Kitarat: kitarakamat ›

Nyt, kun en pääse tunneille kyselemään opettajalta, kyselenpä täältä vinkkejä tulevaan puoliakustisen kitaran hankintaan: mikä olisi sopivin puoliakustinen nylonkielinen kitara naiskitaristille? Hintaluokka noin/alle 500 euroa, kevyt ja miellyttävä soittaa, kestävä ja vastuullisesti valmistettu.

Puoliakustiset eivät ole ominta alaani, mutta jäinpä miettimään, että miten se naiseus vaikuttaa kitaran ostoon?
 
Eipä mulla muuta. :)

Laulava Kylätohtori: Puoliakustiset eivät ole ominta alaani, mutta jäinpä miettimään, että miten se naiseus vaikuttaa kitaran ostoon?
 
Eipä mulla muuta. :)
 
Ei minunkaan, joten pakko kysyä, että onko varmasti puoliakustinen hakusessa eikä elektroakustinen? Onko puoliakustisia nylonkielisenä yleensä?
 
Naiseus varmaan vaikuttaa kitaran koon ja skaalan suuruuteen.

SMHK: Nyt, kun en pääse tunneille kyselemään opettajalta, kyselenpä täältä vinkkejä tulevaan puoliakustisen kitaran hankintaan: mikä olisi sopivin puoliakustinen nylonkielinen kitara naiskitaristille? Hintaluokka noin/alle 500 euroa, kevyt ja miellyttävä soittaa, kestävä ja vastuullisesti valmistettu.
 
Hintaluokka ja vastuullinen valmistustapa voivat tässä tapauksessa olla hieman ristiriidassa keskenään. Mikäli tarkoitit siis elektroniikalla varustettua nylonkielistä kitaraa, niin viidensadan huitteilla uskoisin Yamahan tarjoavan ainakin jonkin sortin tasalaatua. Yamaha julisti viime vuonna sitoutuvansa kaikenlaisen eettiseen touhuun, mitä ainakin puun käyttöön tulee, mutta fsc-sertifikaattia en äkkiseltään heidän tuotteistaan tässä hintaluokassa löytänyt. Erilaisilla sertifikaateilla on yritystoiminnassa varmasti muutoinkin mahdollisia uskottavuusongelmia. Jos uskoa kuitenkin löytyy, niin ainakin tämä malli tuntuisi täyttävän muilla tavoin toivotut speksit:
 
https://www.thomann.de/fi/yamaha_ncx1_nat.htm
 
E: Gewa-merkin flamencokitara elektroniikalla tuntuu tarjoavan ainakin ympäristöystävällisen pinnoitteen ja "Made in E.U." -lupauksen, jotka molemmat kontribuoivat ymmärtääkseni vastuullisuuden koriin:
 
https://www.thomann.de/fi/gewa_pro_arte_flamenco_yw_e_a.htm
 
Se, onko flamencokitara sitten se, joka palvelee tarkoituksiasi, on tietysti harkittava erikseen.

Puoliakustisella tosiaan yleensä tarkoitetaan teräskielistä, magneettimikeillä varustettua litteän sorttista mutta osittain onttoa kitaraa. Haussa lienee, kuten jo on arveltukin, elektroakustinen. Tuo Yamaha varmaan kannattaa testata. Jammu tuottaa tasalaatuista tavaraa.

Tuo Ortega F-musiikista olisi varmaan kokeilemisen arvoinen eikä hintakaan paha. Ortegoita kehuttu jossain.
 
https://www.f-musiikki.fi/kitarat-j … y-nylonkielinen-kitara-rce-rce125sn
 
Thomannilla ääninäytteitäkin:
https://www.thomann.de/fi/ortega_rce125sn.htm
 
Ite hankkisin tuohon vielä IR pedaalin ja siihen nylonkielisen impulsseja niin noi piezosaunditkin kuulostaisi paremmilta.
 
IR:t
https://www.3sigmaaudio.com/items/category/classical-guitars/
Toimisiko Mooer Radar?

Laulava Kylätohtori: Puoliakustiset eivät ole ominta alaani, mutta jäinpä miettimään, että miten se naiseus vaikuttaa kitaran ostoon?
 
Eipä mulla muuta. :)
 
Ehkä ne haluaa vaaleanpunaisen kitaran

joku muu sikko: Ehkä ne haluaa vaaleanpunaisen kitaran
 
Hei..... Nyt on vuosi 2020 eikä 1920. Ei ollut niin hauska vitsi (keskusteluun julkaistavaksi ) mitä ehkä ajattelit. Ei nyt lähdetä vitsilinjalle, eihän?
 
Takaisin itse aiheeseen. Eli varmaankin ketjun aloittaja tarkoittaa elektroakustista nylonkielistä kitaraa. Näitäkin löytyy tosiaan eri kokoisina versioina, eli soittajan koon mukaan voi sitten valita sopivan. Toinen juttu on sitten onko soitto klassista tyylisuuntaa vai flamencoa. Niihinkin on vielä vähän erityyliset kitaransa, mutta periaatteessa sekä klassista että flamencoa voi soitella molemmantyylisillä kitaroilla.
 
Yleensä suosituksena on ostaa akustinen, jossa on ainakin kansi kokopuuta. Ne soivat useimmiten kauniimmin ja tasapainoisemmin. Toki moni muukin asia vaikuttaa. Sitten akustisissa on eroja sen suhteen onko kaulan paksuus perinteinen paksu, vai ns. Crossover-tyylinen ohuempi. Yamahalla on usein edullisemmissa malleissa aika siro kaulaprofiili, eli pienikätiset tykkäävät. Lisäksi on olemassa slim-versioita, joissa on vähän ohuempi koppa. Tämä vaikuttaa tietenkin soundiin aika lailla, mutta voi olla mikitettynä ihan hyvä.
 
Mitään tarkkaa mallia en osaa aloittajalle suositella, mutta ainakin tuo kaulan paksuus kannattaa tarkistaa ennen ostopäätöstä. Ja samoin miettiä onko 4/4 koko hyvä vai pitäisikö olla aavistuksen pienempi, kuten esim 7/8-kokoinen, jos on itse pienikokoinen ihminen.
 
EDIT: Jos miettii vastuullisuutta yms asioita, on Admira-kitarat ainakin valmistettu Espanjassa, eikä kaukomailla Suomesta katsottuna. En tiedä sitten millainen on kaulaprofiili. Kantare on suomalainen merkki, jota valmistetaan Euroopassa. En muista oliko Kantarella elektroakustista tarjolla. Pojallani on 1500C-mallin kantare ja siinä ainakin on perinteinen paksu kaulaprofiili.

joku muu sikko: Ehkä ne haluaa vaaleanpunaisen kitaran
 
Tämän idean esittäjä on tainnut olla markkinoinnissa 1990-luvulla?
 
Sattumalta tiedän tarinan, kun eräs yritys halusi lanseerata tennismailat naisille. Firma etsi hyviä graafisia elementtejä ja maltillisia värejä. Kaikki ominaisuudet mietittiin ehdottomasti naisten fysiikka huomioiden. Mailoista ei tullut "erivärisiä miesten mailoja", vaan ihan oma mallisto harrastajasta ammattilaiseen.
 
Samaan aikaan Prince toi markkinoille pinkin mailan naisille. Prince muistetaan markkinoilla edelleen oikein hyvin!

Onko puoliakustinen siis sähkökitara F-aukoilla, vai akustinen kitara elektroniikalla?
 
Ensimmäiseen sopiva vastaus on esim. Ibanez AM-sarja.
https://www.ibanez.com/eu/products/detail/am93me_5b_02.html
 
Hintalaatusuhde kohdillaan, runko on pienempi kuin perinteisessä ES-335 -tyylisessä kitarassa, eli on helpompi käsitellä ja mahtuu pienemmänkin soittajan syliin.
 
Toiseen vaihtoehtoon sopiva ratkaisu voisi olla vaikka jokin ohuemmalla kaikukopalla oleva elektroakustinen soitin. Näissä tulee vain huomioida se, että akustinen sointi ei vastaa isommalla kaikukopalla varustettujen akustisten soundia. Monesti akustinen sointi jää hiljaisemmaksi ja alataajuudet eivät toistu yhtä täyteläisesti (tai jopa juuri ollenkaan).
 
Käytetään tässäkin esimerkkinä Ibanezia, esim.
https://www.ibanez.com/eu/products/detail/tcy12e_2y_06.html
 
Edit. Jahas, vielä nylonkielinen pitäisi olla... Sitten vastataan, että Yamahan NCX-sarja.
https://www.yamahamusiclondon.com/G … ectro-Classical-Guitars/NCX-Series/

Toinen mielenkiintoinen vaihtoehto sähköistetystä nylonkielisestä on Godin Multiac. Todella mukava soitin soitella ja näppäillä.
https://godinguitars.com/product/multiac-nylon-encore-natural-sg

Kiitos kaikille asiallisista kommenteista ja tarkennuksista, soitan ihan sujuvasti, mutta ehkä tämä "naiseuteni" vaikuttaa siihen, että en ole erityisen perehtynyt vielä kitaravälineiden käsitteistöön, tekniikkaan ja muuhun, vaan olen opetellut ensin soittamaan kaulan tyvestä jo murtuneella teräskielisellä Yamahalla ja veljen vanhalla japsisähkökitaralla ja särisevällä minua vanhemmalla KMD-vahvistimella, mutta tässähän välinepuoltakin tulee opittua. (Näitä stereotypioita voidaan kyllä laukoa puolin ja toisin, mutta ehkä jätetään tämä tähän.)
 
Naiseus kyllä vaikuttaa soittimen valintaan kitaran koon ja kaulan paksuuden + leveyden osalta, etenkin, kun pikkusormeni on vielä keskimääräistä lyhempi ja Les Paul -kopiollani blues ränttätänttää soitellessa viidelle nauhalle ylettyminen tuntuu mahdottomalta, mikä ehkä isokätiselle on itsestään selvää. Muutoin koen olevani ihan keskikokoinen ihminen, mutta tuo 7/8 tai kapea- ja/tai ohutkaulainen malli kävivät mielessä.
 
Klassista olisi tarkoitus enemmän soitella ja myös poppia finger stylella - jäin nyt miettimään, että hankinko kuitenkin akustisen ja ehkä mikitän sen myöhemmin, jos on tarvetta. Soittelisin tällä kitaralla enimmäkseen huilistin/sellistin ja pianistin kanssa, ja ajattelin, että elektroakustisesta saisi ehkä enemmän soundeja irti.

Jonkun naispuolisen kitaristin muinoin lukemassani haastattelussa tuli esiin pointti, mitä itse en ollut tullut ajatelleeksi elektroakustisten kitaroiden suhteen: Mikäli kitaran säätimet on sijoitettu kopan yläpinnalle, siihen kopan lantion kohdalle, ne jäävät povekkaamman soittajan kohdalla vähän huonosti näkyville (ja, ainakin teoriassa, poven alapinta saattaa osua säätimiin).
 
Tämä tietysti pätee povekkaampien naisten lisäksi myös meihin moobs-miehiin. 8-)

jPekka: Tämä tietysti pätee povekkaampien naisten lisäksi myös meihin moobs-miehiin. 8-)
 
Tätä vähän itsekin hain, että käsien, vartalon tai tissien koko ei ole aina sukupuolesta kiinni. :)

SMHK: Soittelisin tällä kitaralla enimmäkseen huilistin/sellistin ja pianistin kanssa, ja ajattelin, että elektroakustisesta saisi ehkä enemmän soundeja irti.
 
Tarkoitat varmaankin että siitä saisi enemmän ääntä ulos, ei niinkään erilaisia soundeja. Huilu ja kitara lienee duo joka voisi toimi ilman sähköjäkin mutta veikkaan että pianon kanssa kitara jää jalkoihin, miksei myös sellon JOS puhutaan ns pienikoppaisista kitaroista. Budjetti ja vaihtoehdot kasvavat kun pitää miettiä millä ääntä vahvistaisi ja se on oma tarinansa se.
 
https://www.youtube.com/watch?v=7R3gJEOhjew
Tuossa on aika hyvä video/mainos ja saahan nyloneistakin erilaista soundimaailmaakin ulos tarvittaessa.
 
https://www.youtube.com/watch?v=ebH5p_3vdOs
Tuossa vähän tarkempaa infoa mm kauloista.
 
https://www.f-musiikki.fi/kitarat-j … -elektroak-nailonkiel-kitara-ntx1nt
Tuossa yksi vaihtoehto jossa on sirompi kaula vs perinteiset nylonit. Itse omistan vastaavan vasurin teräskielisen e-akustisen, se on huomattavasti kapeakaulaisempi kuin mitä mun vanha ns konserttiikitara jolla tuli klasaria soiteltua joskus muinoin.
Myöskin tyttären teräskielinen Ibanez isolla kopalla ja tuhdimmalla kaulalla on aika massiivinen vs ko Yamaha.
Yamahat kannattaa tsekata juurikin tuon sirouden takia, itsekkin suht pienikätisenä ja lyhytsormisena toimii mun käytössä hyvin.

WanhaWetäjä:
https://www.f-musiikki.fi/kitarat-j … -elektroak-nailonkiel-kitara-ntx1nt
Tuossa yksi vaihtoehto jossa on sirompi kaula vs perinteiset nylonit. Itse omistan vastaavan vasurin teräskielisen e-akustisen, se on huomattavasti kapeakaulaisempi kuin mitä mun vanha ns konserttiikitara jolla tuli klasaria soiteltua joskus muinoin.
Myöskin tyttären teräskielinen Ibanez isolla kopalla ja tuhdimmalla kaulalla on aika massiivinen vs ko Yamaha.
Yamahat kannattaa tsekata juurikin tuon sirouden takia, itsekkin suht pienikätisenä ja lyhytsormisena toimii mun käytössä hyvin.
 
Vastaavaa olisin itsekin ehdottanut. Kannattaa kuitenkin huomioida, että kun esittelytekstissä sanotaan tuossa olevan tavallista kapeampi kaula, sillä tarkoitetaan tavallista klassista nailonkielistä kapeampaa kaulaa. Thomannin sivun mukaan tallan leveys (nut width) on 48,0 mm, mikä on todella paljon enemmän kuin normaaleissa sähkökitaroissa (yleensä noin 41,5-43,0 mm) tai teräskielisissä akustistisissa (yleensä noin 42-44,5 mm). Tavalliset nailonkieliset taas ovat yli 50 mm, esim. Yamaha C40 on 52,0 mm. Näissä mitoissa milli voi tuntua kädessä isolta erolta, joten ostaessa omakohtainen kokeilu on suositeltavaa.

Pinewood: Vastaavaa olisin itsekin ehdottanut. Kannattaa kuitenkin huomioida, että kun esittelytekstissä sanotaan tuossa olevan tavallista kapeampi kaula, sillä tarkoitetaan tavallista klassista nailonkielistä kapeampaa kaulaa.
Juu, varsinkin ns konserttiklasareissa kaula on kyllä melko massiivinen pienikätiselle, mun Asturias jostain 70-luvun lopulta on tasan 50.0mm, 3 erilaista sähkistä välillä 42-3, Yamahan teräsäkielinen e-akustinen pienikoppainen myös 42.0, Ibanezin isokoppanen yllättäen sekin "vain" 44.0.
Nylonkielet vaativat vähän leveemmän kaulan, siitä varmaan tuo nylonin 48.0 vs vastaava teräkielinen 42.0.
 
Thomannin sivun mukaan tallan leveys (nut width) on 48,0 mm, mikä on todella paljon enemmän kuin normaaleissa sähkökitaroissa (yleensä noin 41,5-43,0 mm) tai teräskielisissä akustistisissa (yleensä noin 42-44,5 mm). Tavalliset nailonkieliset taas ovat yli 50 mm, esim. Yamaha C40 on 52,0 mm. Näissä mitoissa milli voi tuntua kädessä isolta erolta, joten ostaessa omakohtainen kokeilu on suositeltavaa.
Nimenomaan kauppaan testailemaan.

Tuosta naiseuden vaikutuksesta huomasin opettaessani kaverini siskoa soittamaan. Yleisesti sylin ja kämmenen olleesa hieman pienempiä huomattiin selkeä loikka oppimisessa, kun vaihdettiin selkeästi pienikoppaisempaan kitaraan, jossa kielet olivat hieman lähempänä toisiaan. Ongelmaksi voi muodostua näissä, jos on halu pitää pidempiä kynsiä (ei siis nyt mitään huippu pitkiä). Saattoivat helposti vaimentaa hieman vieressä olevaa kieltä, mutta tästäkin pääsi eroon harjoittelulla.
 
Harmittavasti vaan ei nyt aivan satavarmaksi muista, kun tästä on jo reilu viitisen vuotta aikaa. Muistaakseni kyseessä oli jokin Fender tai Yamahan kitara. Lisäksi muutama soittamani halvemman pään Takamine on ollut meikäläisen pienemmille nakkisormille ihan jees. En kuitenkaan suosittelisi ottamaan 3/4-kitaraa, joka on siis joka suhteessa pienempi, vaan pienempikoppaisen, mutta oikeanpituisen kitaran.
 
Tähänkin yksi ratkaisu lienee se tuttu ja turvallinen: paikalliseen musaliikkeeseen ja kokeilemaan mikä tuntuu parhaalta omaan syliin. Mitään ei tarvitse sieltä ostaa, mutta ainakin saa hieman osviittaa mikä omaan tassuun on paras. Moni näistä on nimittäin niin makuasioita, että omaan tuntemukseen ja mielipiteeseen kannattaa luottaa jonkin verran, vaikka asiasta ei aina perillä olisikaan.

Teräskieliseen tottuneelle normaali nylonkielisen kaula tuntuu alkuun tajuttomalta halolta. Ihan ensivaikutelman perusteella sellaisiakaan ei kannata hylätä, mutta sirompi on kyllä kivempi. Myös 3/4 -kokoinen soitin toimii vallankin vahvistimen kautta varmaan siinä kuin isompikin.
 
Testaustapana edestakainen lähettely Saksaan ei välttämättä miellytä henkilöä jolle kitaran vastuullinen valmistus on tärkeä asia.