Rock, pop, alternative ›

Tämä oli kyllä aika hieno tribuutti Eddielle. https://youtu.be/tNg4H7--K3E

The Jack: Oliko se vain alkuaikojen juttu vai soittiko Eddie loppuun asti toisinaan g-kieli tarkoituksella vähän väärässä vireessä? Muistaakseni näin oli ainakin Runnin With The Devilissä ja muutamissa muissa vanhoissa biiseissä.
 
Joo, en ole koskaan tajunnut näitä tarkoituksella epävireessä-juttuja. Esim. John Lennon kertoi virittäneensä jonkun kielen tarkoituksella alavireeseen, jotta hänen kitaransa voisi tunnistaa levyltä helpommin. Silas Järvinen kuulemma virittää ala-e:n tarkoituksella vähän ylävireeseen, koska se rokkaa paremmin tjsp.

Hmm mielenkiintoista/huvittavaa miten tästä saatiinkin kitarankielten viritystä koskeva keskustelu kun kysymys oli "oliko ZZTopilla sama peruste kuin Van Halenilla eli kun vedettiin livenä levylle niin ei ollutkaan enää tarvetta julkaista livelevyä";)... Näin hieman uudelleen täydennettynä kysymyksenä.
 
PS. Tiedän kyllä ne Fandangon livebiisit mutta tarkoitan sellaista kokonaista livelevyä (lähinnä sen puutetta) 1970-80-luvuilla. En ainakaan tähän asti ole löytänyt Gibbonsin ym. jäsenten kommenttia tuosta...

Regalis Apertura: Hmm mielenkiintoista/huvittavaa miten tästä saatiinkin kitarankielten viritystä koskeva keskustelu kun kysymys oli "oliko ZZTopilla sama peruste kuin Van Halenilla eli kun vedettiin livenä levylle niin ei ollutkaan enää tarvetta julkaista livelevyä";)... Näin hieman uudelleen täydennettynä kysymyksenä.
 
PS. Tiedän kyllä ne Fandangon livebiisit mutta tarkoitan sellaista kokonaista livelevyä (lähinnä sen puutetta) 1970-80-luvuilla. En ainakaan tähän asti ole löytänyt Gibbonsin ym. jäsenten kommenttia tuosta...
 
No ohi aiheenhan tuo ZZ Topin livelevy-juttukin meni. Mutta kaipa keskusteluun kuuluu aiheen lisäksi vuorovaikutus ja toisinaan ajatusten vaihto myös ohi varsinaisen aiheen. Kun joku tuo jotain uutta esiin ohi aiheen, siitähän tuo rönsyily lähtee. Sinällään kitaran kielet ja niiden viritys(koneisto) on aiheena Van Halenin kohdalla aika lailla asian ytimessä.

2randpo: Joo, en ole koskaan tajunnut näitä tarkoituksella epävireessä-juttuja. Esim. John Lennon kertoi virittäneensä jonkun kielen tarkoituksella alavireeseen, jotta hänen kitaransa voisi tunnistaa levyltä helpommin. Silas Järvinen kuulemma virittää ala-e:n tarkoituksella vähän ylävireeseen, koska se rokkaa paremmin tjsp.
 
Sen takia sitä Eddien käyttämää viritystä varmaan sanotaankin beatless thirdiksi. Ja epävireeseen laitettu kieli olikin kakkoskieli eikä kolmonen kuten muistelin. Asia kiinnostaa siksi, että Runnin With The Devil on yksi niistä ehkä viidestä Van Halen -biisistä mihin omat nakkisormet taipuu. Riffi on sinällään yksinkertainen, mutta ei itse soittamanani iske koskaan samalla tapaa kuin levyversiolla, kun sitä virittimellä säädetyllä eb-vireellä soittelen. Alkuperäisessä nauhoituksessa on ilmeisesti kaikki kielet vähän epävireessä, mutta kakkoskieli eniten viritetty ohitse.
 
Linkkiä aiheesta
 
http://forum.metropoulos.net/viewtopic.php?t=41302

Tuo on itse asiassa jännä näin puukorvana että en ole huomannut/tullut ajatelleeksi epävirettä Eddien soitossa... Se vaan kuulostaa omiin korviin hyvältä ja jotenkin uniikilta sekä heti tunnistettavalta. Jimmy Page taas käytti jotain ihme virityksiä joita ihmetteli aikanaan muut aikalaiskitaristit (jonkun lähteen mukaan). Kai se "oma" viritys tarvitaan että kuulostaisi erilaiselta kuin muut ja saisi aikaiseksi tunnistettavan soundinsa.

Eddie toi myös omaan soundiinsa Variaxin jolla sääti Marsun saamaa virtaa. Amerikoissa taitaa virrat olla 110-120 volttia. Variaxin avulla Eddie laski voltit johonkin 89 voltin tienoille mikä muutti Marsun soundia. Näin ainakin alkupään levyillä.

Regalis Apertura: Menee hiukan off-topikiksi mutta ZZTopillakaan ei ollut juuri yhtään livelevyä tähän mennessä (no ainakaan "kulta-aikoina" 70-80-luvulla) kuin se dvd joku vuosi sitten. Oliko niilläkin sama peruste kuin Van Halenilla (eli vedettiin livenä levylle joten ei tarvetta livelevyyn)?
 
Niin, että Eddie olisi ollut ymmärtänyt live-esiintymisen pelkästään teknisenä suorituksena? Tässä mielessä AC/DC:n Brian Johnsonin aikaiset livet onkin kyllä aivan turhia kun juuri mitään eroa biisien studioversioihin nähden ei ole. Ainahan livelevyjä on editoitu, ei siinä.

Jostain luin että 120 V olisi USA:n verkkovirta. Hieman offia, aikanaan hajotin tietokoneeni johon oli jätetty kaupassa tuo USA-asetus virtakytkimessä päälle... Korvattiin toki kyllä;).
 
PS. Variaxista puheen ollen, ei varmaan sama juttu kuin nämä?
 
https://www.f-musiikki.fi/kitarat-j … ax-standard-kitara-sunburst-vrxstsb
 
https://line6.com/variax-modeling-guitars/

The Jack: Eddie väitti aikoinaan haastatteluissa nostaneensa Marshallien virtaa. Pyörsi puheensa sen jälkeen kun useampi innokas fani oli rikottanut vahvistimensa tehtyään samoin. Mielenkiintoinen persoona, jonka kaikkiin puheisiin täytyy suhtautua varauksella. Tämä volttien laskeminen on kuitenkin ilmeisesti totta.
 
Alkuaikoina Eddie puhui potaskaa jonkin verran soittamisestaan ja soittokamoistaan pitääkseen ns edgen muihin soittajiin.
 
Regalis Apertura: Jostain luin että 120 V olisi USA:n verkkovirta. Hieman offia, aikanaan hajotin tietokoneeni johon oli jätetty kaupassa tuo USA-asetus kytkimessä päälle... Korvattiin toki kyllä;).
 
PS. Variaxista puheen ollen, ei varmaan sama juttu kuin nämä?
 
https://www.f-musiikki.fi/kitarat-j … ax-standard-kitara-sunburst-vrxstsb
 
https://line6.com/variax-modeling-guitars/
 
Variax on tässä tapauksessa volttivirran säädin. Taisi olla ihan rautakaupan tavaraa millä esimerkiksi sai valoja himmennettyä jne. Tuli kai johonkin seinätöpselin ja vahvistimen väliin.

Regalis Apertura: Tuo on itse asiassa jännä näin puukorvana että en ole huomannut/tullut ajatelleeksi epävirettä Eddien soitossa... Se vaan kuulostaa omiin korviin hyvältä ja jotenkin uniikilta sekä heti tunnistettavalta. Jimmy Page taas käytti jotain ihme virityksiä joita ihmetteli aikanaan muut aikalaiskitaristit (jonkun lähteen mukaan). Kai se "oma" viritys tarvitaan että kuulostaisi erilaiselta kuin muut ja saisi aikaiseksi tunnistettavan soundinsa.
 
Itse asiassa kitarahan on luonnostaan epävireinen suhteessa painettuihin ääniin, varsinkin G:n ja H:n osalta, eikä sitä saa absoluuttiseen vireeseen muuten kuin säätämällä jokaisen kielikohtaisen nauhapaikan erikseen. (Mikä se olikaan se ruotsalainen systeemi, jossa nauhat on kiemuraiset...?) Yksi konsti on myös kompensoida virettä Earvanan satulalla, niin ei tarvitse niin paljoa kompensoida vapaa kieli vs. painettu sävel -virettä.
 
e: True Temperamanet https://truetemperament.com/

Swayne:
Variax on tässä tapauksessa volttivirran säädin. Taisi olla ihan rautakaupan tavaraa millä esimerkiksi sai valoja himmennettyä jne. Tuli kai johonkin seinätöpselin ja vahvistimen väliin.
 
Vai olisiko kyseessä Variac?

Tympee Huttunen: Vai olisiko kyseessä Variac?
 
Muistin väärin sen, että se kirjoitetaan Variac eikä Variax.

The Jack: Eddie väitti aikoinaan haastatteluissa nostaneensa Marshallien virtaa. Pyörsi puheensa sen jälkeen kun useampi innokas fani oli rikottanut vahvistimensa tehtyään samoin. Mielenkiintoinen persoona, jonka kaikkiin puheisiin täytyy suhtautua varauksella. Tämä volttien laskeminen on kuitenkin ilmeisesti totta.
 
https://youtu.be/yb26D8bBZB8?t=1199
Varmaan monessa muussakin haastattelussa tuosta on ollut puhetta, ja tuossa ylempänä olevassa linkissä on demonstroitu samaa asiaa, mutta tässä melko tuoreessa haastattelussa Eddie puhuu itse tuosta Variacista. Ja että keksi asian puolivahingossa kytkiessään euromallisen 220V Marsun jenkkien 110V jännitteeseen, jolloin vahvistin toimi "täydellä teholla" mutta hiljempaa. Normijännitteellä se oli niin kovaääninen ettei sitä voinut riittävästi luukuttaa oikein missään, eikä se silloin kuulostanut yhtä hyvältä.

Täällä puhutaan virrasta ja volttivirrasta, vaikka oikeasti kyseessä on jännite - sen verran ehkä pitäisi kuulua yläasteella hankittuun yleissivistykseen silloin kun volteista puhutaan. Lontoonkielisillähän tilanne on toki helpompi, sillä termit "volt" ja "voltage" ovat valmiiksi paljon lähempänä toisiaan. Aiheeseen liittyen... Rick Beato ja Rhett Shull leikkivät variacilla ja uustuotanto-Marshallilla (sekä parilla muullakin koneella) tässä videossa, jokainen tehköön omat päätelmänsä ja muodostakoon oman mielipiteensä: https://www.youtube.com/watch?v=juA98y_nMv0
 
EVH oli ehdottomasti yksi suurimmista: hieno soundi ja tunnistettava soittotapa, ennen kaikkea nerokas komppaaja - niin paljon kuin tappingista ja sooloilusta miehen moni muistaakin. Silti kun tuossa epävireestä puhuttiin, mua on aina harmittanut se, miksi Beat It:in sooloa varten maestro ei syystä tai toisesta virittänyt kitaraansa ennen kuin äänittäjä painoi rec:iä. Hankala ymmärtää, miksi maailmanluokan tuotannossa jätettiin levylle asti karmea epävire soolon ja muun biisin välille, eikä joku edes kauniisti voinut vinkata, että mitäpä jos Eetu virittäisit luuttusi ja otetaan vielä yksi otto. Joka kerta nousee kyseistä sooloa kuunnellessa hentoiset käsikarvat pystyyn - ja se on mittari, joka ei valehtele hyvässä eikä pahassa.
 
Joku kirjoitti aiemmin panneensa merkille sen, että EVH:n "improvisointiosuudet" keikkatilanteessa olivat itse asiassa suht kaavamaista muutaman tempun/tekniikan esittelyä - ja tämä on pakko allekirjoittaa monia kymmeniä bootlegejä kuulleena. Siellä on muutama tarkoin valittu ja treenattu pätkä, joita yhdistellään hitusen varioiden päivän fiiliksen mukaan - ja ne toimivat, ei siinä mitään. Jotenkin vaan sitä aina toivoi, että soitto olisi ollut noissa soolospoteissa ilmaisullisesti vähemmän kahlittua ja etukäteen rakennettua, vai eikö sitten paukkuja ihan oikeaan improvisointiin lopulta ollutkaan niin paljon kuin joillain muilla? Noin parinkymmenen bootlegin jälkeen tuli yksinkertaisesti fiilis: "sujuvaa, mutta säähän soitit tän myös viime keikalla".
 
EVH ei kuulemieni pätkien perusteella ollut improvisoijana (niissä raameissa, miten hyvän improvisoijan ymmärrän) lähelläkään edes keskinkertaista jazz-kitaristia, mitä tulee ihan puhtaasti melodioiden kehittelyyn lennossa - ja ihan blues/rock-maailmastakin löytyy huomattavasti kekseliäämpiä veijoja niihin tilanteisiin, kun pitää luoda nimenomaan lennossa jotain uutta. Tämä on toki vain yksi tapa tarkastella asiaa, ja täytyy muistaa, että edellä mainitustakin huolimatta EVH:n parhaat jutut tulevat olemaan semmoisia, ettei kukaan muu tee niitä koskaan häntä paremmin. Uraauurtava kitaristi, mutta improvisoija... maybe not so much so. Energia ja fiilis sitten puolestaan olivatkin parhaimmillaan jotain käsittämätöntä.
 
Tärkeä biisintekijä, muusikko ja tienraivaaja on poissa. Tosi surullinen juttu, vaikka toisaalta... eihän VH-rintamalta käytännössä kuluneiden 22 vuoden aikana tullut ulos kuin yksi levy, jolla silläkin iso osa materiaalista oli jo vuosikymmeniä aiemmin sävellettyä - eli siinä mielessä EVH oli tavallaan ollut jo monessa mielessä poissa pitkään ennen suru-uutista. Eddien olisin toki toivonut olleen sävellyksellisesti vuolaampi vielä 80-luvun ruuhkavuosien jälkeenkin, mutta ehkä juuri tuo ajanjakso tietyllä tapaa poltti miehen loppuun, kun tuona aikana tuli saavutettua kaikki se, mitä rock-unelmalta voi odottaa ja enemmänkin. Saas nähdä, löytyykö studio(ide)n uumenista jälkipolville jotain aiemmin julkaisematonta ihmeteltävää. Aika näyttää.
 
Kiitos Eddie musiikistasi.

Jucciz: Täällä puhutaan virrasta ja volttivirrasta, vaikka oikeasti kyseessä on jännite - sen verran ehkä pitäisi kuulua yläasteella hankittuun yleissivistykseen silloin kun volteista puhutaan.
 
"Volttivirtaan" (VA) törmää aika ajoin, eikä se väärin sinällään ole. Tuo (VA) on näennäistehon yksikkö sen sijaan, että puhutaan suoraan todellisesta tehosta, joita wateiksi kutsuvat vahvistimien yhteydessä. Jännitettä alentamalla taas kasvatetaan virtaa saman tehon tuottamiseksi.

Veikkaisin että vielä joku päivä julkaistaan jonkun sortin "jälkeen jääneet nauhat"-tyylinen levy VH:n jameista/studiosessioista/outtakeista. Eiköhän noita kertynyt muutaman vuosikymmenen aikana ekasta levystä lähtien studioiden (no ainakin 5150-studion) hyllyyn?

JohnJ: https://youtu.be/yb26D8bBZB8?t=1199
Varmaan monessa muussakin haastattelussa tuosta on ollut puhetta, ja tuossa ylempänä olevassa linkissä on demonstroitu samaa asiaa, mutta tässä melko tuoreessa haastattelussa Eddie puhuu itse tuosta Variacista. Ja että keksi asian puolivahingossa kytkiessään euromallisen 220V Marsun jenkkien 110V jännitteeseen, jolloin vahvistin toimi "täydellä teholla" mutta hiljempaa. Normijännitteellä se oli niin kovaääninen ettei sitä voinut riittävästi luukuttaa oikein missään, eikä se silloin kuulostanut yhtä hyvältä.
 
Tässä pitkässä haastiksessa tulee aika hyvin noi klassisimmat Eddie-jutut selitettyä, mukaanlukien tuo jännitekikkailu jonka Ed väittää aloittaneensa nimenomaan lampunhimmenintä soveltaen :)
 
https://www.youtube.com/watch?v=yb2 … mDtkDbnG8JXhlpettYqWOGP4bLYNWWSB278
 
Mutta kiinnostava aihe myös tuo Kuninkaan puutteellinen improvisointi- ja jammailukyky. Olen ehdottomasti samaa mieltä, vaikka täysverisesti fanitan Eddietä.
 
Ysärillä kun oli Musicianisssa se kansikuva juttu jameista, joissa Albert Lee ja Steve Morse soittivat Van Halenin suohon, olin kovasti tuohtunut asiasta ja pidin sitä katkeruutena toimittajan taholta. Nykyään hyväksyisin jutun täysin kaikki tunnetut Eddien esiintymiset kuunnelleena. Hän menee hyvin nopeasti autopilotille tardemark-likkiensä taakse.
 
Fanitan kaikkia kolmea noista soittajista (Steve Morsea 70-luvun tekemisten, erityisesti Dixie Dregsin osalta). Eddie on ylivoimaisesti maagisin kolmikosta. Ja epäilemättä hän oli kuitenkin myös ylivoimaisesti heikoin jamittaja noista.