Kitarat: kitarakamat ›

Boss NS-2 on koko ajan päällä.

Lasketaanko THR:n ohjainpedaalin boosti? Eli siis joku TS-tyylinen juttuhan se lienee.

Reverb ja delay.

bbe opto stomp

Behringer digital reverb spring-mode ja level juuri sen verran auki että kaiun erottaa.....kuulostaa tylsältä mutta toimii minun tarpeisiin.

SD-1 on aika usein päällä pienenä lisänä aika lujaa olevan vanhan putkistygen kanssa. TU-2 henkisenä tukena. Droppi D mieluiten korvalla vaan äkkiä, kun se yleensä pitää jättää karvan verran alle, mitä spedu sanoo.

MP forest green

hallu: BB King vaihtoi kielen kitaraan kesken biisin ja lauloi samalla :-D
 
Kuten myös meidän kaikkien rakastama Tero Vaara. Mun mielestä viritinpedaali kuuluu kyllä jokaisen yleisöään arvostavan kitaristin vakiokalustoon. Tai sitten pitää vaan olla niin kova että pystyy virittämään lennosta, itsellä ei mitään jakoa.

Bo Didley muutti vireen lennosta, skulaillen rennosti samalla. Tavastialla, aika kauan sitten.

Overdrive on aina päällä johtuen siitä saatavasta lisä-attackista (ei siis säröstä). Overdrivena käytän milloin mitäkin riippuen siitä millä fiiliksellä olen tai mitä soundia haen. Viime aikoina useimmin käytössä ovat olleet Klon, CJOD sekä RAT.

Tomtom: Kuten myös meidän kaikkien rakastama Tero Vaara. Mun mielestä viritinpedaali kuuluu kyllä jokaisen yleisöään arvostavan kitaristin vakiokalustoon. Tai sitten pitää vaan olla niin kova että pystyy virittämään lennosta, itsellä ei mitään jakoa.
 
Kyllä viritysmittari on ihan vakiokalustoa varmaan jokaisella (helpottaa se elää niin paljon). Muuten sanoisin, että yleisöä pitää rakastaa, mutta ei sitä nuoleskella tartte. Nykyisin pyritään niin älyttömän hallittuun ja smoothieen ja kontrolloituun keikkakokemukseen, että ei se edes tunnu enää miltään keikalta. Mä jotenkin haluaisin, että bändit ottais hommaa taas vähän haltuun ja antaisi pikkuisen olla sitä rosoa seassa. Sen takia ajattelen, että voisi olla ihan piristävää jos sinne kuulokuvaan livahtaa vähän viritysääniä tai ihan jokaiseen liiteriin ei tarvitsisi täysmittaista PA:ta vaan vois antaa sen bändin soundin vähän kuulua.
 
Tää voi olla vaan omaani tämmöistä vastareaktiota siihen kun kaikenkarvaiset bilebändit tuntuvat määrittelevän onnistuneen soundin sellaiseksi, että pitää kuulostaa jukeboksilta. Kaikkein hurjin kokemus itselläni oli sellainen keikka, missä sitä bändiä ei erottanut ollenkaan siitä levyltä soitetusta väliaikamusiikista. Sillon muistan miettineeni, että virittäis nyt saatana edes sen kitaran ääneen niin tietäisi soittaako nuo ollenkaan vain onko se jotain playbackia. Jos bändin tavoite on että yleisöä ei saa häiritä, niin miksi mennä keikalle ollenkaan?
 
E: pyydän anteeksi avautumistani, en tarkoittanut osoittaa sitä sinulle. Aloin kirjoittaa aiheesta, niin jotenkin vain lähdin avautumaan yleisemminkin.... vähän niinkö vahingossa.

No samaa mietin itsekin. Jos ei bändi saa kuulostaa bändiltä, vaan pitää kuulostaa levyltä, niin miksi ihmeessä se bändi edes soittaa siellä.
 
Itse suostuisi ikinä tuollaiseen, mutta mä en teekään tätä rahasta. Luojan kiitos.

Ei mikään pedaali. Ei oikein ole sellaista spedua, jota voisin kuvitella pitäväni aina päällä.
 
Tosin nykyään käytän enemmän speduja kuin varmaan koskaan, mutta tilanteen mukaan tai ei laisinkaan. Phaser ja univibe ovat aina olleet mieleen, samoin wah ja tuner on tietysti pakollinen. Nyt innostuin Mooerin myötä flangerista ja reverbillekin on ollut ajoittain käyttöä. Delaykin on saanut käyttöä ihan eri malliin taloon saapuneen Memory Lane Jr:n myötä, joka on kyllä loistava delay, ellei tarvitse jotain spessumpaa. Sitten tietysti erilaisia säröjä - klon, ts, ge booster, screw driver, fuzzit ja muut.
 
Mutta että joku olisi aina päällä? No can do.
 
Ps. Ja tietysti kompuraa tiettyihin juttuihin..

Ainut, mikä oikeasti aina on päällä, on ketjun viimeisenä ennen vahvistinta JPTR FX:n Jive Reel etuaste/boost/mikälie. Parantaa soundia kuin soundia ja luo soitolleni "sen tietyn" fiiliksen ja sopivan roson. Käytän tuota myös esim. lauluefektointiin ja synien kanssa.
Jos ei ole tuttu, niin suosittelen tutustumaan:
https://www.youtube.com/watch?v=OCZodzSoKYQ

Ei ole minullakaan toistaiseksi löytynyt sellaista, mikä olisi aina päällä. Homma vaihtelee niin paljon riippuen vahvistimesta, kitarasta ja pedaaleista niiden maustajana. Hyvin usein on käytössä kumminkin jonkinlainen boosteri ja aavistus kaikua. Kaikki muu riippuu ihan setupista ja fiiliksestä.

Laulava Kylätohtori: Ei mikään pedaali..
 
Kuinka tämä liittyy aiheeseen?

hallu: Kyllä viritysmittari on ihan vakiokalustoa varmaan jokaisella (helpottaa se elää niin paljon). Muuten sanoisin, että yleisöä pitää rakastaa, mutta ei sitä nuoleskella tartte. Nykyisin pyritään niin älyttömän hallittuun ja smoothieen ja kontrolloituun keikkakokemukseen, että ei se edes tunnu enää miltään keikalta. Mä jotenkin haluaisin, että bändit ottais hommaa taas vähän haltuun ja antaisi pikkuisen olla sitä rosoa seassa. Sen takia ajattelen, että voisi olla ihan piristävää jos sinne kuulokuvaan livahtaa vähän viritysääniä tai ihan jokaiseen liiteriin ei tarvitsisi täysmittaista PA:ta vaan vois antaa sen bändin soundin vähän kuulua.
 
Nämä hommat riippuu siitä, että millä tasolla pelataan ja mikä on se pelikenttä. Esimerkiksi pienissä soittoravintoloissa ja kulttuuritiloissa ei kyllä tarvitse pelätä törmäävänsä "älyttömän hallittuun ja smoothieen ja kontrolloituun keikkakokemukseen. Vähintään pienet PA:t on nykyään miltei joka soittopaikassa, mutta se ei todellakaan ole tehnyt bändeistä tai livesoundeista överipuleerattuja. Tai ettei bändin soundi kuuluisi. Jossain konserttisali- ja stadion-tasolla homma on takuulla eri, mutta siinä puhutaan taas eri tason hommista, joihin vaikuttavat eri tekijät ja arvot kuin Penan Pubin rokkikeikkoihin.
 
Tää voi olla vaan omaani tämmöistä vastareaktiota siihen kun kaikenkarvaiset bilebändit tuntuvat määrittelevän onnistuneen soundin sellaiseksi, että pitää kuulostaa jukeboksilta. Kaikkein hurjin kokemus itselläni oli sellainen keikka, missä sitä bändiä ei erottanut ollenkaan siitä levyltä soitetusta väliaikamusiikista. Sillon muistan miettineeni, että virittäis nyt saatana edes sen kitaran ääneen niin tietäisi soittaako nuo ollenkaan vain onko se jotain playbackia. Jos bändin tavoite on että yleisöä ei saa häiritä, niin miksi mennä keikalle ollenkaan?
 
E: pyydän anteeksi avautumistani, en tarkoittanut osoittaa sitä sinulle. Aloin kirjoittaa aiheesta, niin jotenkin vain lähdin avautumaan yleisemminkin.... vähän niinkö vahingossa.
 
Bilebändit ja vastaavat jukeboksit toimivat jukebokseina känniyleisölle, se on niiden pääasiallinen funktio. Niiden yleisö odottaa, että ne rakastetut hitit kuulostavat lähes alkuperäisiltä ja eivät häiritse jekkubattereiden imemistä ja kavereiden kanssa jauhamista. Suosittelen tutustumaan kotimaiseen vaihtoehtoskeneen voimallisemmin, sieltä löytyy omia juttujaan, omalla tatsilla soittavia originelleja artisteja. TJEU: Talmud Beach, Jukka Nousiainen, Faarao Pirttikangas, Litku Klemetti jne.
 
Avautumiselta tämä kyllä tuntui ja näytti, vähän kuin noi digi vs analogi -jutut :D Mut se on sallittua se.

hallu: Muuten sanoisin, että yleisöä pitää rakastaa, mutta ei sitä nuoleskella tartte. Nykyisin pyritään niin älyttömän hallittuun ja smoothieen ja kontrolloituun keikkakokemukseen, että ei se edes tunnu enää miltään keikalta. Mä jotenkin haluaisin, että bändit ottais hommaa taas vähän haltuun ja antaisi pikkuisen olla sitä rosoa seassa.
 
Ohi aiheen tämäkin menee, mutta tosiaan, rosoa kaipaavien kannattaa kuunnella/katsella Sarkon luettelemia artisteja. Ne vastaavat aika hyvin hallun esittämään toiveeseen ja musakin on tuoreen kuuloista.
 
Ja oli kerran minullakin viritysmittari päällä koko keikan, hermostuksissani jätin sen kitaran lapaan ja huomasin vasta kun show oli ohi. Hävetti, yleisöön päin erottuva viritysmittari lavassa on nolo homma vaikka olisit Pulliainen!
 
Pulliainenhan on Sorsakoskelta oppinut viisauden, että jos häpeämään alat, niin aina saat hävetä. Siksi kai se antaa mittarin näkyä, ihan uhmalla :)
 
Nyt huomaan kompastuneeni kompakysymykseen: eihän lapaviritin ole pedaali!

Tuli muuten mieleen... löydetäänköhän me vielä jossain vaiheessa Pulliaiselle seuraaja, mitä tulee "suomalaisen kitarismin mittatikkuihin"? Itse keksin helposti jo nyt kymmeniä, varsinkin jos nykykuntoa tarkastellaan. Mietin vaan, että pakkohan se referenssi on jossain vaiheessa päivittää.