Tanssimusiikki ›

Eli onko joskus tullut tilanteita keikalta kotiintullessa, että on joutunut käyttämään ns. "luovuutta"?
 
Pari tositilanetta:
 
1.Eräs soittoniekka oli pikkusen soittanut keikan pitkäksi eli oli reissu venähtänyt päivää muutamaa pitemmäksi kun oli aluksi ajateltu. No muusikko kun oli keksi mielestään hienon tavan "hyvittää" kotona. Hiipi yöllä hämärissä hiljaa kotiin suoraan makuhuoneeseen ja nuoli antaumuksella pimeässä pimppiä koko yön. Aamusella kun lähti tyytyväisenä hämärissä käymään kuselle olohuoneesta kului sohvalta vaimon ääni: "Psssst! Älä kolistele yhtään! Koeta nyt olla hiljaa! Anna mummon nukkua! Äiti tuli illalla meille kylään ja nukkuu meidän sängyssä!"
 
2. Hanuristi tuli raittiuslupauksestaan huolimatta kotiin aamuyöllä kännissä kotiin. Oli ollut puhetta että jos äijä ei tule "harjoituksista" tasan klo. 00:00 mennessä kotiin vesiselvänä niin se tietää huutia! No "harjotuksissa" meni tietysti melkein aamuneljään ja kaveri kuitenkin "päätti yrittää" ja hiipi hiljaa himaan. Juuri sillä hetkeellä kun musikantti astui sisään oli kello neljä ja käkikellon perkele rupes kukkumaan neljää. No luova muusikko ajatteli että nyt eukko jos herää käy käry jos ei kuku itte lisää sitä kahtatoista siihen neljän päälle täyteen!
 
Aamupalapöydässä tuntui kaikki "yöllä" menneen hienosti läpi! Eukko ei nalkuttanut yhtään ja oli kaikin puolin ihan normaalin tuntuinen. Jonkin ajan vaimo totesi: "Kiva kun tulit illalla kotiin siihen aikaan kun sovittiin..mutta saat viedä tänään tuon meidän käkikellon korjattavaksi. Sillon keskiyöllä kun tuli kotiin se kukkui ensin ihan normaalisti neljä kertaa..sitten se kukku taas kolme kertaa ja röyhtäsi jonka jäkeen kukku taas kolme kertaa ja sitten se pierasi ja kirosi ja lopuksi se sitten kukku siihen päälle vielä 3 kertaa liikaa!

Eli onko joskus tullut tilanteita keikalta kotiintullessa, että on joutunut käyttämään ns. "luovuutta"?
 
Pekkajaun teksti pisti kyllä "pussit kerralla tyhjiksi", mutta yritetääs jatkaa. Tämä ei liity suoranaisesti kotiin tulemiseen, mutta kuitenkin keikan jälkeiseen yöhön/seuraavaan aamuun.
 
Keikan jälkeen koko tanssipumppu oli kerääntynyt juhlistamaan "sukseeta" erään soittajan kerrostalokaksioon. Mukaan oli varattu miestä väkevämpää oikein olan takaa ja kun itä-rajan tuntumassa oltiin, niin veli-venäläiseltä oli ostettu pirtupullo, niinkuin vähän kaiken varalle. Siinä illan aikana pirtua naukkailtiin muiden juomien lomassa, välillä lantraten enemmän tai vähemmän. Yksi soittajista, sanotaan nyt vaikka rumpali (nimi vaihdettu, jotta ei tulisi ilmi, että kyseessä oli oikeasti basisti) otti naukkua pirtupullosta ahkerammin kuin muut.
 
Noh siinä saunottiin ja otettiin edelleen näkäräisiä, kunnes porukka alkoi olemaan sammumispisteessä, etenkin tämä rumpali, joka oli touhunnut pirtun kanssa aika reippaasti. Koko porukka kallistui nukkumaan, kuka minnekin, osa laittialle sohvalle ja joku taisi sammua keittiöönkin. Siinä sitten muutaman tunnin torkkujen jälkeen kyseinen rumpali heräsi aivan kammottavaan oloon ja lähti suunnistamaan kohti wc:tä. Kuitenkin pirtutokkuroissaan hän eksyi vaatehuoneeseen ja loppujen lopuksi taas sammui sinne, kun ei löytänyt poiskaan pimeästä komerosta.
 
Kello alkoi olemaan jotain puolen päivän maita ja porukka alkoi heräilemään kaksion nurkista. Muu porukka kokoontui keittiönpöydän ääreen, mutta rumpali edelleen puuttui (eihän kukaan osannut sitä etsiä vaatehuoneesta). Porukka aikansa ihmetteli, että liekö kaveri lähtenyt pois kokonaan, mutta millä se olisi päässyt, noh ehkä taksilla. Siinä kuitenkin orkesterin kitaristi havahtui vaimeaan uikutukseen, joka kuului hennosti keittiön puolelle. Kaikki hiljenivät kuuntelemaan ääntä ja sehän oli selvästi rumpalin ääni sieltä komerosta. Komerosta kantautunut itkun ja pelon sekainen ääni hoki yhtä mittaan: "voi hyvä jumala, oon menettänyt näköni sen s**t*n*n pirtun takia, mä oon sokee, voi hyvä jumala..." Aikansa sitä valitusta kuunnellen ja naurua pidätellen muu porukka kerääntyi vaatehuoneen oven taakse. Lopulta ovi aukaistiin ja rumpalin (nimi edelleen muutettu basistista rumpaliksi) silmiin löivät ensimmäiset valon säteet avoimesta ovesta. Siihen rumpali hämmästyneenä tokaisi "Jätkät, en mä ookaan tullut sokeeks siitä pirtusta. Voisin ottaa vielä pienet huikat, kun on niin perkeleellinen kankkunen".

Voi näin käydä muillekin kuin rumpaleille (nimi muutettu)
 
Mulla oli joskus kotihipat ja naapuripariskunta sammui mun veskeihin (mulla oli kaksi veskiä, kumpikin omaansa). Lisäksi olivat sulkeneet ovet, mikä teki tilanteen kaljavoittoisissa hipoissa hiukan hankalaksi.
 
Rouva heräsi jossain vaiheessa ja lähti kotiinsa. Herra sen sijaan nukkui vähän pitempään. Jossain vaiheessa joku veskiin pyrkivä oli sammuttanut häneltä valot (sammuu ulkopuolelta). Aamulla alkaa sitten kuulua karmea karjunta sokeutumisesta ja ennenaikaisesta ruumishuoneelle viemisestä.

Ihan kivoja juttuja , mutta kyllähän useimmat pitkänlinjan keikkavetäjät tietävät ettei tänne(KÄÄN) voi niitä parhaita juttuja laittaa.Onkohan jotain itsesuojeluvaistoa....

Ihan kivoja juttuja , mutta kyllähän useimmat pitkänlinjan keikkavetäjät tietävät ettei tänne(KÄÄN) voi niitä parhaita juttuja laittaa.Onkohan jotain itsesuojeluvaistoa....
 
Ei todellakaan voi... ja on itsesuojeluvaistoa osin vieläkin.

Ei todellakaan voi... ja on itsesuojeluvaistoa osin vieläkin.
 
Eilinenkin osoitti taas tämän, ja en todellakaan kerro :-)