Kitarat: kitarakamat ›

Tuli käytyä veljen luona jonka vintiltä sitten löytyi tuollainen kitara.
Kitara ilmeisesti nähnyt vaikka minkälaista leikkiä vuosien saatossa.
Ikää varmaan kitaralla 30-60v?
Mikähän merkki tämä on ja pystyisikö noista muutamista kuvista päättelemään olisiko tätä järkevää vielä koittaa elvyttää.
 
Tässä kuvia
https://aijaa.com/yp3oLD
https://aijaa.com/SKs0A4
https://aijaa.com/j8AIFv
https://aijaa.com/DqKEhb

Moi.
 
Tuo otelaudan Adidas-logo on jollain tapaa tuttu, mutta ainakaan pikaisella nettietsimisellä en löytänyt "tutuista" merkeistä vastaavaa.
Joskus olen tuollaisen kuitenkin nähnyt, se on varmaa.
Monissa vastaavanlaisissa tehdastekoisissa on sarjanumero stanssattu lavan päähän.
 
Veikkaisin että kitara on 50-60-luvulta.
Voi olla tuoreempikin jos on itäeuroopan tuotantoa tai itsetehty, rakenneratkaisut ja karkeahko työnjälki viittaavat vahvasti jompaan kumpaan.
 
Rahallisesti käyttöentisöintikään tuskin on mielekästä, mutta ainakin mun mielestä ehdottomasti pelastamiskelpoinen yksilö koska tallaa lukuunottamatta (?) osat on tallella.
 
Jumppaahan tuossa toki on yllinkyllin, eikä säädettävän kaularaudan ja jäykisteidenkin puuttuminen ohuilla nauhoilla varustetussa instrumentissa helpota setuppia lainkaan, mutta onhan noissa sytykkeiksi joutumisen kynnykseltä elvytetyissä vanhuksissa aivan omansalainen fiilis... ja soundi ;).
 
Eläinperäisten liimojen käyttö on suositeltavaa tuontyylisissä korjauksissa, mahdolliset kämmit on helpohkoja korjata jälkikäteen.
 
T:Samuli

Omaan silmään näyttää siltä, että voisi olla vaikka Noso. Näkyykö f-aukoista minkäänlaista pohjaseteliä?

Nosomaisia piirteitä soittimessa on, mutta veikkaan silti innokkaan amatöörisoitinrakentajan, kenties puusepän, valmistetta johon on otettu mallia valmiista kitaroista. Esimerkiksi se otelautamerkki 16. nauhavälissä, hämmentävä ratkaisu, jos tekijä on ammattilainen?
 
Myös F-aukot näyttäisivät olevan ylösalaisin. Sitä välillä tosin näkee myös itäblokin erikoisuuksissa.

Mescalero: Omaan silmään näyttää siltä, että voisi olla vaikka Noso. Näkyykö f-aukoista minkäänlaista pohjaseteliä?
 
En ainakaan aukoista huomannut pohjaseteliä

basisti1971: Moi.
 
Tuo otelaudan Adidas-logo on jollain tapaa tuttu, mutta ainakaan pikaisella nettietsimisellä en löytänyt "tutuista" merkeistä vastaavaa.
Joskus olen tuollaisen kuitenkin nähnyt, se on varmaa.
Monissa vastaavanlaisissa tehdastekoisissa on sarjanumero stanssattu lavan päähän.
 
Veikkaisin että kitara on 50-60-luvulta.
Voi olla tuoreempikin jos on itäeuroopan tuotantoa tai itsetehty, rakenneratkaisut ja karkeahko työnjälki viittaavat vahvasti jompaan kumpaan.
 
Rahallisesti käyttöentisöintikään tuskin on mielekästä, mutta ainakin mun mielestä ehdottomasti pelastamiskelpoinen yksilö koska tallaa lukuunottamatta (?) osat on tallella.
 
Jumppaahan tuossa toki on yllinkyllin, eikä säädettävän kaularaudan ja jäykisteidenkin puuttuminen ohuilla nauhoilla varustetussa instrumentissa helpota setuppia lainkaan, mutta onhan noissa sytykkeiksi joutumisen kynnykseltä elvytetyissä vanhuksissa aivan omansalainen fiilis... ja soundi ;).
 
Eläinperäisten liimojen käyttö on suositeltavaa tuontyylisissä korjauksissa, mahdolliset kämmit on helpohkoja korjata jälkikäteen.
 
T:Samuli
 
Joo ehdottomasti aion tämän vielä kunnostaa/kunnostuttaa.
Kaikki muu tallella paitsi juurikin tuo talla puuttuu, sekä nuppi tuolta virityskoneistosta.

Sen verran kurkittua sain kaikukopan sisään että bongasin sieltä vuosiluvun 1958. Sarjanumeroa yritin etsiä myös, mutta sitä ei löytynyt.
Wikipediassa lukee että tämä Jaakko noso ei ole merkinnyt sarjanumeroilla kitaroita.

Kukkaset on ainakin ehtaa 50-(60)luvun Neuvostoliitto tyyliä.

"Adidas" -kuvio oli mm. about -55 vuoden Lignatoneissa, mutta muuta samaa zekki -kitaraan ei olekaan. Kukkaset vois olla liitetty luuttuun jälkikäteenkin?
Eurokitaroissa oli usein "nolla-nauha" pitkälle 60-luvun loppua kohti. Eli oma-tekele, vai slobo? Matkamuisto puolasta 60-luvun alusta? Mene ja tiedä...

Tallassa näyttää olevan "kompensaatiota" kotitarpeiksi..

Se vino juttu on vain kielenpidin, talla on jatsikitaran tapaan ollut liikuteltava ja sen jättämä vaaleampi kohta erottuu kannen lakkauksessa.
Saman oloisia kielenpitimiä on ollut Nosoissakin, mutta Nosoissa työn jälki mielestäni on professionaalisempaa.

jaripat: .. Eli oma-tekele, vai slobo? Matkamuisto puolasta 60-luvun alusta? Mene ja tiedä...
 
Jompaa kumpaa veikkaisin minä.

Orkkiksilta näyttävät virityskoneistot ovat niin asiallisen näköiset, että kotimaista alkuperää veikkaisin soittimen olevan. Pohjan ja kaulaliitoksen raosta näkyvä "kaulablokki", johon kaula lohenpyrstöliitoksella liittyy, näyttää epätavallisen leveältä. Tehdastekoisissa kitaroissa tuommoisia ei juuri näe, mutta kotitarverakentaja saattaisi hyvinkin päätyä sen sorttiseen rakenteeseen.

Kefiiri: Esimerkiksi se otelautamerkki 16. nauhavälissä, hämmentävä ratkaisu, jos tekijä on ammattilainen?
 
Otelautamerkki tuossa kohtaa saattaa tietysti olla peittämässä kaulaliitokseen kytkeytyvän ruuvin kantaa. (Omassa Regal-triconessani on useampikin soittamisen kannalta epäloogisissa paikoissa juuri siitä syystä.)

Hyviä pointteja yllä. Mutta esim virittimien laadusta en arvioisi paljoa. Niitä ei varmaan Suomessa ole tehty ja olipa ne tehty missä vaan, ne lienee tilattu siis muualta.
Kaulaliitoksia on tehty kans monella leveydellä.
Itseä kiusaa lähinnä lignatone-laina, nollanauhan puute, pleksinkin malli on kopio jostain ja otelauta merkit on aika nätisti tehty - en lähtis välttämättä kotioloissa tekemään neliskanttisia. Joku maniskakin mitä mulla on ja selkeesti itte tehty, niin sen kyllä näkee etenkin noista otelautamerkeistä. Toki ovat pienempiä/haastavampia. Yhä enemmän kallistun matkamuisto-sloboon... Varsova 1968?

Kitara edelleen tuossa vieressä odottaa.
Nyt ollut niin kiirettä, että vielä ei ole ehtinyt käyttää arvioitavana/tunnistuksessa mikä voisi olla.
Mitähän mahtaa tuommoisen soittimen korjaus ammattilaisella maksaa. Kansi haljennut kaksi viivaa puoleen matkaan ja kaulaliitos irronnut liimauksiltaan sekä kaikkee pientä ehostusta.
Laittelin myös viestiä eräälle suomalaiselle tunnetulle muusikolle, että osaisiko mahdollisesti tunnistaa ja sanoa jtn.
Kuvista ei osannut vielä mitään sanoa, mutta kehui kovin kauniiksi kitaraksi ja ilmaisi samassa viestissä osto halukkuutensa vaikka kyseistä kitaraa en kaupannut hänelle. :)

Moi.
 
Uti1: Mitähän mahtaa tuommoisen soittimen korjaus ammattilaisella maksaa. Kansi haljennut kaksi viivaa puoleen matkaan ja kaulaliitos irronnut liimauksiltaan sekä kaikkee pientä ehostusta.
 
En ole ammattilainen, mutta puhtaasti noista kuvista ja karkeasti arvioidusta työmäärästä vs. käsityöläisen tuntiveloitus, arvaisin jotain viidensadan ja tonnin väliltä.
Ja melkeimpä lähempänä tonnia kuin viittäsataa jos siistiksi tekee.
 

 
Uti1: Laittelin myös viestiä eräälle suomalaiselle tunnetulle muusikolle, että osaisiko mahdollisesti tunnistaa ja sanoa jtn.
Kuvista ei osannut vielä mitään sanoa, mutta kehui kovin kauniiksi kitaraksi ja ilmaisi samassa viestissä osto halukkuutensa vaikka kyseistä kitaraa en kaupannut hänelle. :)
 
Valtaosa tietynlaisista muusikoista tuonkaltaisia raatoja rakastaa yli kaiken, kyse on lähinnä siitä millaisista rahallisista- tai materiaalikompensaatioista puhutaan kun/jos tavara vaihtaa omistajaa.
 
Osa on valmiita maksamaan mojosta -etenkin dokumentoidusta- huomattavastikin, toisille merkki on kaikki kaikessa.
 
T:Samuli

edit, homma ok