Kitarat: kitarakamat ›

Tuollaisella otsikolla, kaikennäköistä jupinaa Nipponin poikien paremman luokan Les Pauleista jos löytyy, niin mielenkiinnolla, tarinaa, kuvaa?

Mulla on ollu kaks. Burny RLG ja Edward ASL 135.
 
http://haje.fi/kitarat/burny/_DSC1113.jpg
 
https://www.dropbox.com/s/42gpd6ank9bkej8/_DSC0809.jpg?dl=0
 
Burny oli ensin, mutta myin sen Soloistin tieltä kun sitä olin himotellut useamman vuoden. Ostin sen suoraan Japanista ja vaihdoin mustat osat ja Duncanin mikit. Sähköt siinä oli vakiona vähän kömsöt, mutta ne tosiaan voi aina vaihtaa. Kitarana se oli kyllä hyvä. Vähän läskimpi kaula (ilmeisesti 50-luvun profiilia haettu), mutta ulkonäkö apinoitu suoraan Gibsonista, reunalistat, bindaukset nauhojenpäille jne. Painoa tuolla vähän on, mutta ei lähellekkään painavimpia lespoja mitä oon nähny. Oisko about 4kg. Taisin maksaa kuluineen about 700€ ja siihen mikkien vaihto päälle. Laadullisesti tää on lähellä Gibsonin Standardia mitä vieretysten semmosen kaa on tullu verrattua.
 
Siinä sitten pari vuotta vierähti ilman lespaa kunnes tuli tilaisuus ostaa uusi. Lähetin viestiä tyypille jolle sen myin jotta myiskö takaisin. Ei myynyt. Päädyin siis katselemaan ESPin tytäryhtiö Edwardsin malleja. Olin yhtä testannut aiemmin ja se kyllä vakuutti. Tilasin jälleen suoraan Japanista ilmeisesti kärkipään mallin ASL 135. Taisi olla lähemmäks tonnin keppi kuluineen Suomeen. Tässä oli ilmeisesti hyvinkin vintage-speksit: nitrolakka ja kansi kaartui ylöspäin reunoilta vähäsen, SD:n Antiquity-mikit ja Gotohin raudat. Kitara oli poikkeuksellisen kevyt lespaksi, kevyempi kuin mun Soloist. Kansi oli hyvinkin komea nitrolakalla.
 
Tykkäsin kyllä kitarasta, mutta pari kuukautta myöhemmin Burnyn ostanut tyyppi ilmoittikin että voisi myydä sen. Kerroin jo ostaneeni uuden kepin, mutta pyysin kuitenkin Burnyn testiin että voisi vertailla. Lopulta tykkäsin Burnystä enemmän vaikka se oli painavampi ja polyuretaanilakalla. Kaulaprofiili oli ehkä inasen kivempi omiin käsiin ja en oikein itse välittänyt noista vintagekorrekteista reunoista Edwardsissa jotka teki niistä terävät. Edwardsille oli jonoks asti ottajia, joten valinta oli sinällään helppo.
 
Burny roikkuu vieläkin seinällä ja se on kyllä kelpo rokkikepakko. Oon sittemmin vaihtanu siihen kaikki raudat ja mikit on BKP:n Rebel Yellit, hyvä jokapaikan höylä. Kyllä japanilainen osaa kitaran tehdä ja jos puheyhteyden saa niiden kanssa auki, niin kaupankäynti on myös ollut luotettavaa ja sujuvaa. Nopeammin ne sai kitaran Okinawalta Suomeen ku Posti Helsingistä Jyväskylään. :D
 

 
Tosin en tiedä oliko tässä topikissa tarkoitus puhua Navigatoreista ja oikeesti kalliista kitaroista, mut jos Gibsonin Standardin -tasoista kitaraa hakee, niin noi molemmat kyllä pärjää niissä kisoissa eikä lompakko itke verta.

Itsella kanssa Edwards les paul kopio, tarkka malli e-lp 125sd. Soitto tuntuma erittäin miellyttävä ja kaula omaan käteen juuri sopiva. Viimeistelyssä ei ole mitään moittimista. Tuo "sd" nimessä tarkoittaa seymour duncan ja tässä mallissa ns perus setti jb ja 59. Ja värinä tietenkin vintage honey burst polyuretaani lakalla.

Tollanen Momose mls-1 custom order tuli taannoin vastaan, eipä tuota tarvinnut kauaa testailla, kun ostopäätös pienen neuvottelun oli tehty. Vimpan päälle puut, Honduras-mahonkia body ja kaula, Madagascarin ruusupuuta otelauta, työnjälki ei jätä piiruakaan käsityön leimaa vaikka on sitä alusta loppuun.
Käytetty ja hintapyyntö 2300€ saattaa kuulostaa kovalta, merkkinähän tuo on tuiki tuntematon täällä, mutta jos vimpan päälle handmade LP on pääasia, omalta kohdalta meni kyllä maaliin. Uniikki yksilö vielä ja itsellä toi väri ocar kyllä sytytti, kaikkien noiden loimukantisten burstien jälkeen.
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/170893.jpg
 
Noita Gibsonin CS-Pauleja(2xR9, R8 Historic, 1958 pre-historic, R7, LPB7)muutama ollut, niin on aidosti vertailukohtaa, ihan hyviä nekin, hinta ei vaan mun mielestä korreloi laadun kanssa, jos noin niinkus etsinnässä hyvä perinnehenkinen LP-malli.
Pointtina ei ole parjata Gibsonia, vaan raottaa verhoa toiseenkin suuntaan, se unelmien LP voi löytyä jonkun muunkin, kenties tuntemattoman merkin parista.
 
Omat kokemukset pitää sisällään kaksi muuta vähän parempaa Japanilaista, toinen oli Tokai LS200 -85, siinähän alkaa toi vintage-lisä painaa, hyvä keppi kyllä, toinen oli Tokai, vissiin LS100, jostain kasarin alusta, mainio keppi myös, olin silloin itse vielä sen verran Gibson-fanatic, ettei edes oma kokemus riittänyt perusteeksi(heh).
Mutta joo, siinäpä ne.

Vanhempi Tokai LS-120 ja näistä uudemmista LS-130 sekä LS-160 ovat ainakin todella hienoja ja kaikin puolin laadukkaita kepukoita. Ja sanon tämän vaikka olenkin ns. Gibson-fanboy.
 
Itseasiassa yksi LS-100 oli myös oikein mainio. Sellaisen ajattelin ostaa kun kaipailen Honey Burst / Lemon Drop väristä burstia solid-väristen Gibsonien kaveriksi.

Soitin vuonna kypärä & kirves yhden levyn kitarat kokonaan studion omalla alkukasarin Burny LP Black Beautylla. Olihan mulla messissä kaikenlaista vintagefenkkua sun muuta omastakin takaa, mutta se luuttukokoelma lensi järveen saman tien, kun kyseistä riisipuikkoa testasin. Yritin jopa ostaa sen heiltä pois sessioiden jälkeen, mutta eivät pirulaiset myyneet! Mutta oli siis todella maukas LePa, yksi parhaita mitä olen soittanut...

Laatikon ulkopuolelle pääseminen vei itseltäkin aikaa, pinttymät( mun kohdalla kait voi puhua jo luutumista). Oli aika kun sen piti olla Gibson, oli aika kun sen piti olla hand made in Finland, nyt on aika sama mikä se on, merkillä/ valmistusmaalla niin väliä, tai no, kyllä mä kotimaista suosin, jos kohdalle osuu. Pari ollut, kaksi Lottonen LP:ta, yksi Tyyster, todella hyviä kaikki, mutta kun mielenhäiriö iskee, niin kamat vaihtuu.
Noi Tokain Old Reborn ja uudet LS200 mallit lienee melkoisen hyviä.
Joku vuosi sitten Musamaailmaan tuli 4kpl, 3 meni heti, mut satiinilakattu taitaa roikkua edelleen siellä? Ei oikeen jaksa ymmärtää, mistä moinen lakka-idea?
Sellaisen kiiltolakatun oisin ostanut heti, mutkun
 
Edit
 
Piti oikeen käydä kurkkaamassa Musamaailman sivuilta, kyllä se siellä edelleen on, satiinilakattu LS200, hinta:2995€.
Taitaa olla jo 4-5 vuotta roikkunut

Jos voi antaa valmistusmaassa vielä erivapauksia, niin Eastman SB59/v on erinomainen soitin. Hinnat taitavat olla n. 2200-2400€. Yhden tiedän tulleen Suomeen ennen Brexitiä Peach Guitarsilta, jonka alennusmyynnistä kyseisen soitin irtosi ~1800€ ennen toimituskuluja.
 
https://www.eastmanguitars.com/sb59_v

McNulty: Jos voi antaa valmistusmaassa vielä erivapauksia, niin Eastman SB59/v on erinomainen soitin. Hinnat taitavat olla n. 2200-2400€. Yhden tiedän tulleen Suomeen ennen Brexitiä Peach Guitarsilta, jonka alennusmyynnistä kyseisen soitin irtosi ~1800€ ennen toimituskuluja.
 
https://www.eastmanguitars.com/sb59_v
 
Aikas mainiolta näyttää, joo, levennetään vaan linjausta valmistusmaan suhteen;=)