Kitarat: kitarakamat ›

Ibanez rgd2127z ja Jackson Scott Ian t-1000 1h kepakot.

Haeroe: Jaa, se Trus-T lähti pohjoiseen. Onnittelut. Se on todella hyvä kitara. Minkälaisilla spekseillä More tulee?
 
Se on kyllä erinomainen kitara. Ainakin itselle se asetti standardit melko korkealle tulevien soittimien kanssa. More tulee jazzmaster-tyyliin masteryn tallahiluilla ja jazzmaster mikeillä kaulassa ja tallassa. Niiden väliin tulee vielä tollanen mikki mikä on ton trus-t:n kaulassa. Leppäbody ja vaahterakaula ebenotelaudalla. Värinä iloinen musta mätsäävällä lavalla!

Vaihdoin kitaraan numeroa paksumman kielisetin. Olipa melkoinen ero soundissa. Eikä paksumpien punottujen kielien bassokkaampi soundi ollut ongelma koska equ pedaalilaudassa. Sustaini tuntui kantavan vaikka tuomiopäivään saakka. Hiukan vaatii totuttelua soittotuntumaan tottumisen suhteen. +

LaMotta: Vaihdoin kitaraan numeroa paksumman kielisetin. Olipa melkoinen ero soundissa. Eikä paksumpien punottujen kielien bassokkaampi soundi ollut ongelma koska equ pedaalilaudassa. Sustaini tuntui kantavan vaikka tuomiopäivään saakka. Hiukan vaatii totuttelua soittotuntumaan tottumisen suhteen. +
 
Itse taas koko ajan siirryn kohti ohuempia ja ohuempia kielisettejä. Koen että soittoni on parantunut tämän myötä. Nää on näitä.
 
Taloon tuli Bossin BD-30 -metronomi ja TC Ditto -looper, jottei mene OT:ksi :)

Shredator: Itse taas koko ajan siirryn kohti ohuempia ja ohuempia kielisettejä. Koen että soittoni on parantunut tämän myötä. Nää on näitä.
 
Ohuempiin minäkin siirryin mutta kasisetistä ei paljoa enää pystynyt ohentamaan...): Ja on se ehkä turhan ohut 25'' skaalaiseen kitaraan. Ysisetti on nyt. Helpompi on tietysti soittaa ohuemmilla mutta soundissa menettää jotain. Paksummilla kielillä vire kuulosti paremmalta.

LaMotta: Ohuempiin minäkin siirryin mutta kasisetistä ei paljoa enää pystynyt ohentamaan...): Ja on se ehkä turhan ohut 25'' skaalaiseen kitaraan. Ysisetti on nyt. Helpompi on tietysti soittaa ohuemmilla mutta soundissa menettää jotain. Paksummilla kielillä vire kuulosti paremmalta.
 
Intonaatio mielestäni korjaantuu kun tottuu niihin ohuempiin => tatsi muuttuu kevyemmäksi.

Shredator: Intonaatio mielestäni korjaantuu kun tottuu niihin ohuempiin => tatsi muuttuu kevyemmäksi.
 
Henkilökohtaisesti en ymmärrä pointtia aina vaan kevyempiin kieliin siirtymisessä. Tai siis en ymmärrä, mikä siinä on se hyöty. Sen yhden testin mukaan soundikin oli parhaimmillaan 10-setissä ja 9 oli heti siinä perässä, mutta esim. 8 kuulosti jo huonommalta. Eikä esim. 9-settiäkään pysty enää runttaamaan kunnolla, vaan pitää jo alkaa hipsuttelemaan. Eikä hipsuttelemalla saa kuin hipsuttelusoundeja. :)
 
Lienee näitä musa- ja soittotyylijuttuja. Ostin straton P90:llä, missä on 9-setti ja kyllähän sillä soitto alkaa totuttelun jälkeen jo sujumaan (tosin olen opetellut soittamaan vähän isommilla nauhoillakin tässä viime vuosina). Mutta kyllä tuossa tatsissa vaan joku hämää, vaikka onhan sillä helppo bendailla. Tosin ei se pienen totuttelun jälkeen ole sen kummempaa 10-setilläkään. 10-setissä on mielestäni paras "vastus" soittoon, sillä kyllä kitaran pitää vähän vastaan pistää, että tuntuma on parhaimmillaan.
 
11-setti olisi kiva pistää, että pääsisi oikein bluesin louhintaan, mutta viime kerrasta on jo sen verran aikaa, että sitten pitäisi taas treenata, että bendit sujuu entiseen malliin. Onhan tuossa 11-setissä omat heikkoutensakin. Yhdessä stratossa on 11-setti, mutta ovat pure nickel-kielet, joten tuntuma on vähän normi kieliä löysempi.
 
Tietty paras setti on paras setti ja se on aika täysin henkilökohtainen juttu. Itse en vaan ymmärrä, mitä lisäarvoa alle 9-setin meno tuo. Soittohan menee vaan hankalammaksi, mitä enemmän kielet tuosta ohenee. Mutta maailma on maalaispojalle ihmeitä täynnä. :)

Laulava Kylätohtori: .. Eikä esim. 9-settiäkään pysty enää runttaamaan kunnolla, vaan pitää jo alkaa hipsuttelemaan. Eikä hipsuttelemalla saa kuin hipsuttelusoundeja. :)

 
Niinku Jimmy Page Zeppeliinissä?? ;)
Ylä-E sillä Black Diamondin .007 banjokieli, ja muut setissä sitten vastaavasti..

Juzpe: Pitkään 11 setillä soittamisen jälkeen siirryin kertaliipaisulla 9.5-44 settiin. Joutuu soittamaan paljon tarkemmin ja hierotummalla tekniikalla, joten on pakko kiinnittää enemmän huomiota nyansseihin, mutta niitä toisaalta saa sillä ohuemmalla setillä loihdittua huomattavasti monipuolisemmin. Bendit, vibratot ja pikkausdynamiikka on hallittavissa huomattavsti paremmin, kun pienempi osuus maksimivoimasta menee suoritukseen, niin tarkkuus paranee. Tätä voi koittaa muussa kontekstissa vaikka heittämällä tarkkuutta tennispallolla ja 7kg:n kuulalla. Tennispallolla osuu paremmin.
 
Joo, tämän ymmärrän vielä, että jos 11-setistä siirtyy alemmas, niin se helpottaa soittoa. Itselle tuo 11-setti on hankalampi bendausten hallinnan ja isojen vibraattojen suhteen. Se on karmean kuuloista, jos soittaja ei saa esim. bendejä vietyä perille asti. Mutta toisaalta, jos katsoo vaikka wanhan vaijerinpieksijän, SRV:n, soittoa, niin kyllä siellä on kontrolli, bendit, vibraatot, ym. kunnossa. Sitten taas, jos mennään 8- tai 7-settiin, niin homma heilahtaa mielestäni toiselta suunnalta yli. Eli alkaa menemään turhaa energiaa ihan sen perushomman ylläpitoon. Kielet ovat niin löysät, että vaativat lisää energiaa pelkästään sen saman tarkkuuden saamiseksi.
 
Ja pystyykö runttaamaan? Kyllä. Ihan hyvin pystyy hallinnoimaan dynamiikkaa ja sitä kai runttaaminen on, että soitetaan täysiä. Mutta ei se täysillä soittaminen tarkoita sitä, että sitä kitaraa piestään ilman minkäänlaista kontrollia, vaan sitä, että soittodynamiikassa on eri tasoja. Täysillä soittaminen on sitä, että käskytetään niitä kieliä niin paljon, että niistä saadaan kovin mahdollinen ääni... ja sillä on maksimiarvo. Esimerkkinä vaikka se, että vahvistamattomasta sähkökitarasta tuskin millään saa 120dB äänenpainetta vaikka ois hissivaijerit kielinä ja Hafthor Björnsson pikkaamassa.
 
Dynamiikkaa pystyy hallitsemaan, mutta ei se ole täysillä runttaamista. Täysillä runttaus on kitaran pieksemistä kontrolloidusti. Kyllä siitä erilainen soundi tulee, jos paksuja kieliä lyödään lujaa, esimerkkinä vaikka em. SRV. Tuskinpa sellaista soundia 8-settillä pystyy saamaan. Tietysti 8-setillä on sitten omat juttunsa.
 
Lähinnä vaan ihmettelin henkilökohtaisesta aspektista, että kun 9-setillä ja saa jo bendattua "kaiken" ja soitto on varsin iisiä, niin jos siitä siirtyy vielä ohuempiin, niin se ei tuo enää lisäarvoa, mutta soitto ennemmin hankaloituu, kun kielet löystyy vielä 9-setistä. Tietysti, kun tatsi on herkkä, niin tuo onnistuu. Mutta jos mennään ultraohuisiin kieliin, niin kyllä se taas osaltaan alkaa rajoittamaan juttuja (tässä tuo SRV on mainio esimerkki). Toinen ihmettelyn aihe onkin siinä, että välillä ohuista kielistä puhutaan vähän kuin itseisarvona, vaikkei ne mielestäni sellaisia ole.
 
Pääasiahan näissä on tietysti, että soittajalla on itselleen parhaiten sopiva setti.

Minun mielestä ei voi toisen puolesta sanoa että minkä paksuinen kieli on oikea.

LaMotta: Minun mielestä ei voi toisen puolesta sanoa että minkä paksuinen kieli on oikea.
 
Tämä viisaus pätee kaikkiin kitarakamoihin ja toki myös muihinkin asioihin :-)

TTV: Tämä viisaus pätee kaikkiin kitarakamoihin ja toki myös muihinkin asioihin :-)
 
Hyvä paimen ohjeistaa viisain sanoin.

fox: Niinku Jimmy Page Zeppeliinissä?? ;)
Ylä-E sillä Black Diamondin .007 banjokieli, ja muut setissä sitten vastaavasti..
 
Nämä on just näitä, että pistää ihmettelemään. Page ei ole edes mikään tilumies, että musatyyli ohjaisi ohuempiin kieliin. Kai se toisille sitten vaan sopii ja he tykkäävät, kun kielet lerpattaa kuin Nalle Luppakorvan korvat. ;)

LaMotta: Minun mielestä ei voi toisen puolesta sanoa että minkä paksuinen kieli on oikea.
 
Tämä on totta. Toivottavasti kirjoituksistani ei saa tuollaista kuvaa, se ei missään tapauksessa ollut tarkoitus. Lähinnä tässä maalaispoika ihmetteli suuren maailman ihmeitä..

Omat sormet on aika ohuet niin paksu kieli tuntuu vähän samalta kuin yrittäisi hallita narua sormen alla. Ei onnistu. Siksi olen käyttänyt useita vuosia kasisettiä. Kyllä siinä vähän soundissa näköjään menettää ainakin 25" skaalassa.

Kaihua: Se on kyllä erinomainen kitara. Ainakin itselle se asetti standardit melko korkealle tulevien soittimien kanssa. More tulee jazzmaster-tyyliin masteryn tallahiluilla ja jazzmaster mikeillä kaulassa ja tallassa. Niiden väliin tulee vielä tollanen mikki mikä on ton trus-t:n kaulassa. Leppäbody ja vaahterakaula ebenotelaudalla. Värinä iloinen musta mätsäävällä lavalla!
 
Eikös sulla oo Trus-T:ssa kuoreton Telen kaulamikki? Muistaakseni ne Trus-T:hen tulee "vakiona". Se on kyllä paras keksintö jälkeen Straton kaulamikin. Oli miten oli, kolmen mikin More onkin uusi juttu. Mullahan on More kahdella P-90:llä ja kiinteällä tallalla.

Haeroe: Eikös sulla oo Trus-T:ssa kuoreton Telen kaulamikki? Muistaakseni ne Trus-T:hen tulee "vakiona". Se on kyllä paras keksintö jälkeen Straton kaulamikin. Oli miten oli, kolmen mikin More onkin uusi juttu. Mullahan on More kahdella P-90:llä ja kiinteällä tallalla.
 
On siinä sellanen avoin joo ja tykkään siitä kovasti. Sillä pääsee mukavasti sinne straton soundimaailmaan. Keskimikki on kuorella, se on hyvä kaveri kaulamikille. Vähän tylympi se sointi sillä mikillä. Paljon erilaisia soundivariaatioita käytettävissä kun on se 6 asentoinen freeway switch. Ennen soitin enimmäkseen kaulamikillä mutta tuon kitaran kans veivaa koko ajan ees taas switchiä kun on useita miellyttäviä soundeja käytettävissä. Ajattelin sen moren kanssa että samahan se single on sinne nyt lätkästä ku kerran teettää alusta asti koko kamppeen. On se kuitenki huomattavasti erilainen mikki ku jazzmaster mikit. On sitte taas mistä valita ku soolo lähestyy :D

Bossin Katana 50-wattisen kävin tänään hakemassa. Aika näyttää, tuleeko sille oikeasti käyttöä mutta ajatus oli hommata joku perus bändikelpoinen styrkkari. Hetken ehdin jo kuolata Kitarapajalle ilmaantunutta Voxin AC15:sta, mutta eiköhän Katanallakin pärjäile. Latailin Bossin editointisoftan ja nakkasin läppärin kiinni vahvistimeen. Jotenkin sielussa särähti kun heti ensimmäiseksi "pääsin" päivittämään firmwarea. Ehkä se vielä silti tästä lähtee...

1986 ibanez rg430 tarttui somen soitinmyyntiryhmästä vaatteisiin,ku halvalla sai