Kitarat: kitarakamat ›

Juzpe: Pitkään 11 setillä soittamisen jälkeen siirryin kertaliipaisulla 9.5-44 settiin. Joutuu soittamaan paljon tarkemmin ja hierotummalla tekniikalla, joten on pakko kiinnittää enemmän huomiota nyansseihin, mutta niitä toisaalta saa sillä ohuemmalla setillä loihdittua huomattavasti monipuolisemmin. Bendit, vibratot ja pikkausdynamiikka on hallittavissa huomattavsti paremmin, kun pienempi osuus maksimivoimasta menee suoritukseen, niin tarkkuus paranee. Tätä voi koittaa muussa kontekstissa vaikka heittämällä tarkkuutta tennispallolla ja 7kg:n kuulalla. Tennispallolla osuu paremmin.
 
Joo, tämän ymmärrän vielä, että jos 11-setistä siirtyy alemmas, niin se helpottaa soittoa. Itselle tuo 11-setti on hankalampi bendausten hallinnan ja isojen vibraattojen suhteen. Se on karmean kuuloista, jos soittaja ei saa esim. bendejä vietyä perille asti. Mutta toisaalta, jos katsoo vaikka wanhan vaijerinpieksijän, SRV:n, soittoa, niin kyllä siellä on kontrolli, bendit, vibraatot, ym. kunnossa. Sitten taas, jos mennään 8- tai 7-settiin, niin homma heilahtaa mielestäni toiselta suunnalta yli. Eli alkaa menemään turhaa energiaa ihan sen perushomman ylläpitoon. Kielet ovat niin löysät, että vaativat lisää energiaa pelkästään sen saman tarkkuuden saamiseksi.
 
Ja pystyykö runttaamaan? Kyllä. Ihan hyvin pystyy hallinnoimaan dynamiikkaa ja sitä kai runttaaminen on, että soitetaan täysiä. Mutta ei se täysillä soittaminen tarkoita sitä, että sitä kitaraa piestään ilman minkäänlaista kontrollia, vaan sitä, että soittodynamiikassa on eri tasoja. Täysillä soittaminen on sitä, että käskytetään niitä kieliä niin paljon, että niistä saadaan kovin mahdollinen ääni... ja sillä on maksimiarvo. Esimerkkinä vaikka se, että vahvistamattomasta sähkökitarasta tuskin millään saa 120dB äänenpainetta vaikka ois hissivaijerit kielinä ja Hafthor Björnsson pikkaamassa.
 
Dynamiikkaa pystyy hallitsemaan, mutta ei se ole täysillä runttaamista. Täysillä runttaus on kitaran pieksemistä kontrolloidusti. Kyllä siitä erilainen soundi tulee, jos paksuja kieliä lyödään lujaa, esimerkkinä vaikka em. SRV. Tuskinpa sellaista soundia 8-settillä pystyy saamaan. Tietysti 8-setillä on sitten omat juttunsa.
 
Lähinnä vaan ihmettelin henkilökohtaisesta aspektista, että kun 9-setillä ja saa jo bendattua "kaiken" ja soitto on varsin iisiä, niin jos siitä siirtyy vielä ohuempiin, niin se ei tuo enää lisäarvoa, mutta soitto ennemmin hankaloituu, kun kielet löystyy vielä 9-setistä. Tietysti, kun tatsi on herkkä, niin tuo onnistuu. Mutta jos mennään ultraohuisiin kieliin, niin kyllä se taas osaltaan alkaa rajoittamaan juttuja (tässä tuo SRV on mainio esimerkki). Toinen ihmettelyn aihe onkin siinä, että välillä ohuista kielistä puhutaan vähän kuin itseisarvona, vaikkei ne mielestäni sellaisia ole.
 
Pääasiahan näissä on tietysti, että soittajalla on itselleen parhaiten sopiva setti.