Rock, pop, alternative ›

Return to fantasy ja Too scared to run oli nostettu takaisin settiin. Living the dreamilta mukana on monta biisiä. Aivan hyvä, ettei bändi vedä joka vuosi samoja biisejä.

Kelpaisivat enemmän kuin hyvin nuo biisit.

Tänään sitten Helsingissä soi! Viimeksi nähty Ankkarockissa joskus kauan sitten.

santakasa: Tänään sitten Helsingissä soi! Viimeksi nähty Ankkarockissa joskus kauan sitten.
 
Sama tarina, "taas" tänään. V. 2005 taisi olla tuo Ankkiksen edellinen kerta. Silloin vielä mukana Kerslake & Bolder, että onhan tää jo eri bändi, mutta avoimin mielin mennään...

Niin onhan tämä ollut "eri bändi" jo vuosikymmeniä jos oikein tarkkaan kaikki miehistönvaihdokset otetaan huomioon... Ainakin puristeille ollut sen jälkeen kun Byron/Hensley/Thain ei enää vaikuttanut bändissä.

Lonesome: Sama tarina, "taas" tänään. V. 2005 taisi olla tuo Ankkiksen edellinen kerta. Silloin vielä mukana Kerslake & Bolder, että onhan tää jo eri bändi, mutta avoimin mielin mennään...
 
Kunhan bändissä soittaa Box niin kaikki hyvin. ; ) Kiva päästä kuuntelemaan sen soittelua ja wahittelua. Kiva kuunnella, miten kovaa Shaw lauleskelee.

Regalis Apertura: Niin onhan tämä ollut "eri bändi" jo vuosikymmeniä jos oikein tarkkaan kaikki miehistönvaihdokset otetaan huomioon... Ainakin puristeille ollut sen jälkeen kun Byron/Hensley/Thain ei enää vaikuttanut bändissä.
 
Tästä en ole jaksanut enää vuosikymmeniin sen enempää murehtia/intoilla...
 
Uriah Heep oli lapsuuden eka bändi, jonka levyjä tuli ostettua ja kuultua. Suosikista vain luettiin bändin Suomen keikoista, joten Byron/Hensley/Thain-kokoonpano oli ollut ja mennyt, ennen kuin yhtäkään bändi-keikkaa oli tullut nähtyä.
 
Kai tässä puristeja ollaan, kun ei Byronin jälkeen oikein mikään levy kolahtanut. Mutta Deep Purplen "lämppärinä" 2003 UH oli niin myönteinen kokemus, että jotenkin mielenkiinto nykyisen bändinkin tekemisiin palasi. Kyllä Mick Boxin uurastuksella mielestäni edelleen paikkansa on. Ja viimeisimmät levytkin on menneet parempaan suuntaan...

Regalis Apertura: Niin onhan tämä ollut "eri bändi" jo vuosikymmeniä jos oikein tarkkaan kaikki miehistönvaihdokset otetaan huomioon... Ainakin puristeille ollut sen jälkeen kun Byron/Hensley/Thain ei enää vaikuttanut bändissä.
 
Thain oli bändissä kokonaista kolme vuotta.

Huhhuh... olipa keikka! Mahtavaa oli vielä nähdä kertaalleen bändi soittamassa ja vielä hyvässä vireessä. Soitto kulki hyvin, josta paistoi hauskuus ja ilo. Itelle osui hyvä paikka miksauksen suhteen. Hyvin kuului soittimet ja erottelevasti. Oli myös eka kerta kulttuuritalossa, joten jäi hyvä mielikuva keikkapaikkana. Ilahdutti myös kovasti, kun tuli uusimmalta levyltä enemmänkin tavaraa soitettua. Hyvin toimi livenä. Erikoismainintana Grazed by Heaven ja Take Away My Soul. Kylmät väreet taasen tuli July Morningista, mikä nyt ei välttämättä yllätä juuri ketään. On se vaan hieno eepos. Kiva oli kuulla Mick boxin tarina kappaleen synnystä. Mutta voi jumalaare Return to Fantasy oli komean kuuloinen livenä! Kappaleessa on niin sitä jotain Hiippareiden hienoa soundia ja livenä vaan korostui. Intro varsinkin. Mahtavaa oli kuulla tuo livenä.
 
Nykyinen rumpali tuo ihan selvästi lisävirtaa tuohon kokoonpanoon. Huikea kannuttaja kaiken lisäksi. Nykyinen basistikin hoiti oman tonttinsa mallikkaasti, kun Hiippareissa tuo basso ollut aina oleellinen osa bändin ulosantia. Kivasti saanut myös soolospotin July Morningin soolo-osiossa. Phil Lanzonilla on kieltämättä tiettyä lavakarismaa. Sellanen velhomainen karisma, joka loihtii Hiippareiden taikaa kuulijoille. Bernie Shaw on mielestäni täysin liian vähälle huomiolle jäänyt laulaja. Silläkin tuota tiettyä karismaa, ja kuten aikaisempi totesi raspin lisääntyneen, joka sopii miehelle oikein hyvin. Antaa myös sellasta tiettyä totisuutta noihin kappaleisiin. Siinä missä Byronilla oli herkkyyttä äänessään, korvaantuu Shawilla sitten tuolla raspilla.
 
Sitten se bändin the mies: Mick Box. Alussa ei ehkä heti ottanut täydellä mitalla kontaktia yleisöön, mutta loppua kohden tuli ne klassiset Mick Boxin maneerit, jota oli nautinnollista seurata. Ehkä vain antoi toisten vähän paistatella. ; ) Ei tarvitse miehen paljoa muutenkaan hyppiä lavalla, kun oma karisma on, mitä on. Miehelläkin kulkee soitto vielä mallikkaasti ja hyvä esimerkki ettei aina se nopeus vaan se oma tunnistettava tyyli.
 
Hieno kokemus oli!

Kova keikka oli kyllä eilen Kultsalla.
 
Zombies veti myös alkuun hyvän setin, vaikka volyymit olikin vähän liian kovalla ainakin laulun ja kiippareiden osalta. No upea ääni Blunstonella on yhä ja Argentin hammond soi mallikkaasti, mutta välillä tuntui korvissa tulpista huolimatta. Hauska oli kuulla Zombies materiaalin lisäksi molemmilta pääjehuilta omat ei-Zombies esityksensä. Taustabändi hyvin professionaalinen. Tykkäsin kovasti.
 
Kultsa on välillä vähän arveluttava paikka soundien kohdalta. Sali on niin leveä, että reunoilla usein ääni puuroutuu. Nyt istuin keskellä edessä ja siihen soundit kuuluivat mukavan selkeinä (mitä nyt tosiaan Zombiesin osalta turhan kovaa). Heepin aloittaessaa mietinkin sitten, että joko heillä on volyymit väännetty paljon pienemmälle tai sitten kuuloni ehti jo mennä.
 
Tämä oli varmaan kymmenes Heep-keikkani ja ehkä äkkisältään muisteltuna paras settilista koskaan. Heepillä on kyllä niin paljon materiaalia, että aina sieltä löytyisi jotain helmiä, jotka jäävät soittamatta, mutta en valita. Biisivalinnat olivat hyviä ja ne esitettiin hyvin. Yllä olikin jo loistava arvio keikasta, jota kyllä komppaan täysin, joten en toistele näitä asioita enempää.

Mr T: Kova keikka oli kyllä eilen Kultsalla.
 
Zombies veti myös alkuun hyvän setin...
 
Tää oli mulle ihan uusi tuttavuus. Hyviä soittajia koko bändi täysi ja basso soi muikeasti. Kiipparisti oli aika taituri. Mua huvitti vaan rumpali, kun mietin koko ajan, onko se Gene Hoglanin veli, kun samaa näköä sek ähabitus kohtalaisen sama. x )
 
Tämä oli varmaan kymmenes Heep-keikkani ja ehkä äkkisältään muisteltuna paras settilista koskaan. Heepillä on kyllä niin paljon materiaalia, että aina sieltä löytyisi jotain helmiä, jotka jäävät soittamatta, mutta en valita. Biisivalinnat olivat hyviä ja ne esitettiin hyvin. Yllä olikin jo loistava arvio keikasta, jota kyllä komppaan täysin, joten en toistele näitä asioita enempää.
 
Tuossa tuli aika sopiva kattaus juuri noista klassikoista, joissa on ne Hiippareiden tunnusomaiset tunnelmat: kovaa rokkia, balladia sekä sitten sitä avaruus-Hiipparia.
 
Ja kiitti kommentista : )

Hieno oli keikka ja biisilista 8/10.
10/10 olis kai 3-4h pitkä... Heepin erittäin sympaattinen ja ystävällinen tapa ottaa yleisönsä joka kerta ei mikään yllätys ollutkaan.
Mutta tässä meillä on vanha bändi, joka tekee vieläkin niin hyviä levyjä että on pokkaa soittaa yli puolet uudesta albumista keikalla ja kansa vieläpä diggaa. Samaa ei voi monesta muusta vanhoihin hitteihinsä turvautuvasta orkesterista sanoa. Voi jopa sanoa että uudet biisit hallitsivat settilistaa.

Tämä uusin kokoonpano on hitsautunut vieläkin paremmin yhteen ja on todella armottoman kova keikkakone. Vähän vaikea edes keksiä mitään kritisoimisen aihetta Oulun keikastakaan. Eniten kylmiä väreitä aiheutti tällä kertaa Too Scared To Run. The Zombies oli myös erittäin hyvä.

Flash: Tämä uusin kokoonpano on hitsautunut vieläkin paremmin yhteen ja on todella armottoman kova keikkakone. Vähän vaikea edes keksiä mitään kritisoimisen aihetta Oulun keikastakaan. Eniten kylmiä väreitä aiheutti tällä kertaa Too Scared To Run. The Zombies oli myös erittäin hyvä.
 
Viides kerta Uriah Heepiä ja aina on ollut loistava. 2004, 2005, 2007, 2016 ja 2018. Zombies oli tosiaankin erinomainen myös. Ei uskoisi että ukot tehneet hittejä jo reilusti yli 50 vuotta sitten.

Oli kyllä kova setti niin Heepiltä kuin Zombiesiltakin. Melkoiset velhot molemmissa bändeissä kiipparien takana.

Hieno ilta oli!
 
The Zombiesien brittipop-rock toimi mukavasti edelleen, vanhat sedät osasi laulaa. Argentkin taikoi parhaimmillaan aika hienoja juttuja, mutta maukkaimmilta kuulosti matalat hammond-jyrinät. Kyllähän itselle Hold your head up oli kumminkin kohokohta siitä setistä.
 
Urhiah Heep veti timanttisen setin. Ei siitä enää tuo materiaali paremmaksi minusta mene, vaikka mitenpäin pyörittelisi. Bändi on kovassa lavakunnossa ja miehillä on selvästi hauskaa vielä esiintyessään. Uuden levyn matsku toimi erinomaisesti, nautin kyllä kovasti biiseistä ja klassikot nyt toimii aina. Jos joku hahmo pitää valita suosikiksi niin Dave Rimmer on kyllä päällikkö, ihan huikea. Paras bassotaiteilija aikoihin. Jos on mahdollisuus tulevaisuudessa mennä katsomaan keikkaa niin vahva suositus!
 
Kaikki toimi ja sounditkin saatiin hyvään balanssiin. Zombiesin kohdalla oli aluksi vähän häritsevänkin kovalla urut ja bassot, mutta asia saattoi olla hyvin paljon paikastakin kiinni, mistä seurasi. Itse olin suoraan takaosassa.

Berniehän kävi pikahälytyksellä tuuraamassa Glenn Hughesia Raskasta Joulua-konsertissa ennen Heep-keikkaa. Hatunnoston arvoinen suoritus.

HaloOfFlies: Berniehän kävi pikahälytyksellä tuuraamassa Glenn Hughesia Raskasta Joulua-konsertissa ennen Heep-keikkaa. Hatunnoston arvoinen suoritus.
 
Hieno veto oli kyllä Bernieltä: https://www.youtube.com/watch?v=C2ddZz94qmk

Hannubal: Hieno veto oli kyllä Bernieltä: https://www.youtube.com/watch?v=C2ddZz94qmk
 
Oli mitä mieltä tahansa Bernien laulusoundista hiipissä, ei voi muuta kuin todeta että kyllä on iäkkäällä ukolla ääniala vielä tallessa. En välitä tuosta raskasta joulua-konseptista, mutta herranpieksut että on miehellä vieläkin komea soundi. Ja vähän taas harmittaa etten ostanut hiipin Suomen kiertueelle lippuja, vaikka jo kahdesti olen tällä vuosikymmenellä käynytkin bändin katsastamassa.