Kitarat: kitarakamat ›

Moi.
 
GiovanniDiRondo:...
 
Myönnän toki että sattuneesta syystä metallurgia ja eri metallien ja metalliseosten käyttäytyminen erilaisissa olosuhteissa ja kuormitustilanteissa on itselle tutumpaa ja arkipäiväisempää kuin valtaosalle ihmisistä, mutta edelleen on varsin vaikea arvailla onko päätelmäsi ja/tai MUTU:si puhdasta trollausta vai vain yksinkertaisesti epäkelvoista (netti?)lähteistä etsittyä "tietoa".
 
Joten saatan jälleen kerran iloisesti ja kirkkain silmin ampua itseäni koipeen ja astella trollin ansaan, mutta sydäntä ja koulutusta lähellä olevaan asiaan on äärihankalaa olla ottamatta kantaa :).
 

 
GiovanniDiRondo: Jos paketista otettu kieli on viritetty tiettyyn kireyteen, niin se jonkin ajan päästä löystyy.
 
Pääsääntöisesti noin toki käy kuten kaikki ovat jo soittoharrastuken alkuvaiheessa huomanneet, mutta materiaaliteknisistä jännitysten pienenemisistä johtuva vireenlasku on hankalasti ennakoitavissa ellei käytä tismalleen samanlaisia (merkki/malli/materiaali(t)/rakenne) kieliä, tismalleen samalla lailla kielittäen.
Ja tietenkin aina samaan hyvissä säädöissä olevaan instrumenttiin.
 
Ketjun aloittajan havaitsemat ominaisuudet johtuvat täysin muista syistä kuin kielten ominaisuuksista tai niiden esivenyttelyistä.
Siihen on syynsä miksi 70-luvun lopulla useampikin taho ideoi, ja sai jopa markkinoille vibratallarakenteita joiden päätarkoitus oli nimen omaan parannettu vireenpito, jolloin levylle pakosti pätkinä soitetut tiluliluvinkusoolot sai soitettua livenä.
(Ja KYLLÄ, Floyd Rosen Q5:n Steel The light albumin tuolloin uraa uurtavia kitarasoloja on edelleen ilo kuunnella :).)
 

 
Mitä kielten (esi)venyttelytarpeeseen sitten tulee:
 
Vaikka kasarilla (omakohtaista kokemusta) ja etenkin aiemmin (kuulemma) toisin olikin, KAIKKI tänäpäivänä jollain brändillä myynnissä olevat kielet on esivenytetty ja muillakin tavoin stabiloitu tuotantovaiheessa tavalla tai toisella.
Pitkälti siksi koska esivenytys on teollisuusmittakaavassa helppoa ja halpaa.
Puhumattakaan siitä että on bisneksen jatkuvuuden kannalta varsin olennainen juttu.
 
Eli tuossa valitettavasti karahti jäsen Kefiirin ylläehdottama sinänsä varsin hieno bisnesidea hetimiten karille :(.
Vaikkakin toki on samaan hengenvetoon myönnettävä että mainosmiehet ovat etenkin näin nettiaikaan hanakoita alalla kuin alalla takertumaan komealta kalskahtaviin termeihin joilla tuotteitaan mainostavat, vaikka ko. termi olisi kuinka triviaali.
Malliesimerkkinä vaikkapa A-luokan etuaste, kun muunlaisia ei audiopuolella käytössä ole kuin aniharvoin.
 

 
Vaikka D'Addariot nykyään saavatkin osakseen vaikka minkälaista kritiikkiä, kasarilla olivat ainakin oman kokemuksen perusteella kaikkein pitkäikäisimpiä ja kustannustehokkaimpia -tasalaatuisuudesta puhumattakaan- kieliä.
Ellen väärin muista, heillä oli tuolloin nainosteksteissään mainintakin stabiloinnista, ehkä jopa esivenytyksestä.
 
Mitä tarkemmin, paremmin ja paremmista materiaaleista kieli on valmistettu, sitä ennakoitavampaa kielen materiaalitekninen asettuminen on.
Kuten myös se kuinka pitkä kielen elinkaaresta muodostuu jos ulkoiset tekijät kuten oksidoituminen, likaantuminen tai mekaaninen kuluminen tallapalaa tai nauhoja vasten on hallinnassa.
 
Punoksettoman metallikielen valmistaminen on vielä kohtuullisen yksinkertaista, mutta punotun todella hankalaa.
Sitä hankalampaa mitä useampia punoksia tarvitaan jotta kielen pituusmassaa saadaan kasvatettua.
 

 
GiovanniDiRondo: Onhan se aika milenkiintoista pohtia, mistä ilmiö tarkkaan ottaen johtuu.
 
Kelle on, kelle ei.
Ilmiön (tai ominaisuuden, riippuen siitä miltä kantilta asiaa tarkastelee) takana on kuitenkin perus lujuus- ja materiaalioppi.
Kuten vaikkapa tuossa aiemmin linkitetystä koejärjestelystä voi todeta.
 
Kieli-instrumentin kieli on vetojännityksen alainen rakenne, ei sen enempää eikä vähempää.
 

 
GiovanniDiRondo: Teoriassa muodonmuutos kun on kitarassa elastinen, eli ei pysyvä.
 
Teoriassa kyllä, mutta koska teoreettisilla- tai ideaalikielillä ei käytännössä soitella, moisessa yleistyksessä ei ole mieltä, eikä etenkään ole todellista käyttötilannetta vastaava.
 
Jos kieli-instrumentin kieleen muodostuisi käyttötilanteessa ainoastaan elastista muodonmuutosta, (punotutkin) kielet säilyisivät samansoundisina edes keskinkertaisellakin puhdistamisella ja huollolla vuosikymmeniä.
Puhtain käsin ja aina soittamisen jälkeen kielet puhdistaen olisivat käytännössä ikuisia.
 

 
GiovanniDiRondo: Ohuemman e-kielen osalta liian voimakas venyttäminen voi minun järkeilyni mukaan aiheuttaa pysyvän, eli plastisen muutoksen.
 
Ilmiö on tismalleen sama riippumatta kielen halkaisijasta, vaikka poikkileikkauksen pinta-alalla vaikutusta onkin, etenkin valmistusteknisesti.
Riippuen siitä minkälainen sointi materiaaliteknisesti on suunniteltu, saatetaan olla hyvinkin lähellä materiaalin myötörajaa.
Ja tuolloin suunniteltua käyttötilannetta/voimia hiukankin suurempi voima aiheuttaa vaurion.
 
Punottujen kielten ydinlanka määrittelee niiden voimien raja-arvot (elastinen venymä-myötöraja-murtoraja-murtovenymä) joita ko. kieli kestää, ja millä alueella toiminta on suunniteltua ja millä ei.
Punoksella ei tietenkään kasvateta vetolujuutta vaan pituus-/poikkileikkausmassaa jolla on olennainen vaikutus rakenteen värähtelytaajuuteen tietyllä jännityksellä ja herätteellä.
 
Plastisen muodonmuutoksen alueelle siirtyminen aiheuttaa kiderakenteeltaan metallisiin aineisiin aina sidosten liukumista toisiinsa nähden, ja materiaalista riippuen ko. kohtaan muodostuu ominaisuuksiltaan erilaisia muokkauslujittumisen aikaansaamia muutoksia.
Sillä kuinka suuri voimien ero tarvitaan siirryttäessä myötörajalta murtorajalle, ja tietysti materiaalin kiderakenteesta, riippuu materiaalin käyttäytyminen kun myötöraja on ylitetty.
 
Jännityksenalaisissa rakenteissa (kuten kieli-instrumentin kieli) plastista muodonmuutosta tapahtuu myös jännitys-venymäpiirroksen perusteella määritellyllä elastisen muodonmuutoksen alueella, johtuen lähinnä materiaalin epähomogeenisuudesta ja virumisesta.
Pitkälti tuosta syystä konserttivireessä oleva kieli kuoleentuu ajan myötä soitettiin tai ei, "löysänä" säilytettäessä tai käyttämättömänä pussissa kieli säilyy liki ikuisesti jos korroosio ei iske.
 
Materiaalin kiderakenteesta (ja siitä millä kohtaa plastisen muodonmuutoksen kuvaajaa ollaan) riippuen plastisella alueella käyminen puolestaan joko tappaa kielen soinnin, tai tapauskohtaisesti heikentää sointia enemmän tai vähemmän.
Tuosta syystä kieli on äärimmäisen helppo kuolettaa väärin tai liian rajusti esivenyttämällä.
 
Mulle korrektin "peukku-etusormi+keskisormi" pihtiotteen opetti 80-luvulla kitarataiteilija ja musiikin monitoimimies Kari Paukola.
On toiminut hienosti jo reilut 3 vuosikymmentä, vire pitää nopeasti eivätkä kielet kuoleennu tai vaurioidu.
 
T:Samuli