Rock, pop, alternative ›

Sieltä napsahti myös jenkkilistan ykköspaikka. https://loudwire.com/ac-dc-power-up-no-1-billboard-200/

Ekalla kuuntelulla olin epävarma että onko tämä keskinkertainen vai mikä ?
Jo kolmas kuuntelukerta todistaa että NAPAKYMPPI !
 
Back in Black , Let There Be Rock , Powerage , DDDDC ja ehkä High Voltage
on kokonaisuutena hiukan parempia mutta on se vaan tämä uusin veto jota
en olis odottanut.
Rudd soittaa kuin silloin ennen 70 luvulla ja muutkin
on hoitanut hommansa nappiin.
Ei ole tullut Sladea ikävä , vanhus ei olis enää tähän tasoon päässyt.
Olihan se Razors Edge loistava aikansa lapsi,
mutta toista samanlaista en halua enää kuulla.

Dave Dangerous: Olihan se Razors Edge loistava aikanansa lapsi,
mutta toista samanlaista en halua enää kuulla.
 
Razors Edge oli aikanaan varmaan juuri sellainen comeback-albumi jonka AC/DC tarvitsi parin vähän nuhjuisemman kasarilevyn jälkeen. Isoa tuotantoa stadion-soundeineen, eeppinen Thunderstruck valloittamassa MTV:n ja muutkin musavideokanavat sekä muutama muukin tarttuva korvamato biisilistassa (Moneytalks ja Are You Ready etunenässä) herättämässä sellaisen kansanosan huomion joka ei bändistä aiemmin ollut juuri kiinnostunut. Onhan se Suomessakin bändin ylivoimaisesti myydyin albumi, eli iski hyvään saumaan oikealla tavalla. Mutta tuntuuhan se nyt näin jälkikäteen paljon enemmän nimenomaan aikansa lapselta kuin AC/DC:n peruskivestä valetulta. Onneksi sen jälkeen palattiin taas kohti sitä alkuaikojen ilmaisua, tuotannollisestikin.

sellisti: Razors Edge oli aikanaan varmaan juuri sellainen comeback-albumi jonka AC/DC tarvitsi parin vähän nuhjuisemman kasarilevyn jälkeen. Isoa tuotantoa stadion-soundeineen, eeppinen Thunderstruck valloittamassa MTV:n ja muutkin musavideokanavat sekä muutama muukin tarttuva korvamato biisilistassa (Moneytalks ja Are You Ready etunenässä) herättämässä sellaisen kansanosan huomion joka ei bändistä aiemmin ollut juuri kiinnostunut. Onhan se Suomessakin bändin ylivoimaisesti myydyin albumi, eli iski hyvään saumaan oikealla tavalla. Mutta tuntuuhan se nyt näin jälkikäteen paljon enemmän nimenomaan aikansa lapselta kuin AC/DC:n peruskivestä valetulta. Onneksi sen jälkeen palattiin taas kohti sitä alkuaikojen ilmaisua, tuotannollisestikin.
 
Samaa mieltä. Itsekin tutustuin tuohon levyyn vasta vuosien päästä ja totesin sen kokonaisuutena yhdeksi bändin heikoimmaksi. Toki sieltä löytyy ne 3-4 superhittiä, mutta ne loput ovat varmaan vielä huonompia biisejä kuin Blow Upin fillerit. Luulen, että bändi on kuitenkin Thunderstruckin kanssa älynnyt, että nyt on käsissä valtava stadionhitti ja tähän ei kuiva bluesrock-soundi toimi. Ja siihen (yli)kuivaan tuotantoon palattiinkin heti seuraavalla levyllä.

HaloOfFlies: Sieltä napsahti myös jenkkilistan ykköspaikka. https://loudwire.com/ac-dc-power-up-no-1-billboard-200/
 
Ja ykkösenä nyt jo 18 maassa.
 
https://www.instagram.com/p/CH_B9Stnkbm/?igshid=bwpc3s703tdv

Got You By The Balls ja Goodbye and Good Riddance To Bad Luck on selvästi turhimmat.

Dave Dangerous: Got You By The Balls ja Goodbye and Good Riddance To Bad Luck on selvästi turhimmat.
 
Ehkä tossakin on ajateltu vanhoja faneja. Goodbye and Good Riddance To Bad Luck on kuin For Those About To Rockilta otettu. Tarinallinen biisi, ite tykkään kyllä.
 
Got You By The Balls on (kuten varmaan kaikki AC/DC biisit joissa palleista lauletaan) kuin Bon Scottin aikaista tuotantoa, riffiä myöten. Tuo nyt ehkä on täytekappale, mutta menee muun mukana.

Kuuntelin eilen ensimmäistä kertaa koskaan FTATR-levyn ihan kokonaan läpi kronologisesti. Nuorena siitä tuli tutuksi aina lähinnä aina ne kaksi ekaa biisiä.
Hyvä levy, hienoja riffejä paljon. Laulu on miksattu omaan makuun himpun liian alas.
 
Blow Up Your Video ja Powerage ovat ne levyt tämän orkesterin kataloogista, jota on tullut aikoinaan kuunneltua paljon alusta loppuun. BUYV nyt lähinnä vaan siksi, että se nyt vaan sattui silloin olemaan mulla kasettina, eihän se mikään klassikko ole. Powerage on remasteroituna juhlapainoksena hyllyssä.

Dave Dangerous: Got You By The Balls ja Goodbye and Good Riddance To Bad Luck on selvästi turhimmat.
 
Samaa mieltä. Onneksi If You Dare päättää levyn kumminkin ihan komeasti niin ei mene aivan alamäkeä levyn viimeinen neljännes. Ja kyllä minusta niiden superhittien lisäksi esim. Fire Your Guns, Rock Your Heart Out, Shot Of Love ja Lets Make It ovat aivan kelpo ralleja, jos nyt eivät ihan klassikoita. Razors Edge on ehkä bändin kokeilevin biisi ja aika rohkean erilainen. Mistress taas sellainen harmiton rallatus, osastoa ihan hauska. Mutta ei tuo albumi kokonaisuutena kyllä enää siinä määrin soi stereoissa kuin silloin aikanaan kun se teinipoikana räjäytti tajunnan.

sellisti: Mistress taas sellainen harmiton rallatus, osastoa ihan hauska.
 
Mistress For Christmas oli jonkun lähteen mukaan kirjoitettu kieli poskessa ja inspiraationa oli peräti sellainen henkilö kuin Donald Trump.
 
Aika kovat saavutukset trumplerilla kyllä, jos päätynyt USA:n pressaksi JA sen lisäksi AC/DC tehnyt herrasta biisin.

Prowleri: Mistress For Christmas oli jonkun lähteen mukaan kirjoitettu kieli poskessa ja inspiraationa oli peräti sellainen henkilö kuin Donald Trump.
 
Aika kovat saavutukset trumplerilla kyllä, jos päätynyt USA:n pressaksi JA sen lisäksi AC/DC tehnyt herrasta biisin.
 
Enää puuttuu, että "D.T." viittaisi samaan heppuun.

sellisti: Shot Of Love
 
Onko AC/DC:llä muita lyriikoita, jotka näin kiertelemättä käsittelevät laittomia nautintoaineita? Razor's Edgellä ei mun mielestä ole heikkoa hetkeä ja tämä on kärkipäätä.
 
Power Up toimii myös. Odotukset oli nolla, mutta aktiivikuuntelussa on ollut ja varmasti pysyykin vielä pitkään.

p130: Onko AC/DC:llä muita lyriikoita, jotka näin kiertelemättä käsittelevät laittomia nautintoaineita?
 
Ööh... piti tsekata tuon biisin lyriikat ja todeta että mä en nyt ehkä osaa sitten lukea tarpeeksi rivien välistä, mutta ei tuossa minusta ainakaan kovin kiertelemättä viitata muuhun kuin seksuaaliseen kanssakäymiseen..? Vai oonko ihan pihalla?

sellisti: Ööh... piti tsekata tuon biisin lyriikat ja todeta että mä en nyt ehkä osaa sitten lukea tarpeeksi rivien välistä, mutta ei tuossa minusta ainakaan kovin kiertelemättä viitata muuhun kuin seksuaaliseen kanssakäymiseen..? Vai oonko ihan pihalla?
 
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/MDMA
 
Suoraanhan se sanotaan. "Double shot of exstasy", "Shot of love" lienee vähän epäsuorempi. Tosin on piilotettu hyvin seksuaalisen kanssakäymisen juttujen sekaan.

Minäkin kyllä tulkitsen enempi Sellistin tapaan niin päin, että puhutaan kyllä huumetermeillä mutta tarkoitetaan ihan luomuekstaasia.

Mieluummin noin kuin että rokkarit olisivat sekaantuneet hipitihopitityyppien muodikkaisiin rakkaushuumeisiin. Ruddin kokkeli on perinnetietoinen ja katu-uskottava valinta =)

Ihmettelisin miksi bändi laulaisi ylistävään sävyyn oikeista huumeista kun ei heistä kukaan niitä tiettävästi ole koskaan käyttänyt. Ruddilla nyt oli omat sählinkinsä tässä viime vuosina ja liekö ollut aiemminkin, muttei hän ollut tuon albumin aikoihin edes bändissä mukana.
 
A humping and pumping got you jumping
Shot of love
A little bit of what you need is guaranteed
Shot of love
Let me warn you, I'm coming for you
Shot of love
Come on give me shot of love
 
Kyllä tuo nyt sänkyhommiin minusta suht selkeästi viittaa. :)

p130: Mieluummin noin kuin että rokkarit olisivat sekaantuneet hipitihopitityyppien muodikkaisiin rakkaushuumeisiin. Ruddin kokkeli on perinnetietoinen ja katu-uskottava valinta =)
 
Valitettavasti ihan puhtain hipitihopittomin paperein ei AC/DC:kään selviä, nimittäin Rudd on ollut pitkän linjan kannabismiehiä ja sen ohella viihdekäyttänyt vähän piristäviä kuten amfetamiinia ja kokkelia.
 
Bon Scott oli ilmeisesti bändin pahin kamamies, on epäilyitä että pidempään jatkunut heroiinin käyttö olisi ollut osallisena myös siihen viinahuuruiseen kuoliniltaansa.

Sanonpa näkemykseni eli viimeinen todellisen klassikkokitarariffin sisältävä biisi on Big Gun. Sen jälkeen on tullut enemmän tai vähemmän pelkkää sointua peräkkäin, toki ihan ok kamaa löytyy.