Kitarat: kitarakamat ›

Mulla on ollu kaks. Burny RLG ja Edward ASL 135.
 
http://haje.fi/kitarat/burny/_DSC1113.jpg
 
https://www.dropbox.com/s/42gpd6ank9bkej8/_DSC0809.jpg?dl=0
 
Burny oli ensin, mutta myin sen Soloistin tieltä kun sitä olin himotellut useamman vuoden. Ostin sen suoraan Japanista ja vaihdoin mustat osat ja Duncanin mikit. Sähköt siinä oli vakiona vähän kömsöt, mutta ne tosiaan voi aina vaihtaa. Kitarana se oli kyllä hyvä. Vähän läskimpi kaula (ilmeisesti 50-luvun profiilia haettu), mutta ulkonäkö apinoitu suoraan Gibsonista, reunalistat, bindaukset nauhojenpäille jne. Painoa tuolla vähän on, mutta ei lähellekkään painavimpia lespoja mitä oon nähny. Oisko about 4kg. Taisin maksaa kuluineen about 700€ ja siihen mikkien vaihto päälle. Laadullisesti tää on lähellä Gibsonin Standardia mitä vieretysten semmosen kaa on tullu verrattua.
 
Siinä sitten pari vuotta vierähti ilman lespaa kunnes tuli tilaisuus ostaa uusi. Lähetin viestiä tyypille jolle sen myin jotta myiskö takaisin. Ei myynyt. Päädyin siis katselemaan ESPin tytäryhtiö Edwardsin malleja. Olin yhtä testannut aiemmin ja se kyllä vakuutti. Tilasin jälleen suoraan Japanista ilmeisesti kärkipään mallin ASL 135. Taisi olla lähemmäks tonnin keppi kuluineen Suomeen. Tässä oli ilmeisesti hyvinkin vintage-speksit: nitrolakka ja kansi kaartui ylöspäin reunoilta vähäsen, SD:n Antiquity-mikit ja Gotohin raudat. Kitara oli poikkeuksellisen kevyt lespaksi, kevyempi kuin mun Soloist. Kansi oli hyvinkin komea nitrolakalla.
 
Tykkäsin kyllä kitarasta, mutta pari kuukautta myöhemmin Burnyn ostanut tyyppi ilmoittikin että voisi myydä sen. Kerroin jo ostaneeni uuden kepin, mutta pyysin kuitenkin Burnyn testiin että voisi vertailla. Lopulta tykkäsin Burnystä enemmän vaikka se oli painavampi ja polyuretaanilakalla. Kaulaprofiili oli ehkä inasen kivempi omiin käsiin ja en oikein itse välittänyt noista vintagekorrekteista reunoista Edwardsissa jotka teki niistä terävät. Edwardsille oli jonoks asti ottajia, joten valinta oli sinällään helppo.
 
Burny roikkuu vieläkin seinällä ja se on kyllä kelpo rokkikepakko. Oon sittemmin vaihtanu siihen kaikki raudat ja mikit on BKP:n Rebel Yellit, hyvä jokapaikan höylä. Kyllä japanilainen osaa kitaran tehdä ja jos puheyhteyden saa niiden kanssa auki, niin kaupankäynti on myös ollut luotettavaa ja sujuvaa. Nopeammin ne sai kitaran Okinawalta Suomeen ku Posti Helsingistä Jyväskylään. :D
 

 
Tosin en tiedä oliko tässä topikissa tarkoitus puhua Navigatoreista ja oikeesti kalliista kitaroista, mut jos Gibsonin Standardin -tasoista kitaraa hakee, niin noi molemmat kyllä pärjää niissä kisoissa eikä lompakko itke verta.