Kitarat: kitarakamat ›

Paljon hyviä kommentteja asiasta on tullut ja laitan oman kokemukseni mukaan jossa voi osittain olla samoja asioita ja osittain ei.
 
Ennen vuotta 2010 jolloin aloimme soittamaan nykyisen bändini kanssa soitin pääasiassa yksin kotona ja joskus kävin soittamassa jonkun kanssa tai jameissa tai Muusikoiden.netin Miitissä viime vuosikymmenellä joka oli minulle iso tapaus kun pääsi soittamaan tribuutteihin. Yleensäkin siihen aikaan kun soittelin ilman bändiä himassa oli iso tapaus jos jossakin oli jamit tai muuten pääsi soittamaan muiden kanssa. Myös kaikkiin mahdollisiin pihajuhliin menin soittamaan minne kutsuttiin olin sitten yksin tai jonkun kanssa - useimmiten yksin. Treenasin siis pääosin kotona 1990-luvun puolenvälin jälkeen alkaneen todellisen soittotaipaleeni (tuota ennen pientä kokeilua kitaran aloittamisessa mutta vasta 1990-luvun puolenvälin jälkeen kiinnostuin soittimesta todella) alkuvaiheessa aina tuonne 2010-luvun alkuun saakka ja käytin taustaCD:tä paljon harjoittelussa. Ne harvat bändin kanssa tuona aikana soitetut olivat välillä hankalia koska kotona yksikseen soittaminen on erilaista bändisoittoon verrattuna ja meni yleensä niissä ensimmäinen biisi hakiessa tuntumaa ja vasta toisessa biisissä pääsin vauhtiin sikäli kun pääsin siihen aikaan. Useimmiten kuitenkin puutteellisella bändisoittotaidolla hädin tuskin pysyin rytmissä ja varsinaiset fraseerauskoukut jäivät tekemättä mitä vasta nyt teen kun kokemusta on bändisoitosta jo paljon.
 
2010-luvun alussa alkanut nykyisen bändini (olin joskus jossakin lyhytaikaisessa sitä ennen soittanut hieman ja erilaisissa väliaikaisissa kokoonpanoissa jameissa ja Muusikoiden.netin Miitissä esimerkiksi) käyntiin laittaminen muutti kaiken. Yhteissoitto ei alkanut ruusuisissa merkeissä koska rumpalimme vasta soitti ekoja lyöntejään rummuilla. Nuo rummut olivat hänen poikansa ja isä ei ollut niihin hädintuskin koskenut ennen ensimmäisiä treenejämme jolloin jonkun oli alettava rumpaliksi ja erinomaisesti homman rumpalimme on hoitanut kun soitto nyt kulkee ällistyttävän hyvin tuohon lähtötilanteeseen nähden. Bändisoitto oli minullakin hieman hakusessa johtuen epäsäännöllisestä aiemmasta bändisoittotaustasta. Onneksi meillä oli ja on edelleen erinomainen basisti joka piti alkuvaiheessakin homman kasassa kun rumpali opetteli vasta soittimensa alkeita ja itse opettelin bändisoiton alkeita kitaralla. Sitkeästi jatkoimme ja vuosien mittaan säännöllinen treenaaminen on hionut yhteissoiton saumattomaksi (ainakin siihen nähden mistä lähtökohdista aloitimme yhteissoiton) ja samalla oma kitaransoittoni on tuosta vuoden 2010 jälkeen kehittynyt enemmän mitä ennen sitä yhteensä. Eli mielestäni bändisoitto kehittää ja se jää makuuhuonesoitossa pois vaikka siinäkin kyllä kehittyy ja osaa juttuja mutta kun menee bändin kanssa soittamaan voi alku olla vaikeaa. Myös soittaminen on muutakin kuin se mekaaninen osuus eli sormien liikuttelua tahdissa. Bändisoitto on mm. muiden tekemisten seuraamista ja fraseerausta, oikean soundin hakua jne. Tuo kaikki jää makuuhuonesoittajalta pois. Soundeja voi toki kotisoitossa opiskella ja niin tein itsekin mutta kotona loistava soundi ei välttämättä toimi bändisoitossa. Fraseeraus bändisoitossa mielestäni eroaa yksikseen soittelusta koska yhtyesoundiin sopivat erilaiset jutut mitä yksinsoittoon.
 
Makuuhuonesoittajana kuitenkin voi olla mielestäni tyytyväinen ja itsekin olin siihen aikaan kun soittotilaisuuksia muiden kanssa oli rajallisesti ja halusin treenata siihen aikaan yksin. Eihän se ole keltään pois jos joku haluaa soittaa omaksi ilokseen makuuhuoneessaan. Toki soiton kuuleminen jää ihmisiltä pois mutta tarkoitin sitä että aina löytyy soittajia jotka haluavat soittaa muiden kanssa ja ei ole muilta pois jos joku haluaa tehdä sitä omaksi ilokseen omassa makuuhuoneessaan. Tuo bändisoitto ja sen tuoma kokemus jää pois makuuhuonesoittajalta mutta oman kokemukseni mukaan silti itsekseen soittamisesta voi nauttia aivan täysin - niin tein itsekin vaikka sisimmässäni halusin bändiin ja lopulta pääsinkin bändiin joka soittaa edelleen yhdessä mutta keikkoja ei ole ollut yhtään (johtuen lähinnä että muut kuin minä ei ole olleet keikoista kiinnostuneita eikä niitä siksi ole aktiivisesti etsitty). Liekö jonkin sortin maailmanennätys että bändi on ollut noin 10 vuotta kasassa ja yhtään keikkaa ei ole ollut. :) Sentään biisejä olemme saaneet tuossa ajassa nauhalle. :) Haluaisin edelleen soittaa bändissä jossa olisi keikoille mahdollista päästä ja sellainen voi olla tiedossa koska kaverini kanssa olemme tehneet biisejä ja puhuneet uuden kokoonpanon kasaamisesta ja kaverillani on nykyisen bändinsä kautta kontakteja keikkapaikkoihin joten ehkä vielä pääsen joskus lavalle vakituisen bändin kanssa kuin muissa yhteyksissä kuin jameissa tai pop- ja jazzleirien oppilaskonserteissa vaikka jälkimmäisissä ei mitään vikaa ole - päinvastoin. Mutta olisi kiva kyllä soittaa lavalla ihan oman bändin kanssa.
 
Mutta tuollainen entisen makuuhuonekitaristin ja nykyisen bändissä soittavan kokemus. Olen kyllä edelleenkin siinä määrin makuuhuonesoittaja että soittelen kotona makuuhuonesoittajien suosikkibiisejä Smoke on the Wateria ja Stairway to Heaveniä sekä Purple Hazea ja tilutan pitkiä versioita klassikoista. Jameissa aikoinaan käydessäni sovin kuulemaani puolileikilliseen kysymykseen: "Mistä jameissa erottaa ammattilaisen ja harrastajan?" (suunnilleen noin meni) Vastaus: "Siitä että ammatilainen ei jameissa tunge lavalle ja harrastaja pitää miltei väkisin raahta sieltä pois." En muista menikö tuo oikein mutta tuontyyppiseen muottiin sovin makuuhuonesoittajana joka pääsi epäsäännöllisesti soittamaan muiden kanssa ja vielä yleisön eteen. :)