Rock, pop, alternative ›

The Jack: Surkein AC/DC opener ikinä, mutta taso on toki ollut aikaisemmin erittäin korkea. Biisi oli voimasoinnuilla väkisin kasaan laitettu kyhäelmä, josta puuttui se jokin. En minä aisti tässä mitään groovea, mutta voin olla väärässä kun kaikki tuhannet tubeihmiset on eri mieltä.
 
Vähän itellä pisti korvaan että Rudd paiskoo samalla avonaisella haikalla koko biisin alusta loppuun. Sekin varmaan vähän hämärtää rakennetta, yleensä A-osat on menty vähän hillitymmällä suhinalla. Mutta ehkä tähän on haettu sitten jotain albumin avausraidan all in -meininkiä.

The Jack: En minä aisti tässä mitään groovea, mutta voin olla väärässä kun kaikki tuhannet tubeihmiset on eri mieltä.
 
Minä aistin syvän grooven, hyvän sonnimölinän ja ihan kelpoisan aloituskappaleen. Joten voi olla, että olet väärässä, vaikka vääriä mielipiteitähän ei joidenkin mukaan ole.

Artturi: Kertakuuntelulla ihan lupaava piisi, kuunnellaan lisää kunhan levy ilmestyy.
 
Luin muutama arvioita ja aika tasaisesti 4/5 on tuomio ollut ja jossain jopa puhuttiin parhaasta levystä sitten Back in Blackin ja For Thosen.. Toivottavasti on näin. Tubessakin on aika tömäkän positiivinen mieliala vallalla.
 
Täällä pikkasen negatiivisempi meininki, heh! Taitaa olla tämä suomalainen mentaliteetti, että on paskaa ennen kuin toisin todistetaan. Mä lähden aina lähtökohtaisesti toisesta suunasta ja usein kuulen olevani kykenemätön kritiikkiin ja ns. "kuuntelemalla hyväksi- mies". Well I am very proud to be like that :-)
 
Tää on kyllä hauska ilmiö TOSI monen bändin kohdalla, että ulkomailla ylistetyt julkaisut saa täys torppauksen Suomessa lähes poikkeuksetta.

Joo nyt sain tilaisuuden kuulla levyn pariin kertaan ja hieman kaksijakoiset fiilarit tuosta tuli. Se ainakin tuli selväksi että tämä ei ole Back In Black tai edes For Those... Pt.2. En sitä toisaalta odottanutkaan että tulisi välitön "klassikko". Kaikki tutut ACDC-elementit löytyy mutta jotenkin sävellyspuolelle olisin toivonut hitusen enemmän panostusta. Olisiko ollut tarvetta muokata riffejä enemmän? No ehkä lisäkuunteluilla alkaa selvitä onko jotain mieleen painuviakin melodioita mukana... Ei tuomita vielä tässä vaiheessa;).

rocky0: Tää on kyllä hauska ilmiö TOSI monen bändin kohdalla, että ulkomailla ylistetyt julkaisut saa täys torppauksen Suomessa lähes poikkeuksetta.
 
Minähän olen ikuinen AC/DC-fanipoika, mutta en pidä kritiikittömästä hehkutuksesta. Alkaa olla vakio nykyään täysi kritiikittömyys tiettyjä legendabändejä kohtaan. Priest, Maiden tai AC/DC voi julkaista hyvinkin heikon levyn, ja ihan lehtiin arvosteluja tekevät väittävät vakavalla naamalla "parasta sitten British Steelin, Piece Of Mindin tai Back In Blackin." Kannattaisi kuunnella oikeasti ajatuksella Razors Edge tai Ballbreaker, ja sen jälkeen näitä uusia biisejä. Nämä uudet biisit voisi laittaa molempien levyjen loppupuolelle täytteeksi, mutta ollaan valovuosien päässä esim. Thunderstruckin, Moneytalksin, Are You Readin, Hail Caesarin tai Hard As A Rockin tapaisista 5/5 timanteista. Razors Edgelle voi albumina antaa 4/5 pojoa, koska loppupuolella on muutama keskiverto biisi laskemassa keskiarvoa. Albumi jolle annetaan 4/5 pitää olla mielestäni jo oikeasti kova. PowerUpin biiseistä ei äkkiseltään yksikään ole enempää kuin 3/5. Yleensä AC/DC:n biisit ovat avautuneet minulle nopeasti, ja esim. Black Ice albumista pidin ihan ensikuulemalta lähtien. Rock N Roll Train, Big Jack, Anything Goes, Black Ice... Ne on kovia biisiä. Loistavaa riffittelyä, groovea ja kaikkea mitä AC/DC:ltä haluan kuulla. Rock Or Bustilla taso laski selvästi, ja nyt taidetaan jäädä vielä vähän sitäkin alemmaksi. Huomenna kaupoille joka tapauksessa.

Hyvä kun edellä mainittiin Black Ice jota kuuntelinkin eilen. Olen samaa mieltä noista em. biiseistä jotka groovasi wanhaan ACDC-tyyliin. PowerUpilla tuota samaa groovea ei tunnu oikein löytyvän mutta täytynee vaan pistää tulille uudemman kerran, jos vaikka vielä löytyisikin;)...

Levykauppa Äx yllätti taas positiivisesti ja oli levy postilaatikossa työpäivän päätteeks.. Kertakuulemalla iha lupaava, etenkin levyn keskivaiheella on monta erittäin mukavan kuuloista rallia putkeen. 12 piisiä ja vähän päälle 40 minuuttia kestoa, ei vaivaa ainakaan Metallica-syndrooma että olis piisejä turhaan venytetty. Ehkäpä tähän olis mahtunut joku hitaammin käynnistyvä For thosen tapainen pitkän intron piisi, mutta nyt tykitetään joka piisissä heti asiaan :-)
 
Lisäänpä tähän tämän koska aika samoilla linjoilla tämän arvostelun kanssa olen. Poissa on kaikki pömpöösisyys eli Thunderstruckien tapaiset anthemit; aikalailla vois olla tämä levy sinne Bon Scott aikojen jatkumoon, mitaltaan ja asenteeltaan ainakin. Ja hieno tää black-red värimaailma mihin tää levy on brändätty!
 
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007614163.html

Sama. Äxästä tuli levy jo tänään. Hyvä niin, niillä on postin kans ollu melkoista arvontaa toimitusaikojen kanssa, joskus tulee perjantaiksi, joskus tälleen päivä etukäteen mutta piru vie joskus vasta maanantaina. Ja aina on ajoissa lähetetty että postiahan tossa pitää epäillä. No, huolimatta huomisesta 13. päivä perjantaista ainakaan tän toimitus ei kussu :D
 
Kaksi kierrosta ja kolmas just lähti. Eka pisti korvaan positiivisesti keskivaiheelta pari biisiä (esim. Witch's Spell) ja toisella loppupäästä jokunen (esim. Code Red). Avausbiisi ja eka sinkkubiisi ei sinällään erotu oikein, välissä oleva Rejection tuntuu vanhalta matskulta (ja hei, bassollakaan ei koko aikaa neljäs/kahdeksasosia!). Hyvää soittoa toki peruspalikoilla kautta linjan. Ehkä noissa muissa on sitä pientä vaihtelua sitten enempi. Mitään ylihypättävää vielä ei oo löytyny, semmosia oli esim. Black Icellä. Plus tuotanto fiksun oloista että kaikki kuuluu eikä oo Black Icen "loudness war" iskeny.
 
Silleen kyllä tulee fiiliksiä eri aikakauden tuotoksiin. Ja selkeä massiivinen killer-hitti puuttuu. Mikä tietty ei oo huono asia niin ei varjosta muuta. Saattaa kestää aikaa, mutta sen näkee sitten. Edelliseltä levyltä ehkä 3 biisiä mihin tulee joskus palattua, Black Iceltä ei mihinkään, Stiff kans aika unohdettu, Ballbreaker on joskus soitossa 4-5 biisin osalta.

Witch's Spell on kyllä hyvä! Mulle alkaa tässä illan mittaan kuunnellessa tuleen vahva fiilis, että tässä levyssä on jotain samaa kun Flick of the switch levyssä? Aina tykänny siitä levystä..

Levy tipahti tänään postiluukusta ja parin kuuntelu kerran jälkeen omat mietteet.
 
Levy iskee kuin salama, bändi ei petä koskaan, jyräävää tykitystä alusta loppuun. Eroaako levy muista tuotoksista....EI eikä sen pidäkkään. Bändi ei ole koskaan tehnyt paskaa levyä eikä tämä ole poikkeus, kuka muu bändi tekisi koko uransa pelkästään saman tyylisiä biisejä/levyjä kuin ac/dc vastaus on ei kukaan. Se juuri tästä bändistä tekee prkl kovan ja kaiken lisäksi jokanen levy täyttä yimanttia . Yli 70v äijät painaa vielä 2020 kovempaa rockia kuin yksikään 90 luvun tai 20 luvun perustetuista bändistä. Jos ja kun tämä on bändin vika albumi saa se kunniakkaan päätöksen. Loppuun vielä isäni vertaus "AC/DC on kuin lauantainen sauna kalja, se maistuu ja tuntuu aina samalt se ei petä koskaan se on aina täydellinen". Kiitos bändille, että tästä synkästä vuodesta saatiin käteen edes yksi positiivinen asia amen!

No niin, ensikuuntelu suoritettu ja tässä mietteitä...
 
Jumalauta, että on hyvä levy! Sitä samaa perusmeininkiähän tämäkin suurimmaksi osaksi on, mutta mukana on myös pari hieman erilaisempaa biisiä (Through The Mists Of Time, Kick You When You're Down, No Man's Land), jotka kuulostavat samaan aikaan aivan joltain muulta kuin suurin osa muista AC/DC -biiseistä, ja silti kuitenkin erehtymättömästi AC/DC:ltä. Monesta biisistä on löydettävissä vahvoja viittauksia äijien kasarilevyjen (erityisesti Fly On The Wall ja Blow Up Your Video) soundiin, mikä miellyttää ainakin itseäni kovin. Brian kuulostaa paremmalta kuin vuosikymmeniin eikä rytmiryhmän pyhä kolminaisuus Rudd/Williams/S. Young petä taaskaan. Myös Anguksen soolot ovat juurikin sitä tasaisen varmaa tavaraa, mitä mieheltä on levystä toiseen totuttu kuulemaan.
 
Parhaat biisit: Realize, Shot In The Dark, Kick You When You're Down, Witch's Spell, Wild Reputation, No Man's Land, Money Shot
 
Yhteenveto: parasta ätsädätsää aikoihin - toivottavasti ei jää viimeiseksi levyksi.

Through The Mists Of Time on hieno biisi. Hyvä meininki. Heti introsta löytyy bändille poikkeuksellisia rummuniskuja.
 
Hämmentävästi tulee (taas) laulumelodiosta mieleen Bruce Springsteen. Jos reilu 10 vuoden takainen Anything Goes oli kuin kasari-Brucea, on tämä jotenkin ajattomampi.
 
Jännää muutes että Stiff Upper Lipistä on kulunut jo 20vuotta. Se ja edeltävä Ballbreaker olivat melkoisen laiskaa menoa. Ajattelin tuolloin että peli on jo pelattu ja papat eivät jaksa, mutta kummasti on vanhemmilla päivillä eli Black Icen jälkeen lähtenyt homma rullaamaan.

Kuuntelin Power Upin juuri äsken Spotifystä, eikä tarvitse kyllä kuunnella uudestaan. Pelkkää muotoa vailla sisältöä ja substanssia. Ei yhtäkään hittiä, ainoastaan tasaisen tasapäistä ja kuolettavan tylsää jurnutusta. Menee kyllä iisisti AC/DC:n studioalbumien paskimpaan neljännekseen tämä. No, onneksi bändillä on iso liuta levyjä, joita laittaa skraittaan ennen tätä pökälettä. Kiitos ja hyvää matkaa, AC/DC!
 
2/5

Boyakasha: Kuuntelin Power Upin juuri äsken Spotifystä, eikä tarvitse kyllä kuunnella uudestaan. Pelkkää muotoa vailla sisältöä ja substanssia. Ei yhtäkään hittiä, ainoastaan tasaisen tasapäistä ja kuolettavan tylsää jurnutusta. Menee kyllä iisisti AC/DC:n studioalbumien paskimpaan neljännekseen tämä. No, onneksi bändillä on iso liuta levyjä, joita laittaa skraittaan ennen tätä pökälettä. Kiitos ja hyvää matkaa, AC/DC!
 
2/5
 
Odotukset taisi olla uuden Back In Blackin tasolla?

Don666: ... Bändi ei ole koskaan tehnyt paskaa levyä ...
 
Jonkinnäköisenä ac/dc-faninakin on pakko olla eri mieltä. Yhtye ei ole tehnyt For those about to rockin jälkeen yhtään hyvää levyä ja "paskoja levyjä" on omasta mielestä kaikki Flick of the switchin ja Razors edgen väliset levyt.
 
Edit: nyt kun tarkemmin pohtii, niin ei toi For those about to rock-levykään ollut mikään kovin hyvä.

rytmiryhmän pyhä kolminaisuus
 
No totta munassa, koska äijät osaa just tän nimenomasen jutun paremmin kun kukaan muu - tai siis muut ei osaa, piste - mutta mitens musta tuntuu että Ruddersilla on haikka jumittunut auki koko lätyn ajaks? Riipii, broidi, riipii...

RockFanatic: Odotukset taisi olla uuden Back In Blackin tasolla?
 
Ei todellakaan ollut. Black Ice (2008) oli loistava levy ja täynnä täysosumia, sen jälkeinen Rock Or Bust (2014) tyhjänpäiväinen tekele. Nyt siis toivoi, että bändi olisi taas terästäytynyt Power Upilla varsinkin, kun levyä niin kovasti suitsutettiin siellä täällä. Harmillisesti en itse kuitenkaan pysty yhtymään hehkutuksiin, kun materiaali on näin köykäistä.

Back in Blackiin saakka oli helvetin kova bändi. Sen jälkeiset levyt menny kyllä aika olankohautuksella. Thunderstruckit sun muut lähinnä herättää ärsytystä. Mutta livenä olis pitäny nähdä Malcolmin ja Philin ollessa yhdessä lavalla. Varmasti kovimpia livebändejä koskaan kuitenkin. Ei oikein lähde nämä uuden levyn rallit meikälle.

The Jack: Minähän olen ikuinen AC/DC-fanipoika, mutta en pidä kritiikittömästä hehkutuksesta. Alkaa olla vakio nykyään täysi kritiikittömyys tiettyjä legendabändejä kohtaan. Priest, Maiden tai AC/DC voi julkaista hyvinkin heikon levyn, ja ihan lehtiin arvosteluja tekevät väittävät vakavalla naamalla "parasta sitten British Steelin, Piece Of Mindin tai Back In Blackin." Kannattaisi kuunnella oikeasti ajatuksella Razors Edge tai Ballbreaker, ja sen jälkeen näitä uusia biisejä. Nämä uudet biisit voisi laittaa molempien levyjen loppupuolelle täytteeksi, mutta ollaan valovuosien päässä esim. Thunderstruckin, Moneytalksin, Are You Readin, Hail Caesarin tai Hard As A Rockin tapaisista 5/5 timanteista. Razors Edgelle voi albumina antaa 4/5 pojoa, koska loppupuolella on muutama keskiverto biisi laskemassa keskiarvoa. Albumi jolle annetaan 4/5 pitää olla mielestäni jo oikeasti kova. PowerUpin biiseistä ei äkkiseltään yksikään ole enempää kuin 3/5. Yleensä AC/DC:n biisit ovat avautuneet minulle nopeasti, ja esim. Black Ice albumista pidin ihan ensikuulemalta lähtien. Rock N Roll Train, Big Jack, Anything Goes, Black Ice... Ne on kovia biisiä. Loistavaa riffittelyä, groovea ja kaikkea mitä AC/DC:ltä haluan kuulla. Rock Or Bustilla taso laski selvästi, ja nyt taidetaan jäädä vielä vähän sitäkin alemmaksi. Huomenna kaupoille joka tapauksessa.
 
Ei kyse ollut siitä, että pitää olla kritiikitöntä kommentointia, vaan on hauska ilmiö se, että usein ulkomailla ylistetään jotain artistin uutta levyä X ja Suomessa sama levy saa osakseen lähinnä mollausta ja jopa täystyrmäystä.
 
Omaan makuun tämä uus AC/DC kuulosti ihan perushyvältä, mutta ei kyllä säväyttänytkään millään tavalla. 6/10 arvosanaksi ensipurasulla.