Rock, pop, alternative ›

jelousnou: Maailman paras bändi noin niinkuin tuotostensa pohjalta vai ihan vaan bändinä?
 
Noin niinkuin maailman paras bandi tuotostensa pohjalta ja ihan vaan bandina.

täytyy munkin osallistua tähän pohdintaan. The Who on aika omanlaisensa joukkue ja kyllä ihan omasta lapsuudesta on selkeät muistot siitä, että kun The Whon My Generation, Pinball Wizard tai I can see for miles rämähti radiosta soimaan, siinä musassa oli jotain energiaa ja rähinää, jota ei muissa oikeastaan ollut. Vasta kun punk astui kuvaan, saattoi aistia samaa energisyyttä. Sittemmin on tajunnut, kuinka hienoja soinnullisia ideoita Townshend on tarjoillut tavan takaa... itselle The Whon kiteyttää juuri tuo Live at Leeds and etenkin sen pitempi CD-versio, jossa koko setti Tommyineen. Se alkuperäinen vinyyliversio on toki rautaa, mutta esittelee bändin vain sen rajumman puolen.
 
The Whossa vaikuttaa toki myös bändin visuaalinen imago ja lavameininki. Harva bändi on kiteyttänyt niin paljon niin yksinkertaisilla keinoilla. Itselle The Who ei ole kovinta mielimusaa, mutta onhan se pop/rock-bändien ehdotonta aatelia. Mun mielestä parempi ja vaikuttavampi bändi kuin esim rollarit, mutta sehän on mielipide :)
 
Toisaalta ymmärrän kyllä proge-fanin tai insinöörimetallistin ylenkatseen soiton tarkkuuden puutteesta, mutta tämähän on ihan eri juttu. Townshendkin oli suuren osan aikaa tuulimyllynä puoli metriä ilmassa ja Moonilla kapulat pään yläpuolella...

Ehdottomasti The Who on rock bändien aatelia. Hienoja sävellyksiä ja ennenkaikkea soitossa on energiaa ja fiilistä. Ei sen soiton tarvitse olla kellontarkkaa, musiikin pitää hengittää ja olla eletyn makuista. Insinöörihiplailut ja liialliset progekikkailut on erikseen, sellaista musiikkia kuulee nykyään aivan liikaa, kai sellaisestakin moni pitää,minä en.

jelousnou: Miten tehdään laatuero joidenkin bändien keskenkö? Omassa päässä ja kuuntelemalla. meinaatko että tämän palstan ns. muusikot laittavat sinulle valmiiksi joitain kriteerejä tai jopa absoluuttisen listan?
 
En tiedä ja miksei Muusikoien.net -yhteisön jäsenetkin voisi olla eräänlainen "tribunaali". Ja onhan meillä kyllin myös snobistisuutta tällaisia pohtimaan.
 
Se on vähän vaan sillai että mun kaalissa Beatles on tehnyt parhaat biisit ja Who on Tommylla suorittanut eräänlaisen absoluutin näin länsimaisesta näkökulmasta, sen ajatusmaailma on jotenkin ihmeellisesti enemmän zarathustralainen kuin mikään länsimainen eli se on OUTO.
 
Mutta sitten taas Quadrophenia on jotain mitä George Martin olisi halunnut Beatlesin tekevän, puolentoista tunnin mittainen samaan aikaan konsertoiva ja sinfoninen rockyhtyeen musiikkiteos. Ja olemukseltaan kelttiläinen kuten beatleksilla.
 
Millainen lahjakkuusprofiili Townshendilla oikein on jos hän kykenee niin suvereenisti loikkimaan zarathustralaisen ja kelttiläisen ajatusmaailman välillä?
 
King Crimsonin musiikki taasen heijastelee jotain kelttiläistä maailmaa jotenkin niin että yhtye pyrkii rakentamaan eräänlaisen hirviön. Se on konsertoiva tai sinfoninen jossain esittävässä mielessä mutta ei rakenteellisessa mielessä.
 
Eli minulla on kiusaus nähdä tämä jotenkin niin että Who on sentraali, nollakohta Beatlesin ja King Crimsonin kesken, ja Crimson on anti-Beatles.
 
jukkajylli: Noin niinkuin maailman paras bandi tuotostensa pohjalta ja ihan vaan bandina.
 
On hyvä kuunnella.
 
blckgrshill: The Who ei ole huuhaata.
 
Matsku 1965 vuodesta Live At Leeds-aikoihin innostaa minua enemmän kuin mikään paitsi ehkä alkuvuosien The Damned.
 
Olen siis rämpytyksen ja kolistelun ystävä.
 
Onkos täällä sivustolla puhuttu paljon freakbeatista? Freakbeatin viitekehys voisi olla oikea koska The Who on omalla tavallaan Svengaavan Lontoon tuote. Eräänlaisena keskustelun lähtökohtana vaikkapa tämä kappale: https://www.youtube.com/watch?v=B9_FEFD0DoA

velipesonen: Onkos täällä sivustolla puhuttu paljon freakbeatista? Freakbeatin viitekehys voisi olla oikea koska The Who on omalla tavallaan Svengaavan Lontoon tuote. Eräänlaisena keskustelun lähtökohtana vaikkapa tämä kappale: https://www.youtube.com/watch?v=B9_FEFD0DoA
 
En tiedä, tuskin. En ole myöskään perehtynyt tyylin historiaan mitenkään tarkemmin.
Käynnistikö The Who freakbeatin vai mistä se lähti?
Mitä tyylin edustajat tekivät seuraavaksi?
Voisin kuvitella sen osuneen paremmin esim. Brian Jamesiin ja Rat Scabiesiin kuin Rollarien tai sen toisen suuren bändin.

The Who sai oman Music Hall Of Fame-laatan Lontoon Camdeniin:
 
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006315041.html

Pete Townshend kertoo tuoreessa Rolling Stonen haastattelussa, että Keith Moonin ja John Entwistlen kanssa oli vaikeaa soittaa koska he eivät olleet kovinkaan musikaalisia.
 
Johns bass sound was like a Messiaen organ. Every note, every harmonic in the sky. When he passed away and I did the first few shows without him, with Pino Palladino on bass, he was playing without all that stuff. I said, Wow, I have a job. With Keith, my job was keeping time, because he didnt do that. So when he passed away, it was like, Oh, I dont have to keep time anymore.
 
https://www.rollingstone.com/music/ … -new-tour-townshend-daltrey-913902/

HaloOfFlies: Pete Townshend kertoo tuoreessa Rolling Stonen haastattelussa, että Keith Moonin ja John Entwistlen kanssa oli vaikeaa soittaa koska he eivät olleet kovinkaan musikaalisia.
 
Johns bass sound was like a Messiaen organ. Every note, every harmonic in the sky. When he passed away and I did the first few shows without him, with Pino on bass, he was playing without all that stuff. I said, Wow, I have a job. With Keith, my job was keeping time, because he didnt do that. So when he passed away, it was like, Oh, I dont have to keep time anymore...
 
Ainakaan noissa luonnehdinnoissa kumpaakaan ei väitetty epämusikaaliseksi. Basistin annettiin ymmärtää soittaneen paljon ja kovaa, rumpalia taas ei tempon pitäminen kiinnostanut. Molemmat täysin eri asioita kuin epämusikaalisuus.

kiihoittavaa https://www.youtube.com/watch?v=f2F … S7aGYtN6A6lkONAGLF_NusyPLKPn_e0hwI4

Kuluneella viikolla oli Hesarissa hieno Pete Townshendin haastattelu. Kandee lukee. Siitä kävi mainiosti ilmi se ikiaikainen totuus, että taiteilija todella harvoin itse ymmärtää, mitä on tekemässä. Petekin kelaili, että hän ei olisi koskaan halunnut tehdä biisejä Whon kaltaiselle bändille eikä varsinkaan olisi mennyt katsoon Whota. Hän olisi halunnut tehdä taiteellisempaa. Esiintyminen ja biisien teko sinänsä on helppoa duunia hänen mielestään.
 
PS EDIT: Vertaa Tove Jansson, joka piti päätyönään (luvalla sanoen aika köykäistä) maalauspuolta ja ei oikein arvostanut muumien piirustelua, joka kuitenkin on se The Varsinainen Taideteos. Näitä esimerkkejä on paljon.

Vähän yllätti (ainakin meikäläistä) että Pete Townsend on suomalaisen klasarin fani. Lähetti fanipostia säveltäjä Jaakko Kuusistolle:
 
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006331471.html

Sori off-topikki. Ei millään pahalla mutta kun tuonne Pesosen sivustolle menee, niin pärähtää Almamedian evästeiden hyväksymisen tyrkytys joka kerta.... Saako tuota mitenkään muuten pois ruudulta kuin vaan rastittamalla kaikki tyyliin "hyväksy kaikki" vaikkei haluaisikaan? Tulee meinaan uudelleenkin siitä huolimatta... Olen huomannut tuon tulevan muillakin Almamedian sivuilla aiemminkin.

Blogiteksti:
 
Kuka menneitä muistaa
 
When the music's over
Turn out the lights.
 
Kaikki alkaa väärin. Ensimmäinen kappale julistaa että musiikin on kadottava, häivyttävä ja huvettava tästä maailmasta. Musiikki todellakin katoaa sillä hetkellä kun se päättyy, alkaakseen kenties joskus uudelleen, mutta musiikin on tarkoitus elää meidän muistoissamme eli meissä itsessämme. Minkä muistan, muistan itsestäni, olin sen itse kuullut. Se ei katoa ainakaan niin kauan kuin minä olen muistelemassa.
 
Toisaalta myös The Who -yhtyeen kappaleet, etunenässä ensimmäinen singlelevy I Can't Explain, etenevät radiolähetyksinä avaruuden eetterissä vieraita galakseja tavoitellen. Fyysikot voivat keskustella aiheesta kuinka aineen ja avaruuden lopulta käy, tai onko olemassa muita avaruuksia tai aineellisuutta jota emme ehkä tunne. Ainakaan niin kauan kuin tätä keskustelua käydään, musiikki ei jouda kauhtumaan.
 
Toisaalta Pete Townshendilla on oma lehmä ojassaan menneiden muistelemisessa: vuonna 1973 hän runoili "You say shes a virgin but I'm gonna be the first in." Tänään hän täydentää kertomuksensa sanoin "This life was like climbing so glad I put the time in", kappaleessa I'll Be Back jonka hän on ottanut omaksi laulettavakseen. Albumi otsikolla Who muodostaa matriisin muistoista joiden kauhtuneisuus on vain vanhan miehen häveliäisyyden teennäisyyttä. Mihin Roger Daltreyn itseironia todellisuudessa kohdistuu, kun hän kappaleen Rockin' in Rage lopulla satirisoi omaa ja yhtyeen menneisyyttä; näet hänen äänensä väsyneisyys ei enää puhu menneestä vaan mennyttä koskevasta muistosta?
 
Missä sinä olit kun ensi kerran kuulit John Entwistlen kuolleen? Historian suurin rockmuusikko heitti lusikan nurkkaan lasvegaslaisessa hotellihuoneessa seitsemäntoista ja puoli vuotta sitten. Hänen kättelyssään mikään ei ollut väsynyttä eikä musiikin tarvinnut hämärtyä. Hänen poissaollessaan on joukko hyviä kappaleita ja niiden ambient-matriisi josta käytetään sovituksen titteliä. Velipoika Simon Townshendin tekemä Break the News viimeisen päälle havainnollistaa millaisesta erosta puhutaan hänen ja vanhemman veljensä kesken, tai vaikkapa Julian Lennonin ja isänsä kesken: lauluntekotaito on Simonilla ja Julianilla ilmeinen, mutta se on taito, ei vaisto. Taidokkaan ja vaistomaisen erinomaisen välillä on ero joka elähdyttää myös puheena olevaa musiikkialbumia.
 
Pete Townshend on useaan kertaan todennut The Whon perustuneen täydellisesti sen jäsenten keskinäiseen kilpailuun, ja tämän sanoessaan hän on puhunut menneessä aikamuodossa, jo aikaan jolloin vasta rumpali Keith Moon oli poistunut elävien kirjoista. Townshendin päätös jatkaa yhtyeen elämää on herättänyt kummastusta ja varmaankin saa selityksensä tämän levyn muodossa. Levyn kannessa on Beatlesin Sgt. Pepperin kannesta kuuluisan Peter Blaken luonnostama joulukalenteri, kuin hyönteisvitriini, jonka luukut kukin vuorollaan muistuttavat meitä menneestä. Luukkujen erillisyys, seinämien ehdottomuus ja näytille ripustettujen preparaattien paljas anatomisuus henkivät esoteerisuutta enemmän kuin maailmanmenon dynaamisuutta, adrenaliinin häivettä kielen päällä kirvelemässä. Pitäisin hyvin erikoisena ellei tämä ole The Who -nimellä kulkevan orkesterin viimeinen julkaisu. Vain muistojen labyrintissa erillisyys on tarpeen.
 
Kilpailu nimeltä The Who on ohitse mutta Pete Townshend ja Roger Daltrey haluavat antaa muistoille oman arvonsa. Ratkaisu on sentimentaalinen. Kuka sitä milloinkin on kiinnostunut muistelemaan.

Regalis Apertura: Sori off-topikki. Ei millään pahalla mutta kun tuonne Pesosen sivustolle menee, niin pärähtää Almamedian evästeiden hyväksymisen tyrkytys joka kerta.... Saako tuota mitenkään muuten pois ruudulta kuin vaan rastittamalla kaikki tyyliin "hyväksy kaikki" vaikkei haluaisikaan? Tulee meinaan uudelleenkin siitä huolimatta... Olen huomannut tuon tulevan muillakin Almamedian sivuilla aiemminkin.
 
Lataa I Don't Care about Cookies niminen lisäosa selaimeesi niin loppuu moinen häirintä kaikilta sivuilta.
 
Ja jottei mene ihan ohi aiheen, niin todettakoon, että tämä bändi saisi kyllä pikkuhiljaa tulla keikalle Suomeen...

Peten uusimmat. Wanha kunnon Pete!
https://www.soundi.fi/uutiset/mitah … -yhtyeensa-keksineen-heavy-metalin/
 
Sekä tuoreen The Who levyn arvio (Soundi): https://www.soundi.fi/levyarviot/le … akaksikko-teki-viela-yhden-albumin/

Kiitos vinkistä Retku. Nyt loppui cookies-tyrkytys:). Muuten, hieman yllättäen Townsend heittää "me tavallaan keksimme heavy metallin"...
 
https://kaaoszine.fi/the-whon-kitar … e-tavallaan-keksimme-heavy-metalin/

Muuten, hieman yllättäen Townsend heittää "me tavallaan keksimme heavy metallin

Ei taida Pete muistaa mitä on aiemmin sanonut tuosta. Edellinen kommentti tuosta aiheesta oli, että hänen mielestään Ritchie Blackmore on keksinyt heavy metallin..

Noo ehkäpä tuo nyt vaan oli Peteltä sellainen heitto kun ei muutakaan keksinyt sillä hetkellä;)... Taas 2 min. julkisuutta vähäksi aikaa ja sitä rataa.