| Aihe: Jethro Tull.. | |
|---|
|
Kuulin RS:n Progeillassa maailman ensimmäisen hyvänhevikibaleen, Jethro tullin Hunting Girlin. Millä levyllä se on julkaistu alunperin, entä tämä tai joku muu live, mistä löytyy?
Tai vastaavia piisejä Tullilta, Thick as a brickistä tykkäsin kovasti, mutta pari muuta kokeilemaani levyä eivät sytyttäneet..
Valtioille jaettiin kosteiden paikkojen äänityslaitteita - SUOMIKIN SAI SUOMIKIN | |
Bursting Out liveltä löytyy...
Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan) | |
Tollaset Jethrot löytyy:
Jethro Tull:
This was (1968)
Stand up (1969)
Benefit (1970)
Aqualung (1971)
Thick as a brick (1972)
Living in the past (1972)
A passion play (1973)
Warchild (1974)
Minstrel in the gallery (1975)
Too old to rock & roll: too young to die (1976)
Songs from the wood (1977)
Repeat: The best of Jethro Tull-vol II (1977)
Heavy horses (1978)
Bursting out – live (1978)
Stormwatch (1979)
A (1980)
Broadsword and the beast (1982)
Under wraps (1984)
Original Masters (1985)
Crest of a knave (1987)
20 years of Jethro Tull (1988)
Rock Island (1989)
Catfish rising (1991)
Little light music (1992)
Nightcap (1993)
The Anniversary Collection (1993)
Roots to branches (1995)
Through the years (1997)
A Jethro Tull Collection (1997)
Jethro Tull in BBC concert 1991 (1998)
J-tull dot com (1999)
Living with the past (2002)
Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan) |  lxi
17.06.2004 17:25:30 | |
|
Alkuperäinen studioversio löytyy Songs from the Woodilta, joka muuten on erittäin mainio levy. |  Aerodactev
17.06.2004 18:34:32 (muokattu 17.06.2004 18:35:19) | |
|
Tuollaista folk-kamaa on julkaistu Songs from the wood ja Heavy horses - levyillä, jotka ovat suosikkejani.
Aqualung on Thick as a brickin ja näiden kahden kanssa kovimpia levyjä. Raskaat rokkikipaleet ja akustiset välipalat kulkevat hyvin käsi kädessä.
Stand up ja Benefit ovat blues/rock-kauden levyjä, mainioita molemmat. Benefit on melkoisen melankolinen yleistunnelmaltaan.
Living in the past - sinkkukokoelmalta löytyy myös hittejä.
EDIT: Thick as a brick on muuten maailman parhain biisi. 43 minuuttia kuluu kuin siivillä.
Long = progressive = good
| |
Thick as a brick on muuten maailman parhain biisi. 43 minuuttia kuluu kuin siivillä.
Ja on hyvä veto kotibileiden musiikkivalinnoissa:"Hei mä kuuntelen vain yhden biisin.." :-)
Born to be wild! - paitsi kotona.. |  Aimo
21.06.2004 21:51:23 | |
|
Ja on hyvä veto kotibileiden musiikkivalinnoissa:"Hei mä kuuntelen vain yhden biisin.." :-)
Kiva oisi myös anoa rehtorilta lupa joskus, että "saanko hei niinq pliiz soittaa yhen biisin keskusradiost niinq?".
Menkää kotiinne ja kuskaa housuunne, niin ymmärrätte lapsianne paremmin. | |
Kuulopuheiden perusteella Heavy horses, Songs from the wood ja Stormwatch ovat folkkitrilogia. Stormwatchilla tosin edellisistä poiketen biisit ovat hetkittäin tylsähköjä-johtuisikohan niiden aika läheltäkin heviä liippaavasta otteesta. Stormwatchilta löytyy Dark Ages ja Orion, Tullin rankimmat biisit
"Perfectionist" is mostly an eufemism for a pain in the ass. |  2541
27.06.2004 00:55:03 | |
|
Kuulopuheiden perusteella Heavy horses, Songs from the wood ja Stormwatch ovat folkkitrilogia. Stormwatchilla tosin edellisistä poiketen biisit ovat hetkittäin tylsähköjä-johtuisikohan niiden aika läheltäkin heviä liippaavasta otteesta. Stormwatchilta löytyy Dark Ages ja Orion, Tullin rankimmat biisit
Joo, Stormwatch ei pärjää alkuunkaan noille kahdelle ja on siinä muutenkin aika talvinen fiilis verrattuna edellisiin. Mutta loistohetki on yksi Andersonin parhaista akustisista, eli "Dunringill". Jännää, että toinen löytyy niin ikään ei-niin-onnistuneelta Tull -levyltä, eli Under Wrapsilta (Under Wraps 2) | |
Joopa joo, nyt tulikin puhetta asia bändistä! Loistavia levyjähän kyllä löytyy ja loistavia biisejä sitäkin enemmän. Nyt kun täällä on ainakin noita aqualungia, songs from the woodia ja muita hehkutettu niin tuonpa välistä uuden hehkutettavan: too old to rock n roll, too young to die ja etenkin nimikko biisi! Mitäs mieltä muuten porukka on minstrel in the gallerystä? Mielestäni todella hyvä levy, vaikkei olekaan ihan terävintä jethroa.
Komppisektio elää terveempää elämää! | 2541
27.06.2004 16:41:01 | |
|
tuonpa välistä uuden hehkutettavan: too old to rock n roll, too young to die ja etenkin nimikko biisi! Mitäs mieltä muuten porukka on minstrel in the gallerystä? Mielestäni todella hyvä levy, vaikkei olekaan ihan terävintä jethroa.
Molemmat nuo ja War Child ovat mielestäni sellaista ihan OK Tullia, hienoja biisejä muutamia, mutta kokonaisuuksina eivät hätyyttele parhaimmistoa. Minstrelin nimibiisi on yksi bändin parhaista ja War Childilta löytyy henkilökohtainen suosikki The Third Hoorah.
A Passion Play on ollut aina vaikea tapaus. Monille ihan ylittämätön klassikko, itse en jaksa kuunnella. Paremmin toimii The Chateau D'Isaster Tapes (läytyy Nightcap -tuplalta). | Aerodactev
27.06.2004 20:24:28 (muokattu 27.06.2004 20:25:34) | |
|
too old to rock n roll, too young to die ja etenkin nimikko biisi!
Ohuet soundit CD:lläni eivät päästäneet ihan heti sisälle. Onhan tuo näppärää rockia, varsinkin kolmeen vikaan biisiin paranee meno helvetisti. Perusrockiahan ne, kun musikaaliin olisivat tulleet - eikä Anderson olisi näitä edes musikaaliversiossa laulanut!
Mitäs mieltä muuten porukka on minstrel in the gallerystä?
Nimikkokappale on hyvä, tosin vähän samaa jankkaava. Baker st. muse sitten on jo tutummanoloista progeilottelua.
Cold wind to Valhalla on ÄLYTTÖMÄN HYVÄ, parhautta, bravo!
Muista kappaleista en oikein osaa sanoa mitään, pitäisi kuunnella.
--
Huonoja levyjähän JT ei ole tehnyt - Under wrapskin menee hiinä ja hiinä, jos on kasaripoppifiiliksellä varustettu.
Muista levyistä:
Debyytti This Was on vähän outo. Biisit kun eivät ole samanlaisia kuin seuraajansa. Anderson käyttää enemmän matalaa hoilaustaan. Kitarassakin on Abrahms eikä Barre. Soundit ovat aika körsöt myös. Blues/jazz -iloittelusta kuitenkin nousee sellaisia lemppareita kuin Dharma for one, Song for Jeffrey ja Beggar's farm.
A Passion play on minusta synkempi ja laskelmoivampi kuin edeltäjänsä Thick as a brick. Muutenkin se on osin psykedeelisempi kuin TAAB. Nousee kyllä parhaimmistoon.
Warchild hätyyttelee kärkikastia. Sealion ja nimihirviö Skating away on the thin ice of the new day ovat minun suosikkejani, vaikka kaikki biisit ovat hyviä. Tosin Two fingers ei iske niin kovaa, koska tämä kalpenee Aqualungin remasterilla olevan bonusraidan (alunperin tarkoitus olla lopetusraita, mutta Wind-up laitettiin sittenkin) 'Lick your fingers clean', jonka pohjalta Two fingers on tehty, rinnalla.
Stormwatch on tällainen Warchildin kaltainen "ihan hyvä" -levy. Dun ringill on kaunis kappale.
'A' on ensimmäinen kasarilevy. Vain Anderson ja Barre jäivät edellisestä kokoonpanosta. Tästähän olisi pitänyt alkujaan tulla Andersonin soololevy.
Mielestäni Ianin sävellyskynä ei ole tylsynyt lain. Soundit ovat vain kasarisoituneet. Hyvä levy on. Fylingdale flyer ja Black Sunday ovat hittejä.
The Broadsword and the Beast alkaa olla melkein TosiKasaria(R). Syntikankäytön määrä on lisääntynyt. Biisit eivät kyllä minusta ole edelleenkään huonoja. Tämän osoittavat Broadsword, Beastie, Pussy Willow, Cheerio, Flying colours ja Fallen on hard times. Okei, pahimmat progekiekurat ovat ehkä kadonneet (A:lla vielä ainakin Black Sundayssa tahtilaji vaihtuu välillä 7/8). On silti hyvä hyvä hyvä levy.
Under Wraps sitten on antiviagraa. Kasaripoppia, rumpukone, yyh. Kuten aikaisemmin sanoin, tämä iskee jos ja vain jos on kasaripopfiilis. Okei, no, on tässä yksi hyvä biisi: Under Wraps #2. Muut on aika jynts jynts jee jee -materiaalia.
Syntymävuonnani ilmestyi sitten Crest of a knave. Tämä nostaa kasari-Tullin pois pahoilta teiltä. Ensimmäisen biisin soidessa (Steel monkey) saattaa ehkä odottaa pahinta, mutta siitä eteenpäin laulut paranevat. Progebändi Jethro Tull ei tällä levyllä enää ole, on tapahtunut ns. "AOR-ilmiö". Musiikki onkin vähän aikuisempaa. Ian Anderson kuulostaa Mark Knopflerila. Silti pidän tästä levystä oikein paljon. Ainakin näiden biisien takia: Farm on the freeway, Said she was a dancer ja Budapest. Tämä levy muuten vei Metallican nenän edestä hardrock/metal-grammyn.
http://www.tullpress.com/ct5nov89.htm
Rock island jatkaa AOR:n viitoittamaa tietä. Tyyli vaihtuu taas, tässä ollaan nyt sillä oikeasti hard rockimmalla tiellä. Dire Straitsin ystävät saattaisivat ehkä olla innostuneita. Kuten minäkin. Kasarin syvänteestä ollaan päästy jo hyvin eroon. Näin ne viiskymppiset rokkailee! Progea on turha kaipailla tältä poppoolta enää. Kissing willie ja Ears of tin ovat minun suosikkejani.
Ensimmäinen ysärilevy Catfish rising, 1991, saa sitten sen tyytyväisen hymyn nousemaan kasvoille. Uusi suunta on ihan hyvä: pääosin akustista blues/rockia. Ylihyviä biisejä näin nopeasti muistellen ainakin This is not love ja Rocks on the road.
Sen jälkeiset studio-Tullit on jäänyt paria-kolmea biisiä lukuunottamatta jäänyt katsastamatta. Nightcap-harvinaisuuskokoelma kannattaa hankkia käsiinsä. Roots to branches -levyltä ainakin Another Harry's bar on hieno veisu. J-tull dot comilta olen kuullut Spiralin, Bends like a willowin ja A Gift of rosesin. AOR-varoitus, Andersonin äänikään ei ole ihan kunnossa. Minulle iskee kyllä. Ehkä Andersonin uusimmista soololevyistä saa enemmän irti. The Christmas album maistuu jo rahastukselta.
Yhteenveto
Nämä kannattaa ehdottomasti hankkia:
Stand Up, Benefit, Aqualung, Thick as a brick, Songs from the wood, Heavy Horses, Living in the past, Nightcap, Bursting out - live
Nämäkin kannattaa:
This was, A passion play, Warchild, Minstrel in the gallery, Too old to rock'n'roll; too young to die!, Stormwatch
Ehkä (eivät välttämättä kaikille kolahda; useimmiten AOR:ää tai kasaria):
A, Broadsword and the beast, Crest of a knave, Rock island, Catfish rising
Ehkä (itse en ole pahemmin kuullut):
Roots to branches, J-tull dot com
Levyjä, joita suosittelisin lähinnä vain keräilijöille:
Under Wraps, The christmas album
Long = progressive = good
|  KTR
27.06.2004 20:46:54 (muokattu 27.06.2004 20:48:38) | |
|
Kiitos Aero, kun valaisit vähän noiden Tullin 80-luvun levyjen saloja. Pitäs kyllä ensimmäisenä kuitenkin hommata toi Too old to...
Mitäs mieltä muuten porukka on minstrel in the gallerystä?
Jäänyt valitettavan vähälle kuuntelulle tämä levy. Nimibiisi kuitenkin rokkaa kunnolla. Klassista Tullia tämä varmasti on. Pitääpäs ottaa levynen taas kuunteluun. | |
Mitäs mieltä muuten porukka on minstrel in the gallerystä?
Ei kovin usein tule tätä kuunneltua, mutta niinä kuuntelukertoina levy kuulostaa aina yhtä hyvältä, jopa kerta kerralta paremmalta. Nimibiisistä en hirveästi ole koskaan tykännyt (!), mutta muuten levy on oikein maittava. Akustiset pikkubiisit toimivat minusta loistavasti, varsinkin One White Duck. Black Satin Dancer ja eeppinen Baker St. Muse ovat myös taattua Jethroa. Jälkimmäinen on mielestäni levyn parasta antia useine osineen. Varsinkin melankolinen Mother England Reveriere -osuus värisyttää aina.
'Minstrel In The Gallery' oli muuten ensimmäinen Jethro-levyni. Osa hehkutuksesta on varmaankin peräisin alkuihastuksesta bändiin, mutta on se levy oikeasti todella hyvä.
Kyllä skitsofrenia aina yksin olemisen voittaa. | |
Too old to rock & roll: too young to die (1976)
Bonhamilla on mukava lista Tullia :) Tuon levyn nimikkobiisi on jotenki juuttunu levylautaselle, ja sen kertosäe pyörii koko ajan päässä.
"Yks olut ja yks lapin kultaIMIK #27 AKKK#6 | |
Aqualung on meikäläisen suosikki. Biisit Aqualung, Cross-eyed Mary ja My God ovat kerrassaan "DIVINE"!!! :)
Ja kyllä mielestäni tuo Cross-Eyed Maryn riffittely on kohtuullisen rankkaa... suorastaan heavy!
"Minds are like parachutes. They only function when they are open." -Sir James Dewar (1877-1925)
"Wise men talk because they have something to say; fools, because they have to say something." -Plato (429-347eaa.) | |
Tämähän nousi sopivasti, ostin justiinsa tänään Aqualungin ja Thick As A Brickin heräteostoksina, vinyylinä toki. Kyllä kannatti, varsinkin Aqualung toimii hienosti, Thick as a brick vaatii vielä hieman sulattelua. Pitänee metsästellä lisää bändin levyjä...
Life is a vacuum cleaner, it sucks. | |
Täällä myös hieman tuoreempi Jethro Tull- diggari, omistan toistaiseksi vain Aqualungin, mutta se on helvetin hyvä :) | |
Juu kyllä kyseisen orkesterin tuotanto on niin
laaja-alaista, että jos joku ostaa kaikki niiden
levyt niin varmasti pitää jostain. Itse tietysti
konseptialbumien ystävänä pidän kovasti
Thick as a brickistä, mutta myös Aqualungista
ja muista progemmista. Kaikki kuulemani on
ollu hyviä, suosittelen myös Living with the past
-live-DVD:tä.
"Lähellä reunaa, varrella virran" | |
Yksi hienoimmista progeyhtyeistä omalla listallani. Varsinkin Heavy Horses, Songs From the Wood sekä Minstrel in the Gallery ovat läpeensä timanttisia paketteja. Harmi vain, että on vieläkin kesken Tull-levyjen osto...
Kiitoksia Aerodacteville kirjoituksesta, saipa tuosta jonkinlaisen käsityksen JT:n kasarikaudesta.
Ja omasta puolestani voin suositella Andersonin soololevyistä ainakin tuota Secret Language of Birdsiä, todella hienoja biisejä täynnä ja meno muistuttaa muutenkin ilahduttavasti folkkaavampaa Jethroa, tosin hieman eri sävyisenä.
"The colonel is breakdancing! Give me a break!"
-William Shatner | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
