Media ja viihde ›

Karolina Kouvola ja Apila Pepita* - Pohjolan jumalattaret
 
Kirja esittelee kolmisenkymmentä vanhan kansan jumalatarta, haltijaa ja muuta mahtinaisolentoa ja kertoo lopuksi yleisesti naiseuteen liitetyistä uskomuksista ja naisten asemasta muinaisten uskomusten aikana. Itselle aihepiiri oli entuudestaan vieraampi, ja tämä oli kiva yleiskattaus aiheeseen. Monien hahmojen kuvaus tosin tuntuu jäävän aika pintapuoliseksi, olisin mielelläni lukenut näistä enemmänkin. Toisaalta tietoa ei lie ollut edes saatavilla kaikista hahmoista kovinkaan kattavasti. Sarjakuvamainen kuvitus oli ihan hauska, ja jokainen hahmo saa oman persoonallisen kuvansa, eivät ole samasta kliseehongasta veistettyjä nämä naiset. Voin suositella, joskaan mitään kattavaa ensyklopediaa ei kannata odottaa.
 
*Kirjan kuvittaja

Kalle Päätalo - Pyynikin rinteessä
Peruspitkäpiimäinen Päätalo mutta ken urakkaan ryhtyy, se urakan kestäköön.
 
Tommi Liimatta - Rollo
 
Olihan järkäle luettavaksi mutta palkitseva myöskin.
Aiheellinen huomio on se, että kyseessä Jeppiksiin verrattuna on dokumentaatio eikä proosateksti.

Olli Jalonen - Merenpeitto

Aki Cederbergin "Pyhä Eurooppa" oli aivan törkeän hyvä.

Eckhart Tolle - Läsnäolon voima

Ville Kaarnakari - Operaatio Übung -42
 
Nappasin kirjastosta jonkun ihan satunnaisen sotakirjan mukaan kun mieli teki. Aika kevyttä lukemista oli, henkilöitä vilahteli todella paljon ja valtaosa henkilöistä jäi aivan pintapuolisiksi. Ja olihan tämä selkeästi sellainen suomalaisia sotilaita glorifioiva teos. Mutta ihan menettelevää lukemista tylsiin yksinäisiin kesäiltoihin.

rautapieru: Mistähän tuo kontrasti voi johtua?
 
Kirjat, tai edes kirjojen henkilöt, eivät ole kirjailijansa. Eikä päinvastoin. Tämä pätee luultavasti myös suurimpaan osaan autofiktiivisiä ja omaelämäkerrallisia kirjoja. 8-)

Leena Krohn: Mitä en koskaan oppinut.
 
Upean kirjailijan ja ajattelijan uusin esseekokoelma. Älyttömän hyvä!

Kalle Päätalo - Reissutyössä
 
Päätaloa taas vaihteeksi. Tässä sarja selvästi saa uuden sävyn päähenkilön siirryttyä työelämässä uuteen rooliin. Kai nämä on kaikki luettava, kun on aloitettukin mutta on pakko lukea välissä muitakin kirjoja.

Harri Kivelä - Varokaa ohikiitäviä hetkiä
 
Erään entisen soittokaverin isän esikoiskirja, joka varsin kaunista, tunnelmoivaa ja syvällistä tekstiä. Kai tämä on sitä sydämen sivistystä.

Henri Henri Olavi: Leena Krohn: Mitä en koskaan oppinut.
 
Upean kirjailijan ja ajattelijan uusin esseekokoelma. Älyttömän hyvä!
 
Täytyisikin varmaan tutustua. Tuosta tuli mieleen Markku Envallin aforismikokoelma Samurai nukkuu. Sitä olen taas selaillut ja aina se virkistää.

Miguel de Cervantes Saavedra: Don Quijote
 
Yritin hommata Jyrki Lappi-Seppälän uudempaa suomennosta, mutta nettidivarista tilattu kaksiosainen teos osoittautui J. A. Hollon vanhaksi versioksi, joskin 2000-luvulla painetuksi laitokseksi.
 
Tarinahan on kaikille tuttu: heikkomielinen herra lukee liikaa juttuja rock'n'roll-elämästä, kuvittelee olevansa rokkitähti itsekin ja lähtee basistinsa Sancho Panzan kanssa Rocinante-nimisellä keikkabussillaan tien päälle valloittamaan lavoja ja kaatamaan naisia.
 
Ei kun ritariromaaneja. Kuvittelee olevansa vaeltava ritari. Aseenkantajansa Sancho Panzan. Rocinante-nimisellä hevosella. Suorittamaan ritarillisia sankartekoja ja suojelemaan jalosukuisten naisten kunniaa.
 
No, ei se niin oleellista ole. Mutta kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, enimmäkseen iso Q saa köniinsä tavalla tai toisella, mutta onnistuu kyllä toisinaan saattamaan muutamien toisten elämän raiteilleen. Tätä tavaraa kaksi kertaa kuusisataa sivua. Pääosin vallan viihdyttävää, kepeää tarinointia, jota vanhahtava kieli tekee vähän raskaammaksi lukea.

^Itse olen useammankin kerran jo yrittänyt Don Quijotea kahlata läpi, ja aina on kesken jäänyt. En oikein edes tiedä miksi, kun on se oikeastaan ihan mainio teos, jossa voi tapahtua ihan mitä vain. Nauroin viimeksi melkein ääneen siinä kohdassa kun Sancho Panza kertoo jotain juttua, jossa lampaiden tms määrä menee väärin ja koko juttu jää lopulta kertomatta. Tuli noin ikivanhassa kirjassa tuon tason komedia koko lailla puun takaa. Mutta onhan siinä sitä tyhjäkäyntiäkin...

Don Quijote tuli luettua läpi noin vuonna 2008 mutta jatko-osa jäi kesken. Puhtaasti mielenkiinnosta ryhdyin urakkaan ja muistan ajatelleeni, että kyllä ne sadat vuodet kirjoittajan ja lukijan välillä kuilua tekee. Toki myös vieras kulttuuri itsessään oma juttunsa. Sillai hienoa, että jossain on kaunokirjallisuus ollut olemassa noinkin varhain kun ajattelee suomalaisen kaunokirjallisuuden ensiaskelia ja ikää ylipäätään.

Markku Salomaa : Tarza - pasifistin odysseia voimapolitiikan maailmassa
 
Suomessa ei ole liikaa kyllä kirjoitettu kriittisesti elossa olevista entisistä presidenteistä. Tekstissä vähän kyllä painaa liikaa kirjoittajan oma asenne käsiteltäviä henkilöitä kohtaan läpi, mutta lähteisiin nojaten tykitellään melko karua tarinaa tästä Suomen ensimmäisestä naispresidentistä ja hänen urastaan.
 
Kieltämättä herättää paljon kysymyksiä siitä, oliko kaikki Tarjan toiminta välttämättä ihan päivänvaloa kestävää, laillisuudesta puhumattakaan.

David Lynch & Kristine McKenna: Tilaa unelmoida
 
Vaikka useammankin teoksen olen Lynchistä lukenut, niin tässä on hieno kulma ja paljon uutta. 5/5

Loman aikana luettua:
 
Thomas Erikson - Idiootit ympärilläni
Vaikka tämä on tuomittu täydeksi potaskaksi, kait tässä taustalla on jokin tieteellinen pohjavire, johon tämä kuitenkin perustuu. Mene ja tiedä, en ole oikea ihminen arvioimaan tieteellistä luotettavuutta, mutta ihan kansantajuisesti tässä oli selitetty erilaisia käyttäytymistapoja, vahvasti stereotypisoiden. Mutta niin totta kuin se onkin, hyvin monet noista käyttäytymismalleista pystyy yhdistämään ihmisiin aika yksi yhteen.
 

 
Thomas Erikson - Psykopaatit ympärilläni
Edeltäjäänsä "synkempi ja raskaampi" jatko-osa, ja tässä käytiin aika tehokkaasti läpi erilaisia manipuloinnin keinoja ja tapoja, joita minkäkinlainen ihmisryhmä käyttää toisiin. Ja jälleen kerran, kirjan esimerkeistä ja karkeista yleistyksistä johtuen valtavan moni asia läheistenkin käyttäytymisestä (ainakin menneessä aikamuodossa tarkasteltuna) näyttäytyy aivan uudessa valossa tuon kirjan ansiosta. Jossakin määrin pelottavaa ajatella, miten helppoa ihmisiä on manipuloida ja johtaa harhaan. Muutama kirjan esimerkeistä oli kuin suoraan otettu omasta tuttavapiiristäni.
 

 
Alistair MacLean - Jääasema Zebra
Saattue Murmanskiin oli kirjastosta lainattuna, joten lainasin tämän tänään aamulla ja lukaisin päivän mittaan läpi. En malttanut lopettaa keskenkään, kun mitään muutakaan tekemistä ei viimeisinä lomapäivinä ollut. Kieltämättä kirja sai viimeisille sivuilleen asti pidettyä jännityksen yllä, etenkin kun tämän elokuvaversiota ei ole koskaan tullut nähtyä. Olen aina tykännyt MacLeanin kirjoista (sekä niistä tehdyistä elokuvista), eikä tämäkään tehnyt poikkeusta.
 

 
Jaxuhali & Kivat sulle
Kirjastosta bongasin, kirja luettu läpi parissa minuutissa ja öheis / 5. Ihania motivaatiolauseita käännettynä valloittavan pessimistisiksi. Hyvänä esimerkkinä "Sanat muuttavat maailmaa. On tarvittu todella paljon painokelvottomia sanoja, jotta maailma on saatu tällaiseen jamaan" sekä "Uskalla kohdata toinen ihminen rohkeasti ja avoimin mielin. Huomaat, että hän on samanlainen idiootti kuin sinäkin".
Ihanan totuudenmukainen kirja.
 
Pari muutakin kirjaa on tullut luettua viime viikkoina, mutta en nyt kyllä mitenkään muista että mitä ne olivat.

Dale Carnegie - Miten pääsen eroon turhista huolista

John Irving - Kunnes löydän sinut
 
Ekat n 400 oli puuduttavaa mutta loput 450 sivua toi vapautuksen, joka lopussa liikutti. Irvingiltä hieno teos, jossa wikipedian mukaan paljon kirjailijan oman elämänhistorian teemoja kuten isän löytäminen sekä nuorena koettu seksuaalinen hyväksikäyttö. Irving tekee isoja tarinoita ja perusteellisesti.