Kitarat: kitarakamat ›

McLeach: Tätä kanssa välillä hämmästelen ja nimenomaan mallintavien ja putkarien vertailua. Putkivahvistimen soundia ihastelee, kehuu ja suosittele lähes aina perustuen reenis-soundiin kun pääsee kyykyttämään elementtejä ihan huolella. Sitten taas usein nämä mallintavia hehkuttavat tuntuvat perustavan oman näkemyksensä kotistudiossa kikkailuun. Ja nämähän ovat kaksi täysin eri kontekstia.
 
On ihan totta, että soundiin vaikuttaa tosi moni asia ja yksi niistä on se miten huone soi ja minkälaista äänenpainetta käyttää. Itse soitan putkivahvistinta myös kotona suunnilleen samalla volumella kuin reeniksellä, jossa siis soitamme huomattavasti hiljempaa kuin sellaiset bändit joilla on rumpali. E: piti lisätä, että rumpalin kanssa soitettaessa kitara kuulostaa aina aika huonolta, koska pitää soittaa tulpat korvissa ja se on aika skeidaa hommaa.
 
Mutta omasta mielestäni äänen voimakkuus on olennaisessa roolissa kun soittaa kaiuttimista myös mallintavilla pitää antaa äänenpainetta, että soundaa hyvältä ja hiljaa soidessa kaikki kuulostaa aika paskalta oli mallintava ja putkari. Kuulokesoitto on sitten ihan oma lukunsa ja siinä ei ole pakko soittaa ihan niin kovaa. Soitan myös opikeaa vahvistinta kuulokkeiden kautta toisinaan ja iltaisin aina. Nykyisin tosin olen alkanut totutella kuulokkeisiin ja mallintaviin ratkasuihin. Ja kyllä hyvän keinokuorman ja kuulokkeiden kanssa soitettaessa minun taidoilla näyttäisi olevan selkeä ero putkivahvistimen ja mallintimen välillä ja siksi kyselenkin, että miten nämä kalliimmat laitteet pärjäävät.
 
Vastaukset ovat toistaiseksi olleet aika odotetunlaisia ja osittain ilmiselviä. Nimim Laxun analyyttiset vastaukset ovat olleet eniten valaisevia tähän mennessä, mistä suuri kiitos. Ja kiitos tietenkin myös kaikille muille, että olette osallistuneet tähän keskusteluun. Niin ja tuo nettikauppalinkki oli myös kiittämisen arvoinen. Tosin tuo Axe on ihan helvetin kallis...... luulin, että se asettuisi jonnekin sinne Kemperin tietämille puoleentoista tonniin, mutta se onkin kaksi ja puolitonnia!?!? liittyykö tähän joku valuuttakurssijuttu tai korona tai joku muu joka tekisi amerikkalaisesta noin paljon kalliimman? vai onko se oikeasti vielä kertaluokkaa parempi kuin joku Kemper tai Helix tai Neural ? E: kävin huvikseni tarkastamassa mitä tuo maksaa amerikkalaisille, niin hinta näyttää olevan jotain 1700 euron tietämissä eli lähempänä näiden verrokkilaitteiden hintoja eli eurooppalaiset maksavat tästä enemmän. Ei nyt kuitenkaan mistään "Mesa-ilmiöstä " liene kyse, vaan nyt taitaa rahdit olla pilvissä kun se konttilaiva kiilasi sen kanavan tukkoon ja on korona ja Trump hävisi vaalit ja mitä kaikkea tähän nyt sitten vaikuttaneekaan.

LaXu: Axe-Fx, Helix ja oletettavasti myös Quad Cortex ovat kaikki jo hyvin lähellä esikuviaan. Ihmiset vaan vertailevat niitä aivan väärin. Mallintava impulssivasteiden kanssa pöydällä oleviin studio monitoreihin ei kuulosta samalta kuin putkivahvari ja sen kaiutinkaappi tuuttaamassa lahkeisiin.
 
Jos haluaa vertailla oikein, pitää käyttää jompaa kumpaa näistä:
 
1. Putkivahvari -> hyvä reaktiivinen loadbox -> kaiutinsimulaatio -> studiomonitorit.
2. Mallintava ilman kaiutinsimulaatiota -> mahd. neutraali päätevahvistin -> kitarakaiutin.
 
Volat tietysti desibelimittarilla samoiksi.
 
Juurikin tämä. Lähtökohtaisesti mallintava on ns. tallennettua/mikitettyä soundia mikkien ja etuasteiden kautta, joten vieressä pauhaava kaappi tai monitorien/kuulokkeiden kautta tuleva ääni on erilainen. Tai sitten se kaappi-impulssi olisi pitänyt tehdä pelkillä huonemikeillä mikä sekään ei saa sitä lahkeenlepatusta aikaan.

hallu: Tosin tuo Axe on ihan helvetin kallis...... luulin, että se asettuisi jonnekin sinne Kemperin tietämille puoleentoista tonniin, mutta se onkin kaksi ja puolitonnia!?!? liittyykö tähän joku valuuttakurssijuttu tai korona tai joku muu joka tekisi amerikkalaisesta noin paljon kalliimman? vai onko se oikeasti vielä kertaluokkaa parempi kuin joku Kemper tai Helix tai Neural ? E: kävin huvikseni tarkastamassa mitä tuo maksaa amerikkalaisille, niin hinta näyttää olevan jotain 1700 euron tietämissä eli lähempänä näiden verrokkilaitteiden hintoja eli eurooppalaiset maksavat tästä enemmän. Ei nyt kuitenkaan mistään "Mesa-ilmiöstä " liene kyse, vaan nyt taitaa rahdit olla pilvissä kun se konttilaiva kiilasi sen kanavan tukkoon ja on korona ja Trump hävisi vaalit ja mitä kaikkea tähän nyt sitten vaikuttaneekaan.
 
Fractalin kamppeet on aina tainneet olla varsin kalliita, ainakin tällaisen kuvan olen saanut. En osaa antaa sinulle ammattitaitoista ja puolueetonta näkemystä tuohon Axe vs. Kemper, Helix ym. kysymykseesi, mutta tällaisena vastikään Axen hankkineena ainakin omasta mielestäni tässä laitteessa on kyllä kyse sellaisesta maailmanlopun pömpelistä. Tarkoitan siis sitä, että toiminnallisuutta, soundeja, impulssivasteita ja paikkoja omille semmoisille, säädettäviä parametreja ja vahvistinten todenmukaisia mallinnoksia on sen verran paljon, että on vaikea nähdä etteikö tästä saisi ruuvattua (ainakin meikän korville) soundit melkein mihin vain tilanteeseen loppusoittouran ajaksi, musiikkityylistä riippumatta.

LaXu:
 
Jos haluaa vertailla oikein, pitää käyttää jompaa kumpaa näistä:
 
1. Putkivahvari -> hyvä reaktiivinen loadbox -> kaiutinsimulaatio -> studiomonitorit.
2. Mallintava ilman kaiutinsimulaatiota -> mahd. neutraali päätevahvistin -> kitarakaiutin.
 
Volat tietysti desibelimittarilla samoiksi.
 
Ja jos haluaisi optimaalisesti vertailla vaikka Fender Twiniä mallinnukseen, pitäisi kunnon studiossa mikittää Twin ja kuulla sekä mallinnus että Twin studiokaiuttimista.

samiko: Ja jos haluaisi optimaalisesti vertailla vaikka Fender Twiniä mallinnukseen, pitäisi kunnon studiossa mikittää Twin ja kuulla sekä mallinnus että Twin studiokaiuttimista.
 
Eikös se "mallinnus" pitäisi tuoda siihen Twinin viereen ja laittaa kitarapiuha kiinni siihen ("mallinnukseen" samalla lailla kuin Twiniin), soittaa ja kuunnella?

Kontiak: Eikös se "mallinnus" pitäisi tuoda siihen Twinin viereen ja laittaa kitarapiuha kiinni siihen ("mallinnukseen" samalla lailla kuin Twiniin), soittaa ja kuunnella?
 
No nyt en ymmärrä? Minun skenaariossa Twin olisi jossain kaukana toisessa huoneessa ettei sen oma mökä kuulu. Mikityksen kautta tuleva mökä sitten studiokaiuttimiin, mistä kuuluu oikeat vahvari-kaiutin-mikki/mikit- etarit jne.
 
Miksi mallinnus pitäisi olla twinin vieressä, siis fyysisesti? Vai mitä tarkoitat?

samiko: Ja jos haluaisi optimaalisesti vertailla vaikka Fender Twiniä mallinnukseen, pitäisi kunnon studiossa mikittää Twin ja kuulla sekä mallinnus että Twin studiokaiuttimista.
 
Ja jotta vertailu olisi reilu, pitää myös digivehkeestä ottaa koko repertuaari soundeja ja katsoa miten hyvin Twin pärjää niille. Koska se pointti on myös siinä monipuolisuudessa, ainakin minulla. Ja sitten voisi myös kokeilla soittaa hiljaa, siinä ei moni putkivehje loista.

18is9: Ja jotta vertailu olisi reilu, pitää myös digivehkeestä ottaa koko repertuaari soundeja ja katsoa miten hyvin Twin pärjää niille. Koska se pointti on myös siinä monipuolisuudessa, ainakin minulla. Ja sitten voisi myös kokeilla soittaa hiljaa, siinä ei moni putkivehje loista.
 
Siihen voi ottaa ihan mitä vaan mukaan (jos siis välttämättä haluaa verrata Diesel mallinnosta oikeaan Twiniin), mutta vertailu pitää juurikin olla reilu ettei Twin-puolelle ängetä mitään inpulserisponsseja tai virtuaalimikkejä ja etareita.

No toki jos vierekkäin vertailee niin sittenhän se mallinnos työnnetään ilman pääte ja kaiutinmallinosta siihen twinin efektilooppiin niin että mallinnos tulee twinin päätevahvistimen ja twinin kaiuttimen kautta
 
Tai vaihtoehtoisesti mallinnos värittömään päätevahvistimeen ja twinin kaiuttimeen tai samanlaiseen kaiuttimeen ilman kaiutinmallinnosta
 
Jos siis jostain syystä haluaa vierekkäin vertailla
 
Mallinnos studiokaiuttimiin vs twini mikitettynä toisaalla ja soitettuna niiden monitorien kautta on se tapa jolla mallintavia/plugareita yms tulee vertailla erillisiin vahvistimiin

Jep, mä pahaa pelkään että tuo Fractaalin Axe kipuaa hinnaltaan semmoiseksi, että ei ole minulle vaihtoehto ilman että luovun noista analoogisista vahvaimista ja se ei ole vielä vaihtoehto.
 
Olen kuitenkin kiitollinen kaikille jotka viitsivät vastata. En oikeastaan tätä tarkoittanut analoginen vs. Axe väännöksi, vaan halusin saada käsityksen että missä asiassa joku Exe tms. on parempia kuin halvemmat digimallintavat. Lähinnä siis siksi, että halvemmista mallintavista minulla on kokemusta ja minulla on käsitys siitä mikä on niiden akilleen kantapää ja halusin tietää onko Axe siinä asiassa parempi. No täällä kovasti vakuuteltiin, että Axe on ihan kaikessa parempi joten ehkä se on myös siinä parempi.

hallu: No täällä kovasti vakuuteltiin, että Axe on ihan kaikessa parempi joten ehkä se on myös siinä parempi.
 
Jos on vaan siinä että onko se oikeasti kaikessa parempi :D

Se Helixin impedanssi homma on oikeasti tärkeä, tässä on hyvä, vaikka pitkä ja jaaritteleva video asiasta.
https://www.youtube.com/watch?v=qNriyrQxhqk

Mutta miksi ihmeessä me verrataan putkistyrkkaria ja mallintavia kun kyse oli kalliiden ja halpojen mallintimien välisistä eroista?
 
Ja pitääkö sen mallintavan kuulostaa 1:1 esikuvaltaan? Vai voiko se kuulostaa hyvältä olematta täydellinen kopio? Mua kiinnostaa ennen kaikkea hyvä soundi, ei niinkään se onko se täysin identtinen jonkun toisen kanssa. Etenkin kun ne alkuperäisetkin vahvistimet, joita nämä koneet mallintavat olivat keskenään erilaisia. Joskus hyvinkin erilaisia.
 
Nyt parhaimmat mallintavat laitteet impulssein mallintavat laitteen etuasteen, pääteasteen ja käytetyn kaiuttimen välisiä relaatioita ja tämä yksistään tekeen näistä kalleimmista mallintajista selkeästi parempia kuin niistä halvimmista, joiden säätövara on paikoin hyvinkin rajallista.

McNulty: Mutta miksi ihmeessä me verrataan putkistyrkkaria ja mallintavia kun kyse oli kalliiden ja halpojen mallintimien välisistä eroista?
 
Ja pitääkö sen mallintavan kuulostaa 1:1 esikuvaltaan? Vai voiko se kuulostaa hyvältä olematta täydellinen kopio? Mua kiinnostaa ennen kaikkea hyvä soundi, ei niinkään se onko se täysin identtinen jonkun toisen kanssa. Etenkin kun ne alkuperäisetkin vahvistimet, joita nämä koneet mallintavat olivat keskenään erilaisia. Joskus hyvinkin erilaisia.
 
Nyt parhaimmat mallintavat laitteet impulssein mallintavat laitteen etuasteen, pääteasteen ja käytetyn kaiuttimen välisiä relaatioita ja tämä yksistään tekeen näistä kalleimmista mallintajista selkeästi parempia kuin niistä halvimmista, joiden säätövara on paikoin hyvinkin rajallista.
 
Mun mielestä mallintavien ei todellakaan tarvitse eikä edes pitäisi olla kopioita mistaan analoogisesta vahvistimesta. Itseasiassa mietin, että mallinnustekniikka pitäisi mahdollistaa sellaistakin mikä on analogiselle vaikeaa tai jopa mahdotonta kuten vaikkapa äärimmäisen laaja dynaaminen alue. Itseäni ihastuittaisi sellainen, jossa vahvistin reagoisi plektran painoon niin, että hellästi näppäillessä soisi puhtaasti ja plektran painoa lisäämällä soundi säröytyy ja tiukkenee ja muuttuu hyökkäävämmäksi. Sellainen soundi olisi kliinilläkin erittäin intensiivinen ja kiihkeä. Tämä mainitsemani dynamiikkahan on juuri sitä mitä putkilaitteet parhaimmillaan tarjoaa ja itse aina etsin tuota ominaisuutta vahvistimesta ja myös arvostan sen korkealle. Mielestäni mallinnustekniikka voisi tarjota sen vielä laajempana kuin paraskaan putkari. En ole esimerkiksi Axen esittelyvideoissa nähnyt löytyisikö sieltä tuota. Yleensä esittelyvideoissa esitellään jynkkäsäröä, laulavaa leadia tai pöljänrunsaasti kaiutettua kellomaista kliiniä. Mutta sellainen kuiva palksu reunoiltaan rosoinen ja intensiivinen jazzkliini loistaa poissaolollaan. Näin ollen joudun miettimään, että löytyykö sitä? ja laitetaanko kliineihin niin törkeästi kaikua siksi, että se peittaisi alleen mahdolliset puutteet?

aristoteles666: Se Helixin impedanssi homma on oikeasti tärkeä, tässä on hyvä, vaikka pitkä ja jaaritteleva video asiasta.
https://www.youtube.com/watch?v=qNriyrQxhqk
 
Tuo oli hyvä video kiitos. Tuossa kliinissä oli ihan törkeästi kaikua eikä dynamiikasta saanut ihan selvää, mutta hyvä video siitä huolimatta ja pidän Helixin hinnasta paljon enemmän kuin Fractalin hinnasta :-)

Kokeile ihmeessä, kaikki laitteet saa hankittua palautusoikeudella. Axe2:aa saa torilta halvemmalla kun uusia Helixejä. Jos ei eroja huomaa niin turha siitä on rahaakaan maksaa. Jos soittaa totaalicleanilla tai totaalisäröllä, homma on helppoa. Ongelmat tapahtuu siinä välimaastossa.
 
Karkeiksi paloiksi purettuna kitaravahvarin mallinnos on EQ + särömalli + EQ. Tällaisen pystyy signaalinkäsittelyn harrastaja tai pakotettuna ensimmäisen vuoden opiskelija kasaamaan. Ensimmäisellä EQ:lla vaikutetaan siihen, mitkä osa-alueet signaalista säröytyy ensin/myöhemmin/enemmän/vähemmän, ihan kuten kitaravahvarinkin kanssa EQ-pedaali ennen sisääntuloa. Eli vaikuttaa "tuntumaan". Särömalli sitten tekee mitä lupaa, eli säröttää signaalin, ja ulostulon EQ muokkaa sen varsinaisen kuultavan soundin. EQ-mielessä oikean kajarin ja mikin ulostulossa on satoja piikkejä ja kuoppia, eli perinteiset EQ-työkalut eivät "pahvin" mallintamisessa toimi tyydyttävästi.
 
Ensimmäisestä mallintavasta, eli Tom Scholtz Rockmanista (1982?) alkaen mallinnusvehkeiden perusidea on tämä, vain toteutuksen nyanssit muuttuvat ja kasautuvat hienommaksi ajan myötä.
 
Erittäin kriittisessä roolissa on tuo viimeinen EQ, eli kajarimalli. 80-luvun Rockmanissa kokonaan analogisella toteutuksella ei järisyttävän monimutkaista EQ-käyrää rakennella, eikä 90-luvun lopulla hintasiedettävä prosessointitehokaan vielä riittänyt kovin yksityiskohtaisen EQ-käppyrän pyörittämiseen reaaliajassa, jolloin EQ-käppyrä on hyvin paljon "mutkat suoriksi" -tyyppinen, tuhansien piikkien ja kuoppien sijaan käytettävissä on maksimissaan muutamia kymmeniä. Vähän kuin piirtäisit Rembrandtin taulua omilla ala-asteelaisen kuvistaidoillasi, ja sentin paksulla vahaliidulla. Ei siinä mitään, niilläkin saa silti ihan käyttökelpoisen pörinän aikaiseksi, ja ennenkaikkea lopputulos on/oli jo huimasti parempaa kuin vielä sitä edeltävän laitesukupolven tuotanto. Mallintavien soundia on jo tässä vaiheessa päätynyt vähintäänkin sadoille levytyksille.
 
Samaa koodia pyörittävä Flextone-vahvistinhan oli jo erittäin käyttökelpoinen: siinä ei tarvitse mallintaa sitä heiluvaa pahvia, koska pahvi on oikeasti olemassa. Tämän vertailun voi jokainen kokeilla, eikun vaan torilta POD ja Flextone testiin, vahvistin mikitetään ja POD äänitetään suoraan piuhasta. Huima, järisyttävä ero soundissa. Tai nykyaikaisella kitaraplugarilla, tai vaikka oikealla putkivahvistimella keinokuorman läpi: kajarimallinnus pois päältä ja tuloksena syntyvää hirvittävää siritystä vääntelet EQ:lla puoli päivää, tavoitteena edes vähän kajarimainen lopputulos. Jos keinokuormissa onn linjalähdössään kajarimallinnus, joka ei ole digitekniikalla tehty, se on perinteinen analoginen alipäästösuodin, elivastus ja kondensaattori, joiden arvoja muuttamalla saadaan valittua minkä taajuuden yläpuolelta signaali alkaa heikentyä pois, ja kuinka jyrkästi. Tämä vastaa superkarkealla tavalla kitarakajarin toimintaa: 12" pahvielementti ei toista 20khz:iin saakka, vaan putoaa jyrkästi 6khz jälkeen. Jälleen, taidemaalaushommia todella paksulla vahaliiduilla.
 
Impulssivasteella tehty kajarimallinnos on siintänyt mahdollisuuksien horisontissa pitkät ajat. Konvoluutiolaskenta sinänsä keksittiin lähteistä riippuen 1700-1900-luvuilla, mutta sulkakynällä viidensadan pisteen impulssia laskiessa latenssi on vielä aika pitkä, joten tällaisessa käyttötarkoituksessa käyttöä ei idealle vielä pitkiin aikoihin ollut. Jo 90-luvun loppuvuosina kotikoneille sai softan (kalliin) joka pyöritti audiolle impulssivasteen, mutta teho ei vielä riittänyt pitkän impulssin reaaliaikaiseen käyttöön, vaan raidat ruksuteltiin kaikessa rauhassa softan läpi ja käytiin sillä aikaa kahvilla, tai kuunneltiin rajusti mutkasuoristettua mallia livenä. Lopputulemana pääsi kuitenkin halutessaan samaan kuin nyt, eli signaalin sai survottua impulssivasteen läpi. Kajarimallinnuksena impulssivaste, IR on yksi tapa tehdä EQ muiden joukossa, (jos mikitys on tehty läheltä kajaria niin ettei se kuule huonetta ja kaikua.)
 
Mallintavien laadussa seuraava pomppu tapahtui siinä kohtaa kun prosessoriteho riitti pidempien (kuin parikymmentä samplea) impulssien pyörittämiseen reaaliajassa. AxeFX1 on vuodelta 2006 ja se tähän pystyy, en tiedä tekikö joku saman jo aiemmin, joku Digitech lie oli samoihin aikoihin joka pyöritti lyhyttä impulssia livenä.
 
Koska digitaalimallinnuksessa koko touhu tehdään osasistaan matemaattisesti, jokaiseen yksityiskohtaan voi ja pitää panostaa lisää ja lisää jotta lopputulos paranee. Ulostulon EQ on tällä hetkellä lie kaikissa laitteissa impulssien varassa, eli prosessikaaviostamme EQ1-särö-EQ2 tuo viimeinen osa on ratkaistu teknisesti samalla lailla merkistä riippumatta. Jää alkupuoli. Kitaravahvareissa halutaan "särö", eli signaalin muokkautuminen erilaiseksi sen voimakkuustasosta riippuen. Karkeana vahaliitutason digitaalisena mallinnuksena koko vahvarin voi ajatella yhdeksi säröksi. Syötetään testisignaalia sisään, saadaan pilalle mennyttä ulos, ja valitaan yleisesti tunnetuista matemaattisista malleista joku, joka lähimmäksi täsmää tähän erotukseen. (https://en.wikipedia.org/wiki/Waveshaper) Tällä lähestysmistavalla saadaan ihan käyttökelpoista pörinää, kuten havaitsemme ensimmäisistä digimallintajista alkaen. Mutta onko tämä täydellisyyttä? Vahvarin ja särön eri osa-alueita ei millään lailla erotella toisistaan, on vain IN-EQ-särö-EQ-OUT. Jos vaikka tuplataan palikoiden määrä, tavoitteena saada eroteltua etuasteen ja päätteen säröt irti toisistaan, saadaan taas askel eteenpäin insinööritieteen tiellä. Sitten pohditaankin, että mitäs jos pilkotaan särökomponentit vaikkapa niin että mallinnetaan jollakin tasolla erikseen kaikkia niitä neljään etuasteputkea jotka vahvari on syönyt? Ja niin edelleen, edetään koko ajan pidemmälle sekä jokaisen osakomponentin tarkemmassa mallinnuksessa, että komponenttien määrässä. Vaihdetaan yksi geneerinen "särö" matemaattisen malliin erillisten komponenttien toiminnasta. Mitä tapahtuu putkelle/muuntajalle/vastukselle/kondensaattorille kun siihen survotaan sopivasti/liikaa/liian vähän virtaa/jännitettä/signaalia, miten osien fyysinen etäisyys vaikuttaa toisiinsa, miten osien normaali ja epänormaali toiminta vaikuttaavat toisiinsa, ties mitä kamalaa minkä vaan voi mitata, ja lopuksi yhdistetään nämä kaikki. Näin päästään jo kauas yhdestä geneerisestä "kolmen laatikon" mallista.
 
Axe on siitä hauska että siinä on kuljettu tätä polkua jo ihan autistisiin mittasuhteisiin saakka. Yhtenä esimerkinä, putkien B+ jännite yhdessä kyykkävän virtalähteen kanssa synnyttää vähän pielessä ollessaan tilanteen jossa laitteen syömän verkkovirran taajuus moduloituu signaaliin mukaan. Syntyy "ghost note", eli sisääntulevasta signaalista riippumaton pörinä joka vaikuttaa soundiin. Jos sitä on paljon, kuulostaa aivan perseeltä, eli voisi vahvasti ajatella että se ei ole haluttu ilmiö, enkä yhtään ihmettele miksei moista ole missään muussa mallinnettu sekaan. Mutta onko se todellista ja oikeissa vahvareissa olemassa? On. Vaikuttaako soundiin/tuntumaan? Kyllä. Onko ripaus sitä soundissa mukana luomun tuntuista vaikket tietäisi mistä siinä on kyse? Kyllä kai. Joten ilmiö löytyy Axestakin. Ja koska ollaan digimaailmassa, saat säätää miten paljon tätä turinaa haluat sekaan. Yksi oikeista vahvareistani aikanaan hajosi niin että tämä ilmiö vastasi voimakkuudeltaan sitä että efektiluupissa olisi ring modulator koko ajan päällä. Täysin käyttökelvotonta mölyä, mutta pienenä mausteena keitossa mukana yhden pippurihitusen verran... Hmm, mikäjottei? Kiinnostaako keskimäärin ketään? Aika harvoja.
 
Kaiuttimen impedanssi vaihtelee koko taajuusalueella rajusti. Impedanssi vaikuttaa kuinka herkästi kajari milläkin taajudella heiluu vahvarin ohjaamana, kelan heiluminen oman magneettinsa magneettikentässä puolestaan indusoi kelaan virtaa joka puskee takaisinpäin kohti vahvarin ulostulomuuntajaa. Sama elementti eri kokoisessa kotelossa antaa erilaisen impedanssikäppyrän, mikä puolestaan vaikuttaa suoraan siihen miten vahvistimen pääteaste käyttäytyy eri taajuuksilla. Kelan lämpötila vaikuttaa impedanssiin, ja kelan lämpötilaan vaikuttaa teho jolla sitä piiskataan. Tällaisia pieniä osapalasia löytyy loputtomasti, ja nykyään prosessoriteho riittää näiden pyörittelyyn reaaliajassa, kun vaan löytyy koodi joka kertoo mitä tehdä, eli löytyy koodaaja joka tietää mitä tekee. Näitä pienenpieniä insinörttiyden paloja pinoamalla päästään koko ajan realistisempaan tuntumaan mitä vahvariin tulee, rupineen kaikkineen. Siinä suuri ero, halutaanko mallintaa rupineen kaikkineen, vai tehdä jonkinlainen kevytversio, "ideaali", "näinhän se kytkentäkaavion mukaan menee" -tyypinen ratkaisu. Rupineen kaikkineen on nähdäkseni relevantimpi lähestymistapa, koska koko kitaravahvarin särölle pökkäämisen ilmiö oli alunperin laitteen väärinkäyttöä, eli pelkkää rupea ja oppikirjanvastaisuutta jota ei täydellisessä kytkentäkaavion mukaan toimivassa maailmassa olisi edes mukana ollenkaan.
 
Mikä itseäni henkilökohtaisesti Line6:ssa riepoo, on jokaisen laitesukupolven liian pienet kehitysloikat soundissa, jokainen sukupolvi on kokeiltu, jos Helixiksi kelpaa plugari.
POD 1998, POD2 2000, POD XT 2002, POD X3 2007, POD HD2010, Helix 2015.
 
Käyttö-UI on kyllä matkalla hienontunut mutta itse soundi on rasittavan samasta puusta veistetty. Testattu mielipiteeni koskee vain tietokoneella pyörivää plugari-Helixiä: geneeristä sirinää vailla dynamiikkaa, rupisuutta, eloa ja personaa. Rautamallia en ole testannut, annan sille avoimen mahdollisuuden jos laite joskus vastaan tulee. Plugari- ja RautaHelixiin saa itse laitettua impulssit sisään, eli "soundi", jos sillä mielletään ulos tulevan pörinän lopullista EQ-käppyrää sillä lailla kuten taajuusanalysaattori sen näkisi, on sinänsä nimellisesti sama, mutta "tuntuma" eli miten siihen soundiin päästiin ja miltä se soitossa tuntuu on kokonaan eri.
 
Kuten sanottu, jos eroa ei huomaa, turha siitä on murehtia tai maksaa, tärkeintä että soitto on itselle hauskaa ja innostavaa. Omalta osaltani soittoinnostus, äänityksien laatu ja soiton määrä kaikki paukahtivat tappiin aikanaan Axe2:n hankinnan mukana vuosikausiksi. Sähkökitarismi on sellainen kumma homma että soundi/kalusto/innostus kulkevat monesti jonkinlaisessa symbioosissa keskenään. Oikeita vahvareita on nyt harrastusaikana kolm, hetkinen, neljännelle kalenterivuosikymmenelle jatkuttua kiertänyt käsien läpi monta, mutta mikään ei ole aiheuttanut yhtä pitkäkestoista iloa kuin Axet 2 ja 3. Ja ero soundissa on nimenomaan poikittaisen konttilaivan kokoinen verrattuna aikaisempien sukupolvien laitteisiin. Ja sitten kun soundit on räkkilaitteessa, josta saan luurit päähän ja soiteltua kotona ulkopuolisia häiritsemättä, tai kytkettyä saman soundin keikalla suoraan piuhalla stadionin tai pitserian äänipöytään, mikä voisi olla helpompaa. Haaveilin tällaisesta vuonna 2000, ja nyt elämme tulevaisuudessa. Autot ei vielä lennä ja kohta ne pyörilläkin kulkevat kielletään, kaikilta osin emme ole siis menneet parempaan päin.
 
E: Ainiin, jos ainut käyttötarkoitus olisi yksi The Soundi 100db voimalla treenikämpällä, ottaisin edelleen oikean vahvarin, koska lepattavia lahkeita ja sitä tunnetta ei tuo mikään muu kuin yksi tai kaksi 4x12-komeroa ja niihin liittyvät lieveilmiöt.

Eikös se vertailu pitäisi tehdä sellaisilla setupeilla, joita itse mahdollisesti käyttäisi. Pointti, että on turha tehdä mitään älyttömiä testitilanteita, jotka eivät vastaa sitä todellista tilannetta, joissa henkilö niitä käyttäisi. Koska autovertaukset ovat niin ihania, niin sehän vastaisi sitä, että ostaa kauppakassiin renkaat, jonkin F1-ratatestien tuloksen perusteella. Ei sillä, että muutenkaan näkisin autenttisuusvertailuja kovin hedelmällisiksi. Eihän yksikään mallintava autenttinen ole, eikä tarvitsekaan olla. Kaikissa vaihtoehdoissa on aina omat vahvuutensa ja heikkoutensa, itse en pitäisi nauhoitettua soundia kovin hyvänä valintaperusteena, vaan keskittyisin ennemmin muihin asioihin. Testeistä kun voi parhaimmillankin saada lähinnä tietyn tilanteen kontekstiin sidotun subjektiivisen tuloksen.

askomiko: ...........
E: Ainiin, jos ainut käyttötarkoitus olisi yksi The Soundi 100db voimalla treenikämpällä, ottaisin edelleen oikean vahvarin, koska lepattavia lahkeita ja sitä tunnetta ei tuo mikään muu kuin yksi tai kaksi 4x12-komeroa ja niihin liittyvät lieveilmiöt.
 
Aika vakuuttava myynti puhe Axelle :-). Pitää oikein pohtia asiaa, on noita vanhempia axeja ajoittain tosiaan torilla ollut, mutta jos Axe on oikeasti se mitä haen niin miksipä ei laittaisi mesoja lihoiksi ja ostaisi sitten sitä viimeisintä ja kauneinta. Tietenkin siinä vaiheessa olisin kulkenut itse jo aika kauas siitä mistä lähdin liikkeelle :-D
 
E: Ai niin ja tämä oli kieltämättä perusteellisin tähän saakka lukemani kuvaus siitä missä näissä mallinnusasioissa mennään. Ja tietenkin herätti miettimään myös sitä mihin näissä vielä päädytään.

Nimenomaan kuten Kylätohtorikin pohtii, kulttuurishokin suuruus riippuu siitä miten nykyisiä koneita käytät. Jos soitat kallon halkaisevalla volalla treeniksellä niin että kajari lepattaa kohti nilkkojasi, vertailu kotona kuulokkeet päässä on 1000% eri asia. Koneet käyttötarkoituksen mukaan. Puolestaan satawattinen Mesa kotona, voluumilla 60db, niin pelikenttä onkin taas heilahtanut erilaiseksi. Mutta kokeilla kannattaa aina, niin se sano Donnerikin heroiinista.