Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Tinippa84: Ei oo vuosiin kuulostanu näin hyvältä ...
 
Samaa mieltä, tää uus on siedettävän monipuolinen ja silti tasapainoinen :-)

TTV: Samaa mieltä, tää uus on siedettävän monipuolinen ja silti tasapainoinen :-)
 
Ja löytyy ne perus DT manööverit, mitkä ainakin meikäläinen haluaa kuulla :D

Pari biisiä kuunneltu (noiden pre-release biisien lisäksi) ja hyvältä kuulostaa ainakin sävellyksellisesti. Miksaus kuulostaa vähän turboahdetulta, tosin kuuntelenkin nyt pelikuulokkeilla. Pitää vielä kuunnella Beyerdynamiceilla ilman mitään jonnemaisia EQ-asetuksia.

Shredator: Sinkkubiisien antamien ennakko-odotusten vastaisesti tässähän on kyseessä varsin hyvä albumi! Tosin Paralyzed vähän jo pelasti ja nostatti toivoa.
 
Untethered Angel ei enää ärsytä niin paljoa, Paralyzed meni multa ilmestyessään ihan ohi mutta kyllä sekin ihan biisiltä vaikuttaa. Fall into the Light ehkä näistä kolmesta joutavin. Barstool Warriorissa kivoja AOR-viboja, tulee jotenkin Six Degrees mieleen.
 
Room 137 ja S2n oli ne jotka pisti jo ekalla kuuntelulla korvaan: tämmöstä ei oikein oo kyllä ennen kuultukaan. Loppulevy tuntuukin sitten vähän tyhjäkäynniltä, At Wit's End ja Pale Blue Dot ovat aika hajanaista sekoilua ja eniten sitä "huoh, ei taas tätä" -osastoa. Out of Reach niiden välissä taas vähän täytebiisin olonen.

Kyllä itelle ainakin tää Pale Blue Dot toimii ihan täböllä. Ja sen myötä voisi sanoa, että heittämällä vuosikymmenen paras DT-levy kokonaisuutena. Harmi, kun eivät näillä näkymin tule tänä vuonna ainakaan Suomeen. Olisi ollut kiva käydä livenäkin fiilistelemässä näitä biisejä.
 
Missä muuten ne lupaillut 8-kieliset kitarat? Tässä bonusbiisissä vai? Aika raskaalta ainakin kuulostaa.

Pari pyöräytystä työpäivän aikana takana ja toimii paremmin kuin vuosiin. Todella positiivisesti yllättynyt. Jopa Rudess on pidetty aisoissa soundiin ja soiton osalta. Harmi tosiaan, kun ei Suomen päivää löydy kalenterista.

Parasta on S2N kohdassa 4:01 tuleva Owen Wilson "wow"-sample :D

Jaska1972: Pari pyöräytystä työpäivän aikana takana ja toimii paremmin kuin vuosiin. Todella positiivisesti yllättynyt. Jopa Rudess on pidetty aisoissa soundiin ja soiton osalta. Harmi tosiaan, kun ei Suomen päivää löydy kalenterista.
 
Eiköhän ne tule ensi keväänä, niin on aina mennyt.

Omaan makuun vaikuttas olevan paras albumikokonaisuus sitten Train Of Thoughtin ja Octavariumin.

Pale Blue Dotin Imperial March-jyristelyt jaksaa hymyilyttää :)

Ei tää nyt oikein lähde. Labrie laulaa joka biisin samalla tavalla jollottelemalla, ainut positiivinen kommentti tulee Rudesin ja Myungin soitosta. Hyvää settiä. Kaikki muut kuulostaa vaan tuhnulta.
Ei mahda mitään. Kuuntelen tuon vielä muutamaan otteeseen ja annan sitten olla kuten kaikki viimiset neljä levyä. Eka Portnoyton levy meni vielä jotenkuten mutta loput täyttä paskaa.

Juu kyllähän tämä ainakin pari edellistä levyä hakkaa. Ilmeisesti tuollainen raskaampi DT toimii mulle paremmin tällä hetkellä (ala Train Of Thought)... Ehkä ne ekat levyt tuli aikanaan kuunneltua puhki;)?

Youtuben perusteella ei kovin vahvoihin kannanottoihin kannata ryhtyä, eli muutama kiihkoton kommentti:
A) kyllä kaverit soittaa osaa
B) melkoisia palapelejä nuo raidat
C) bändin kehityskulku on johtanut niin syville vesille, että tämän maakravun taidot ei riitä seuraamaan.
 
Kovasti oli katarsis tilauksessa DT:n suhteen, niin on tullut nuorna miehenä orkesteria diggailtua, mutta homma on siten, että omalla kohdalla orkesterin Glory Days osui ajanjaksolle 1992-2002. Systematic Chaos olikin sitten 'kuolleen kissan pomppu'...
 
Palapeli tiivistyy itsellä kahteen seikkaan, joista toinen on, että esim S2N -kappaleessa on kohtuu selkeä Acid Rain -tyylinen soolokohta ja lopun outro (alkaa n. 4:48) taas jatkotyöstö Dark Eternal Night'in outrosta. Tätähän Teatteri on aiemminkin tehnyt, mutta nyt palapeli menee tällä kaverilla osastoon 'pelkkää taivasta' - irrallisia osia, joita on tosi vaikea nivoa yhteen.
 
Mutta hienoa, että väki tykkää - kun jengi jakaa ajatuksiaan ihan kirjoittamalla on tuotoksella selkeästi ollut vaikuttavuutta.

S2n jossain määrin kunnianosotusta Rush Cygnus X-1:lle :)
 
Loistava lätty kyllä kaikkinensa

Liian lyhyitä biisejä. Ei voi olla hyvä levy. Kaikki alle 10 min.

Todella kova levy! Ei olis uskonut singlebiisien perusteella kyllä..

Barstool Warriorissa oli jotain aidosti I&W-ajat mieleen tuovaa fiilistä, heti erottui positiivisesti ekojen biisien jälkeen. S2N-intron Rush-vibat oli kivat, mutta se keskivaiheen Cygnus-kohta oli jo liiankin ilmeinen :D Joskin hymyilytti. DT ei minusta koskaan ole ollut mikään riffibändi, mutta Pale Blue Dotin 1:50 kohdassa tuleva riffi sai sekin hymyn naamalle, kuulee että on sopivasti kieli poskessa.
 
Hetkinen, kuuntelin koko levyn läpi eikä tullut yhtään semmosta "hemmetin Rudess" -kohtaa.

bedlam: Barstool Warriorissa oli jotain aidosti I&W-ajat mieleen tuovaa fiilistä, heti erottui positiivisesti ekojen biisien jälkeen.
 
Levyn paras biisi. Tässä kiteytyy ne asiast joista itse DT:n musassa pidän.

bedlam: S2N-intron Rush-vibat oli kivat, mutta se keskivaiheen Cygnus-kohta oli jo liiankin ilmeinen :D
 
Lopussa myös aika selkeä Tom Sawyer -viittaus.