Klassinen ›

Tein tuubista hienon oopperalöydön jotakin ennenkuulematonta ja harvinaista suomalaista koomista oopperaa Armas Launikselta kuten mm. johdanto oopperaan Karjalainen taikahuivi ja alkusoitto oopperaan noidan laulu. Hieman hullaannuin Launiksen oopperaan ja musiikkiin. Sitä tekee mieli kuunnella yhä uudelleen. Launis kuuluu niihin säveltäjin jotka noteeraan Sibeliuksen yläpuolelle. Armas Launikselta on levytetty vain yksi ooppera, Aslak Hetta mutta hänen painokkaimpana näyttämöteoksenaan pidetään oopperaa Jehudith, Aavikon lukki. Launiksen menestyksekkäin ooppera Kullervo on melodisesti esikoisoopperaa Seitsemän veljestä kiitollisempi.
 
Vaikka Karjalaisen taikahuivin käsikirjoitus on muuten olennaisesti valmis siitä puuttuu viimeiset yksityiskohdat. Karjalaisen taikahuivin alkusoitto erityisesti on suuresti korjattu ja jätetty osittain luonnosmaiseen muotoon.

"Esittämättömässä vuoden 1937 oopperassa Karjalainen taikahuivi Launis palaa vielä kerran karjalais- ja inkeriläisaiheisten sävelmien pariin. Teoksen johtoaiheet ovat peräisin Launiksen aiemmin suorittamilta kansanlaulujen tallennusmatkoilta Karjalaan, Inkeriin ja Viroon. Luonteeltaan laulunäytelmällinen ooppera kertoo koomillisen rakkaustarinan, jonka keskiössä ovat pienessä karjalaisessa kyläyhteisössä tapahtuvat sattumukset taioilla lumotun silkkihuivin ympärillä. Säveltäjän omakuvallisen hahmon voi nähdä eläköityneen postimestari Lingénin roolissa, joka taika- ja perinnetiedon kerääjänä haaveilee menneistä ajoista Karjalan taianomaisilla seuduilla. Oopperahahmona esiintyy myös kuuluisa inkeriläinen runolaulaja Larin Paraske, tässä nuoren, noin 30-vuotiaan leskinaisen roolissa.Launis sovitti oopperan musiikkiin perustuen neliosaisen sarjan Suite carélienne."
 
https://youtu.be/lDocQMyixC4
 

"Launis opiskeli vuosina 19011907 sävellystä Jean Sibeliuksen ja sellonsoittoa Ossian Fohströmin johdolla Helsingissä ja jatkoi sävellysopintojaan Berliinissä. Hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1906 ja tohtoriksi vuonna 1911. Hän toimi vuosina 19181922 musiikkianalyysin ja kansanmusiikin tutkimuksen dosenttina Helsingin yliopistossa ja osallistui tuolloin keskeisiin kansainvälisiin keskusteluihin kansansävelmien luokittelun mahdollisuuksista. Sävelmien luokittelussa hän sovelsi Ilmari Krohnin käyttämää menetelmää, joka antoi pohjan myös Kodályn ja Bartókin edelleen kehittämälle metodille.
 
Armas Launiksen musiikillinen ja kirjallinen lahjakkuus yhdistyivät oopperassa. Hän sävelsi kaiken kaikkiaan kymmenen oopperaa, joihin hän myös teki libretot. Launis aloitti oopperasäveltäjänuransa kansalliskirjailija Aleksis Kiven aiheeseen perustuvalla teoksella Seitsemän veljestä (Helsinki 1913). Teos sai kuitenkin ristiriitaisen vastaanoton, ja myöhemminkin on vierastettu teoksessa lähes kauttaaltaan käytettyä puheen ja laulun välimaille sijoittuvaa puhelaulua.
 
Launiksen seuraava ooppera, Kalevalaan perustuva Kullervo onkin melodisesti kiitollisempi. Kullervosta tuli Launiksen menestyksekkäin teos, sillä se palasi Suomessa näyttämölle vuosina 1920, 1921 ja 1934 ja esitettiin näyttämöllä myös Nizzassa 1940 sekä kokonaisena radioesityksenä vielä 1947 Monte Carlon radiossa. Saamelaiseen perinteeseen pohjautuva Aslak Hetta -ooppera on esitetty radioituna konserttiversiona, joka on myös tallennettu levylle (Ondine). Lisäksi Ranskan radio on v. 1954 esittänyt otteita Launiksen Jéhudith -oopperasta.
Armas Launis työnsä ääressä Leppävaarassa

Armas Launiksen muut oopperateokset, Noidan laulu (Le chant de la sorcière), Kesä, jota ei koskaan tullut, Karjalainen taikahuivi (Lumottu silkkihuivi), Theodora, Oli kerran... (Et était une fois...), Jäiset liekit (Stella borealis), odottavat vieläkin pääsyä oopperatalojen näyttämöille. Armas Launis piti itseään ennen kaikkea oopperasäveltäjänä, eikä lannistunut, vaikka ei koskaan saanutkaan oopperamusiikilleen vastakaikua." (Markku Salmi)
 
Launis oli myös elokuvamusiikin pioneeri säveltäen luultavasti ensimmäisenä suomessa musiikkia elokuvaan, etnografiseen filmiin Häiden vietto Karjalan runomailla jonka musiikki joka on suurelta osin sovitettu Launiksen varhaisista oopperoista, on kuultavissa tuubista Avantin esittämänä.
 
Launis sai kaksi valtion sävellyspalkintoa ja taiteilijaeläkkeen v. 1920.