Kitarat: kitarakamat ›

velipekka: Onpas hienon näköisiä pedaalilautoja.
...ja kallita.
 
On. Ajattelin värkätä laudan itse, niin säästyy muutama satanen. :D Mutta poskettoman hienoja nuo kyllä on!

Latenight: Mitäs lisäisitte (poislukien midi-ohjaimet)? Tyylilaji blues, pop, rock ja kaikki muu hyvä. Raskaampi musa tuli mätettyä nuorempana.
 
Helevetinmoisen ruletin jälkeen tällä hetkellä laudassa
 
Ultimate Octave
Polytune
Ego
Supreme
(Royal Flush ...myynnissä, liian torttu på torttu supremen kanssa)
H9 Max
Volante
Flint
Iridium
 
...ja Maxon AD9Pro odottelee urheasti, josko sille löytyisi tilaa avauskokoonpanossa

Latenight: Mitäs lisäisitte (poislukien midi-ohjaimet)? Tyylilaji blues, pop, rock ja kaikki muu hyvä. Raskaampi musa tuli mätettyä nuorempana.
 
Helevetinmoisen ruletin jälkeen tällä hetkellä laudassa
 
Ultimate Octave
Polytune
Ego
Supreme
(Royal Flush ...myynnissä, liian torttu på torttu supremen kanssa)
H9 Max
Volante
Flint
Iridium
 
Pedaalilauta ilman fuzzia ei ole pedaalilauta. Fuzz toimii kivasti oktaaverin kanssa, sitä voi buustata Supremella jne. ThorpyFX Fallout Cloud on hyvä vaihtoehto. Samoin edullisempi DOD Carcosa. Onhan niitä toki miljoona muutakin.
 
Niin ja JAM Rattler puuttuu myös ;)

Yksi asia minua on häirinnyt monissa pedaalivertailuissa - ja myös pedaalien avulla tuotettujen soundien vertaamisessa mallinnuksiin. Kyseessä on varsin perustava asia, joten varmasti sen on tuonut esiin vaikka kuinka moni, mutta sanottakoon taas. Eniten tämä koskee kloonivertailuja, mutta verrataanhan toisaalta, miten hyvin kahdella hyvin erilaisella pedaalikytkennällä saadaan jokin tietty soundi.
 
Monissa vertailuissa osoitetaan, että kahdesta laitteesta saadaan ulos hyvin samanlainen soundi. Perusteellisemmissa vertailuissa osoitetaan, että niistä saadaan useita erilaisia, keskenään samanlaisia soundeja. Tämä ei kuitenkan vielä osoita, että pedaalit olisivat keskenään samankuuloisia läpi koko säätöalueen. Joskus tämä on teknisesti mahdotontakin, jos toisessa pedaalissa säätöalue yksinkertaisesti ulottuu pitemälle kuin toisessa (esim. viiveen pituus).
 
No, teknisesti edistyneemmät vertailijat käyttävät testeissän myös erilaisia toistokäyriä. Itse en ole vakuuttunut siitä, että ne olisivat sen parempi menetelmä kitarapedaalien soundin arviointiin - joskaan en tuota puolta oikeasti tunne ja siksi asiaa on helppo epäillä. Kieltämättä kivahan niitä käppyröitä on joskus vertailla.
 
Miten paljon tällä kaikella on kullekin käyttäjälle merktystä, on jokaisen käyttäjän henkilökohtainen asia. Itse testaamalla se lopulta parhaiten selviäisi, ovatko ne pedaalt riitävän hyviä - tai samanlaisia - omaan käyttöön. Jos ovat, ja mennään puhtaasti soundi edellä, tämän jälkeen valinta voidaan tehdä muilla perusteilla - vaikkapa hinnan, rakenteen lujuuden, valmistumaan tai ihan vain värin ja muiden ulkonäköseikkojen perusteella.
 
Toinen asia sitten taas on, kuulevatko muut erot samalla lailla - tai kuuluvatko ne erot esim. bändimiksauksesta. Ja onko sillä lopulta väliä. Soundillisten mieltymysten, kuulon toiminnan (itselläkin on tietyillä taajuuksilla vaimentumia) ja erojen kuulemisen harjaantumisen vuoksi yleispäteviä totuuksia soudien keskinäisestä paremmuudesta on erittäin vaikea antaa.

Pinewood: Yksi asia minua on häirinnyt monissa pedaalivertailuissa - ja myös pedaalien avulla tuotettujen soundien vertaamisessa mallinnuksiin. Kyseessä on varsin perustava asia, joten varmasti sen on tuonut esiin vaikka kuinka moni, mutta sanottakoon taas. Eniten tämä koskee kloonivertailuja, mutta verrataanhan toisaalta, miten hyvin kahdella hyvin erilaisella pedaalikytkennällä saadaan jokin tietty soundi.
 
Monissa vertailuissa osoitetaan, että kahdesta laitteesta saadaan ulos hyvin samanlainen soundi. Perusteellisemmissa vertailuissa osoitetaan, että niistä saadaan useita erilaisia, keskenään samanlaisia soundeja. Tämä ei kuitenkan vielä osoita, että pedaalit olisivat keskenään samankuuloisia läpi koko säätöalueen. Joskus tämä on teknisesti mahdotontakin, jos toisessa pedaalissa säätöalue yksinkertaisesti ulottuu pitemälle kuin toisessa (esim. viiveen pituus).
 
No, teknisesti edistyneemmät vertailijat käyttävät testeissän myös erilaisia toistokäyriä. Itse en ole vakuuttunut siitä, että ne olisivat sen parempi menetelmä kitarapedaalien soundin arviointiin - joskaan en tuota puolta oikeasti tunne ja siksi asiaa on helppo epäillä. Kieltämättä kivahan niitä käppyröitä on joskus vertailla.
 
Miten paljon tällä kaikella on kullekin käyttäjälle merktystä, on jokaisen käyttäjän henkilökohtainen asia. Itse testaamalla se lopulta parhaiten selviäisi, ovatko ne pedaalt riitävän hyviä - tai samanlaisia - omaan käyttöön. Jos ovat, ja mennään puhtaasti soundi edellä, tämän jälkeen valinta voidaan tehdä muilla perusteilla - vaikkapa hinnan, rakenteen lujuuden, valmistumaan tai ihan vain värin ja muiden ulkonäköseikkojen perusteella.
 
Toinen asia sitten taas on, kuulevatko muut erot samalla lailla - tai kuuluvatko ne erot esim. bändimiksauksesta. Ja onko sillä lopulta väliä. Soundillisten mieltymysten, kuulon toiminnan (itselläkin on tietyillä taajuuksilla vaimentumia) ja erojen kuulemisen harjaantumisen vuoksi yleispäteviä totuuksia soudien keskinäisestä paremmuudesta on erittäin vaikea antaa.
 
Mun mielestä yksi suurimmista "haasteista" objektiivisessa testaamisessa on se koko testiympäristö sekä jälkikäsittely.
 
Esim. That Pedal Show, Reverb & Andy, Andertons, Rick Beato, Rhett Shull, Riffs & Beard, Prymaxe jne. käyttävät aikaa myös videon editointiin, äänen taltioimiseen ja jälkikäsittelyyn. Kalustona on monesti toinen toistaan maukkaampia vahvistimia, kaappeja, mikkejä jne. Ja sen jälkeen video ladataan Youtubeen jollain laadulla. Ja sitä kuunnellaan sekä katsellaan jonkinlaisella ATK-laitteella :D ja toivottavasti laadukkailla kuulokkeilla, mutta ei siitäkään ole takuuta.
 
Todellista kuvaa pedaalista ja sen soundista on itseasiassa vaikea saada, tai ainakaan sellaista just omaan signaaliketjuun sopivaa kuvaa. Sopivuus oman vaffarin tai kitarakamojen kanssa on siis hienoinen mysteeri ja vielä suurempi on kysymys siitä, saako soittaja laitteesta ulos haluamansa. Se ei selviä kuin perusteellisella testaamisella itse, omassa ympäristössä. Siksi torit ja reverbit ovatkin täynnä toinen toistaan parempia laitteita, koska jollekin se 3000€ Klon ei vaan toiminut.
 
Hyvää kuitenkin se, että monesti näistä videoista ja testeistä löytää uusia pedaali- ja soundivaihtoehtoja, erilaisia tapoja käyttää niitä ja ennen kaikkea inspiraatiota.
 
Mä olen aina hylännyt flangerit modulaatiopedaalien kohdalla, koska olen diggaillut choruksesta ja phaserista. That Pedal Show'n Dan Reinhardt tykkää käyttää flangeria ja melko miedolla/maltillisella asetuksella. Tykästyin flangeriin hänen esimerkkinsä myötä ja nykyään chorus tuntuu tylsältä. Oikeastaan ainoa paikka, jossa chorusta tarvitsee, on soittaessa 1:1 koveria Nirvanan "Come As You Are"-biisistä.
 
Kaiken sen kasarihevin saan upeasti Phaserilla ja järkevällä "doubler-tyylisellä" flangerilla. Tämä muutos siis puhtaasti Youtube-videoiden takia.

McNulty:
Mä olen aina hylännyt flangerit modulaatiopedaalien kohdalla, koska olen diggaillut choruksesta ja phaserista. That Pedal Show'n Dan Reinhardt tykkää käyttää flangeria ja melko miedolla/maltillisella asetuksella. Tykästyin flangeriin hänen esimerkkinsä myötä ja nykyään chorus tuntuu tylsältä. Oikeastaan ainoa paikka, jossa chorusta tarvitsee, on soittaessa 1:1 koveria Nirvanan "Come As You Are"-biisistä.
 
Flanger-soundia on oikeastaan kahdenlaista; EVH-vätkytys ja sitten hidas, mieto cleanin päällä. Muu on turhaa :D
 
Choruksen paras käyttötarkoitus on Scorpions ja Maidenin kasarin jälkipuoliskon albumit.

Ai että! Kauan väheksymäni ja ylenkatsomani efekti onkin aivan huikea peli. Eli tietysti tremolo. Jotenkin vaan tullut käytettyä sitäkin väärin, tai oikeastaan ole tullut käytettyä sitä laisinkaan.
 
Aloin tuossa taannoin kuunnella parista biisistä, että eihän se efekti olekaan (uruissa siis) mikään muljutin vaan tremolo. Siitäpä innostuneena pistin Mobiuksen tulille ja tremolohan on ihan mahtava paikassaan. Ja vieläpä harmooninen tremolo, vaikka kyllä putkitremolokin hieno on.
 
Pitää nyt heti hehkuttaa tätä löytämisen riemua, koska huomenna kaikki voi olla toisin ja Mobius torilla...

Strymonin Flintin hankkiminen aikanaan mullisti koko paketin minulla, tremolo ja reverb on siinä niin maukkaasti toteutettu, että ovat lähes aina käytössä.

Laulava Kylätohtori: Ai että! Kauan väheksymäni ja ylenkatsomani efekti onkin aivan huikea peli. Eli tietysti tremolo. Jotenkin vaan tullut käytettyä sitäkin väärin, tai oikeastaan ole tullut käytettyä sitä laisinkaan.
 
Aloin tuossa taannoin kuunnella parista biisistä, että eihän se efekti olekaan (uruissa siis) mikään muljutin vaan tremolo. Siitäpä innostuneena pistin Mobiuksen tulille ja tremolohan on ihan mahtava paikassaan. Ja vieläpä harmooninen tremolo, vaikka kyllä putkitremolokin hieno on.
 
Pitää nyt heti hehkuttaa tätä löytämisen riemua, koska huomenna kaikki voi olla toisin ja Mobius torilla...
 
Mä olen myös vannonut harmonisen tremolon nimeen jo vuosikymmenen (tai vähän reilu) ajan. Edelleen hoidan valtaosan siitä vanhalla (mutta ah niin ihanalla) Catalinbread Pareidolia Harmonic Mesmerizerilla jossa ei ole tap tempoa. Nimihirviö juu, mutta soundiltaan todella hyvä. Yleensä asetan tremolon tietylle nopeudelle ja se saa elää omaa elämäänsä.
 
Tuo Catalinbread on monipuolisempi kuin esim. Supro (joka sekin on todella hyvä, vaikka volumeboostaakin aina automaattisesti) ja mielestäni jopa parempisoundinen kuin em. tai Walrus Monument V2. Tämä Pareidolia oli niitä viimeisiä Howard Geen suunnittelemia laitoksia, ennenkö Catalinbreadin perustajan kuoleman myötä perikunta savusti miehen ulos ja omi hänen suunnitelmansa. Käsittääkseni Belle Epoch oli yksi näistä Howardin "brain childeista".
 
Strymon Flint oli tosiaan täsmäisku, samoin kuin sitä edeltänyt El Capistan. Molemmat sementoivat Strymonin nimen pro-kenttään, samalla Big Sky:n, Timelinen ja Mobiuksen kanssa. Nyt julkaistu Nightsky tuskin tulee olemaan samanlainen hitti. Eikä Volantekaan samoihin sfääreihin ole päässyt. Ennustan Strymonille vaikeaa tuotekehitystä ja todennäköisesti tulevat julkaisut eivät tule olemaan samanlaisia hittejä. Sen verran hyvin tyhjensivät pajatson mainituilla rasioilla. No, aika näyttää.
 
Ja jos joku nyt haluaa harmonisen tremolon omaan lautaansa, niin em. Flintin, Monumentsin ja Supron lisäksi kannattaa tsekata ainakin seuraavat:
- Chase Bliss Audio Gravitas
- Flower Pedals Dandelion V2
- Mr Black Pana-Trem

Latenight: Mitäs lisäisitte (poislukien midi-ohjaimet)? Tyylilaji blues, pop, rock ja kaikki muu hyvä. Raskaampi musa tuli mätettyä nuorempana.
 
Helevetinmoisen ruletin jälkeen tällä hetkellä laudassa
 
Ultimate Octave
Polytune
Ego
Supreme
(Royal Flush ...myynnissä, liian torttu på torttu supremen kanssa)
H9 Max
Volante
Flint
Iridium
 
Jos nykysetistä lähtee tarvittava määrä oikeanlaista säröö. Ni sit laittaisin ehkä kompuran, tai mahdollisesti EQ spedun mikä toki monipuolistaa sun saundipolitiikkaa tarvittaessa jo tosi paljon.
 
Jos tuntuu et semmoi "more is more" homma puuttuu ni joku oman maun mukainen fuzz tai distortion spedu vois olla se juttu.

PJS: Jos nykysetistä lähtee tarvittava määrä oikeanlaista säröö. Ni sit laittaisin ehkä kompuran, tai mahdollisesti EQ spedun mikä toki monipuolistaa sun saundipolitiikkaa tarvittaessa jo tosi paljon.
 
Eikös Wampler Ego jo hoida kompurointia? Luulisin...

Olisiko sinulla hetki aikaa puhua equista?
 
Itselläni on käynyt muutama sellainen. Kaksi ekaa on myyty.
 
- Boss GE-7: ihan jees, mutta vähän olisi ollut äänenlaadussa parannettavaa.
- Empress ParaEQ: Aivan liian hazardi omaan käyttöön.
- MXR M108S 10 Band: Hyvä vehje, mutta taajuuksia ei ole mielestän optimoitu kitaralle
- Wampler EQuator: Tämä on periaatteessa ihan kätevä ja näistä omalla tavallaan paras. Intuitiivinen käyttöliittymä ja toimii hyvin boosterinakin.
 
Mutta mutta. Jotenkin kaikki aina päättyy siihen, etten tarvitse EQ:ta, enkä oikein löydä sille käyttöä. Joskus jossain olisi jotain pientä equtettavaa, mutta toisaalta samaan lopputulokseen pääsee yleensä säätämällä muita signaalketjun osia. Ja onhan se nyt kauhea vaiva tunkea equa efektilenkkiin. Periaate olisi, ettei sinne laitettaisi mitään. Mutta mutta, ehkäpä EQ vielä löytää paikkansa.
 
Mietin, että mitkä taajuudet olisivat kitarakäyttöön optimaallisia? Jonkin verran noissa tuntuu olevan eroa säädettävissä taajuuksissa. Mielipiteitä? Esim. mielestäni MXR:n 6-bandin 3.2 kiloa "loppuu kesken" yläpäätä säädettäessä.

Mitäs od tai Buusteri pedaaleja käytätte high gain säröihin, itse tykästyin TCn Sparkplugiin antaa paljon lämpimämmän soundin kuin Bossin Super od.. Mietin olisko TCn Mojomojo myös hyvä..

Laulava Kylätohtori: Olisiko sinulla hetki aikaa puhua equista?
 
Itselläni on käynyt muutama sellainen. Kaksi ekaa on myyty.
 
- Boss GE-7: ihan jees, mutta vähän olisi ollut äänenlaadussa parannettavaa.
- Empress ParaEQ: Aivan liian hazardi omaan käyttöön.
- MXR M108S 10 Band: Hyvä vehje, mutta taajuuksia ei ole mielestän optimoitu kitaralle
- Wampler EQuator: Tämä on periaatteessa ihan kätevä ja näistä omalla tavallaan paras. Intuitiivinen käyttöliittymä ja toimii hyvin boosterinakin.
 
Mutta mutta. Jotenkin kaikki aina päättyy siihen, etten tarvitse EQ:ta, enkä oikein löydä sille käyttöä. Joskus jossain olisi jotain pientä equtettavaa, mutta toisaalta samaan lopputulokseen pääsee yleensä säätämällä muita signaalketjun osia. Ja onhan se nyt kauhea vaiva tunkea equa efektilenkkiin. Periaate olisi, ettei sinne laitettaisi mitään. Mutta mutta, ehkäpä EQ vielä löytää paikkansa.
 
Mietin, että mitkä taajuudet olisivat kitarakäyttöön optimaallisia? Jonkin verran noissa tuntuu olevan eroa säädettävissä taajuuksissa. Mielipiteitä? Esim. mielestäni MXR:n 6-bandin 3.2 kiloa "loppuu kesken" yläpäätä säädettäessä.
 
Mää tykkäsin Source audion EQsta. Joissain loopeissa voi aiheuttaa vaiheita mut son sit loopin vika eikä pedaalin...
 
Tekee mitä pitää kohisematta ja sisältää vielä presetit & Midin..

Pedal Pawnin Texan Twangin mainosta pukkaa lähes päivittäin Facebookissa. Onko kukaan ehtinyt tuota pedaalia ostaa? Kannattiko?
 
https://www.youtube.com/watch?v=K4TsVrhOqpQ&feature=emb_logo

Drawbars: Pedal Pawnin Texan Twangin mainosta pukkaa lähes päivittäin Facebookissa. Onko kukaan ehtinyt tuota pedaalia ostaa? Kannattiko?
 
https://www.youtube.com/watch?v=K4TsVrhOqpQ&feature=emb_logo
 
Täähän on suora kopio Cesar Diaz Texas Rangerista, joka on siis perinteinen rangemaster-tyylinen treble booster. Jotenkin tää lafka on onnistunut markkinoinnissaan, kun nää on ilmeisen kuumaa kamaa ulkomailla. "Instant SRV tone" sanovat, mut ton kun tyrkkää puhtaan Twinin eteen niin saattaa hymy hyytyä.. Vaatii siis pikku roson alle mitä boostaillaan ja sit puhdistellaan kitaran volalla fuzz facen tyyliin.

Mulla on Rockettin Bluen Noten ykkösversio. Oli joskus aikaisemminkin, mutta myin sen. Sitten iski katumus ja ostin Blue Noten uudestaan, tosin sillä kertaa uudemman Pro version, eli uudemmalla logolla ja sinisemmällä boksilla. Tämä oli mielestäni eri soundinen kuin se eka versio, joten myin senkin pois. A/b-vertailua en siis tehnyt, vaan kyse oli muistikuvista.
 
Nyt ajattelin testata, että luulinko silloin omiani ja ostin uudemmankin Blue Noten ekan version lisäksi. Tämä oli Rev. 11. Eka havainto oli suuri painoero, joka piti oikein mitata. Vanha 310 g, uusi 570 g. Pelkkä pohjalevy: vanha 57 g, uusi 162 g. Piirilevy näytti suurinpiirtein samalta, kuten niiden komponenttien arvotkin, joita jaksoin katsoa. Tosin jotain konkkia oli vaihtunut eri mallisiksi, vaikka arvot samoja olikin. Potikoiden tai kaikken komponenttien arvoa ei näkynyt.
 
Soundissa on kuitenkin yllättävän iso ero. Eka versio rakettilogolla on enemmän "Marshall Plexi" ja uudempi "Fender Blackface". Vanhassa on mielestäni isompi keskiäänikorostus, jota ei saa säädettyä pois. Samoin siinä on selkämpi ja erottelevampi soundi kuin uudemmassa, joka on selvästi enemmän Blues Breakerin suuntaan. No nyt siellä kotikatsomoissa nauretaan, että BB:hän on Plexi combo, mutta ei ainakaan meikäläisen Blues Breaker -spedusta saa plexisoundia irti.
 
Säädöillä saa tietysti jotain kompensoitua, mutta kyllä noissa on ihan perustavaa laatua olevia eroja eq:ssa ja särön rakenteessa, joita ei säätämällä saa kompensoitua. Näistä ymmärrän kyllä, miksi aikanaan pidin enemmän ykkösversiosta, jossa on enemmän tubescreamerin luonnetta, vaikkei se missään tapauksessa mikään TS olekaan. Toisaalta, tuolla uudemmalla on muikeampi boostailla Fenderin Blackfacea, kun se on vähemmän tubescreamerish.
 
Eihän nuo erot nyt niin isoja ole, mutta kun netissä puhutaan samoista speduista identtisellä kytkennällä, niin siinä mielessä ero oli yllättävän suuri.

Mitenkäs näissä Bossin Waza-speduissa, ovatko lisähintansa arvoisia?
 
Mulla on SD-1 normina ja BD-2 Wazana. Kyllähän tuo BD-2 hyvä on, mutta en ole verrannut perusversioon, niin en osaa sanoa paremmuudesta. Tuo SD-1 on myös hyvä, mutta jotenkin jättää toivomisen varaa. Hyvä spedu se siis sellaisenakin on, mutta jospa Waza olisi hintansa verran parempi?
 
Modaukset olisivat myös yksi vaihtoehto, mutta enpä tiedä, jaksanko. Tai mikä modaus pitäisi tehdä. Aika monet kuitenkin tuntuvat muuttavan ihan spedun perusprinsiippejä, eikä sellainen kiinnosta.

Laulava Kylätohtori: Mitenkäs näissä Bossin Waza-speduissa, ovatko lisähintansa arvoisia?
 
Mulla on SD-1 normina ja BD-2 Wazana. Kyllähän tuo BD-2 hyvä on, mutta en ole verrannut perusversioon, niin en osaa sanoa paremmuudesta. Tuo SD-1 on myös hyvä, mutta jotenkin jättää toivomisen varaa. Hyvä spedu se siis sellaisenakin on, mutta jospa Waza olisi hintansa verran parempi?
 
Modaukset olisivat myös yksi vaihtoehto, mutta enpä tiedä, jaksanko. Tai mikä modaus pitäisi tehdä. Aika monet kuitenkin tuntuvat muuttavan ihan spedun perusprinsiippejä, eikä sellainen kiinnosta.
 
SD-1 ollut useasti omistuksessa ja muutaman kerran olen sen modannut omaan käyttöön sopivaksi lähinnä lisäämällä inasen bassoa tai muuttamalla tonen säätöaluetta. Tällä hetkellä käytössä MXR Custom Badass Modified O.D, joka puheiden mukaan on SD-1 juuri näillä itselle mieleisillä modeilla. Käytettyjä liikkuu halvalla ja Bossin Wazat tuntuu ainakin itselle hieman kalliilta, kun käsittääkseni ne on näitä peruspedaaleja parilla helpolla modilla.