Etno, proge, latin ›

too old to rock n roll, too young to die ja etenkin nimikko biisi!
 
Ohuet soundit CD:lläni eivät päästäneet ihan heti sisälle. Onhan tuo näppärää rockia, varsinkin kolmeen vikaan biisiin paranee meno helvetisti. Perusrockiahan ne, kun musikaaliin olisivat tulleet - eikä Anderson olisi näitä edes musikaaliversiossa laulanut!
 
Mitäs mieltä muuten porukka on minstrel in the gallerystä?
 
Nimikkokappale on hyvä, tosin vähän samaa jankkaava. Baker st. muse sitten on jo tutummanoloista progeilottelua.
Cold wind to Valhalla on ÄLYTTÖMÄN HYVÄ, parhautta, bravo!
Muista kappaleista en oikein osaa sanoa mitään, pitäisi kuunnella.
 
--
 
Huonoja levyjähän JT ei ole tehnyt - Under wrapskin menee hiinä ja hiinä, jos on kasaripoppifiiliksellä varustettu.
 
Muista levyistä:
 
Debyytti This Was on vähän outo. Biisit kun eivät ole samanlaisia kuin seuraajansa. Anderson käyttää enemmän matalaa hoilaustaan. Kitarassakin on Abrahms eikä Barre. Soundit ovat aika körsöt myös. Blues/jazz -iloittelusta kuitenkin nousee sellaisia lemppareita kuin Dharma for one, Song for Jeffrey ja Beggar's farm.
 
A Passion play on minusta synkempi ja laskelmoivampi kuin edeltäjänsä Thick as a brick. Muutenkin se on osin psykedeelisempi kuin TAAB. Nousee kyllä parhaimmistoon.
 
Warchild hätyyttelee kärkikastia. Sealion ja nimihirviö Skating away on the thin ice of the new day ovat minun suosikkejani, vaikka kaikki biisit ovat hyviä. Tosin Two fingers ei iske niin kovaa, koska tämä kalpenee Aqualungin remasterilla olevan bonusraidan (alunperin tarkoitus olla lopetusraita, mutta Wind-up laitettiin sittenkin) 'Lick your fingers clean', jonka pohjalta Two fingers on tehty, rinnalla.
 
Stormwatch on tällainen Warchildin kaltainen "ihan hyvä" -levy. Dun ringill on kaunis kappale.
 
'A' on ensimmäinen kasarilevy. Vain Anderson ja Barre jäivät edellisestä kokoonpanosta. Tästähän olisi pitänyt alkujaan tulla Andersonin soololevy.
Mielestäni Ianin sävellyskynä ei ole tylsynyt lain. Soundit ovat vain kasarisoituneet. Hyvä levy on. Fylingdale flyer ja Black Sunday ovat hittejä.
 
The Broadsword and the Beast alkaa olla melkein TosiKasaria(R). Syntikankäytön määrä on lisääntynyt. Biisit eivät kyllä minusta ole edelleenkään huonoja. Tämän osoittavat Broadsword, Beastie, Pussy Willow, Cheerio, Flying colours ja Fallen on hard times. Okei, pahimmat progekiekurat ovat ehkä kadonneet (A:lla vielä ainakin Black Sundayssa tahtilaji vaihtuu välillä 7/8). On silti hyvä hyvä hyvä levy.
 
Under Wraps sitten on antiviagraa. Kasaripoppia, rumpukone, yyh. Kuten aikaisemmin sanoin, tämä iskee jos ja vain jos on kasaripopfiilis. Okei, no, on tässä yksi hyvä biisi: Under Wraps #2. Muut on aika jynts jynts jee jee -materiaalia.
 
Syntymävuonnani ilmestyi sitten Crest of a knave. Tämä nostaa kasari-Tullin pois pahoilta teiltä. Ensimmäisen biisin soidessa (Steel monkey) saattaa ehkä odottaa pahinta, mutta siitä eteenpäin laulut paranevat. Progebändi Jethro Tull ei tällä levyllä enää ole, on tapahtunut ns. "AOR-ilmiö". Musiikki onkin vähän aikuisempaa. Ian Anderson kuulostaa Mark Knopflerila. Silti pidän tästä levystä oikein paljon. Ainakin näiden biisien takia: Farm on the freeway, Said she was a dancer ja Budapest. Tämä levy muuten vei Metallican nenän edestä hardrock/metal-grammyn.
http://www.tullpress.com/ct5nov89.htm
 
Rock island jatkaa AOR:n viitoittamaa tietä. Tyyli vaihtuu taas, tässä ollaan nyt sillä oikeasti hard rockimmalla tiellä. Dire Straitsin ystävät saattaisivat ehkä olla innostuneita. Kuten minäkin. Kasarin syvänteestä ollaan päästy jo hyvin eroon. Näin ne viiskymppiset rokkailee! Progea on turha kaipailla tältä poppoolta enää. Kissing willie ja Ears of tin ovat minun suosikkejani.
 
Ensimmäinen ysärilevy Catfish rising, 1991, saa sitten sen tyytyväisen hymyn nousemaan kasvoille. Uusi suunta on ihan hyvä: pääosin akustista blues/rockia. Ylihyviä biisejä näin nopeasti muistellen ainakin This is not love ja Rocks on the road.
 
Sen jälkeiset studio-Tullit on jäänyt paria-kolmea biisiä lukuunottamatta jäänyt katsastamatta. Nightcap-harvinaisuuskokoelma kannattaa hankkia käsiinsä. Roots to branches -levyltä ainakin Another Harry's bar on hieno veisu. J-tull dot comilta olen kuullut Spiralin, Bends like a willowin ja A Gift of rosesin. AOR-varoitus, Andersonin äänikään ei ole ihan kunnossa. Minulle iskee kyllä. Ehkä Andersonin uusimmista soololevyistä saa enemmän irti. The Christmas album maistuu jo rahastukselta.
 
Yhteenveto
 
Nämä kannattaa ehdottomasti hankkia:
 
Stand Up, Benefit, Aqualung, Thick as a brick, Songs from the wood, Heavy Horses, Living in the past, Nightcap, Bursting out - live
 
Nämäkin kannattaa:
 
This was, A passion play, Warchild, Minstrel in the gallery, Too old to rock'n'roll; too young to die!, Stormwatch
 
Ehkä (eivät välttämättä kaikille kolahda; useimmiten AOR:ää tai kasaria):
 
A, Broadsword and the beast, Crest of a knave, Rock island, Catfish rising
 
Ehkä (itse en ole pahemmin kuullut):
 
Roots to branches, J-tull dot com
 
Levyjä, joita suosittelisin lähinnä vain keräilijöille:
 
Under Wraps, The christmas album