Rock, pop, alternative ›

krautio: Vielä tästä, että Who Made Wholla Shake Your Foundationsin rakenne kappaleen alussa on eri. Fly On The Wallilla sen intron/laulun jälkeen Angus soittaa sellaista pientä sooloa pari kiertoa, mutta Who Made Wholla jatkuu suoraan toinen säkeistö. Sitten muistelen, että laulu olisi ollut vähän erilainen tyyliltään joissakin kohdissa. Eli olisivatko osaltaan äänittäneetkin uusiksi vai pelkästään editoimalla tehty?
 
Onhan ne niin erilaiset että pakko olla eri otto. Who Made Wholla ne intron rumpuiskut puuttuu kokonaan ja laulu lähtee suoraan introsta pelkän kitaran ja virvelin takapotkujen kanssa kun taas Fly On The Wallilla koko bändi vetää siinä intron jälkeen jo komppia ja Angus kitarakuviota muutaman tahdin verran ennen kuin laulu alkaa. Liekö sitten elokuvaa varten tehty erilainen versio, mutta ihan hauska että poikkeavat toisistaan niin reilusti.

RockFanatic: Vai olisiko kyseessä vaihtoehtoinen otto?
 
Sekin toki on mahdollista. Joka tapauksessa uskoisin, että tuo Who Made Whon versio on kasattu eri ja samoista otoista (esim. kitarasoolo on mielestäni molemmissa identtinen) sekä miksattu uusiksi.

krautio: Vielä tästä, että Who Made Wholla Shake Your Foundationsin rakenne kappaleen alussa on eri. Fly On The Wallilla sen intron/laulun jälkeen Angus soittaa sellaista pientä sooloa pari kiertoa, mutta Who Made Wholla jatkuu suoraan toinen säkeistö. Sitten muistelen, että laulu olisi ollut vähän erilainen tyyliltään joissakin kohdissa. Eli olisivatko osaltaan äänittäneetkin uusiksi vai pelkästään editoimalla tehty?
 
Wikipedia puhuu "remixistä", joka olisi Harry Vandan ja George Youngin tekemä:
 
https://en.wikipedia.org/wiki/Shake_Your_Foundations

Vissiin Fly On The Wallista tässä kuitenkin puhuttiin..?
 
Kas gehvel, no niin puhuttiinkin. Mutta ei ne saundit kyllä Flickilläkään kohdallaan ole, esim. bassosta ei kuulu paskaakaan ja aika omituista tilavaikutelmaakin on paikoin kaikupellistä äidytty ruuvaamaan.
 
Mutta kuten jo aiemmin täällä sanoin, niin parhaatkin ryssivät joskus. Ja tässä Malcolm teki juuri niin kuvitellessaan ettei se Mutt Lange mitään erityistä osaa :D Sääli sinänsä, koska jollain BiB-tuotannolla tämäkin olisi ollut helvetin hyvä levy...

msalama: Kas gehvel, no niin puhuttiinkin. Mutta ei ne saundit kyllä Flickilläkään kohdallaan ole, esim. bassosta ei kuulu paskaakaan ja aika omituista tilavaikutelmaakin on paikoin kaikupellistä äidytty ruuvaamaan.
 
Kyllä juuri nuo ongelmat silti FotW:lla ovat moninkertaiset FotS:iin verrattuna. Jälkimmäisellä mä kuulen sen bassonkin ihan riittävän hyvin, Fly:lla en oikeastaan yhtään.
 
Mutta kuten jo aiemmin täällä sanoin, niin parhaatkin ryssivät joskus. Ja tässä Malcolm teki juuri niin kuvitellessaan ettei se Mutt Lange mitään erityistä osaa :D Sääli sinänsä, koska jollain BiB-tuotannolla tämäkin olisi ollut helvetin hyvä levy...
 
Se on totta. Tavallaan ymmärtää että suht kaupallisen kuuloisiksi miksattujen BIB:n ja FTATR:n jälkeen bändissä virisi mieliala, että nyt lähdetään vaihteeksi tekemään taas kunnon rouhean kuuloinen ja raaka rocklevy. Mutta vaikeampi on ymmärtää miksi kuvittelivat osaavansa itse parhaiten myös tuottamispuolen. Varmaan olisi ollut löydettävissä tuottajan pallille joku joka olisi hiffannut bändin pyrkimykset ja osannut viedä projektin onnistuneesti maaliin.
 
Mielenkiintoinen on wikipediasta löytynyt lausahdus, jonka mukaan Kun albumi oli miksattu, se kuulosti yhtyeen jäsenten mielestä liikaa Back in Blackilta, joten se miksattiin uudelleen. Lähteenä Maximum rock & roll -kirja, jonka olen itsekin lukenut, mutta enpä muistanut tuollaista. Tämä vaihtoehtoinen miksaus olisikin ollut mielenkiintoista kuulla..!

https://www.vulture.com/2020/12/int … -young-acdc-new-album-power-up.html
 
Kuuntelinpa pätkän tuota Love Songia. En kyllä ymmärrä, miksi levy-yhtiö on halunnut tuosta singleä. Eihän tuo ollut yhtikäs mistään kotoisin. Onneksi radiot olivat viisaampia ja vaistosivat b-puolen Baby Please Don't Go:ssa hittipotentiaalia. Siitä se sitten lähti.
 
Laitetaas tähän vielä nuo Angus Youngin biisivalinnat.
 
Paras AC/DC-biisi: Thunderstruck (Riff Raffille kunniamaininta)
Huonoin AC/DC-biisi: Love Song
Biisi jonka merkitys on muuttunut eniten: Highway To Hell
Biisi, joka muistuttaa eniten Malcolmista: Whole Lotta Rosie
Törkyisin AC/DC-kappale: Night Prowler
Biisi, jonka avulla tutustuttaisi uuden kuuntelijan AC/DC:hen: Back In Black
Eniten kestävyyttä vaativa kitarasoolo: Thunderstruck
Ideaalisin AC/DC-riffi: Riff Raff

Huonoin AC/DC-biisi: Love Song
 
Tuosta olen kyllä Anguksen kanssa enemmän kuin täysin samaa mieltä. Aivan uskomattoman sysipaska biisi.

Ja niin muuten, yksi alkupään tuotannon kovimpia biisejä on Overdose. Jumalauta että kulkee murhanhimoisesti. Se riffi on IHAN killeri kaikessa yksinkertaisuudessaan.

HaloOfFlies:Laitetaas tähän vielä nuo Angus Youngin biisivalinnat.
 
Paras AC/DC-biisi: Thunderstruck (Riff Raffille kunniamaininta)
 
Ideaalisin AC/DC-riffi: Riff Raff
 
Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista, ettei Riff Raffia soitettu keikalla kertaakaan vuosien 1979-2016 välillä. Vuodelta 1996 on yksi esityskerta VH1 Studion tv-spesiaalista, mutta keikalla Brian ei ole esittänyt biisiä koskaan. Axlin kanssa Riff Raff taidettiin soittaa melkein joka keikalla. Mikähän lienee syynä? Anguksen mukaan kappale on kitaristille täydellinen soittaa, ja aika monet fanitkin pitävät biisiä yhtenä parhaimmista. Itsekin pidän Riff Raffista, mutta alkuintro on jotenkin turha. Biisi olisi vielä kovempi, jos se lähtisi käyntiin suoraan pääriffillä.

The Jack: Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista, ettei Riff Raffia soitettu keikalla kertaakaan vuosien 1979-2016 välillä. Vuodelta 1996 on yksi esityskerta VH1 Studion tv-spesiaalista, mutta keikalla Brian ei ole esittänyt biisiä koskaan. Axlin kanssa Riff Raff taidettiin soittaa melkein joka keikalla. Mikähän lienee syynä? Anguksen mukaan kappale on kitaristille täydellinen soittaa, ja aika monet fanitkin pitävät biisiä yhtenä parhaimmista. Itsekin pidän Riff Raffista, mutta alkuintro on jotenkin turha. Biisi olisi vielä kovempi, jos se lähtisi käyntiin suoraan pääriffillä.
 
Kovin AC/DC:n nopeista vedoista.

msalama: Ja niin muuten, yksi alkupään tuotannon kovimpia biisejä on Overdose. Jumalauta että kulkee murhanhimoisesti. Se riffi on IHAN killeri kaikessa yksinkertaisuudessaan.
 
Samaa mieltä. Toinen on Ain't No Fun Waitin' Round To Be A Millionaire. Alkaa suht rauhallisesti mutta biisin keskivaiheilla alkaa sellainen tapporevitys että alta pois.

The Jack: Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista, ettei Riff Raffia soitettu keikalla kertaakaan vuosien 1979-2016 välillä. Vuodelta 1996 on yksi esityskerta VH1 Studion tv-spesiaalista, mutta keikalla Brian ei ole esittänyt biisiä koskaan. Axlin kanssa Riff Raff taidettiin soittaa melkein joka keikalla. Mikähän lienee syynä? Anguksen mukaan kappale on kitaristille täydellinen soittaa, ja aika monet fanitkin pitävät biisiä yhtenä parhaimmista. Itsekin pidän Riff Raffista, mutta alkuintro on jotenkin turha. Biisi olisi vielä kovempi, jos se lähtisi käyntiin suoraan pääriffillä.
 
Itsekin tuli joskus ihmeteltyä samaa, että jäi pois jo vuoden '79 aikana. Olisiko sitten ollut, että kaikki silloiset jäsenet ei tykästyneet siihen, tai sitten ei saanut yleisössä aikaan tarpeeksi elämää. Toisaalta on erikoisen rakenteensa takia tavallista riskialttiimpi soittaa livenä. Olen nähnyt yhden kotimaisen bändin vetävän sen livenä siten että jälkimmäinen puolisko oli freejazzia. Accadaccan riveissäkin on kuitenkin vuosien mittaan pyörinyt kaiken maailman alkoholisteja ja dementikkoja. Ei se VH1 livessäkään ihan ykkösellä sisään mennyt.
 
http://acdc-bootlegs.com/boots/boots_show.php?bid=326&uid=1

Love Song hemmetin kova biisi!

Sitaristi: Love Song hemmetin kova biisi!
 
Tulee vähän mieleen Bon Scottin edellisen bändin Fraternityn materiaali.

Erinomainen biisi, mutta se nopea perusriffi ei oikein lähde enää Anguksella. Kuinka lie riehumisella on vaikutusta tarkkuuteen, mutta aika muhjuisen kuuloista se oli AXL/DC:n kanssa sekä muutamilla GnR-keikoilla, joilla Angus vieraili.
 
The Jack: Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista, ettei Riff Raffia soitettu keikalla kertaakaan vuosien 1979-2016 välillä. Vuodelta 1996 on yksi esityskerta VH1 Studion tv-spesiaalista, mutta keikalla Brian ei ole esittänyt biisiä koskaan. Axlin kanssa Riff Raff taidettiin soittaa melkein joka keikalla. Mikähän lienee syynä? Anguksen mukaan kappale on kitaristille täydellinen soittaa, ja aika monet fanitkin pitävät biisiä yhtenä parhaimmista. Itsekin pidän Riff Raffista, mutta alkuintro on jotenkin turha. Biisi olisi vielä kovempi, jos se lähtisi käyntiin suoraan pääriffillä.

Wyman: Tulee vähän mieleen Bon Scottin edellisen bändin Fraternityn materiaali.
 
Sattuipa niin somasti, että tuossa taannoin Tuubi tyrkytti 60-luvun Valentines-yhtyeen purkkapoppia, jossa vokalisti on hyvä ja bändin jamppojen frisyyrit kunnossa.
 
https://www.youtube.com/watch?v=BQ-45XG7n4k
 
Tuohon perään algoritmi tarjosi Fraternity-yhtyeen veljellistä hämyprogea vuosikymmenen vaihteessa; vokalistina sama jantteri.
 
https://www.youtube.com/watch?v=SCmXQHF_QYE
 
Pakkohan sitten oli tsekata saman kaverin maailmanmaineeseen vieneen ränttävaiheen alku säkkipilleineen että polvihousuineen.
 
https://www.youtube.com/watch?v=nULs4JW3tPI
 
Tuosta kehityskaaresta voinee päätellä, miten nopeasti populaarimusiikki kuin myös tv-tekniikka kehittyivät 60/70 lukujen vaihteen molemmin puolin.
Vanhasta tuntuu, että nykyisin vastaavaan harppaukseen kuluu ainakin kolmekymmentä vuotta.

msalama: Ja niin muuten, yksi alkupään tuotannon kovimpia biisejä on Overdose. Jumalauta että kulkee murhanhimoisesti. Se riffi on IHAN killeri kaikessa yksinkertaisuudessaan.
 
Juuri näin! Kylläpä haitkin osuvasti biisin syvimmän olemuksen tuosta murhanhimoisuudesta. Overdose on yksi metallisimmista AC/DC-biiseistä. Se on ihan täyttä jyrää. Minusta bändin paras veto. Lähelle pääsee Down Payment Blues, joka etenee myös yhtä vaarallisen kuuloisesti ja hiipivän raskaasti.

Laitanpa itsekin sittent top-4 ei-hitit / unohdetummat helmet:
 
Soul Stripper - alkuaikojen meininkiä, pitkät kitarasoolot joita vissiin Mal soittaa myös!
 
Evil Walks - oman suosikkilevyn erilaisempi biisi, vähän erilaisempaa rytmitystä
 
Spellbound - hitaampi, isku tajuntaan heti levyn nimibiisin jälkeen nuorena jätkänä kun sai kirjastosta LP:n lainaksi, hienoja crunch-overdrivesointuja mitä nuorena ihmetteli miten noin puhtaita saa särö päällä (aikana kun asiat oli on/off säröllä vitossointuja tai puhtaalla sointuja)
 
Burnin' Alive - tuoreempaa matskua missä kuviot pyörii kivasti

msalama: Ja niin muuten, yksi alkupään tuotannon kovimpia biisejä on Overdose. Jumalauta että kulkee murhanhimoisesti. Se riffi on IHAN killeri kaikessa yksinkertaisuudessaan.
 
Komppia, ja on muuten yksi Anguksen kovimmista kitarasooloista ikinä tuossa biisissä. Ihan järjetön revitys. Toinen samanmoinen on niin ikään hiukan unohdetussa helmessä Dirty Deeds -levyltä, Squealer. Tai en mä tiedä onko se nyt muuten niin helmibiisi, mutta siinäkin on ihan tajuton se soolo-osa, eli siis käytännössä koko loppupuoli biisistä.