Rock, pop, alternative ›

A.O.K.: Rothillahan on lauluraidat välillä ihme ähkimistä ja kiljahtelua selkeiden laulumelodioiden sijaan.
 
Joka on ihan parasta. Ähinät ja kiljahtelut on osa rytmiryhmää ja toimii helvetin hyvin.
 
Tässä "I'm The One" ilman kitaraa. Toimmii ihan satasella näinkin: https://www.youtube.com/watch?v=N9ZRrax2LYo

kanisteri: Olen ymmärtänyt, ettei Eddie ole ollut settilistojen suhteen lainkaan määräyshaluinen, vaan laulajien sana on painanut. Ja 2007 eteenpäin Wolfgangin mielipiteellä on ollut iso vaikutus siihen mitä settiin tulee.
 
Okei sitten muistin väärin mitä Eddieen tulee. Tarkennuksena vielä että tarkoitin lähinnä Sammyn ja Garyn aikaisen VH:n settilistoja... Mitä Wolfieen tulee niin hänellähän oli sentään "kotikenttäetu" Eddien poikana vaikuttaa settilistoihin;).

J.Hollström: Joka on ihan parasta. Ähinät ja kiljahtelut on osa rytmiryhmää ja toimii helvetin hyvin.
 
Tässä "I'm The One" ilman kitaraa. Toimmii ihan satasella näinkin: https://www.youtube.com/watch?v=N9ZRrax2LYo
 
Mielestäni alkuaikojen Van Halenissä oli aliarvostettua lauluharmoniat. Ei ehkä Queenin tasoista, mutta loistavasti Michael ja Eddie tukivat Rothin laulamista esimerkiksi Running With The Devilissä. Michael Anthony taitaa ne korkeimmat äänet laulaa.

Van Halen oli Rothin ja Hagarin aikana aika pitkälti kaksi eri bändiä. Jälkikäteen ajatellen se oli kaupallisesti järkevä ratkaisu. Pari vuotta ysärin alusta bändille olisi voinut käydä Rothin kanssa samalla tapaa kuin monelle muullekin tukkabändille grungen vallatessa markkinoita. Siihen saumaan Hagar ja Right Nowin tapaiset biisit oli hyvä veto. Bändi pysyi ajankohtaisena, eikä se muuttunut samalla tapaa epämuodikkaaksi kuin monet muut aikalaisensa. Ei nuoriso tainnut enää ysärillä tosin paljoa Van Halenia kuunnella, ja konserttifilmeillä on havaittavissa lähinnä keski-ikäistä varttunutta väkeä. Tämä yleisö ei olisi kuitenkaan silloin vielä maksanut back to the eighties -nostalgiatripistä. Se oli tullut kuuntelemaan uutta musiikkia.
 
Itse pidän Rothin aikakaudesta lähinnä parempien biisien takia. Hagar on laulajana parempi, mutta monet varsinkin radiossa tehosoitossa olevat balladit kuten When Its Love tai juuri em. Right Now ovat aina kuulostaneet siirappisilta ja laskelmoiduilta. Toisaalta samalta aikakaudelta on bändin paras biisi Poundcake, mutta muita vastaavia biisejä ei Hagarin ajalta taida juuri olla.
 
Pidän luonnollisena ettei Hagarin alkuvuosina kuultu paljoa Rothin aikaista kamaa. Useimmilla bändeillä oli 90-luvulle saakka tapana koostaa settilistat uusimpien levyjen kappaleilla. Van Halen sai isoa menestystä ensimmäisten Hagar-levyjen kanssa, niin oli luonnollista soittaa niitä myös keikoilla. Kaipaan tällaista käytäntöä, koska mielestäni oli tylsää esim. AC/DC:n tapa soittaa Stiff Upper Lip-kiertueella yksi kappale uudelta levyltä.

Muistanko oikein kun Hagarin kirjassa äijä kertoi managerilleen että liittyisi pian Van Haleniin niin manageri olisi sanonut "oletko tullut hulluksi"? Ilmeisesti ei uskonut vielä siinä vaiheessa että siirtyminen soolouralta isoon bändiin olisi ollut hyvä move (no ainakaan siinä vaiheessa uraa)... Vai pelkäsikö vaan saavansa kenkää jos Sammy siirtyykin VH:n managerin suojiin?

Swayne: Mielestäni alkuaikojen Van Halenissä oli aliarvostettua lauluharmoniat. Ei ehkä Queenin tasoista, mutta loistavasti Michael ja Eddie tukivat Rothin laulamista esimerkiksi Running With The Devilissä. Michael Anthony taitaa ne korkeimmat äänet laulaa.
Pitää paikkansa. Michael on kova laulaja kuunnelkaa vaikka Chickenfootia jossa joku Satriani räpeltää kitaraa, Hagar laulaa jne.

Dave julkaisi uuden biisin, joka on Eddielle omistettu. https://youtu.be/zsdTQngjE5Y

HaloOfFlies: Dave julkaisi uuden biisin, joka on Eddielle omistettu. https://youtu.be/zsdTQngjE5Y
 
Tarkemmin sanottuna julkaisee 7 vuotta sitten äänittämänsä biisin omistaen sen nyt Eddielle :)
 
Diggailen kyllä biisiä ja toivoisin näitä John 5:n ja Gregg Bissonetten kanssa äänitettyjä pläjäyksiä levymuodossa julki.

Sykes87: No olihan näitä, Why Cant This be Love, When Its Love, Love Walks in jne. EIhän tällaisia olisi ikinä vedetty Rothin aikana. Ja on ne nopeatempoisemmat biisitkin aikamoista AOR:ää 5150 ja OU812 -levyillä.
 
Eihän nämä ole mitään balladeja? Ainoa n.s. balladi on Balance-levyn "Not Enough" . Noissa biiseissä on vaqn isot kertsit ja köörit..

Swayne: No ei ehkä suoraviivaisia balladeja Right Here And Now ja Dreams, mutta melko lähellä. Tuossa edellä joku mainitsi pari muutakin. Ja maininta AOR:stä on mielestäni osuavaa kuvausta Hagarin ajasta. Mitkä on ne Hagarin bilebiisit millä hän loistaa?
 
En tiedä mitkä ovat, sanoiko joku että sellaisia on?

No mikä on "bilebiisi" kenenkin mielestä mutta mun mielestä Big Fat Money ja A.F.U. voisivat olla sellaisia;)...

Regalis Apertura: No mikä on "bilebiisi" kenenkin mielestä mutta mun mielestä Big Fat Money ja A.F.U. voisivat olla sellaisia;)...
 
Tai Summer Nights aiheensa puolesta.
 
Nopeet shufflet jäi vähemmälle Hagarin aikana.

sirdickyj: Tai Summer Nights aiheensa puolesta.
 
Nopeet shufflet jäi vähemmälle Hagarin aikana.
 
Muuten, kumpi on nopeampi, Get Up vai Loss Of Control?

Itse miellän Finish What You Started kappaleen sen henkiseksi, että sen olisi voinut tehdä Rothin kanssakin. Hänen vaikutuksestaan sekin toki olisi varmasti varsin erilainen.

Regalis Apertura: Muuten, kumpi on nopeampi, Get Up vai Loss Of Control?
 
Mikä oikeastan on Halenin nopein biisi? China Town ja Source of Infection kuuluu tähän sarjaan myös.

sirdickyj: Eihän nämä ole mitään balladeja? Ainoa n.s. balladi on Balance-levyn "Not Enough" . Noissa biiseissä on vaqn isot kertsit ja köörit..
 
Okei. En tiedä mikä on virallinen määritelmä balladille, ja menee ehkä vähän pilkun viilaukseksikin. Kyllä ne nyt vähintään power balladeja on.
 
Pointti nyt oli varmaankin se miten linja muuttui Rothin vaihduttua Hagariin, ja kyllä se ero mielestäni juuri noissa biiseissä selkeimmin kiteytyy. Luokitelkoon kukin ne sitten ihan miten haluaa.

Sykes87: Okei. En tiedä mikä on virallinen määritelmä balladille, ja menee ehkä vähän pilkun viilaukseksikin. Kyllä ne nyt vähintään power balladeja on.
 
Pointti nyt oli varmaankin se miten linja muuttui Rothin vaihduttua Hagariin, ja kyllä se ero mielestäni juuri noissa biiseissä selkeimmin kiteytyy. Luokitelkoon kukin ne sitten ihan miten haluaa.
 
Kyllä balladin nyt pitäis minusta ainakin olla hidastempoinen. Se ei riitä, että on puolitempoinen lässy rockbiisi kuten When Its Love, Why Cant This Be Love jne.
 
Balladi on hidastempoinen ja herkkäsävyinen kappale, tyyliin More than Words, She Talks to Angels.
 
Power Ballad viittaa mahtipontiseen ja kertsipainotteiseen hituriin, tyliin Kissin Forever ja kolmasosa Bon Jovin rock-vuosien biiseistä :)
 
Siinä virallliset määritelmät!
 
Siis hirveitähän noi Hagarin ajan siirapit on, en mä sillä niiltä sitä balladin statusta tässä ole epäämässä.

kanisteri: Power Ballad viittaa mahtipontiseen ja kertsipainotteiseen hituriin, tyliin Kissin Forever ja kolmasosa Bon Jovin rock-vuosien biiseistä :)
 
Ja Scorppareilla joka levyllä 1-2 :D

Olen sitä mieltä, että Romeo Delight pitää sisällään maailmanhistorian ensimmäisiä thrash metal -riffejä. Heti perään Tora! Tora!:n saatanalliset death/doom metallit.