Kitarat: kitarakamat ›

Oon kaikenlaisia kitaroita tuunaillut ja aina välillä tulee vastaan näitä "floydroseja" ja ihmettelyä niiden kanssa. En varmaankaan ole ihan täysin ymmärtänyt, miten niiden kanssa tulisi menetellä, mutta auttakaa Te, oi viisaat tietäjät. Itselleni on tähän mennessä tullut lähinnä fiilis, että kyseisen tuotteen suunnittelija pitäis vähintäänkin "laittaa hoitoon".
 
Kirjoitan tähän nyt kokemuksistani ja ajatuksistani ko. vehkeen kanssa ja jos on selkeesti jtn, mitä en ole tajunnut, niin tosiaan - opastakaa tyhmää.
 
Kielen pujotus
Useinhan näissä on siis "se pala", millä katkaistu kieli kiristetään kiinni tallaan. Tosin kun kielet ei vielä ole paikallaan, vetää tallan jouset tallan asentoon, jossa palan säätöön ei pääse käsiksi? Tähän ratkaisuna on ottaa jousia pois ja/tai ruuvata jousten ankkuriruuvit niin ylös, että tallan takaosa nousee asentoon, jossa palan säätöön pääsee käsiksi. Olen myös nähnyt, että kielen "pallopää" vedetään viritintappiin. Sehän pitää sen sitten kyllä paikallaan aika jees. Mutta joskus, kun nää lukituspalat on löysätty ja sitten kitaraa pyörittelee jousien löysäämiseksi, niin saakin huomata, että osa niistä pikku lukituspaloista on jo putoillut ties minne.. Tämän asian osalta järkevin näkemäni floikka on jenkkiläisessä washburnissa. Siinä "lukituspalaa kiristävä ruuvi" on ontto ja päässä kuppi, johon kielen pallopää asettuu. Lukitusta ei siis sen kummemmin tarvita laisin.
Nää on kuitenkin aina sellasta semiheikohkoa mastkua nää tallat, että ei uskalla aina "kauheesti kiristää" ja sitten (mä ainakin) pelkään, että pysyykö se siellä ainiaan, kun veto lisääntyy, vai singahtaako silmille ja pitääkö olla suojalasit, hanskat ja kypärät..
 
Virittäminen
Kielilukot sinänsä on tavallaan hyvä oivallus, koska omasta mielestäni valtaosa vireongelmista ylipäätään johtuu aina satulasta. Nyt kun ne on siihen lukitut, niin satula ainakaan ei vireongelmia aiheuta. Sitten toki pitää olla se hienoviritysnuppi siellä tallassa, koska aina sitä vähän voi kieli venyä ja tarvetta tulee pikku säädölle. Ja kun se kerran siellä on, niin ei mielestäni ole järkeä satsata paljoa varsinaiseen viritinkoneistoon. Silti, olen nähnyt näinkin tehdyn, mutta minusta se on turhaa. Muutenkin, jos viritinkoneisto toimii, niin harvoin se vireongelmia aiheuttaa. Kielten vaihdon jälkeen ne on aina venyteltävä kunnolla, että vire alkaa pitää. Jos se sitten kuitenkin muuttuu, ja etenkin jos kitara käytössä menee sekä ylä- että ala vireeseen helposti, niin veikkaan, että satula nahnittaa - turha investoida "parempaan" viritinkoneistoon?
 
Koska näissä on kyseessä ns. kelluva talla, niin kieltä virittäessä "talla seuraa" ja nousee ja samalla muut kielet löystyvät. Tää on ihan normaalia toki myös esim bigsbyissä, paitsi että niissä kielen korkeus ei muutu. Floikka -kitaran virityksessä yleensä säädänkin jatkuvasti myös sitä jousten ankkurin paikkaa siten, että talla olisi koko ajan kutakuinkin vaaterissa kitaran bodyyn nähden. Eli seuraa mittava viritä-kiristä-säädä-viritä-seuraa-kiristä-viritä-venytä-säädä-tutki-viritä-kiristä-säädä-viritä -sessio, joka ei tunnu loppuvan koskaan.
 
Kielten korkeus
Tapanani on viilailla satuloista ahtaus pois ja samalla viilata uran syvyys sellaiseksi, ettei kieli heti ekalla soinnulla jo kuullosta epävireiseltä. Tää on mielestäni yksi oleellisimpia säätöjä kitarassa. No, floikassa kun on tää metallinen kielilukko, niin ahdashan se ei ole, mutta korkeuden säätäminen? Kyllähän siinä mahdollisesti jtn voi kikkailla, mutta periaatteessa tää on aika hankala juttu. Toisekseen kaulassa on yleensä radiusta, mutta lukkosatula on tasainen. Suunnittelija ei sit kai ole tätä asiaa ongelmaksi kokenut?
Radiuksen kompensointia ei myöskään ole itse tallassa, joten käytännössä tallan korkeus säädetään siten, että kaksi keskimmäistä kieltä ovat "sopivalla" korkeudella. Loput neljä jäävätkin sitten floikan rakenteesta johtuen liian ylös. Kyllähän tätäkin asiaa voisi jonkinlaisia shimmejä palan alle lisäämällä yrittää saada paremmin asettumaan, mutta aikaa menee hitosti jo muutenkin kitaran soittokuntoon saattamiseen ja mielestäni tähänkin kuluva aika olisi aikanaan pitänyt käyttää jo siellä suunnittelupöydän ääressä.
Kun lopulta kielet on saatu suunnilleen vireeseen, tallan korkeus säädettyä (kahdella säätöruuvilla ja jousivoimalla) ja talla on about vaaterissa, niin pitäis alkaa katteleen niitä intonaatioitakin.
 
Intonaatio
Mä itse yritän säätää intonaation kohdalleen siten, että kielen vapaa ääni on sama, kuin 12:lta nauhalta. Tiedän, että tästä on eri koulukuntia, eikä tämä ole nyt tän jutun pointti, mutta tämähän siis säädetään kielen pituutta säätämällä ja siihen on kitaran tallassa säätöruuvi. Mutta miten tämä tehdään floikassa? Säätöä ei ole. Sen sijaan tallanpalan paikkaa muutetaan. Tallapala on lukittu kuusiokolo -ruuvilla, jonka päältä menee se kieli. Eli kieli löysäksi, jotta pääsee ruuviin kiinni. Veto on muutenkin saatava pois, jotta tallapalaa voi siirtää taaemmaksi (=kieltä pidemmäksi). Sitten pala lukitaan "uuteen paikkaansa" ja kieli kiristetään taas oikeaan vireeseen ja katsotaan, asettuiko. No, eipä asettunut vielä, eli samaa toistetaan ja mahdollisesti jatketaan huomenna, koska hermo alkaa jo mennä.
 
Saatan olla vähän yksinkertainen, enkä ehkä vaan ole vielä tajunnut ihan kaikkea, mitä tähän liittyy, mutta tässä vaiheessa miellän floikka-tallat melko ikäviksi säätää, enkä saata uskoa, että olen ainut.
 
Tämän halusin kertoa - nyt saa vapaasti kommentoida.