Lyriikka ›

Moikka kaikille!
 
Olen helsinkiläinen harrastelija sanoittaja ja olisi mukava saada palautetta kirjoituksistani, kuten exäni sanoi: " En minä osaa arvostella, kysy joltakin joka ymmärtää noiden päälle! " :D
 
Mutta olisinpa todella otettu, jos joku säveltäjä innostuisi niistä niin, että haluaisi tehdä niihin melodian, sillä itsehän en valitettavasti osaa soittaa mitään soitinta. Vaikkakin rakastan esimerkiksi kitaran musisointia yli kaiken. Itselle rakkaimmat musiikkigenret on akustinen poppi ja pop-rock, mutta täytyy sanoa että aika laajasti kuuntelen laidasta laitaan.
 
Laulan myös itse jonkin verran, mutta ikävä kyllä äänialani on aika suppea, ja kurkkuni väsyy helposti joten laulajaa minusta ei todennäköisesti tulisi. Vaikka laulankin omaksi ilokseni aika paljon.
 
Mutta asiaan: Tässä olisi yksi tämänpäivän tuotokseni, palautetta otan kiitollisena vastaan.
 
Myrskyn poika
 
Niin kuin viiltävä tuuli, sä tulit ja sekoitit mun elämän,
sait aikaan tornadon kaiken tieltä kaatavan.
Nämä tunteet mun pään sisällä myllertää,
ei tän myrskyn jälkeen jäljelle jää mitään korjattavaa.
Oot myrskyn poika, se joka rikkoo sydämen jäät
 
Niin kuin pelottava voima, pääsit mun suojakuoreen,
miten oisin voinut aavistaa, että sä sittenkin pois meet.
Mä vielä hetkeksi tähän yksin seisomaan jään,
kun en tiedä mihin suuntaan edes lähtisinkään.
Oot se myrskyn poika, joka mun luotani hävisi,
ja mä annoin itseni turhaan sun käsiisi
 
Mä luulin, et kun myrskyt tulee, ne sut puhdistaa,
en tiennyt sunlaista olemassa olevankaan.
Sun jälkeen en uskalla ees ääneen hengittää,
kun jokainen veto sut musta kauemmaksi lennättää.
Ei susta jäljelle jäänyt kuin pala rikkinäistä maata
niistä palasistako mut pitäis uudelleen nyt koota?
 
Mä hoen itselleni, että vielä tästäkin selviän,
sua ei oltukaan luotu jäämään mun elämään.
Mutta oisit voinut vähän vähemmän mua rikkoa,
ei tätä sydämensärkyä ehjäksi helpolla korjata.
Oot se myrskynpoika, joka ei tiennyt miten jäädä,
oot kuin luonnovoima, jota kukaan ei voi määrätä.
 
Sua joku päivä ehkä kauniimmin ajattelen,
silloin kun on liian hiljaista ja tyyni on meri.
Silloin ehkä sun myrskytuulta kaipaan,
pienen suudelman silloin heitän ilmaan.
 
Sabel 2019

Pari ajatusta tekstistä...niin rakentavasti, kuin pystyn :)
 
Itselleni, tuo on melko tajunnanvirtaa.
 
Eli koska lauseiden pituudet, tavutus jne. on kovin vaihtelevaa, niin se tekee säveltämisestä haastavaa.
Ei toki mahdotonta.
 
Toiseksi, riimitykset.
 
Olen itse tosi puritanisti, riimien suhteen, joten sen takia pikkaisen tulee sellainen ajatus, että "halutaanko tässä riimittää, vai ei?", koska välillä siihen on selkeästi pyritty.
Välillä taas ei laisinkaan,
 
Sitten itse sisältöön, johon on vähän vaikea puuttua.
Aihe, niin ikuinen se onkin, on sen takia todella vaikea.
 
En tiedä, mutta jos saan arvata, niin teksti on niin omakohtainen, että sitä on vaikea tarkastella objektiivisesti?
 
Inhottaa sanoa, mutta näissä tapauksissa, kliseiden määrä nousee eksponentiaalisti.
Olen huomannut saman omallakin kohdalla.
 
Kannattaa ottaa vähän etäisyyttä tekstiin, lukea se myöhemmin uudestaan, uusin silmin ja miettiä, miten sitä voisi hioa.
Voisiko jotain asioita sanoa toisella tavalla, jne?
 
Kuitenkin, jatka kirjoittamista.
Kirjoita niin paljon, kuin mahdollista.
Kirjoita kaikki. Nekin rivit, jotka tuntuvat paskalta.
 
p.s. harrastaja olen itsekin, mutta toivon että sait jotain tästä. :)