Rock, pop, alternative ›

Noh, pari kertaa kuunneltu levy läpi. Ei tämä huono ole muttei kyllä bändin parhaitakaan. Kansainvälinen hehkutus menee kyllä aika lailla yläkanttiin kun Back In Blackiin verrataan. Odotukset ovat tämän bändin kohdalla tietysti aina tapissa, mutta kun vertailukohtana on se Bonin aikainen + 80-luvun alun matsku niin ihmehän se olis jos ei uusien julkaisujen kohdalla jossain määrin pettyis. Kunnes sitten tehokuuntelun kautta oppii kenties pikku hiljaa tykkäämään. Mutta kyllä mulla sekä Black Icen että Rock Or Bustin kohdalla oli tässä vaiheessa vähän positiivisempi maku suussa.
 
Levyllä on hienot hetkensä, mutta vähän liian paljon on sellaista helposti unohdettavaa materiaalia. Hieno ajatus kunnioittaa Malcolmia rakentamalla levy hänen ainakin osittain kynäilemistään riffeistä, mutta muutaman biisin kohdalla tulee kaiken kunnioituksen keskelläkin väkisin mieleen että joku syyhän sille on ettei kaikki riffit ole aikanaan tulleet valikoiduksi biiseihin ja levylle. Tai sitten on ihan hyvä riffi, mutta siitä ei vaan ole saatu tehtyä kovin kummoista biisiä, kuten esim. Rejectionin kohdalla. Soitto ja lauluhan toimii ensiluokkaisesti, ei siinä mitään. Mutta se ei loputtomiin jaksa lohduttaa kun toivois kuulevansa vähän koukuttavampia biisejä.
 
Parasta antia olivat mun makuun biisit joista saatiin ennakkomakua, erityisesti Demon Fire erottuu mulle joukosta tällä hetkellä levyn ykkösenä. Ihan hyväksyvää nyökkäilyä saivat aikaan myös Through the Mists of Time, Kick You When Youre Down, No Mans Land ja Money Shot. Loput olivat ihan toimivia mutta AC/DC-asteikolla lopulta aika yhdentekeviä ralleja. Code Redin kertsiä jäin ihmettelemään, ihan kuin kööri vetäisi jotenkin eri sävellajista kuin bändi.
 
Mutta joo, lähtökohtaisesti on tietenkin etuoikeutettua saada tältä bändiltä ylipäätään tässä vaiheessa uraa vielä lisämatskua, ja olen ehdottoman kiitollinen niistä muutamasta hienosta biisistä jotka tältä levyltä todennäköisesti päätyvät pysyvämmälle soittolistalle. Kuten joku youtube-kommentaattori totesi - vaikka tämä bändi äänittäisi levyllisen pieruja niin hän juoksisi riemusta kiljuen levykauppaan. Sen verran fanipoikaa minustakin löytyy että aion antaa levylle vielä mahdollisuuden lukuisilla lisäkuunteluilla, joten ehkä mieli tästä vielä muuttuu.

Levyllä on hienot hetkensä, mutta vähän liian paljon on sellaista helposti unohdettavaa materiaalia. Hieno ajatus kunnioittaa Malcolmia rakentamalla levy hänen ainakin osittain kynäilemistään riffeistä, mutta muutaman biisin kohdalla tulee kaiken kunnioituksen keskelläkin väkisin mieleen että joku syyhän sille on ettei kaikki riffit ole aikanaan tulleet valikoiduksi biiseihin ja levylle. Tai sitten on ihan hyvä riffi, mutta siitä ei vaan ole saatu tehtyä kovin kummoista biisiä, kuten esim. Rejectionin kohdalla. Soitto ja lauluhan toimii ensiluokkaisesti, ei siinä mitään. Mutta se ei loputtomiin jaksa lohduttaa kun toivois kuulevansa vähän koukuttavampia biisejä.
 
Hyvin sanottu. Itsellekin näin parin lisäkuuntelun jälkeenkin tuli mieleen että sinänsä hienoa että Malcolmin riffit (kuinka monta niitä sitten lieneekään mukana) saatiin mukaan mutta pieni karsinta (tiedän suhteellinen käsite) olisi ollut paikallaan. Ehkä pieni lisäpanostus biisien rakenteisiin riffien sekaan olisi parantanut lopputulosta? Summa summarum: ei paras mutta ei huonoinkaan ACDC-levy. Vähän keskinkertaiseksi jäi tällä kertaa...

Regalis Apertura: Vähän keskinkertaiseksi jäi tällä kertaa...
 
Aika vaisua oli minunkin mielestäni. Ensikuuntelun jälkeen Witch's Spell ainoa, joka teki mieli kuunnella uudestaan. Muut biisit tasapaksua toisesta korvasta sisään, toisesta ulos -materiaalia. Ehkä seuraavilla kuuntelukerroilla alkaa pikku hiljaa napata, ainakin Rock Or Bustin kanssa minulla kävi niin.
 
Joka tapauksessa olen todella iloinen siitä, että ylipäätään saatiin uusi AC/DC-levy. Valtava kunnioitus näille herroille.

Intensiisvisesti ja kunnon laitteilla kuunneltuna tämä aukeaa paremmin minulle. Hienoja juttuja paljon. Soundimaailma on sellainen, että mitään en muuttaisi. Taustalaulut toimii hienosti. Rudd-Williams imee niin helvetisti, että toimii vaikka Metsäkukkia. Brian laulaa hyvin. Kitarapartio vetää normaalisti, kuten odotettavaa onkin.
 
Olin aika skeptinen ja pahoillani. Bändillä meni huonosti. Brian sai kenkää, Rudd ei päässyt messiin, Williams ilmoitti siirtyvänsä eläkkeelle ja Malcolm sairastui jo ennen ja bändin leaderi poistui areenalta lopullisesti. Siihen kaikkeen tämä on iloinen tapahtuma ja hienosti hoidettu joka tavalla. Markkinointi salamyhkäisen hiljaa saa monen varpailleen. Kun tulos on tämä, niin minulta levy saa 5/5.

Witch's Spell on kova. Nuoruusvuodet mieleen ja iho kananlihalle.

hollmi-5: Intensiisvisesti ja kunnon laitteilla kuunneltuna tämä aukeaa paremmin minulle. Hienoja juttuja paljon. Soundimaailma on sellainen, että mitään en muuttaisi. Taustalaulut toimii hienosti. Rudd-Williams imee niin helvetisti, että toimii vaikka Metsäkukkia. Brian laulaa hyvin. Kitarapartio vetää normaalisti, kuten odotettavaa onkin.
 
Olin aika skeptinen ja pahoillani. Bändillä meni huonosti. Brian sai kenkää, Rudd ei päässyt messiin, Williams ilmoitti siirtyvänsä eläkkeelle ja Malcolm sairastui jo ennen ja bändin leaderi poistui areenalta lopullisesti. Siihen kaikkeen tämä on iloinen tapahtuma ja hienosti hoidettu joka tavalla. Markkinointi salamyhkäisen hiljaa saa monen varpailleen. Kun tulos on tämä, niin minulta levy saa 5/5.
 
Näin just. Tämä jäänee varmasti bändin viimeiseksi, niin todella hienolla tyylillä lähtee...ja jää elämään.

Kai se täytyy kohta kuunnella, kuten Maustetyttöjenkin uusin.

Keskinkertaisimmillaankin AC/DC on parasta. Eikä Pwr Up ole ollenkaan keskinkertainen levy.

Nyt puoli albumia spotifysta kuunneltuani on sanottava soundeista että kaikki reverbin tai mikä lienee, läpi ajettuna pilaa soundin. Haluaisin aaceedeeceeni aina kuivakkaana. Kuten Ballbreakerilla, koska erotteleva soundi toimii tällaisella bändillä joka ei tarvitse yhtään mitään muljuttimia.
Ei Brianin lauluakaan tarvitsisi kaiuttaa tuolla tavalla oikeasti. Äijä kuulostaa hyvältä muutenkin. Vähän harmittaa.
Soundi on Bustin kanssa melko 1/1

Kaiku ja näppäily ovat jees. Tykkään pirusti mm. aliarvostetuista Fly On The Wallista ja Blow Up Your Videosta juurikin niistä syistä. Ballbreakerin ja Stiff Upper Lipin aikoina Brianin ääni on ollut huonoimmillaan, silti kuulostanut varsin kelvolliselle
 
Mutta tämä levy on kokonaisuutena ehdottomasti parempi ja monipuolisempi kuin edeltäjänsä Rock Or Bust vaikka sen nimibiisin ja Play Ballin kaltaisia isoja stadionhuudatusbiisejä ei löydykään.

Kerran nyt tullut kuunneltua tämä levy, pidin kyllä ja varmasti paranee kun kuuntelee enemmän. Ei bändin parhaita, mutta eihän nämä teekään kuin hyviä levyjä. Vielä veteraani ikäisinäkin pesevät nuoremmat mennen tullen. Ilokseen taas kuuntelee Rudd, Williams rytmiryhmän komeaa soittoa.
Yksi planeetan parhaista sarallaan edelleenkin.

Nyhtökitarointia, brucespringsteeniä, poikkeavia rumpubiittejä. Mitä vielä?
 
Noh, pitkästä aikaa tummaa kamaa eli Witch's Spell. Tämän tyylinen biisi puuttui Rock Or Bustilta ja myöskin Stiff Upper Lipiltä. Toimii. Siisti droppaava bassokuvio löytyy, en tiedä onko missään bändin biisissä aiemmin ollut ikinä vastaavaa.

Lempparit tällä hetkellä kun levyä se 8 kertaa soittanu läpi (ja näitä enempi):
+ Rejection
+ Witch's Spell
+ Demon Fire
+ Code Red
 
Ainoa mitä ei jaksanu enempää:
- Through The Mists Of Time
 
Muut ok eli toimii.

joku muu sikko: Nyt puoli albumia spotifysta .. Please, älä tu sanoon levyn soundeista mitään jos kuuntelet sitä Spotifystä.. Kunnon laitteelta ja fyysiseltä kopiolta kuunneltuna on ihan pirun hyvinkin erottelevat ja oivat soundit!

joku muu sikko: Nyt puoli albumia spotifysta kuunneltuani on sanottava soundeista että kaikki reverbin tai mikä lienee, läpi ajettuna pilaa soundin. Haluaisin aaceedeeceeni aina kuivakkaana. Kuten Ballbreakerilla, koska erotteleva soundi toimii tällaisella bändillä joka ei tarvitse yhtään mitään muljuttimia.
Ei Brianin lauluakaan tarvitsisi kaiuttaa tuolla tavalla oikeasti. Äijä kuulostaa hyvältä muutenkin. Vähän harmittaa.
Soundi on Bustin kanssa melko 1/1
 
Puoli sämpylää tuorekelmu päällä syötynä totean, että nälkä ei lähtenyt ja ei nyt ihan maistunut siltä, mitä odotin...

Kyllä vuonna 2020 on jo ihan kohtuullista käyttää Spotifyta ja jopa tehdä arvioita musiikista sen avulla. Varsinkin jos kyse on musiikista, josta tiedät täysin millaista se on ilman että olet biisiäkään kuunnellut.

AXL/DC on/oli kyllä kovempi kuin uusi AC/DC. Harmi etteivät päässeet koskaan studioon asti.

Boyakasha: AXL/DC on/oli kyllä kovempi kuin uusi AC/DC. Harmi etteivät päässeet koskaan studioon asti.
 
Tämäpä tämä, jo ihan siitä syystä että silloin orkesteri oli edes jollain tavalla mielenkiintoinen.

Unmasked: Kyllä vuonna 2020 on jo ihan kohtuullista käyttää Spotifyta ja jopa tehdä arvioita musiikista sen avulla. Varsinkin jos kyse on musiikista, josta tiedät täysin millaista se on ilman että olet biisiäkään kuunnellut.
 
Mä oon tästä samaa mieltä. Ja jos haluaa referenssiä, niin aina voi laittaa minkä tahansa muun Accadaccan soimaan vertailun vuoksi.
 
Ei pärjää tämä uusi edes noille edellisille. Jos siis kuulokuvaa haetaan. Saati sitten Ballbreakerille, Stiff Upper Lipille tai n.s.Isoille Levyille.
 
Silti hyvä että julkaisevat jotain, ja että tuo ihmisille iloa. Niin myöa minulle. Kyllä tämä silti on kevyesti bändin huonoin levy, mikä ei tietty yllätä.