Tanssimusiikki ›

Eli onko joskus tullut tilanteita keikalta kotiintullessa, että on joutunut käyttämään ns. "luovuutta"?
 
Pekkajaun teksti pisti kyllä "pussit kerralla tyhjiksi", mutta yritetääs jatkaa. Tämä ei liity suoranaisesti kotiin tulemiseen, mutta kuitenkin keikan jälkeiseen yöhön/seuraavaan aamuun.
 
Keikan jälkeen koko tanssipumppu oli kerääntynyt juhlistamaan "sukseeta" erään soittajan kerrostalokaksioon. Mukaan oli varattu miestä väkevämpää oikein olan takaa ja kun itä-rajan tuntumassa oltiin, niin veli-venäläiseltä oli ostettu pirtupullo, niinkuin vähän kaiken varalle. Siinä illan aikana pirtua naukkailtiin muiden juomien lomassa, välillä lantraten enemmän tai vähemmän. Yksi soittajista, sanotaan nyt vaikka rumpali (nimi vaihdettu, jotta ei tulisi ilmi, että kyseessä oli oikeasti basisti) otti naukkua pirtupullosta ahkerammin kuin muut.
 
Noh siinä saunottiin ja otettiin edelleen näkäräisiä, kunnes porukka alkoi olemaan sammumispisteessä, etenkin tämä rumpali, joka oli touhunnut pirtun kanssa aika reippaasti. Koko porukka kallistui nukkumaan, kuka minnekin, osa laittialle sohvalle ja joku taisi sammua keittiöönkin. Siinä sitten muutaman tunnin torkkujen jälkeen kyseinen rumpali heräsi aivan kammottavaan oloon ja lähti suunnistamaan kohti wc:tä. Kuitenkin pirtutokkuroissaan hän eksyi vaatehuoneeseen ja loppujen lopuksi taas sammui sinne, kun ei löytänyt poiskaan pimeästä komerosta.
 
Kello alkoi olemaan jotain puolen päivän maita ja porukka alkoi heräilemään kaksion nurkista. Muu porukka kokoontui keittiönpöydän ääreen, mutta rumpali edelleen puuttui (eihän kukaan osannut sitä etsiä vaatehuoneesta). Porukka aikansa ihmetteli, että liekö kaveri lähtenyt pois kokonaan, mutta millä se olisi päässyt, noh ehkä taksilla. Siinä kuitenkin orkesterin kitaristi havahtui vaimeaan uikutukseen, joka kuului hennosti keittiön puolelle. Kaikki hiljenivät kuuntelemaan ääntä ja sehän oli selvästi rumpalin ääni sieltä komerosta. Komerosta kantautunut itkun ja pelon sekainen ääni hoki yhtä mittaan: "voi hyvä jumala, oon menettänyt näköni sen s**t*n*n pirtun takia, mä oon sokee, voi hyvä jumala..." Aikansa sitä valitusta kuunnellen ja naurua pidätellen muu porukka kerääntyi vaatehuoneen oven taakse. Lopulta ovi aukaistiin ja rumpalin (nimi edelleen muutettu basistista rumpaliksi) silmiin löivät ensimmäiset valon säteet avoimesta ovesta. Siihen rumpali hämmästyneenä tokaisi "Jätkät, en mä ookaan tullut sokeeks siitä pirtusta. Voisin ottaa vielä pienet huikat, kun on niin perkeleellinen kankkunen".