Kitarat: kitarakamat ›

Metalkallo: Mistäs tässä on oikeastaan kysymys? https://www.youtube.com/watch?v=OUkKZy8U_gA
 
Se nostaa noita tallan ruuveja ja talla kait kelluu helpommin ja pitäis palautua helpommin myös takaisin asentoonsa, jos oikein käsitin? Itse kokeilin tätä squieriini ja kyllähän vaikuttaisi vaikuttavan kuten videolla kerrotaan, en vain tajunnut vielä täysin juttua?
 
Videossa on minusta kaksi eri asiaa, jotka olisi kannattanut käsitellä erikseen. Ensimmäinen on jättää neljä sisimmäistä ruuvia löysälle. Tämä esitetään myös esim. Fenderin omassa Stratocasterin Set Up -ohjeessa. En ihan itsekään ymmärrä miten se toimii, mutta olen sen todennut toimivaksi ratkaisuksi. Ilmeisesti jännitys jää tällöin enemmän kahdelle reunimmaiselle ruuville ja talla palautuu tarkemmin alkuperäiseen kohtaansa.
 
Fenderin ohjeessa reunimmaiset ruuvit kiristetään niin että samalla pidetään talla painettuna kanteen. Näin ruuvit eivät haittaa liikettä, mutta ovat mahdollisimman kireällä. Videossa tyyppi löysää niitä lisää ja saa ilmeisesti koko tallan nousemaan vähän kannesta. En ole itse kokeillut, mutta tuntuisi että tällöin mikään ei varsinaisesti estä tallaa painumasta alemmas. Ehkä jonkinlaiset prikat voisi olla hyvä laittaa tallan alle jos tätä keinoa käytää. Täytyy joskus itsekin kokeilla. Ideana tässä on siis ymmärtääkseni se, että kun talla nousee, voidaan tallapaloja laskea ja pienentää näin kielten Break Anglea palojen yli. Tämä vähentää tunnetta kielien jäykkyydestä ja helpottaa tremolon toimintaa.
 
Videon kitarassa kulma on minusta jo tosi loiva ja en usko että se pelkästään johtuu tallan säädöstä. Stratojen osien mitoissa on eroja eri malleissa ja valmistajilla ja kulmalle ei varsinaisesti ole muuta säätöä.
 
Itsellä on vanha AVRI, jota on tullut säädeltyä ja rakenneltua kohta kolmekymmntä vuotta. Se on aina ollut erittäin jäykkä soittaa ja tallamikki on ollut niin riipivä että en sitä oikeastaan ole koskaan käyttänyt. Kokonaisia mikkisettejä olen kokeillut ainakin kolmet ja mm. blokin hilppeineen olen vaihtanut Callahanin vastaavaan.
 
Pari vuotta sitten päätin palauttaa sen alkuperäiseksi ja käyttää korjaajalla. Vintagenauhat ovat jonkin verran kuluneet ja ajattelin että nekin voisi kokeilla vaihtaa josko kitara näin muuttuisi kevyemmäksi soittaa. Olin samaan aikaan innostunut Les Pauleista ja harjoitellut säätää TOM-tallaa. Huomasin että pidän enemmän loivasta Break Anglesta ja ajattelin vielä kokeilla samaa stratoon. Siinä siis kulma oli niin jyrkkä että paksu E-kieli kääntyi lähes suoraan alas tallapalan takaa. Päädyin lopulta shimmaamaan kaulaa sen verran että sain tallapalat alemmas. Muutos oli todella suuri. Kitara on nyt paljon kevyempi soittaa ja soi akustisesti sekä sähköisesti nyt juuri niinkuin straton pitää soida. Soundi on pehmeämpi ja tallamikki on nyt enemmän käytössä kuin kaulamikki. Säädöt ovat nyt muutoksesta asti pysyneet samoina intonaatiota ja tallan jousien säätöä lukuunottamatta. Mikkien korkeutta olen myös kokeillut säätää ja havainnut että oikeastaan kaikki kuulostaa hyvältä ellei nosta niin korkealle että alkaa ulvomaan.
 
Tulipas pitkä kirjoitus. Tämä on minusta kuitenkin hyödyllinen juttu ja kannattava kokeilu kaikille säädöistä ja soundeista kiinnostuneille. Ulkomaisilla laudoilla on jonkin verran aiheesta juttuja, mutta ihmeen vähän kuitenkin kun miettii kuinka paljon stratonkin anatomiasta ja osista keskustellaan ja kuinka paljon modauksiin ym. laitetaan rahaa. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se että Fender on joidenkin havaintojen mukaan alkanut muuttamaan joidenkin mallien kaulakulmia. Olisi mielenkiintoista tietää pitääkö tämä paikkansa ja jos pitää niin mitä sillä tavoitellaan.