Kitarat: kitarakamat ›

On mahonkia Gibsonin mukaan ja ilmeisesti yhden palan body.
 
Stna jos mulla olis ylimäärästä paalua, niin tuollainen menis tilaukseen justiinsa. Ovat nimittäin toosaa kehuneet, vaikkei se kyllä mikään 100% reproduktio ole. Mutta ei auta, kun kaikki liikenevä pitää nyt säästää 70-luvun alkupuolen Tele Customiin :D

BigPapa: Kevennysporauksia tai ei, mikään Traditionaleista ei ole ollut epäkelpo, yksilöitä tietenkin aina löytyy, merkistä kuin merkistä, jotka eivät käteen asetu tai muuten miellytä. Vaikkapa nuo push/pull puolitukset piirilevyineen sun muut, jotka vievät kitarasta heti sen traditionaalisuuden. Heti ensimmäisestä 2008 Standard Traditionalista lähtien niissä on ollut, mitä on tullut kokeiltua, vallan mainio 50's kaulaprofiili, joka tarjoaa kädentäyden mahonkia, ei myöskään taipuile kuten slim taperit, joita on joskus mm. Leslie West käyttänyt vibrakampena. Kevyesti kuulemas lähtee slim taper -kaulaisella Little Wingin breikki kohta 8).
 
http://www.gibsontraditional.com/list-of-models/
 
2013 tuli jo keventämätön, eikä näissä muutenkaan ole ollut mitään chamberointia, joka tekeekin Les Paulista jo puoliakustisen 8)
 
http://legacy.gibson.com/Products/E … ibson-USA/Les-Paul-Traditional.aspx
 
Kyllä minusta tahmainen nitrolakka on yksiseliteisesti soittotuntuman kannalta huono eli epäkelpo. Samoihin aikoihinhan myös Fender luopui tahmalakasta ja tilalle tuli "flash coat"-käsittely. Mikäänhän ei silti estä ketään tykkäämästä siitä vanhasta tahmalakasta, esim. siksi että se on lähempänä perinteistä.

En ole tuollaiseen tahmalakkaan törmännyt yhdessäkään traditionalissa. Nitro kyllä, mutta tahmainen se ei ole. Jaaha kun katsoo, niin tuokin huhu on lähtenyt ilmeisesti M.Netin keskusteluista liikkeelle 8DD

Onhan ne Original Seriesin Les Paul Deluxet varmaan hyviä, en vaan noista mini humbuckereista tykkää. En tykännyt 70-luvulla, enkä nyt.

BigPapa: En ole tuollaiseen tahmalakkaan törmännyt yhdessäkään traditionalissa. Nitro kyllä, mutta tahmainen se ei ole. Jaaha kun katsoo, niin tuokin huhu on lähtenyt ilmeisesti M.Netin keskusteluista liikkeelle 8DD
 
No paskat se mikään huhu ole, ihan soitinliikkeissä minä noita kokeilin.

BigPapa: en vaan noista mini humbuckereista tykkää. En tykännyt 70-luvulla, enkä nyt.
 
Mikäs noissa mineissä on ihan kiinnostuksesta vaan kyselen?

Vahvasti se on sitä, kun asiaa tsekkailin. Kuten sanoin, yhdessäkään traditionalissa, enkä muissakaan Les Paul, ES tai SG tai Firebird malleissa ja muissakaan törmännyt tuohon tahmaisuuteen. 70-luvulta tähän päivään.

Mini humbuckerit ovat pienempitehoiset. Nehän tuottaa puhtaampaa ja diskanttisempaa soundia, jota toki voi ruvettaa vahvistimen päätteen kovalla ajolla, tai käyttämällä mastervolumea apuna, sitä pienemmälle ja volumea aikalailla isommalle tai säröpurkeilla maustaen. EQ:n käyttökin auttaa. Tämä siis perustuu siihen mitä olen korvin kuullut lähietäisyydeltä esim. jameissa. Thin Lizzyn kaverit jossain vaiheessa niitä suosi. Varmaan mukavat niille jotka niistä humbuckereista diggaa ja sitä soundia haluaa.

BigPapa: Vahvasti se on sitä, kun asiaa tsekkailin. Kuten sanoin, yhdessäkään traditionalissa, enkä muissakaan Les Paul, ES tai SG tai Firebird malleissa ja muissakaan törmännyt tuohon tahmaisuuteen. 70-luvulta tähän päivään.
 
Niin no, kerroin vaan oman kokemukseni asiasta. Takavuosina kokeilin useita Gibson Les Pauleja niin Suomessa kuin Jenkeissäkin. Eli tämä nyt ei perustu mihinkään nettihuhuihin eikä kukaan toisaalta ole kokeillut kaikkia Gibsoneita. Minun kokemukseni ei ole absoluuttinen totuus asiasta, mutta ei ole sinunkaan. Voin olla oikeassa tai väärässä, mutta tähän provoon en anyway sen enempää lähde.
 
Enäähän Helsingissä(kään) ei enää montaa soitinliikettä ole, missä noita voisi kokeilla. Ja valtaosan soittimistani olen ostanut ihan kivijalkaliikkeistä enkä tilannut jonnekin pellon laitaan, sitäkään mitenkään väheksymättä.

Hivenen oudoksuttaa puhe provoista ja oman nokan nostelu. Puhuin soittimista joita itselläni on ollut ja mitä olen soitinliikkeissä matkanvarrella testaillut ja niistä ostellut. Hyvinkäällä Sipiläisen Soitinliikkeestä alkaen vuonna 1973 ja onhan noita ollut mm. Kitarapaja, PSO Helsingin Vanhan Linja-auto aseman yläkerrassa, Levytukku ympyrätalossa, Aron Soitin Fredalla, Pro Center Aleksilla Jne jne. Nykyisinkin on Helsigissä ja muuallakin Suomessa kivijalkaliikkeitä eikä kaikki ole netin varassa. Mitenkään poikkeuksellisena en tänäpäivänä kuitenkaan näe kitaran nettitilausta soitinliikkeestä. Epäkelvon soittimen voi aina palauttaa ja vaihtaa oli sitten ostettu suoraan liikkeestä tai tilattu interwebin välityksellä.

BigPapa: Vahvasti se on sitä, kun asiaa tsekkailin. Kuten sanoin, yhdessäkään traditionalissa, enkä muissakaan Les Paul, ES tai SG tai Firebird malleissa ja muissakaan törmännyt tuohon tahmaisuuteen. 70-luvulta tähän päivään.
 
Kertoo lähinnä sinun käsiesi tavasta hikoilla eikä mistään muusta. Omissa näpeissä on treeniolosuhteissa todellakin merkitystä millainen lakkaus kaulassa on. Kielisetti mustuu pahimmillaan yksissä treeneissä käyttökelvottomaksi. Tähän mennessä parhaan tuntuman on säilyttänyt öljytty kaula, se on semmoisen tasaisen nihkeä myös kouran hikoillessa kovasti.

Ensimmäisen lauseen perusteella on kyse ihmisen, ei soittimen ominaisuuksista. Kitaroiden valmistajat eivät varmaankaan yksittäisten ihmisten erilaisten hikoiluominaisuuksien perusteella lakkojansa valitse.

BigPapa: Ensimmäisen lauseen perusteella on kyse ihmisen, ei soittimen ominaisuuksista. Kitaroiden valmistajat eivät varmaankaan yksittäisten ihmisten erilaisten hikoiluominaisuuksien perusteella lakkojansa valitse.
 
Niin ei, mutta se ei poista sitäkään faktaa että tietyt Gibsonin nitrolakat tuntuvat joissain näpeissä tahmaisilta. Jos sinun näpeissäsi ei tunnu niin kiva sinun kannaltasi..

Taisin jo kertoa miten asia omalla kohdallani on, ei se siitä mihinkään muutu, eikä tarvitse jossitella.
Kysehän on siitä millaiset näpit joillakin ihmisillä on, ei siitä, että Gibson kitaroissa olisi mitään valittamista lakkauksen suhteen.

Aika monessa Torin myynti-ilmoituksessa lukee Gibsonien kohdalla, että kaulasta on hiottu lakkaa pois. Sen perusteella ja omakohtaisillakin kokemuksilla väitän, ettei tahmakaulaisuus ole Gibsoneissa pelkkä myytti. Itselleni Gibsonien lakat aiheuttaa ongelmia lähinnä hellekeleillä, kun lämpötilat nousevat lähemmäksi 30 astetta. Silloin kaula yksinkertaisesti kastuu hiestä. Jos jättää Gibsonin hikisen kaulan pyyhkimättä, niin seuraava soittokerta ei ole miellyttävä. Ehkä soitinyksilöissäkin on eroa, vaikka olisivat samaan aikaan valmistettuja. Itselleni ei vuoden 2012 Classic LP ole aiheuttanut ollenkaan samanlaista ongelmaa tahmaisuudesta kuin 2013 valmistettu SG. Harkitsin hiotuttaa lakkaa pois kitaran ollessa sepällä, mutta jälleenmyyntiarvoa ajatellen luovuin ajatuksesta. Kyseistä yksilöä en enää omista, ehkä osittain kokemus tahmakaulaisuudesta vaikutti luopumispäätökseen. Omistukseen jäänyt vuoden 2007 SG on lakattu joko hillitymmällä määrällä lakkaa tai sitten se on kulunut käytössä miellyttävämmän tuntuiseksi ja vähemmän hiostavaksi.

Kyllä se ihan faktaa on tuo tahmalakka ja ihan omakohtainen kokemus asiasta(58 pre-historic -90) eikä se ole ainoa joka on vastaan tullut.
Enimmäkseen näitä taisi olla 80-90- luvun taitteessa.
Ihan yleinen valittelun aihe oli tämä. Näissä nykyisissä/ vuosia taaksepäinkään, ei tällaista ole kyllä tullut vastaan, vaikka yhtä sun toista LP-yksilöä on tullut testattua.
Ominaisuudeksihan tuota tupattiin silloin kutsua, vaikka jotain vikaahan lakassa oli. Vähän sama juttu, kun Toyotassa ei kuulema ole vikoja.
Mut btw, tänään pitäis käydä yhtä kipponia testaamassa yhtä kaikki, puutahan nää on kaikki ja merkkiin katsomatta, jos tähdet on olleet suotusat, bodyt, kannet ja kaulat on löytäneet parhaat kumppanit, resonoidakseen universumin täydeltä kitarasoundin täyteyttä.

Peskää kätenne, puhdistakaa kaula niin takaa, kuin otelaudan puoleltakin, säilyttäkää kitara laukussa, ei keräämässä pölyä ja vaikkapa rasvaa jota huoneilmassa leijuu esim. ruuanvalmistuksen aikana, liesituuletin toki auttaa 8D. Ja soittakaa säännöllisesti.
 
Tässä niille joiden näpit tälläistä vaatii.
 
https://www.premierguitar.com/diy/g … p-101/how-to-clean-guitar-neck-back
 
Do you feel like youre fighting your guitars neck? Heres how to create that smooth, played-in feel.
 
Recently I had a client bring in his guitar with a common complaint: The back of its neck felt sticky against his fretting handwhen he was rocking out onstage. I hear this a lot, especially from players who have guitars with the type of high-gloss finish. The truth is, any neck even one that comes from the factory with a matte satin finishcan eventually develop a sticky feel from hand oils, sweat, and playing grime.
 
Over the years I've seen players try to resolve this issue in different ways. Some of these approaches work, while others can ruin the value of a guitar. Like many luthiers, I have my own way of dealing with a sticky neck. It's a simple process, so let's explore it. We'll also discuss what not to do if you want your neck to feel smooth and slick.
 
Cleaning house. Over time, dirt and oils build up along the back of the neck and this film causes the finish to become sticky or even break down. Nitrocellulose lacquer is particularly susceptible to this, especially if you don't keep the finish clean and don't wash your hands before you play. If you've ever encountered a vintage guitar with a smudged or tacky finish, that's probably what happenedthe finish had deteriorated to the point of softening up.
 
And lacquer isn't the only offender. Many new guitars ship with thick polyester finishes covering their necks, and these too can create friction against your hand when you slide rapidly up and down the neck. Fortunately, the fix is easy and inexpensive.
 
The first step is to thoroughly clean the neck. I use naphtha for this job. A gentle solvent that's available at hardware and home improvement stores, it's safe for most finishes and will remove the dirt and oils that accumulate on the back of a neck.
 
Warning: Naphtha is flammablethink lighter fluid so never use it around fire or flame.
 
Dampen a clean cloth (a microfiber or cotton polishing cloth is ideal) with a little naphtha and wipe down the neck. Use light strokes and turn the cloth as you work to keep the soil you remove from getting back on the neck. The goal here is to just lift off any junk that's built up on the finish, so go easy. If you rub too hard, it will polish the neck and make it even glossier. Or if you are too aggressive with an old, distressed finish, you may end up rubbing it off, which will then necessitate refinishing the entire neck.
 
Once the neck is clean, you can take an additional step and scuff the finish." How you approach this depends on whether the neck has a satin or high-gloss finish. We'll look at both instances, but, in either case, it's important to remove only the minimum amount of finish. You must retain a protective barrier on the neck to prevent moisture from entering the wood and potentially warping it.
 
Before you begin the process, protect the guitar to prevent any sanding dust or steel wool debris from collecting on the body or pickups. If you have a bolt-on neck and are comfortable with removing it, take it off the body. If you're not keen on removing it, or if your guitar has a set neck, then slip the body into a plastic trash bag and seal it. Painter's tape works great to seal the bag, and it's easy to remove when you're done.
 
Using steel wool on a satin finish. Satin or matte finishes are very comfortable, but can become somewhat glossy over time. To remove this glossy buildup, rub the back of the neck with 0000 steel wool. This will leave the neck feeling smooth without that sticky sensation. Remember, only use 0000 steel wool. If you use more aggressive steel wool (000 or 00) you'll run the risk of rubbing through the protective satin finish.
 
Gently rub the steel wool along the neck following the direction of the grain, which is parallel to the strings. So you don't remove too much of the finish, rub in only one direction, rather than going back and forth. To monitor your progress, keep touching the back of the neck as you work, and stop rubbing as soon as the finish feels nice and smooth.
 
Using sandpaper on a glossy finish. You can sand a neck's hard, high-gloss surface, but before you get too enthusiastic with your sandpaper, be sure to choose the right grit! For most glossy necks, 600-grit paper will do the trick. A more aggressive 400-grit paper will also work, but be cautious. Too often I've seen necks that someone sanded with 220-grit paper and created a big mess. When the grit is too coarse, you'll go right through the finish down to the wood, and if that happens, the neck will look and feel inconsistent. The only way to correct this is to sand off the remaining finish and apply a new one. Don't go there.
 
My favorite brand of sandpaper is Klingsporit's very durable and inexpensiveand 3M sandpaper also works great.
 
As with a satin finish, gently rub the sandpaper in one direction, following the wood grain. And as you sand, run your fingers along the back of the neck to check its feel. You're only aiming to remove the glossy surface, not the finish itself, so be gentle and intentional when sanding a neck.
 
And that's all there is to it. Now that your neck has a smooth, "played-in" feel, only two things are required to maintain it: Wash your hands before you play your guitar and periodically clean the back of its neck as described earlier. Prevention is more than half the battle, so get in the habit of cleaning your neck each time you change strings.

Aika kova fanipoika saa olla kyseessä, että kieltää jonkun soittimen todettuja "vikoja". Itellä ei oo ollut Gibsoneissa koskaan ongelmaa, että kaula tai muukaan lakattu kohta olisi ollut tahmea, mutta en kiellä sitä faktaa, että näin jollain voi olla ja onkin, kun aihe on yleisesti keskusteltu eri nettipalstoilla. Tää on vähän sama kun joku sanoisi, että Gibsonin lapakulma ei vaikuta negatiivisesti lavan kestävyyteen, koska itellä ei oo koskaan lapa mennyt rikki Gibsonissa. Tai vastaavasti Fenderin vanhempien offset mallien tallasta ei hypi kielet pois, jos soitetaan ohuemmilla kielillä ja vähän kovemmalla otteella, koska itellä ei oo koskaan hyppiny.

Edelleenkin: olen puhunut siitä miten itselläni on kokemuksia näistä Gibson kitaroista, ja jos jollakin näpit on tahmaiset, se ei varmaankaan ole kitaranvalmistajan syy ja vika. Näköjään edellisiä viestejä kirjoituksineen ei lueta ja tullaan availemaan alaleukaa lattiaan saakka täysin oletellen asioita. Tosiaankaan en ole myöskään saanut yhtäkään Gibsonin kaulaa poikki, oli sitten lapakulma mikä tahansa. Sehän on ihan kuinka niitä kitaroita käsitellään. Ei muuta kun nojalleen vahvistinta vasten, niin siitä helposti kaatuu ja kyllähän se lapa siitä, kun oikein päin lattiaan osuu, katkeaa. Pitää olla melkoinen Gibson tuotemerkin vihaaja jos tullaan tähän ketjuun kirjoittelemaan itsestään poikki napsahtelevista lavoista, sekä kaulojen tahmaisuudesta, kun ohjeet on annettu kuinka siitäkin ihan "hirvittävästä viasta" pääsee.