Media ja viihde ›

https://www.hs.fi/urheilu/art-20000 … pviRYoDNo1IcaGE88TirnLfHpo1-UpDkw0Q
 
Olli Mäki, "Kokkolan leipuri", yksi kaikkien aikojen suurimmista suomalaisista kamppailu-urheilijoista, on poissa. Sen lisäksi, että luonnollisesti suomalaisena nyrkkeilyfanina arvostan hänen saavutuksiaan todella korkealle, oli Ollilla kaikista nyrkkeilysuuruuksista tavallaan erikoisin paikka mun sydämessä.
 
Olli oli vaarin vanha kaveri, jonka tapasin ja jonka kanssa pääsin juttelemaan useamman kerran. Sitä kunnioituksen määrää, mitä tunsin hänen läsnäoloaan kohtaan, on vaikea kuvailla. Eittämättömän legendan statuksestaan huolimatta Ollissa ei ollut pisaraakaan ylimielisyyttä. Päinvastoin, hän oli lämmin ja huumorintajuinen tyyppi, jolla oli aina pilke silmäkulmassa ja joka jaksoi jo hieman huonommassakin kunnossa ollessaan tulla vielä eturiviin paikan päälle seuraamaan rakastamaansa lajia ja juttelemaan ihmisten kanssa.
 
Vaarin tarinat vanhoista päivistä tavallaan myös inhimillistivät Ollia mulle. Muun muassa se, että Olli meni naimisiin aivan MM-ottelunsa alla, kertonee miehen elämänasenteesta ja spontaaniudesta jotain. Vaari kuulemma aina kiusoittelikin tuolloin Ollin vaimoa Raijaa, että tämän takia ei saatu suomalaista maailmanmestaria.
 
On vaikea kuvitella, että suomalaiseen nyrkkeilyyn syntyisi ihan heti vastaavanlaista lahjakkuutta. Olli voitti toisessa ammattilaisottelussaan Euroopan listalla olleen nyrkkeilijän ja neljännessä maailman kymmenenneksi parhaaksi rankatun ottelijan. Yhdennessätoista ottelussaan hän oli jo MM-ottelussa. Euroopan mestaruuden hän toki ehti saavuttaa, mutta voisi ajatella, että mikäli Ollia olisi viety vähän rauhallisemmin eteenpäin, olisi hän hyvinkin saattanut olla myös maailmanmestari.
 
Mä tuun aina muistamaan Ollin aurinkoisena, ympäristöönsä positiivista energiaa säteilevänä miehenä. Todellisena mestarina.
 
Hyvää matkaa.