| Aihe: Jos voisin palata 2-vuotta ajassa. (kitaran soitto) | 1 |
|---|
 Matoleka
03.09.2018 07:21:34 (muokattu 03.09.2018 07:51:59) | |
|
Näin jälkiviisaana jos voisin palata parivuotta ajassa jolloin aloitin kitaran soiton, olisin hankkinut ehdottomasti samointein tai ainakin hetikohta oikean putkivahvistimen (+jonkun efektin/säröpurkin)
Muutaman mallentavan transistorikokeilun jälkeen voin sanoa että putkivahvistin on kaikilta osin parempi ja ennenkaikkea helpompi soittaa. Varsinkin mitä "vaikeammiksi" biisit menee. Vahvistin reagoi soittoon eritavalla ja huomattavasti paremmin. Omalla tavalla antaa jopa enemmän tekniikkavirheitä anteeksi.
Se ikäänkuin soi niinkuin sitä soittaa.
Ja mikä tarkeintä, kuulostaa ainakin omasta mielestä paremmalta!
Hieman hankala pukea sanoiksi mutta kait tää on vaan niitä asioita jotka pitää kokea kantapään kautta ja tajuta itse. Ja ymmärrän myös sen että harva uskaltaa heti harrastuksen alkuvaiheessa laittaa kovinkaan suuria summia välineisiin.
Loppupeleissä olisin kuitenkin, ainakin itse jopa säästänyt muutaman saturaisen jos olin nähnyt tämän unen.
Kitaralla ei niinkään ole ollut omalla kohdalla vaikutusta. Olen päässyt testaamaan kalliitakin kitaroita mutta hyvin on pärjätty perus halppis "harrikoilla"
Pää-asia että kitara on hyvissä säädöissä ja pitää vireen.
Varmasti on hyviäkin transistorivahvistimia mutta kun 200-400e saa jo hyviä käytettyjä putkivahvistimia niin en laittaisi edes sitä 50e käytettyyn saati 200e uuteen trankkuun.
Ei mulla oikeastaan muuta.
-säätö ei lopu koskaan. | |
Kaksi vuotta? Mun pitäisi palata 40 vuotta taaksepäin että sillä olisi vaikutusta.
Mutta joo. Sähkiksen kanssa olin aika hukassa juurikin vahvistinpuolen kanssa. En tajunnut vahvistimen merkitystä, käytin omatekoisia supercleaneja pikkuvahvareita, yritin omatekoisilla ja kaupan efekteillä sitten kompensoida soundia. Oli mulla sitten Rolandin 20-wattinen trankkuvahvistin, mutta ei sitäkään voinut kotioloissa soittaa tarpeeksi kovaa.
Toinen juttu oli sitten että liian yksin harrastin. Ei ollut soittokavereita eikä opetusta. Ne pari kertaa kun joku kokeneempi antoi jonkinlaisen tunnin, veivät ilman muuta ratkaisevasti eteenpäin. Näki ja tajusi juttuja joita oli pitänyt jotenkin ylivoimaisina. Sitä olisi tarvinnut paljon enemmän.
Tulee soiteltua mitä milloinkin jotenkin sinne päin milloin milläkin soittimella. | |
Mulla oli ensimmäine joku Yamahan transistori oisko ollu joku 30W. Nupista veti nii tuli särö päälle. Sitäkää ei ees aluks osannu tai tajunnu. Olikoha nii et joku näytti. Ei se ollu kovin huono -90 luvun alus kun ei osannu soittaa eikä muusta tienny. Sit oli joku ihme
mikähän se ees oli nuppi joku 100w ja 4x10" kaappi ei älyttömän hyvä eikä huono. No sitten kun alettiin bändin kans soittaa pienes tilas nii alko olla ettei kuulunu enää rumpujen alta ja kaverit maris ettei kuulu.
Vaan sitten... Tikkurilan joku sillonen musiikkiliike ja oli hyväkuntoinen -80 luvun
Marshall JCM800 100w putkipeli ja 4x12" yläkaappi. Sitä siin kuolattiin, ihmeteltiin ja testailtiin, jahkailtiin. Sit ku myyjä järkeili mulle et se on kyl ihan liian iso niin ostin heti pois. Haha lomarahatki oli just tullu. Oliskoha ollu jotai 5000mk luokkaa joskus -90 luvun loppupuolella.
No sit ku soitettii nii kaverit rutis et liian lujalla, liikaa kuuluu. Eivät ole tyytyväisiä mokomat mihinkään. Mutta myönnän et totta on 100w putkilla niin melu on Concorden nousun veroista. Sit viel sellane toi ku vähä käännät volumee on kärpäsen pieru ja vähä lisää niin on lohikäärmeen henkäsy. Ja sit putkivehe pienel volumel ei soi nii hyvin. Tostahan olis helppo modaa 50w mikä olis varmaan sopiva. Power breakkiikin miettinyt muttei oo koskaa tullut hankittua.
Mut nyt on kotikäytös Fenderin G dec 30w mallintava ja on yllättävän hyvät soundit. Siihe efektipedaali joka piti eriksee hommaa. Se on siis vaan ohjain. Efektit siis pöntössä itessään. Soundeja pystyy kivasti muokkaan ja tallentaan ja presettii netistä ym. Sit suljettu kotelo nii ihmee hyvin alapäätäki. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
