Aihe: Jos voisin palata 2-vuotta ajassa. (kitaran soitto)
1
Matoleka
03.09.2018 07:21:34 (muokattu 03.09.2018 07:51:59)
Näin jälkiviisaana jos voisin palata parivuotta ajassa jolloin aloitin kitaran soiton, olisin hankkinut ehdottomasti samointein tai ainakin hetikohta oikean putkivahvistimen (+jonkun efektin/säröpurkin)
 
Muutaman mallentavan transistorikokeilun jälkeen voin sanoa että putkivahvistin on kaikilta osin parempi ja ennenkaikkea helpompi soittaa. Varsinkin mitä "vaikeammiksi" biisit menee. Vahvistin reagoi soittoon eritavalla ja huomattavasti paremmin. Omalla tavalla antaa jopa enemmän tekniikkavirheitä anteeksi.
Se ikäänkuin soi niinkuin sitä soittaa.
Ja mikä tarkeintä, kuulostaa ainakin omasta mielestä paremmalta!
 
Hieman hankala pukea sanoiksi mutta kait tää on vaan niitä asioita jotka pitää kokea kantapään kautta ja tajuta itse. Ja ymmärrän myös sen että harva uskaltaa heti harrastuksen alkuvaiheessa laittaa kovinkaan suuria summia välineisiin.
Loppupeleissä olisin kuitenkin, ainakin itse jopa säästänyt muutaman saturaisen jos olin nähnyt tämän unen.
 
Kitaralla ei niinkään ole ollut omalla kohdalla vaikutusta. Olen päässyt testaamaan kalliitakin kitaroita mutta hyvin on pärjätty perus halppis "harrikoilla"
Pää-asia että kitara on hyvissä säädöissä ja pitää vireen.
 
Varmasti on hyviäkin transistorivahvistimia mutta kun 200-400e saa jo hyviä käytettyjä putkivahvistimia niin en laittaisi edes sitä 50e käytettyyn saati 200e uuteen trankkuun.
 
Ei mulla oikeastaan muuta.
 
-säätö ei lopu koskaan.
Klezberg
03.09.2018 10:03:58
 
 
Kaksi vuotta? Mun pitäisi palata 40 vuotta taaksepäin että sillä olisi vaikutusta.
 
Mutta joo. Sähkiksen kanssa olin aika hukassa juurikin vahvistinpuolen kanssa. En tajunnut vahvistimen merkitystä, käytin omatekoisia supercleaneja pikkuvahvareita, yritin omatekoisilla ja kaupan efekteillä sitten kompensoida soundia. Oli mulla sitten Rolandin 20-wattinen trankkuvahvistin, mutta ei sitäkään voinut kotioloissa soittaa tarpeeksi kovaa.
 
Toinen juttu oli sitten että liian yksin harrastin. Ei ollut soittokavereita eikä opetusta. Ne pari kertaa kun joku kokeneempi antoi jonkinlaisen tunnin, veivät ilman muuta ratkaisevasti eteenpäin. Näki ja tajusi juttuja joita oli pitänyt jotenkin ylivoimaisina. Sitä olisi tarvinnut paljon enemmän.
Tulee soiteltua mitä milloinkin jotenkin sinne päin milloin milläkin soittimella.
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)