Aloittelijat ›

Olen soittanut kitaraa muutaman vuoden mutta mielestäni olen vielä aika nöösipoika soittamisessa, täällä olen uusi ja en nyt tiedä tuleeko tämä viesti oikeaan aihealueeseen.
Kysynkin sähkökitaran mikkien säästöistä, Ibanez kitaran humbuckeria säätelyn ylös alas, kuuliko korvani oikein kun säädin mikin korkeuden aika ylös lähelle kieliä niin jotenkin soundi muuttua honottavaksi, sellainen putkimainen soundi enkä nyt tarkoita pääteputkia vaan ihan kuin kitaran soundi tulisi muoviputkesta, tietysti tähän vaikuttaa myös millaiset mukit ja millainen vahvasti mutta kun säädin humbuckeria täysin alas niin soundi muuttui "siistimmäksi" ja honottava ääni häipyi.

Mikkien magneetit vetää kieliä eikä ne pääse värähtelemään kunnolla, jos siis säätää liian lähelle kieliä.

Näin olen asian ymmärtänyt, varsinkin dempatessa tuli soundi josta en tykännyt, mikä olisi hyvä yleisneuvo mikkien korkeuden säätöön, nyt olen säätänyt niitä edestakaisin ja tuntuu että ei sopivaa paikkaa löydy.
Koko kitarani taitaa olla säädöiltään sekaisin kun olen purkanut kepin osiin ja ladannut uudelleen, tarkoitus on oppia kaikki säädöt yms. Vaikea oli mm. Intonaation säätö ja liekö sekään nyt vielä paras mahdollinen.

Moi.
 
Tervetuloa mnettiin.
 

 
Umpisolmu: ...mikä olisi hyvä yleisneuvo mikkien korkeuden säätöön, nyt olen säätänyt niitä edestakaisin ja tuntuu että ei sopivaa paikkaa löydy.
 
Koska muuttujia on sen verran runsaasti, ainoa yleisneuvo on etteivät kielet saa ottaa mikkeihin kiinni ylemmiltä nauhoilta soitettaessa.
 
Mikkien korkeuden säätö on muutenkin lähinnä loppuviimeistelyä, ja varsin usein vasta viimeinen säätökohde kun koko instrumentti käydää nalusta loppuun läpi.
Tuolloin haetaan balanssi soundin, sustainin ja ulostulovoimakkuuden välillä.
 
Useampimikkisessä instrumentissa joutuu yleensä tekemään kompromissejä jotta kaikki mikkivaihtoehdot yksin ja yhdessä tuottaisivat käyttökelpoisen kokonaisuuden.
 
On tietysti myös muistettava ettei kaikista instrumenteista eikä kaikilla mikeillä saa aikaiseksi kaikkia mielyttäviä soundeja vaikka kuinka mikkikorkeuksia säätelisi.
 

 
Umpisolmu: Koko kitarani taitaa olla säädöiltään sekaisin kun olen purkanut kepin osiin ja ladannut uudelleen, tarkoitus on oppia kaikki säädöt yms.
 
Täysin nollasta lähtien on toki mahdollista oppia säätämään etenkin oma instrumenttinsa kohtuulliseen soittokuosiin, mutta tie on pitkä etenkin jos ko. instrumentissa sattuu olemaan joku rakenteellinen vika/vikoja joita ei huomaa tai ei osaa ottaa huomioon.
 
Huomattavasti helpompaa on etenkin aloittelijan säätää yhtä kohtaa kerrallaan, jonkun ammattilaisen tai aktiiviharrastajan suorittamien perussäätöjen jälkeen.
 

 
Umpisolmu: Vaikea oli mm. Intonaation säätö ja liekö sekään nyt vielä paras mahdollinen.
 
Instrumentin rakenteesta, valmistustarkkuudesta, soittotyylistä, kielistä yms. riippuen intonaation säätö on yksi hankalimpia itseopiskeltavia taitoja joita kieli-instrumenttien säätämiseen sisältyy.
 

 
Olettaen että instrumentti on kaulaltaan, nauhatyöltään, satulaltaan ja tallaltaan soittokuntoon saatamiseksi vaadittavassa kuosissa, mulla säätöjärjestys on karkeasti seuraava:
 
#1 Relief, eli kaulan kaarevuus kielilinjaan nähden.
#2 Kielten korkeus otelaudasta satulaa ja tallaa säätäen.
#3 Intonaatio uusilla kielillä.
#4 Mikkien korkeus, jos tarvetta.
 
Kun mieleiset (omat tai asiakkaan) säädöt on vihdoin viimein löytyneet, kannattaa mitta-arvot laittaa johonkin paperille tai tiedostoon muistiin ;).
 
Intonaation säätö on mahdollista myös vanhoilla hyväkuntoisilla kielillä, mutta valtaosassa tallarakenteita kielen "witness-point" eli kohta joka määrittelee kielen soivan pituuden tallan puolelta on niin jyrkkä, että etenkin tallapalaa taaksepäin siirrettäessä tuo mutka vaikuttaa kielen sointiin.
 
Jäsen nightbirdin mainitsema mikrofonien magneettien kielten sointia demppaava vaikutus "string pull" vaikuttaa myös intonaatioon hivenen, joten mikkien pitäisi olla aiankin suurinpiirtein lopullisella korkeudella intonaatiota säädettäessä jos pyritään tekemään säätö mahdollisimman tarkasti.
 
Suurin ongelma joka intonaation säätöön yleensä liittyy etenkin tehdasinstrumenteilla ja aloittelijoiden tekemillä teeseitsesatuloilla on satulan urien muoto.
Poislukien kompensoidut satulat, satulan puolen "witness-point"in pitää olla satulan otelaudan puoleisessa reunassa, muuten sekä virittäminen että intonaation säätö on yhtä tuskaa.
Tuossa mielessä sekä parjattu nollanauha että niin lukko- kuin rullasatulakin ovat oivallisia keksintöjä.
 
T:Samuli

Kiitos noista vastauksista! Vaihdoin vahvistinta ja tuo "honottava" soundi johtui vahvistimesta, varsinkin kun demppasi paksuinta kieltä voimakkaasti niin muistuu mieleen taivaanvuohen honottava ääni josta en tykkää ainakaan kitaran soundissa. Toisella vahvistimelle dempattu soundi on kuiva ja korvalle hyvä, olipa humpparimikki säädetty mihin korkeuteen tahansa.