonnut messujen parasta ääntä.
 
Valitettavan usein hihistelijät sortuvat siihen, että maailma pyörähtää nurinpäin ja sivuseikoista tulee pääasioita ja poikkeuksista sääntöjä... Mutta silti ne ei näille amatööreille tunnu kelpaavan.
 
Käsityksesi hifisteistä on varsin stereotyyppinen. Dissaamisella ei saa yleensä ainakaan kovin rakentavaa keskustelua aikaiseksi. Mikä mahtaa olla oman kokemuksesi laajuus -ilmeisesti kuitenkin pidät itseäsi muuna kuin amatöörinä?