Kitarat: kitarakamat ›

Tuli tossa tieto, että syyskuun alusta alkaen olisi töitä tiedossa. Tollanen kahden vuoden projektihomma tätä sosiaalialaa. Hetken siinä meni, kun tajusi että jumalauta, rahaahan tulee nykytilanteeseen verrattuna aika mukavasti enemmän. Ja sitten kun sen tiedon oli saanut prosessoitua, niin johan alkoi julmettu miettiminen, mitä ja minkälaisia kitaroita ja vahvistimia sitä sitten voikaan hankkia. Siinä vaiheessa kun ajatukset liihottelivat siellä jossain Mesa Lonestarin ja Rickenbacker 381:n tienoilla, tuli yhtäkkiä sellainen olo että ei helvetti. Ensimmäinen tili tulee kouraan kolmen kuukauden päästä ja nyt mä olen jo melkein käyttänyt paitsi sen, myös ainakin kymmenen sitä seuraavaa tiliä. Ja rahanreikiä olisi muitakin: käyttöautoon pitää hommata uudet talvirenkaat, harrastepeli kaipaa jos jonkinlaista palikkaa, mä tarvisin surkeasti uuden kirjahyllyn.. Ja ties mihin sitä rahaa kuluu. Jos sattuu vaikka telkkari hajoamaan tai autosta leviää kone, niin siinäpä onkin kivaa kun taskunpohjalla ei ole latiakaan ja musaliikkeeseen on helvetisti velkaa.
 
Täysin tolkutonta meininkiä. Mutta tuttua varmaan monelle muullekin, eikö vain? Kyllä välillä tulee mieleen, että miten tyytyväinen silloin nöösinä olikaan, kun oli yksi kitara ja yksi vahvistin, jotka olivat ikiomat ja joiden läpi sai soittonsa kuulumaan. Those were the days, my friends! Nykyään sitä muka tarvitsee miljoona erilaista soittopeliä, vaikka oikeasti ei tarvitsisikaan. Sitä en kuitenkaan sano, ettei joku voisi tarvitakin, joku sellainen joka oikeasti soittaa todella montaa erilaista juttua. Mutta kun mun kamojen ei tarvitsisi taipua kuin bluesista rokkiin! On se nyt perkele, jos ei sellaista voisi yhdellä kitaralla hoitaa. Tietysti keikalla olisi hyvä olla toinen kitara backuppina, sehän on totuus. Nyt kun on tässä tullut vähän tolkkua päähän, niin kaikkein järkevintä olisi hankkia tuon Epin Firebirdin rinnalle Gibsonin Firebird VII. Firebird kun on tullut käytössä hyväksi havaittua ja siinä on sellainen soundimaailma, että riittää ja toimii. Eikä olisi niin suurta hyppäystä, kun vaihtaisi toisesta toiseen. Ja mahdollisesti myöhemmin joku laadukas pieni putkivahvistin point-to-point-tekniikalla. Sellainen, jolla voisi soittaa kotona ja studiossa, ja joka olisi helppo huoltaa. Ja sitten sen jälkeen en ostaisi enää yhtäkään KePöä, en kävisi m.netin torilla tai Kitarapajan sivuilla ja kaupungilla kävellessäkin kulkisin musaliikkeiden ikkunoiden ohi silmät kiinni. Puoliso saisi käydä ostamassa kielet ja muut vermeet.
 
Luin tuossa juuri kaverin luona jotain vanhaa Guitar Playeriä, jossa oli jonkun tunnetun kitaristin (en kuolemaksenikaan muista kenen) kolumni GASista. Siinä oli muutama hyvä pointti, ja ehkä paras niistä oli kysymys: "Haluatko että sinut tunnetaan kitaransoittajana vai kitaroiden keräilijänä"? Niinpä niin. Itse lisäisin siihen vielä sen, että kamojaan jatkuvasti vaihtava soittaja ei luultavasti ikinä opi ottamaan niistä kamoistaan kaikkea irti. Ainakin mulla on ollut se ongelma, että kun roina on vaihtunut ja lisääntynyt, niin soundi on huonontunut samaa vauhtia. Ja mäkin olen vaihtanut vain kitaraa ja vahvistinta, enkä ole pelannut pedaalien tai efektien kanssa. Siinä sitten ihmettelet, miksei homma toimi ja miksei kuulosta hyvältä. Ei kun kamat vaihtoon ja taas ollaan saman ongelman edessä. Mä olen sitä mieltä, että kun soittaja tuntee ne työvälineensä, niin koko homma aukeaa ihan uudella tavalla.
 
Kun GAS oikein painaa päälle, niin mä mietin Andy McCoytä, joka vaihtaa kitaraa kolme kertaa biisin aikana. Ja sitten sen jälkeen mä mietin Malcolm Youngia, joka on vetänyt sillä samalla Gretschillä koko helvetin uransa ajan. Kummallahan mahtaa olla ns. parempi meininki ja parempi soundi?
 
Tossa oli vähän mun mietteitä tästä ammattitaudista. Nyt olisi kiva kuulla, miten te soittajatoverit vastustatte GASia? Vai oletteko kenties jo antaneet sille täysin periksi?

Mä vastustan GASia siten, että katson tililtä saldon.

Ainakin mulla on ollut se ongelma, että kun roina on vaihtunut ja lisääntynyt, niin soundi on huonontunut samaa vauhtia.
 
Mä olen sitä mieltä, että kun soittaja tuntee ne työvälineensä, niin koko homma aukeaa ihan uudella tavalla.
 
Tämä on NIIN totta. Yleisesti vaan se menee siten, että jos kamat kuulostaa paskalta, niin automaattisesti eka ajatus on se, että kamat on paskat. Eikä vaivauduta opettelemaan sitä kamojen todellista käyttöä ja sitä, mihin ne oikeasti pystyvät. Osittainhan tämä ilmenee myös siinä, kun 3 kk tonnin ibanezilla soittaneet kyselee mitkä mikit siihen kannattais vaihtaa.
 
Ja vaikka sitä kuinka pyristelisi, ei GASia voi vastustaa. Rationalisoida voi tiettyyn pisteeseen asti, esim allekirjoittanut rakentelee omaa kotistudiotansa GASin kuumottaessa ja kuitenkin varsinainen tarve jotenkin huomioiden.

Mulla on aina sellanen aika heittelehtivä GAS. Saan rahat kokoon vasta ensi kesänä ja siltikin Ostosuunnitelmat ovat vaihtuneet tuhansia kertoja... Voin kertoa koko käyrän:
 
- Tokain Korealainen lespa.
 
- Japsitokai
 
- Epin Bob Marley Lespa
 
- Fenderin Tweed kova kitaralaukku
 
- Gibson Lespa Standard (tämä pysyi melko pitkän aikaa)
 
- Voxin Wah
 
- Mark Knopfler Strato
 
- SRV Strato
 
- Fender american vintage series '62 Strato
 
- American Tele, jonka löysin F-Musaakista eilen. Täydellinen instrumentti, kuin Custom Shopissa tehty meikälle.
 
Aloin itsekkin mietti koko GASin naurettavuutta pari viikkoa sitten. Ja ainakin minun osaltani nämä heittelehdinnät perustuvat kuuntelemaani musiikkiin! Naurettavaa, eikö?

Samaa olen miettinyt itsekin. Mulle tulee aina kummallisia mielenjohteita jotka "käskevät" ostaa uuden kepin, kaikkein kummallista tässä on että ne eivät kestä kauan (onneksi). Yhtenä päivänä suunnittelen straton ostoa, toisena olen hyljännyt straton ja ihastelen Rickenbackereita. Onneksi rahapoliittinen tilanteeni ei voi antaa periksi näille GAS:n luomille unelmille. Olen täysin samaa mieltä että jokaisen kitaristin tulisi löytää itselleen se oma lempi kitara ja styge. Noista pitäisi saada se oma persoonallinen soundi aikaiseksi jota pystyy sitten säväyttämään erilaisilla pedaaleilla.
Itse olen koittanut pitää jalkani maassa näissä kamahankinnoissa, ja tulen (toivottavasti) pitämään vastedeskin.
 
Ps: plussaa tuli, asiallinen teksti.

Tämä GAS pisti naurattamaan:
http://www.guitar.com/Discuss/readm … p;messageID=4219278&boardID=100

Tämä GAS pisti naurattamaan:
http://www.guitar.com/Discuss/readm … p;messageID=4219278&boardID=100
 
Voi jeesus... EI voi olla totta! Toi on kyllä kirjaimellisesti Gear Addiction Syndrome...

Tämä GAS pisti naurattamaan:
http://www.guitar.com/Discuss/readm … p;messageID=4219278&boardID=100
 
Mua rupes lähinnä pelottamaan.

Janille plussa, on se vaikeeta se elämä

http://www.guitar.com/Discuss/readm … p;messageID=4219278&boardID=100
 
Ei voi kuin ihmetellä miten tyhmästi käyttänyt rahansa. Johonkin vitun muoviseen räkkipaskaan. Ihan paskoja kitaroita jätkällä oli ja sitten ihan hulluna jotain pedaaleita ja räkkejä. Olis edes keräilly tyylikkäästi jotain tyyliskeboja ja comboja.

Niinhän se on että gas on rajatuilla varoilla elävälle ihmiselle ikävä juttu. Veikkaisin gas-ihmisten omaavan hieman kovemman luokan perinnöllisen keräilyinnon. Jos rahaa olisi kuin roskaa niin keräilyni ei rajoittuisi pelkästään musiikki-instrumentteihin... Toisaalta ihan hyvä ettei ole liikaa rahaa koska muuten ei varmastikaan jäisi keräilyltä aikaa luovaan työhön ;).

Tämä GAS pisti naurattamaan:
http://www.guitar.com/Discuss/readm … p;messageID=4219278&boardID=100
 
Not for me, mate.
 
..On muuten varmaan roudattavaa jos edes osan noista ottaa keikalle mukaan...
 
Huomasin muuten että tuolla ei ole näköjään yhtään vintage-kamaa.. Kukin tyylillään.

http://www.guitar.com/Discuss/readm … p;messageID=4219278&boardID=100
 
Ei voi kuin ihmetellä miten tyhmästi käyttänyt rahansa. Johonkin vitun muoviseen räkkipaskaan. Ihan paskoja kitaroita jätkällä oli ja sitten ihan hulluna jotain pedaaleita ja räkkejä. Olis edes keräilly tyylikkäästi jotain tyyliskeboja ja comboja.
 
Jep. Ois samalla rahalla ostanu jonkun '59 Lespan ja "Doctoroidun" '64 Vibroverbin.

Jep. Ois samalla rahalla ostanu jonkun '59 Lespan ja "Doctoroidun" '64 Vibroverbin.
 
Hyihyi, ei mitään "doctoroituja" tai modattuja, alkuperäisessä kunnossa sen pitää olla. Modaukset laskee vaan arvoa, ja joskus myös saundia. Modit on suoraansanoen perseestä, siis varsinkin vintage-vahvistimissa. Hyi.
 
Off-topic off

Raha pitää GAS:in erittäin hyvin kusrissa, niinkuin varmasti kovin monella muullakin. Mutta jos nyt kuvitellaan todella epätodennäköinen tilanne, eli siis jos rahaa olisi reilusti. Tuskin nyt sentään tulisi mitään järkyttäviä määriä kalustoa osteltua. Ehkä laadukas putkivahvistin. Niin ja floikkatallalla varustettu kitara. Semmoinen kun on alkanut jostain syystä ilmaantua uniin yhä useammin. En tiedä miksi. Ehkä olen perverssi.

Hyihyi, ei mitään "doctoroituja" tai modattuja, alkuperäisessä kunnossa sen pitää olla. Modaukset laskee vaan arvoa, ja joskus myös saundia. Modit on suoraansanoen perseestä, siis varsinkin vintage-vahvistimissa. Hyi.
 
Off-topic off
 
Sää et tästä "doctoroinnista" taida olla oikein perillä vai? Sehän meni silleen, että Fenkun Vibroverb on muuten ihan kiva paitti että kunnon säröä ei lähde ellei huudata sitä saatanasti. Tähän onkelmaan SRVkin oli törmännyt. Mutta Fender vahvistintohtori Cesar Diaz Pisti SRVn Vibroverbeihin Sinne taakse sellaisen kivan Hi gain vivun, josta Stevien savuavat äänet ovat peräisin.

Mä vastustan GASia siten, että katson tililtä saldon.
 
Näin teen minäkin. Periaatteessa mun nykyinen roinakasa riittäisi kaikenlaiseen sähkökitarointiin (tosin efektiosastolla on vähän hiljaista). Silti tekisi mieli ostaa pari skebaa lisää. Ensimmäisenä ostoslistalla olisi leppärunkoinen strato tallahumpparilla. Periaatteessa lähelle pääsisi varmasti, kun asentaisi tuohon saarnirunkoiseen stratoon tallahumpparin puolituksella, mutta eihän se ole kuitenkaan sama juttu.
 
Mulla GASin torjuntaan auttaa myös nykyisten pelien modaus. Tässä on nyt työn alla LP-kopsun virittely. Tein siihen jo kotitekoisen Tonepros-modin ja huomenna asentelen uuden luusatulan muovirimpulan tilalle. Mitään suurempia äänellisiä muutoksia en operaatiosta odota, mitä nyt talla on paremmin kiinni ja kielet siistimmin satulassa..vire pitäisi pysyä paremmin. Mä taidan olla sen sortin laitefriikki, että se virittely ja säätäminenkin on osa hupia.

Sää et tästä "doctoroinnista" taida olla oikein perillä vai? Sehän meni silleen, että Fenkun Vibroverb on muuten ihan kiva paitti että kunnon säröä ei lähde ellei huudata sitä saatanasti. Tähän onkelmaan SRVkin oli törmännyt. Mutta Fender vahvistintohtori Cesar Diaz Pisti SRVn Vibroverbeihin Sinne taakse sellaisen kivan Hi gain vivun, josta Stevien savuavat äänet ovat peräisin.
 
No oon kyllä perillä näistä asioista.
Toi on, jos ymmärrät edelleen modaus, ja edellisessä viestissäni jo sanoin mielipiteeni modauksista.
Jos haluat kalliin kitaran ja vahvarin, ja SRV:n saundin, niin osta sitten samantien sen käyttämät kamat, jos se ei rahasta ole kiinni, jos vielä SRV:n taidot saat...
Eli itse ottaisin kyllä monta kertaa mieluisammin modaamattoman vibroverbin, kuin modatun. Ja high-gain vipua en tarvitse, kun en ole SRV:tä matkimassa.
 
Ja jos tosiaan haluaa siitä vibrosta säröä ulos, niin ostaa markkinoiden parhaan keinokuorman, ja samalla säästyy modilta, sekä mahdollisesti myös saundin huonontumiselta, kunhan vaan keinokuorma on se "paras".

Onnellisessa tilanteessa olen siinä, että aina joulun jälkeen tiedän suurin piirtein mitä haluan ja sen sitten ostankin seuraavana kesänä kesätyörahoilla, kuten tänä kesänä Engl Powerball + 2x12" Engl Vintage.