| Aihe: Floyd Rose - järkee vai ei? | |
|---|
|
Oon kaikenlaisia kitaroita tuunaillut ja aina välillä tulee vastaan näitä "floydroseja" ja ihmettelyä niiden kanssa. En varmaankaan ole ihan täysin ymmärtänyt, miten niiden kanssa tulisi menetellä, mutta auttakaa Te, oi viisaat tietäjät. Itselleni on tähän mennessä tullut lähinnä fiilis, että kyseisen tuotteen suunnittelija pitäis vähintäänkin "laittaa hoitoon".
Kirjoitan tähän nyt kokemuksistani ja ajatuksistani ko. vehkeen kanssa ja jos on selkeesti jtn, mitä en ole tajunnut, niin tosiaan - opastakaa tyhmää.
Kielen pujotus
Useinhan näissä on siis "se pala", millä katkaistu kieli kiristetään kiinni tallaan. Tosin kun kielet ei vielä ole paikallaan, vetää tallan jouset tallan asentoon, jossa palan säätöön ei pääse käsiksi? Tähän ratkaisuna on ottaa jousia pois ja/tai ruuvata jousten ankkuriruuvit niin ylös, että tallan takaosa nousee asentoon, jossa palan säätöön pääsee käsiksi. Olen myös nähnyt, että kielen "pallopää" vedetään viritintappiin. Sehän pitää sen sitten kyllä paikallaan aika jees. Mutta joskus, kun nää lukituspalat on löysätty ja sitten kitaraa pyörittelee jousien löysäämiseksi, niin saakin huomata, että osa niistä pikku lukituspaloista on jo putoillut ties minne.. Tämän asian osalta järkevin näkemäni floikka on jenkkiläisessä washburnissa. Siinä "lukituspalaa kiristävä ruuvi" on ontto ja päässä kuppi, johon kielen pallopää asettuu. Lukitusta ei siis sen kummemmin tarvita laisin.
Nää on kuitenkin aina sellasta semiheikohkoa mastkua nää tallat, että ei uskalla aina "kauheesti kiristää" ja sitten (mä ainakin) pelkään, että pysyykö se siellä ainiaan, kun veto lisääntyy, vai singahtaako silmille ja pitääkö olla suojalasit, hanskat ja kypärät..
Virittäminen
Kielilukot sinänsä on tavallaan hyvä oivallus, koska omasta mielestäni valtaosa vireongelmista ylipäätään johtuu aina satulasta. Nyt kun ne on siihen lukitut, niin satula ainakaan ei vireongelmia aiheuta. Sitten toki pitää olla se hienoviritysnuppi siellä tallassa, koska aina sitä vähän voi kieli venyä ja tarvetta tulee pikku säädölle. Ja kun se kerran siellä on, niin ei mielestäni ole järkeä satsata paljoa varsinaiseen viritinkoneistoon. Silti, olen nähnyt näinkin tehdyn, mutta minusta se on turhaa. Muutenkin, jos viritinkoneisto toimii, niin harvoin se vireongelmia aiheuttaa. Kielten vaihdon jälkeen ne on aina venyteltävä kunnolla, että vire alkaa pitää. Jos se sitten kuitenkin muuttuu, ja etenkin jos kitara käytössä menee sekä ylä- että ala vireeseen helposti, niin veikkaan, että satula nahnittaa - turha investoida "parempaan" viritinkoneistoon?
Koska näissä on kyseessä ns. kelluva talla, niin kieltä virittäessä "talla seuraa" ja nousee ja samalla muut kielet löystyvät. Tää on ihan normaalia toki myös esim bigsbyissä, paitsi että niissä kielen korkeus ei muutu. Floikka -kitaran virityksessä yleensä säädänkin jatkuvasti myös sitä jousten ankkurin paikkaa siten, että talla olisi koko ajan kutakuinkin vaaterissa kitaran bodyyn nähden. Eli seuraa mittava viritä-kiristä-säädä-viritä-seuraa-kiristä-viritä-venytä-säädä-tutki-viritä-kiristä-säädä-viritä -sessio, joka ei tunnu loppuvan koskaan.
Kielten korkeus
Tapanani on viilailla satuloista ahtaus pois ja samalla viilata uran syvyys sellaiseksi, ettei kieli heti ekalla soinnulla jo kuullosta epävireiseltä. Tää on mielestäni yksi oleellisimpia säätöjä kitarassa. No, floikassa kun on tää metallinen kielilukko, niin ahdashan se ei ole, mutta korkeuden säätäminen? Kyllähän siinä mahdollisesti jtn voi kikkailla, mutta periaatteessa tää on aika hankala juttu. Toisekseen kaulassa on yleensä radiusta, mutta lukkosatula on tasainen. Suunnittelija ei sit kai ole tätä asiaa ongelmaksi kokenut?
Radiuksen kompensointia ei myöskään ole itse tallassa, joten käytännössä tallan korkeus säädetään siten, että kaksi keskimmäistä kieltä ovat "sopivalla" korkeudella. Loput neljä jäävätkin sitten floikan rakenteesta johtuen liian ylös. Kyllähän tätäkin asiaa voisi jonkinlaisia shimmejä palan alle lisäämällä yrittää saada paremmin asettumaan, mutta aikaa menee hitosti jo muutenkin kitaran soittokuntoon saattamiseen ja mielestäni tähänkin kuluva aika olisi aikanaan pitänyt käyttää jo siellä suunnittelupöydän ääressä.
Kun lopulta kielet on saatu suunnilleen vireeseen, tallan korkeus säädettyä (kahdella säätöruuvilla ja jousivoimalla) ja talla on about vaaterissa, niin pitäis alkaa katteleen niitä intonaatioitakin.
Intonaatio
Mä itse yritän säätää intonaation kohdalleen siten, että kielen vapaa ääni on sama, kuin 12:lta nauhalta. Tiedän, että tästä on eri koulukuntia, eikä tämä ole nyt tän jutun pointti, mutta tämähän siis säädetään kielen pituutta säätämällä ja siihen on kitaran tallassa säätöruuvi. Mutta miten tämä tehdään floikassa? Säätöä ei ole. Sen sijaan tallanpalan paikkaa muutetaan. Tallapala on lukittu kuusiokolo -ruuvilla, jonka päältä menee se kieli. Eli kieli löysäksi, jotta pääsee ruuviin kiinni. Veto on muutenkin saatava pois, jotta tallapalaa voi siirtää taaemmaksi (=kieltä pidemmäksi). Sitten pala lukitaan "uuteen paikkaansa" ja kieli kiristetään taas oikeaan vireeseen ja katsotaan, asettuiko. No, eipä asettunut vielä, eli samaa toistetaan ja mahdollisesti jatketaan huomenna, koska hermo alkaa jo mennä.
Saatan olla vähän yksinkertainen, enkä ehkä vaan ole vielä tajunnut ihan kaikkea, mitä tähän liittyy, mutta tässä vaiheessa miellän floikka-tallat melko ikäviksi säätää, enkä saata uskoa, että olen ainut.
Tämän halusin kertoa - nyt saa vapaasti kommentoida. | |
Satulan korkeus ja tallan radius voidaan säätää shimmeillä. Ja se lukkosatula ei ole suora, vaan niitä on eri kaarevuudella...
Tokkopa! Tai no tokkopa n0kkoset tokkivat nokkopa niimpäkö ökköset pökköset pölöpölplöttö hirnau iihahaa! -NHR | |
Tämmöinen auttaa jos se intonaation säätö käy ihan oikeasti hermoille ja jos kyseessä on ihan oikea Floyd Rose:
https://www.thomann.de/fi/allparts_lt_0868_000_the_key.htm
Hyvin resonoiva yksilö. |  ibnz
15.08.2019 10:53:15 | |
|
Aloituksessa tuntuu olevan jonkin verran väärää tietoa, onkohan peli sittenkään kovin tuttu? Itse en suosittele a) halpaa floideria kenellekään enkä etenkään b) ellei sitä tarvitse. Hyvä ja oikein säädetty kelluva talla pitää vireen kyllä erinomaisen hyvin eikä vaadi jatkuvaa säätöä.
"Tosin kun kielet ei vielä ole paikallaan, vetää tallan jouset tallan asentoon, jossa palan säätöön ei pääse käsiksi? "
Tämän vuoksi talla kiilataan paikalleen, jos aikoo ottaa kaikki kielet kerralla pois. Tätä tehdään silloin, kun halutaan myös putsailla otelautaa ja nauhoja. Jos ei aio putsailla, kannattaa vaihtaa kieli kerrallaan jolloin talla ei mainittavasti keiku.
"Eli seuraa mittava viritä-kiristä-säädä-viritä-seuraa-kiristä-viritä-venytä-säädä-tutki-viritä-kiristä-säädä-viritä -sessio, joka ei tunnu loppuvan koskaan."
Näin, tekniikka on virittää ohuin kieli vireeseen ja riippuen siitä, ovatko loput kielet ylä- vai alavireessä, paksuimmasta alkaen jonkin verran yli (ali) tavoitevireen siten. Pikkuhiljaa ne asettuvat kaikki oikeaan vireeseen. Sitten lukot kiinni ja hienosäätö ja vot. Jonkin verran työtä teettää, kyllä. Ja jos haluaa kritiikkiä oikein kohdistaa, se alkuperäisen floyd rosen satulaa kiinnittävä ruuvi on ikävästi juuri kielen alla (intonaatiota säädettäessä). Ei tätäkään tarvitse hinkata tuntikausia, yleensä se satulan paikka löytyy parilla yrityksellä per kieli
"No, floikassa kun on tää metallinen kielilukko, niin ahdashan se ei ole, mutta korkeuden säätäminen?"
Tämä hoidetaan korotuspaloilla ja valitsemalla satula, jossa on oikea (tai ainakin suht lähellä) radius...
"Toisekseen kaulassa on yleensä radiusta, mutta lukkosatula on tasainen. Suunnittelija ei sit kai ole tätä asiaa ongelmaksi kokenut?"
Schallerilla on ainakin 10 erilaista lukkosatulaa eri leveyksillä, korkeuksilla ja radiuksilla
Huomenna sitten! | |
Ongelmathan on toki paljon vähäisempiä, jos kitara on jo soitettavissa ja about säädöissään. Nuo yllä kokemani asiat on tulleet eteen tilanteissa, joissa oon ostanut kyseisen projektin ja (usein) kaikki osat on kivasti irti ja pahvilaatikossa/muovipussissa. Tai sitten olen sen joutunut itse purkamaan esim maalausta varten. Koska tarkoitus on kuitenkin "vain" saada kitara taas soitettavaksi, en lähde hankkimaan siihen lisää ns. parempia osia. Yritetään saada se taas nippuun ja soitettavaksi niillä osilla, joilla se aikanaan on tehtaaltakin lähtenyt. Yhtään shimmiä ei ole osien mukana vielä vastaan tullut.
Kun on ollut näitä fenderin ja gibsonin tyyppisiä ratkaisuja ja sitten on haluttu kehitellä tällainenkin, niin mielestäni sitä olis voinut vähän pidemmällekin (=paremmaksi) kehittää? | |
jaripat: Useinhan näissä on siis "se pala", millä katkaistu kieli kiristetään kiinni tallaan. Tosin kun kielet ei vielä ole paikallaan, vetää tallan jouset tallan asentoon, jossa palan säätöön ei pääse käsiksi? Tähän ratkaisuna on ottaa jousia pois ja/tai ruuvata jousten ankkuriruuvit niin ylös, että tallan takaosa nousee asentoon, jossa palan säätöön pääsee käsiksi. Olen myös nähnyt, että kielen "pallopää" vedetään viritintappiin.
Kannattaa vaihtaa kieli kerrallaan ja tämä pätee kaikkiin kitaroihin, paitsi jos aikoo puhdistaa otelautaa tms. Kielestä katkaistaan se pallo-osa kokonaan pois kierrettä myöten eli jäljelle jää pelkkä tasainen kieli, joka laitetaan lukko-osaan keskelle (tarkkana tässä) ja kiristetään kohtalaisesti. Kieli pysyy siellä lukossa, jos pala on kunnossa, se ei sieltä lähde mihinkään vaan katkeaa ennemmin. Niiltä jotka laittaa pallopään viritystappiin pitäisi ottaa kitara pois ja tilalle bassokitara tai jokin muu vähemmän haastava soitin. | |
jaripat:
Kun on ollut näitä fenderin ja gibsonin tyyppisiä ratkaisuja ja sitten on haluttu kehitellä tällainenkin, niin mielestäni sitä olis voinut vähän pidemmällekin (=paremmaksi) kehittää?
Varmasti parempi olisi parempi, mutta eipä oikein kukaan ole mitään merkittäviä parannuksia keksinyt. Floikka on erikoistyökalu erikoiskäyttöön ja siinä oikein hyvä. Sen kanssa eläminen on haastavampaa kuin monien muiden tallarakaisujen, mutta ihan opeteltavissa oleva taito. | |
Krice: Kannattaa vaihtaa kieli kerrallaan ja tämä pätee kaikkiin kitaroihin, paitsi jos aikoo puhdistaa otelautaa tms.
Miksi kielet kannattaa vaihtaa yksi kerrallaan? | |
Mikko1978: Miksi kielet kannattaa vaihtaa yksi kerrallaan?
Muuten kaula napsahtaa poikki!
No ei vaines.. Kyllähän se kieli kerrallaan vaihtaminen tuo kaulalle vähemmän stressiä, mutta saa huono kaula olla jos ei kielten vaihtoa kestä. | |
ibnz: Aloituksessa tuntuu olevan jonkin verran väärää tietoa, onkohan peli sittenkään kovin tuttu?
Ensin kaksia asiaa: Painoin plussaa. Ja mukava että täällä on joku toinenkin joka ymmärtää kelluvien tallojen päälle. :)
Ja sitten asiaan: Ite tykkään ottaa kaikki kielet pois aina kieltenvaihdon yhteydessä. Eihän tästä juurikaan tule lisävaivaa ja samalla pääsee pyyhkäsemään pölyt ja muun möhnän kielten alta, sekä rungosta että itse tallasta.
Säätöön kannatan myös tätä tallan blokkausta. Blokkaan tallan yleensä niin että jätän yhden jousen paikoilleen ja toiselle puolelle sustainblokkia rungon ja sustainblokin väliin joku palikka. Blokkaan tallan yleensä sytkärillä/jollain floikan palikalla joita on nurkkiin kertynyt tai ihan vaan kolikko ja plektranipulla. Jossain Jacksoneissa taisi ihan perinteinen lukkosatula sopia just eikä melkeen tuohon koloon.
Hommahan kulminoituu lopulta siihen että kielet ovat vireessä & venytettyinä, talla blokattuna & säädettynä ja sitten kiristetään jousia kunnes blokki irtoaa paikoiltaan. Ja tämä tilannehan kannattaa ennakoida sillä että löysentää jousikouraa ihan heti alkuun kun on saanut kielet pois. Lopputuloksena on kitara vireessä ja talla suorassa. Nopeaa ja helppoa. :)
Marko Fobba Forss: Aleksi: saako sulta ottaa mallia niihin viiksiin? Yngwie Malmsteen: My whole life philosophy is that more is more. | |
Se on vähän sillä lailla että jos ne floydroset eivät ole Floyd Roseja vaan kiinalaista pehmytmetallivalua, niin ne suojalasit ovat ihan hyvä pitää silmillä. Silloin tallan kieltenlukitusruuvipenkkien pitävyydestä ei ole takeita, etenkään jos kyseessä on kitara joka on ollut atomeina laatikossa ja tallaa ei ole kohdeltu kovin hellävaroen.
Ihan hyvä perusrakenne "floikassa" on, kyllä sen toimintaperiaatteet ja säätörutiinit pystyy tavallinen kitaranrämpyttäjä aika pian sisäistämään yritys ja erehdys-periaatteellakin. Aika vähän on kilpailijoilta tullut mitään mullistavia parannuksiakaan nyt kun patentit ovat rauenneet, eli varmaankin tuo on aika valmis tuote tässä vaiheessa.
Jos sitä kelluvaa tallaa ei kaipaa eikä tarvitse, niin ei varmaankaan kannata kiusata itseään moisilla "räikillä" ja silloin kannattanee hankkia muunlaisia projektikitaroita.
Hyvin resonoiva yksilö. |  iec
15.08.2019 15:16:52 | |
|
Krice: Kannattaa vaihtaa kieli kerrallaan ja tämä pätee kaikkiin kitaroihin, paitsi jos aikoo puhdistaa otelautaa tms.
Eikös otelauta kannata puhdistaa/huoltaa ja nauhat kiillottaa aina kun vaihtaa kielet? Ehkä sitten vähän eri niillä ammattimuusikoilla, jotka vaihtavat kielet joka keikalle tai kerran viikossa. Riippuu myös hieman kitarasta, eli jostain LesPaulista lähtee stop-bar ja talla irti turhankin helposti jos ottaa kaikki kielet kerralla pois.
Ehkä se on aloittelijoille helpompi pari ekaa kertaa vaihtaa kielet yksi kerrallaan, mutta sitten kun homma sujuu, on paljon helpompi samalla huoltaa koko kitara, kun ottaa kaikki kielet pois. Näin kotisoittelijana ei tule vaihdettua kieliä kitaraan kuin max 2 kertaa vuodessa ja useimmiten vain kerran vuodessa per kitara. Käytössä siis Elixirin Optiwebit, jotka kestävät vähän pinnoittamattomia pitempään.
Mutta kukin tyylillään ja omiin tarpeisiin nähden mitoittaen kannattaa se kielten vaihto tehdä.
Tieto lisää tuskaa ja turha tieto turhaa tuskaa...Ja niin päin pois... |  Mikko1978
15.08.2019 15:34:54 (muokattu 15.08.2019 15:36:25) | |
|
discominister: Muuten kaula napsahtaa poikki!
No ei vaines.. Kyllähän se kieli kerrallaan vaihtaminen tuo kaulalle vähemmän stressiä, mutta saa huono kaula olla jos ei kielten vaihtoa kestä.
Tuo on sama kuin perustelisi Floikan käyttämättä jättämisen kaulansuojelulla. Jos kaula tuosta hajoaa, niin kyllä se on silloin jo muutenkin ihan valmis. | |
Mikko1978: Miksi kielet kannattaa vaihtaa yksi kerrallaan?
Helpompi saada vireeseen jos vaihdetaan kieli kerrallaan.
No tiedäthän.. Tarkoitettu.. tiedäthän.. | |
Jormaz: Helpompi saada vireeseen jos vaihdetaan kieli kerrallaan.
Paskapuhetta.
Marko Fobba Forss: Aleksi: saako sulta ottaa mallia niihin viiksiin? Yngwie Malmsteen: My whole life philosophy is that more is more. | |
munkero: Paskapuhetta.
Oletetaan että kitara on vireessä. Poistat yhden kielen, laitat uuden kielen tilalle ja virität. Kitara on taas vireessä. Toista viisi kertaa. Jos kaikki vaihtaa kerralla niin vähän aikaa joutuu hakemaan että saa kielet keskenään vireeseen. Näin siis jos tallaa ei blokkaa.
No tiedäthän.. Tarkoitettu.. tiedäthän.. | |
Blokkaamisen sijaan käytin useasti, kun vielä noita kiikkukeppejä oli, ihan vaan sitä kampea. Kielet irti, uudet tilalle, kiikku kammesta suoraksi, nopea viritys, venyttelyä, viritys, lukot kiinni ja kitara telineeseen pölyttymään. | |
Jormaz: Oletetaan että kitara on vireessä. Poistat yhden kielen, laitat uuden kielen tilalle ja virität. Kitara on taas vireessä. Toista viisi kertaa. Jos kaikki vaihtaa kerralla niin vähän aikaa joutuu hakemaan että saa kielet keskenään vireeseen. Näin siis jos tallaa ei blokkaa.
Sehän blokataan, muuten menee ikä ja terveys.
Marko Fobba Forss: Aleksi: saako sulta ottaa mallia niihin viiksiin? Yngwie Malmsteen: My whole life philosophy is that more is more. | |
Krice: Kannattaa vaihtaa kieli kerrallaan ja tämä pätee kaikkiin kitaroihin, paitsi jos aikoo puhdistaa otelautaa tms. Kielestä katkaistaan se pallo-osa kokonaan pois kierrettä myöten eli jäljelle jää pelkkä tasainen kieli, joka laitetaan lukko-osaan keskelle (tarkkana tässä) ja kiristetään kohtalaisesti. Kieli pysyy siellä lukossa, jos pala on kunnossa, se ei sieltä lähde mihinkään vaan katkeaa ennemmin. Niiltä jotka laittaa pallopään viritystappiin pitäisi ottaa kitara pois ja tilalle bassokitara tai jokin muu vähemmän haastava soitin.
Mikäs siinä pallopäässä viritystapissa noin harmittaa?
Itse aiheeseen liittyen, itse en ole yhtään aitoa Floyd Rosea omistanut mutta Ibanezin näkemyksiä aiheesta on usean Edgen ja Lo-pro Edgen muodossa. Ne on kyllä pomminvarmoja ja helppo säätää. Intonaation säätö ilman erikoistyökalua menee tunteisiin, mutta työkalulla muutaman minuutin juttu. Joskus junnuja oli joku korean ibanez missä oli joku halpis floikkakopio ja se vastasi aloittajan fiiliksiä aikalailla. Sen kun hävitin, mulla oli pelkkä Les Paul varmaan kymmenen vuotta, kunnes annoin kelluville talloille uuden mahdollisuuden ja onneksi annoin. Halvalla ei tässäkään tapauksessa saa hyvää. | |
Moi.
Vaikka lähinnä Kahler-henkilö olenkin, FR on kasarin puolesta välistä asti ollut lähellä insinöörisydäntäni.
Aitoa en ole omistanut, vaikkakin toki aikojen saatossa ruuvannut, kopsuja kyllä.
Aina sillointällöin iskee innostus etsiskellä aitoa vain omistamisen halusta, mutta heikko saatavuus ja tähtitieteelliset hinnat/huono kunto tappavat innon kokolailla nopeasti.
Jo ennen nettiaikaa FR:n oikeaoppinen säätö oli varsin monelle suoraviivaista, vaikkakin perinteisempien tallojen säätöihin tottuneile kallista ja aikaavievää.
Esimerkiksi shimmejä ei myöskään ollut samalla tapaa saatavilla kuin nyt, mutta varsin helppoa niitä oli itsekin tehdä.
Näin nettiaikaan kun osia ja oikeaakin tietoa löytyy netin kautta yllinkyllin, FR-säätöongelmat ovat ainakin mun mielestä lähinnä viitseliäisyydestä kiinni.
jaripat: Kun on ollut näitä fenderin ja gibsonin tyyppisiä ratkaisuja ja sitten on haluttu kehitellä tällainenkin, niin mielestäni sitä olis voinut vähän pidemmällekin (=paremmaksi) kehittää?
Vaikkei herra Rose toki ollutkaan ensimmäinen vinguttelukitaristi, oli hän tiettävästi ensimmäinen joka pystyi homman hoitamaan livenä.
Ja useamman biisin/soolon välillä virittämättä.
Seikkoja jonka ansiosta muunmuassa kolleegansa herra Van Halen, ja myöhemmin Vai innostui kehitelmästä ja loppu on historiaa.
Ja historiaa oli myös sitämyöden Q5, RIP.
Jopa (tuotanto?)proto josta onneksi löytyy kuva netissä, on pääpiirteittään samanlainen kun ensimmäisen sukupolven FR joka tosin oli Kramer-kytkyn ansiosta etenkin jälkiasennustarkoituksiin aiempaa hankalammin hankittavissa.
Kramer oli pakko ottaa mukaan koska paukut eivät enää riittäneet omin voimin ja pääomin touhuamiseen.
Koska herra Rose oli ja on koulutukseltaan koruseppä/hienomekaanikko, rakenneratkaisuissa ei juuri parantamisen varaa ole ollut, korkeintaan jotain pientä hienosäätöä ja muodin mukana menemistä.
Ja samasta syystä pääsi markkinoille ja muuta vastaavat vaipuivat unholaan.
Kuten aiemminkin tässä viestiketjussa on mainittu, materiaaliteknisesti tosin on etenkin joidenkin lisenssilaitteiden ja varsinkin kopioiden kohdalla huomattavastikin toivomisen varaa kun päämääränä oli joku tietty (matala) kustannusrakenne.
Mikko1978: Varmasti parempi olisi parempi, mutta eipä oikein kukaan ole mitään merkittäviä parannuksia keksinyt.
Totta, ei ole FR:n mekaniikka juurikaan muuttunut näiden neljänkymmenen vuoden saatossa, eikä ole ollut tarviskaan jos multa kysytään.
Eikä kilpailevaa menetelmääkään ole ilmaantunut.
Mikko1978: Floikka on erikoistyökalu erikoiskäyttöön ja siinä oikein hyvä.
Totta tuokin.
Toisaalta, jos musiikillinen ilmaisu ei vaadi FR:n suomaa vireenmuuttoskaalaa, "helpompia" livenäkin toimivia vibratallatallaratkaisuja löytyy vaikkapa Kahlerilta ja Steinbergeriltä.
Yksinkertaisemman rakenteen vastapainona tulee kyllä muita ominaisuuksia joista kaikki eivät välitä.
Joten FR ja sen variaatiot pitänevät pintansa vielä vuosikymmeniä eteenpäin.
Eli otsikon kysymykseen ainakin itse vastaan: ehdottomasti järkee.
T:Samuli | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
