Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Kaikki alkoi siitä kun Ruåtsissa asuva serkkumies oli lähettäny isobroidille satelliittitelkkarista nauhottamiaan MTV:n musavideoita VHS:llä. Itse pääsin näkemään niitä ekan kerran joskus 89-90-91-akselilla, en muista tarkkaan. Joka tapauksessa kasetti alkaa Poisonin Cry Toughin musavideolla, joka mystisesti leikkaa kesken ekan säkeistön Maidenin Troopperin musavideoon. Siinä sitä oltiin pienenä poikana sitten loppuiäkseen pilalla kun sitte toki halusin kuunnella koko albumin. Siihen tuli sitte Judas Priestit, Helloweenit ja Peer Guntit kylkeen ku alkoi veljen levyhylly kiinnostaa. Tällä tiellä on enemmän ja vähemmän oltu siitä lähtien.

Iron Maidenin Number of the Beast sai syttymään ja Somewhere in Time sammumaan.

Uriah Heep oli ensimmäinen bändi, mikä kiinnitti pikkupojan huomion Easy livingillään, mutta varsinainen albumi mikä piti hommata oli Iron Maidenin Killers.

British Steel. Siitä syttyi kipinä heviin (-81) ja se oli vientiä sitten laakista ja varsinainen roihu syttyi Screaming For Vengeance albumin ilmestyessä -82.
 
Lisää bensaa liekkeihin toi Defenders Of The Faith älppy (-84). Kyseiset albumit Judas Priest:n tuotantoa eikä tietoakaan, että roihu olisi hyytymässä.

Black Sabbathin Paranoid synnytti minussa kiinnostuksen rokkia ja heviä kohtaan. Iron Maidenin Rock in Rio veti syvemmälle hevin syövereihin ja Metallican Ride the Lightning lopullisesti sinetöi kohtaloni hevarina. Kolmen levyn sarja, joista jokaisella on iso merkitys hevariksi kasvamisessani, mutta Paranoid on se, josta kaikki kohdallani alkoi.

Metallica - hard wired... To self-destruct.

En muista.
 
On meinaan jokunen vuosi kulunut siitä, eikä mun muisti ole enää vuosiin ollut ihan entisensä. :/
 
Edit: vilkuilin silmämääräisesti tän vuonna 2005 avatun topikin läpi, ja "uusimmat" bändit mitä sattu silmään olivat Children of Bodom, System of a Down, Finntroll ja Korn. Kertoo kohtalaisen karua kieltä skenen ukkoutumisesta.
 
Tulispa joku uusi bändi mikä räjäyttäisi pankin.

twisted sistersin stay hungry black sabbathin master of reality viimenen naula arkkuun oli mayhemin de mysteriis dom sathanas,

Twisted Sister - Come out and play vuodelta 1985 :D Serkkupoika nauhoitti sen mulle c-kasetille ja siitä raskaamman musiikin kuuntelu sitten alkoi. Pitääkin muuten kuunnella tuo albumi taas pitkästä aikaa. Tällä kertaa kuitenkin Spotify:stä.

Naapurissa kaveri huudatti Best of the Beastia päivästä toiseen ja kyllähän se oli Aces High joka sitten sai ostamaan sen levyn itellekki.

StJerky: Iron Maidenin Number of the Beast..
 
Tiijä häntä saiko hevarin syttymään mutta edelleen yksi niistä levyistä, joka sinne autiolle saarelle grammarin mukana lähtisi. Ehkäpä se tärkein. Siinä Poweragen rinnalla.

Kyllähän se olis toi Ride the Lightning. Joskin vasta 91 tai 92, kun ikää oli sen vajaan kymmenen.

Minulla ne olivat Kissin Creatures Of The Night LP ja Iron Maidenin Piece Of Mind kasetti olisikohan ollut 83-84 hujakoilla.

Sain enoltani 10-vuotislahjaksi Metallican Black Albumin juuri, kun se oli ilmestynyt eli syksyllä 1991. Olin kylläkin toivonut GNR:n Use Your Illusion-levyjä, mutta ne ostin sitten itse. Mutta eka asia, joka sai kiinnostumaan heavysta oli Horsepowerin Gloria-biisin videon katselu ja kuuntelu vuonna 1990. Horsepowerin levyjä en ole hommannut.

Ozzyn ozzman cometh kokoelma lätty. Ekan kerran kuulin bark at the moonin ja se oli menoa.

Slipknotin Iowa. Aika lätty aloittaa heviura, kun aiemmin oli kuunnellut lähinnä jotain Smurffeja ja Lou Begaa.

Voiko vastaus olla Metallican Load ja sen perään heti Reload, moni kun ei pidä niitä oikein metalliosaston tuotteina.
No, minusta ne on metallimusiikkia eli lukitaan vastaus.

Iron Maidenin The Number of the Beastin isä toi joskus keväällä 2006. Sitä ennen Lordin Euroviisu-voitto oli saanut rockinnostuksen heräämään ja aloin soittamaan rumpuja samana vuonna. Iron Maiden on edelleenkin lempiyhtyeeni ja neljä kertaa olen heidät livenä nähnyt!

Master of Reality.