| Aihe: Mendelssohnin heikko alkuaine | 1 |
|---|
 megatherium
06.06.2004 16:52:29 (muokattu 06.06.2004 16:53:07) | |
|
Kuuntelin tuossa eräänä iltana radiosta musiikiohjelmaa "Pieni musiikkihuone", jossa soi mm. Mendelssohnin 12-vuotiaana säveltämä pianosonaatti g-molli ja jousikvartetto d-molli opus 81, ja jouduin vain toteamaan ikäväksi velvollisuudekseni kuulemani perusteella, että tässä taas eräs lupauksiaan lunastamaton väljin pereustein lapsioneroksikin ristitty säveltäjä, jonka musiikissa vanhojen mestarien tyylin jäljittely ja musiikin sisäinen panos eivät tunnnu koskaan kohtaavan eivätkä löytävän toisiaan, siten että hiukkaskiihdyttimessä innovatiivisten alkeishiukkasten yhteentörmäyksestä jokin uusi ja ennalta arvaamaton persoonallista sävelkieltä hedelmöittävä jäljittelemätön alkuaine näkisi päivänvalon, vaan Mendelssohnin musiikki tuntuu hajoavan käsiin ennen tätä täyttymystä, puhjetakseen kestäväömmiksi romanttisen mielikuvamaailman evokaatioiksi täydelliseen klassiseen muotokieleen yhdistettynä mm. sentimentaalisessa e-mollviulukonsertossa ja sen naiivissa pääteemassa.
Siitä huolimatta, että kyseinen "säveltäjälupaus" kuului suosikeihinin vielä lapsuudessa, on hänen musiikkinsa menettänyt elinvoimaisuutensa suurempien mestarien rinnalla silmissäni, enkä tuskin kuuntele sitä juuri minään muuna kuin "kioskikirjallisuutena". Mikä on teidän suhteennne tähän keijukaismusiikin säveltäjään?
Musiikki on ylevämpää kuin kaikki viisaus, politiikka ja filosofia | |
Itse ainakin pidän Mendelssohnin musiikista. Soitan juuri tällä hetkellä Mendelssohnin g-molli pianokonserttoa ja pidän siitä valtavan paljon. Ennen konserton soittamista en ollut hirveänä tutustunut Mendelssohnin musiikkiin, mutta nyt olen joitakin hänen teoksiaan kuunnellut ja ainakin Lieder Ohne Worte -kokoelmasta löytyy hienoja kipaleita. Sekä tietenkin myös Capriccio Brilliante on todella hieno teos.
"I only know that in the music itself I found out what the fingers had to do" -Vladimir Horowitz- | |
Itse ainakin pidän Mendelssohnin musiikista. Soitan juuri tällä hetkellä Mendelssohnin g-molli pianokonserttoa ja pidän siitä valtavan paljon. Ennen konserton soittamista en ollut hirveänä tutustunut Mendelssohnin musiikkiin, mutta nyt olen joitakin hänen teoksiaan kuunnellut ja ainakin Lieder Ohne Worte -kokoelmasta löytyy hienoja kipaleita. Sekä tietenkin myös Capriccio Brilliante on todella hieno teos.
Mendelssohnin musikissa kuitenkin kuuluu selvästi Schubertin, Mozartin ja aika ajoin jopa Beethovenin vaikutus oletettavasti juuri mainitsemassasi konsertossa. Hänhän itse piti paljon Schubertin musiikista ja johti tämän sinfonian n:o 9 C-duuri kantaesityksenkin. Orkestrointitaidoiltaan Mendelssohn lienee Mozartin ohella ylittämätön, niin olen kuullut.
Musiikki on ylevämpää kuin kaikki viisaus, politiikka ja filosofia | |
tässä taas eräs lupauksiaan lunastamaton väljin perustein lapsioneroksikin ristitty säveltäjä
No onpa taas aika paksua tekstiä. Lupauksiaan lunastamaton?? Mendelssohniahan pidettiin yleisesti Mozartin kaltaisena ihmelapsena, mistä voi vetää tietenkin sen johtopäätöksen, että Mozartkin on sitten julistettu lapsineroksi köykäisin perustein. Tuskin olet samaa mieltä. Ja mitä tulee hänen musiikkiinsa, niin en ala kiistellä makuasioista, mutta olen itse sitä mieltä, että hänen musiikissaan on jotain tavattoman luonnollista ja vaivatonta, nimenomaan hyvällä tavalla. Mitään ei ole pakotettu syntymään vaan kaikki on tullut helposti ja itsestään; jälleen yhteys Mozartiin. Hänen musiikkinsa on ikään kuin syntynyt "onnellisten tähtien alla". Ja kritisoimasi viulukonsertto kuuluu hänen hienoimpiin teoksiin. En näe sen pääteemassa mitään naiivia; vain hyvin luonnollisen äänen puhuvan ilman mitään pakotteita. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin kyllä Schubertiltakin voidaan katsoa löytyvän naiiveja teemoja. Tai keltä tahansa.
En muuten oikein ymmärrä, miksi kritisoit säveltäjää siitä, että jonkun toisen säveltäjän vaikutus kuuluu hänen musiikissaan. Musiikkihan on loppumaton jatkumo, jossa uudet asiat eivät synny itsestään vaan synteesinä, vanhoja asioita yhdistelemällä ja kehittelemällä. Joka ikisen säveltäjän tuotannosta voi löytää vaikutteita jonkun vanhemman mestarin musiikista. Sävellysopinnot perustuvat suurelta osin vanhojen teosten analysointiin. Miten säveltäjä voisi välttyä vaikutteiden saamiselta?? Outo ajatus. Kerro minulle, kenen säveltäjän musiikista ei löydy vaikutteita kenenkään muun säveltäjän - elävän tai kuolleen - tuotannosta!
"Eli,oletteko huomanneet orkesterissa soittaessanne eri stemmojen käyttäytymiseroja. Esim. sellistit notkuu ja lorvii siellä ja suurinpiirtein nukkuvat siinä pultissaan" -nammi, muusikoiden.net | ajs
06.06.2004 18:40:04 (muokattu 06.06.2004 18:58:29) | |
|
Melko hupaisa analogia tuo musiikin luomisprosessin vertaaminen uusien alkuaineiden luomiseen hiukkaskiihdyttimessä.
Minulle Mendelssohn on ehdottomasti kesämusiikkia, sellaista, jota voisi kuunnella puun alla aurinkoisen niityn vieressä, tai valoisana kesäyönä järven rannalla. Pidän hänen musiikistaan, mutta jollakin tavalla en voisi kuvitella kuuntelevani Mendelssohnia huoneessani levyltä, analyyttisesti teoksia eritellen. Tähän ei musiikin "syvällisyys" kai riitä (tai no, miksei riittäisi, onhan tuo soitinnus, kuten sanottukin, nerokasta, mutta paremminkin musiikin tyyli ei käy yksiin normaalien kuuntelumieltymysteni kanssa), mutta tietyissä tilanteissa sillä ei ole kuunteluELÄMYKSEN kanssa mitään tekemistä. Mendelssohnia on muistaakseni myös mukava soittaa, vaikka siitä aika kauan onkin, kun hänen pianomusiikkiinsa olen kajonnut.
EDIT:
hänen musiikissaan on jotain tavattoman luonnollista ja vaivatonta, nimenomaan hyvällä tavalla. Mitään ei ole pakotettu syntymään vaan kaikki on tullut helposti ja itsestään
Tämä kyllä pitää paikkansa. Mendelssohnia kuunnellessa ei tule koskaan sellaista oloa, että sävelkieltä olisi puristettu johonkin tiukkojen sääntöjen sanelemaan muottiin, tai sitä olisi kirjoitettu jotain hovijuhlallisuutta varten, vaan musiikki tuntuu pulppuavan suoraan ilmasta ja ympäröivän kuuntelijan.
There are many ways of going forward, but only one way of standing still. | megatherium
08.06.2004 19:41:09 (muokattu 09.06.2004 17:11:02) | |
|
No onpa taas aika paksua tekstiä. Lupauksiaan lunastamaton?? Mendelssohniahan pidettiin yleisesti Mozartin kaltaisena ihmelapsena, mistä voi vetää tietenkin sen johtopäätöksen, että Mozartkin on sitten julistettu lapsineroksi köykäisin perustein. Tuskin olet samaa mieltä. Ja mitä tulee hänen musiikkiinsa, niin en ala kiistellä makuasioista, mutta olen itse sitä mieltä, että hänen musiikissaan on jotain tavattoman luonnollista ja vaivatonta, nimenomaan hyvällä tavalla. Mitään ei ole pakotettu syntymään vaan kaikki on tullut helposti ja itsestään; jälleen yhteys Mozartiin. Hänen musiikkinsa on ikään kuin syntynyt "onnellisten tähtien alla". Ja kritisoimasi viulukonsertto kuuluu hänen hienoimpiin teoksiin. En näe sen pääteemassa mitään naiivia; vain hyvin luonnollisen äänen puhuvan ilman mitään pakotteita. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin kyllä Schubertiltakin voidaan katsoa löytyvän naiiveja teemoja. Tai keltä tahansa.
En muuten oikein ymmärrä, miksi kritisoit säveltäjää siitä, että jonkun toisen säveltäjän vaikutus kuuluu hänen musiikissaan. Musiikkihan on loppumaton jatkumo, jossa uudet asiat eivät synny itsestään vaan synteesinä, vanhoja asioita yhdistelemällä ja kehittelemällä. Joka ikisen säveltäjän tuotannosta voi löytää vaikutteita jonkun vanhemman mestarin musiikista. Sävellysopinnot perustuvat suurelta osin vanhojen teosten analysointiin. Miten säveltäjä voisi välttyä vaikutteiden saamiselta?? Outo ajatus. Kerro minulle, kenen säveltäjän musiikista ei löydy vaikutteita kenenkään muun säveltäjän - elävän tai kuolleen - tuotannosta!
Mendelssohnilla ei tapahtunut mitään mainittavaa sisäistä kasvua suureen tyyliin ja suuriin muotoihin kuten Mozartilla, Schubertilla ja Beethovenilla, vaikka hän olikin Schubertin lähin seuraaja, Vaatimukset ja odotukset olivat ilmesisesti liian suuret lunasatettavaksi, ja elämä rikkaaseen juutalaisperheeseen kultalusikka suussa syntyneellä sunnuntailapsella liian helppoa. Vain yksi takaisku osui hänen tielleen. 18-vuotiaana sävelletty ooppera Camachon häät sai murska-arvostelut, eikä hän enää milloinkaan kajonnut oopperaan. Mendelssohn jäi ikään kin polkemaan paikoilleen ilman taiteellista kehittymistä ja nuoruudenaikaiset teokset, kuten Kesäyön unelma-alkusoitto jäivät hänen merkittävimmikseen, muutamia poikkeuksia, kuten paria sinfoniaa, skottilainen ja italialainen tai oratoriota Elias, lukuunottamatta.
Arvostettu musiikkikirjailija Kai Maasalo sanoo sen niin hienosti kirjassaan Suuri sinfoniamusiikki, että en malta olla lainaamatta häntä: " Schubertin 9. sinfonian esitys säveltäjän elinaikana raukesi tyhjiin. Wien ei huolinut suuren poikansa suurinta sinfoniaa. Kantaesityksen kunnian saivat Leipzig ja Gewandhausin nuori kapellimestari Felix Mendelssohn (1809 - 47). Mendelssohn tutustui ihasatuneena Schubertin romanttiseen sävelmaailmaan löytäen siitä tunnepohjan ja virikkeitä omalle säveltäjäluonteelleen. Hänestä tuyli Schubertin niin ajallisesti kuin henkisestikin lähin seuraaja. Kuten Schubert, hän syntyi niin sanoakseni valmiina mestarina, klassillisen kirkkaana, romanttisen tunteen hehkuttamana melodikkona. MUTTA HÄNESSÄ EI TAPAHDU SCHUBERTIN SYVÄLLISTÄ KASVUA SUUREEN TYYLIIN JA SUUURIIN MUOTOIHIN. HÄNELLÄ EI OLE TÄMÄN IKUISTA, POLTTAVAA TYYDYTTYMÄTTÖMYYTTÄ. HÄN ON PAIKALLAAN PYSYVÄ SUNNUNTAILAPSI, JONKA TUOTANNOSSA EI OLE HAVAITTAVISSA TYYLILISIÄ TAI SISÄLLÖLLISIÄ MURROKSIA; niissä tuntuu usein kevyen työn ja maneerin jälki. Mendelssohnin sävellyksissä elää nuorekas ilo ja haavemieli, joka pukeutuu milloin kansanomaisen raikkaaseen, milloin sentimentaaliseen ilmaisuun. Hänessä yhtyvät nuori Mozart ja nuori Schubert hieman mielisteleväksi maailmanmieheksi. Sinfoninen muoto sujuu häneltä vaivattomasti. Se ei solmuunnu eikä sakoudu, mutta ei myöskään kasva persoonallisuudellaan vaikuttavaan suuruuteen." jne.
Musiikki on ylevämpää kuin kaikki viisaus, politiikka ja filosofia | |
Mendelssohnin musiikki tuntuu hajoavan käsiin
Tuossa en voi täysin samaa mieltä olla. Olen tosin soittanut vain yhtä Mendelssohnin sinfoniaa, joten pystyn ainoastaan sitä vertaamaan tähän väittämääsi.
Sinfonia 10, h-molli, on minusta hyvän kuuloinen, se suorastaan nostaa kylmät väreet pintaan loppu tahdeillaan. Piú presto sinfonian lopussa ajaa kappaleen kulun räjähdysmäiseen loppuun.
Tämä on minusta sellainen kuunneltava, että ihan tuntuu, miten kappale kasvaa massiivisemmaksi rivi riviltä.
Flowers for all people | megatherium
03.07.2004 17:41:57 (muokattu 03.07.2004 17:42:37) | |
|
Tuossa en voi täysin samaa mieltä olla. Olen tosin soittanut vain yhtä Mendelssohnin sinfoniaa, joten pystyn ainoastaan sitä vertaamaan tähän väittämääsi.
Sinfonia 10, h-molli, on minusta hyvän kuuloinen, se suorastaan nostaa kylmät väreet pintaan loppu tahdeillaan. Piú presto sinfonian lopussa ajaa kappaleen kulun räjähdysmäiseen loppuun.
Tämä on minusta sellainen kuunneltava, että ihan tuntuu, miten kappale kasvaa massiivisemmaksi rivi riviltä.
Tarkoitat nyt kait hänen 12-vuotiaana säveltämiään jousisinfonioita, oletan, joita ei lasketa mukaan varsinaisiin numeroituihin soittimellisesti ja soitinnuksellisesti täysimittaisiin suurelle sinfoniaorkesterille sävellettyihin sinfonioihin. Luulen kuiten, että hän on ollut hyvin suuressa määrin edeltäjiltään ongittujen vaikutteiden alainen, aina Bachin ja Händelin polyfonisesta tyylistä Beethoveniin ja Schubertiin saakka. Kyllähän nämä nuoret lahjakkuudet ja nerot, kuten Schubertkin, vaikkei sitä yleisesti tunnetakaan, suosivat varhaisteoksissaan kiihkeää sturm und drang-tyyliä, joka tasaantui kypsän säveltäjän kypsäksi mestaruudeksi, vailla ulkonaista tehontavoittelua ja kauhuromantiikkaa.
Musiikki on ylevämpää kuin kaikki viisaus, politiikka ja filosofia | JET
10.06.2011 21:01:32 (muokattu 10.06.2011 21:03:06) | |
|
Mielenkiintoista keskustelua Mendelssohnista!
Felix Mendelssohn oli uskomattoman varhaiskypsä. 16-vuotiaana tehty jousioktetti on todella erikoinen saavutus tuon ikäiseltä. Mozartin veroista - joidenkin mielestä suurempaa - varhaiskypsyyttä.
Mendelssohn kuoli Chopinin, Mozartin ja Schubertin tavoin nuorena. Voi olla, että hän kasvoi vähiten heistä neljästä, saattoi yhtä kaikki olla teininä olla parempi kuin kukaan heistä, jopa.
Mendelssohnilla on paljon laadukasta musiikkia vanhemmalta iältä. Tosin mies ei elänyt edes nelikymppiseksi.
Mendelssohnin orkestrointitaidot mainittiin täällä. Ne kieltämättä ovat superlatiiveja ansaitsevat.
Mendelssohn hätkähdytti Goethea, kuten Mozartkin - sen sijaan Beethovenin ja Schubertin tavatessaan Goethe ei ollut täpinöissä. | |
Sääli, että Mendelssohniin liitetään usein määre "kevyt". Perua varmaan jostain Wagnerin aikaisesta kansallismieliskiihkoilusta, jossa juutalaistaide sai osakseen perusteetonta kritiikkiä.
Kuunnelkaapa vaikka Oktetto tai oratoriot Mendelssohnilta. Ei ole kevyttä. On suurta musiikkia. | JET
11.06.2011 12:48:18 | |
|
Mä pidän nelossinfoniasta. | megatherium
15.06.2011 17:16:50 (muokattu 15.06.2011 17:18:34) | |
|
Tätä ette tienneet: maailman kauneimpiin sinfonioihin kuuluu useita sellaisia suomalaisia sinfonioita jotka ovat jotain muuta kuin sibelius ja joita suuri yleisö ei oikeastaan lainkaan tunne. ylimalkaan niitä voisi kutsua orkesteritaiteemme klassikoiksi joilla on oma ainutkertainen sielunsa ja musiikillinen karaktäärinsä ja idenbtiteettinsä joka ei rajoitu vain ulkokuoreen kuten jannen karua erämaata muistuttava anomyyni ja pidättyväinen kansallisromanttiselta jurottamiselta ja kuin viran puolesta sävelletyltä valtiolliselta edustusmusiikilta tai hovimusiikilta sopisi odottaa vaan kätkee itseensä emotionaalisen ytimen joka herättää kuulijassaan tunteita ja intohimoja.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | JET
17.06.2011 21:06:38 (muokattu 17.06.2011 21:06:45) | |
|
Miksi olet fakkiutunut suomalaiseen sekundäärikamaan, etkä anna huomiotasi muiden maiden sekundäärikamalle? = ) | megatherium
22.06.2011 18:28:02 (muokattu 22.06.2011 18:48:45) | |
|
JET: Miksi olet fakkiutunut suomalaiseen sekundäärikamaan, etkä anna huomiotasi muiden maiden sekundäärikamalle? = )
siksi että olen kuunnellut koko ikäni muiden maiden musiikkia mutta en juuri lainkaan suomalaista, siis se ioli minulle entuudestaan tutkimaton alue sitä kun ei juuri kansaimvälisten levyfirmojen levytyksinä koskaan tapaa, , ja kun luin lehdestä että eräs kapellimestari sanoi sibeliuksen olevan omaa luokkaansa heräsi skeptillinen eppäily ylimalkaista väitettä kohtaan että tokkopa nyt sentään, kun olin jo vakuuttunut esim. deliuksen musiikin suvereenista emotinaalisesta voimasta voimakkaan kromaattisessa soinnukäytössään sibeliuksen haaleaan sävytykseen nähden ja tämän konservatiiviseenb modaalisuuteen ja duuri-mollitonaalisuuteen verrattuna että uskoin vahvasti myös suomessa sävelletyn paljon hienostuneempaa eurooppalaisten ideaalien mukaan sävellettyä musiikkia joka vaikuttaisi tuntaisiini sibeliusta voimakkaammin.
kyllähän impressionismi undesimi ja noonisointuineen palmgreninkin pianokonsertossa orientoituu likemmälle eurooppalaisia debussyn esikuvia ja tsaikovskin ja muiden vaikutus kuten debussyn ja mahler ynnä bruckner linnalalla ja melartinilla ja raitiolla skrjabinin ohella ovat tuntuvilla ja vieläpä tuukkanen tuotannossa alluusiot yleiseurooppalaiseen perinteeseen tumntuvlla kun madetojanki soinnussa on aavistelevinaan aina jotakin ranskalauista ja seinen kaupunkin soitinnusvalöörejä tai jouko tolosen sostakovistvaikutteet ja leiviskän ja pesosen fuugamuotoon kirjoitetut ankaran kontrapunktiset sinfoniat tonaalisuuden rajapuomien yli tunkeutuen ovat vaikuttava todiste sielullisesta elämästä ja saikkolan kummeina ovat olleet bartok ja shostakovits vaikka hänen oma ajaton ja vakava äänensä on kuuluvilla.
beethovenin 7.i sinfoniasta muistuttavine rytmikuvioineen lemmin poika hiiden hirveä ajaa vähennetyn septimin dramaattista tehoa hyödyntävässä huipennuksessa ei suomalainen sävyltään ja saarelle selälliselle jossa ikonen ei uhraa vähintäkään ranskalaiselle koloriitille madetojavaikuituksesta kumma kyllä huolimatta on kirjotustavaltaan kamarimusiikillisen selkeäpiirteinen ja alun maisemaa piirtävän imressionistisen huilusolonjäklkjeen beethoveniaaninen vaikutelmaltaan,. kova tfaktaa,
mutta syynä on mielestäni kuitenkin se tunne jonka tavoitan välittömämmin suomalaisten 1900-luvun ja järnefeltinkimusiikista kuten mozartinkin kuin monista eurooppalaisista kollgoiltaamn.. kyllä debussynkin meri sai jonkinlaiset kiksit siitä mutta melartin vahvampi mahleriaaniseen sankari paatokseen yltävässä 3. sinfoniassa tai tuukkasen merisinfonian aaltomaisesti kaartuilevassa melodiikassa noonisointuineen ja septimeineen.läähätin ja pakahduin
on kiihoittva ajatus että näin pieni kansakunta joka ei snelmanninkaan aikana 1840-luvulla ollut vielä edes itsenäinen voi saada aikaan tunnekylläistä kansallista myöhäisromanttista. yleis-ja jäklkiromanttistra klassistista ja uusklassista jälkisarjallista ja ekspressionistis-impressionistista hyvää ja vaikuttavaa musiikkia niin paljon että se tuntuu suoranaiselta imeeltä,m aitoja luovia taiteilijoita meillä on vaikka lampaat söis. jotka tyydyttää emotionaaliset tarpeet.ai pylkkäsen uniohdin, sinä ihana suuri romantikko jumaloin sua oi tauno. saat mut taivaisiin.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | JET
20.10.2011 00:02:27 | |
|
Ah, että, uskomatonta!
Mendelssohnin jousioktetissa on sitä suurta virtuositeettia, kauneutta ja raikkautta!
Kontrabassohöysteinen ihana tulkinta, jokaisen Mendelssohn-fanin must-tsekkaus:
http://www.youtube.com/watch?v=4Ypl6v-CTJw&feature=related
Ja 4. sinfonian orkestraatiohan on aivan huikeeta. Upea mies tämä nuorena menehtynyt nero. | |
JET: Ah, että, uskomatonta!
Mendelssohnin jousioktetissa on sitä suurta virtuositeettia, kauneutta ja raikkautta!
Kontrabassohöysteinen ihana tulkinta, jokaisen Mendelssohn-fanin must-tsekkaus:
http://www.youtube.com/watch?v=4Ypl6v-CTJw&feature=related
Ja 4. sinfonian orkestraatiohan on aivan huikeeta. Upea mies tämä nuorena menehtynyt nero.
keijukaismusiikkia ja hempeää romantiikkaa.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | JET
20.10.2011 22:05:21 | |
|
megatherium: keijukaismusiikkia ja hempeää romantiikkaa.
Teepä kundi melodia-analyysi oktetista, äläkä puhu roskaa, sanon minä! | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
