Studiotyöskentely ›

Mä sanosin, että tää ajatusmalli toimii kunnolla vaan puhtaalla siniaallolla tms. Laulusoundista tosi iso osa on pientä epävireisyyttä, ja tietty laulutyyli ja haettu musagenrekin vaikuttaa asiaan. Mut teoreettisesti ihan mielenkiintoista. Onko sulla joku käytännön sovellus mielessä?

Kyse on täysin yksilölisestä kuuntelukyvystä. Jotkut ei kuule mitään heittoja ja jotkut taas todella pienetkin heitot.

Toihan nyt tietenkin riippuu ihan älyttömän paljon siitäkin, mitä soi taustalla. Tai siitä, mitä taustalla ei soi. Tärkeintä on, että laulaa erityisesti soinnun pohjasäveleen (jos se soi samaan aikaan referenssinä) nähden "puhtaat" intervallit eli kvartit, kvintin ja tietenkin oktaavit mahdollisimman tarkasti, koska näiden äänten suhteen epävireen erottaa helposti. Muissa sävelissä ja erityisesti tersseissä onkin sitten enemmän liikkumavaraa, varsinkin, jos mikään toinen soitin ei soita laulettavaa säveltä.
 
Laulajahan pyrkii luonnostaan laulamaan puhdasvireisen äänen olemassaoleviin referensseihin nähden ja tämä ääni poikkeaa jonkin verran tasavireisen järjestelmän äänestä, esimerkiksi duuriterssi tulee tästä syystä laulettua tyypillisesti hieman matalampana kuin tasavireisen järjestelmän ääni (jos taustalla siis soi vaikkapa soinnun pohjasävel ja sen kvintti elikkä siis ns. power chord). Ja tätä siis kuulija EI aisti epävireenä vaan nimenomaan vireisenä laulamisena. Tämä siis senkin takia, että voimasoinnussa yläsävelsarjassa soi juurikin äskenmainittu puhdasvireisen järjestelmän mukainen duuriterssi.
 
Toisaalta, jos jokin (tasavireinen) soitin soittaa tuon äänen yhtä aikaa, kuin sitä lauletaan, laulaja tyypillisesti luonnostaan laulaa saman (tasavirejärjestelmän mukaisen) äänen, koska muutenhan se kuulostaa epävireiseltä.
 
Pienikin epävire suhteessa samantapaiseen soundiin, joka soittaa laulettavan sävelen kanssa uniksessa aistitaan tosi helposti. Paha sanoa senttitasolla mitään, mutta ei tosiaankaan puhuta kymmenistä senteistä vaan maksimissaan muutamista.
 
Eli summa summarum, musiikissa kaikki on kiinni siitä, että kokonaisuus toimii ja oma suoritus tulee mukauttaa palvelemaan kokonaisuutta parhaalla mahdollisella tavalla. Jos musiikki ja erityisesti laulu kuulostaa kontekstissaan hyvältä ja oikealta, se on silloin laulettu oikein ja vireisesti, vaikka mittari sanoisi mitä. BOOM!

Kun ääneen tulee mukaan vibra, on tarkan korkeuden määritys vaativaa. Toki vibran pitää tai pitäisi liikkua oikean äänen ympärillä. Jotkut vibrat ovat hyvinkin laajoja, vrt. ns. inkkarivibra. Kuuntele vaikka Buffy Saint-Marie'a.

Aivot ja tiede on ihmeellistä: voluumitaso vaikuttaa koettuun äänenkorkeuteen, matalampi ääni tuntuu madaltuvan voluumin noustessa ja korkeampi nousevan. Laita yhtä aikaa soimaan 168hz ja 318hz siniaallot, toinen oikealta ja toinen vasemmalta: kuulostaa karmealta. Ala nostaa volumea. Totea: mitä helvettiä. Terveisin Fletcher, se sama joka oli kimpassa Munsonin kanssa. Tämän havaintosi perusteella: mitäs nyt uskaltaa enää sanoa vireen/epävireen havaitsemisesta? (Tuossa kokeessa käy siis niin että kun volaa on tarpeeksi, korva aistii em. äänet ihan nätiksi oktaaviksi, vaikka hiljaisella volalla ne ovat aivan päin helvettiä.)
 
Tästä syystä havaitulle äänenkorkeudelle on oma mittayksikkönsä: mel, joka riippuu taajuudesta ja voimakkuudesta. (Stevens&Volkman: "The relation of pitch to frequency: A revised scale", American journal of psychology, 53, p. 329-353, 1940.)
 
:)
 
Kai tämäkin pitää youtubeen laittaa kuunneltavaksi huomenna.

Kuten tähän viestiketjuun kirjoitetut vastaukset aloitukseeni "Kuinka pienen epätarkkuuden laulajan äänessä voi erottaa?" kertovat, on kyseessä monitahoinen asia, johon ei ole yleispätevää vastausta.
 
Siksi esitin aihetta koskien kolme uutta kysymystä toisaalla: https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=16&t=239131
 
Kysymys 1: Onko laulajan vireen korjaamisesta haittaa äänitteen menestymiselle?

Kysymys 2: Jos äänitteellä laulavan laulajan ääntä korjataan äänitetyn laulusuorituksen jälkeen Melodyne-ohjelmalla kappaleen jokaisen tavun (äänen) kohdalla niin, että sen vire on aivan sama kuin on äänitteellä soivan (vireessä olevan) tasavireisen säestysinstrumentin vastaavan äänen korkeus, niin kuinka todennäköistä on, että kyseisestä äänen korjauksesta on haittaa äänitteen yleiselle menestymiselle?

Kysymys 3: Kuinka yleistä on nykyään, että radioissa soitettavia uusia iskelmä- ja pop-musiikin äänitteitä tehtäessä äänitteellä laulavan laulajan laulusuorituksen ääntä on korjattu esim. Melodyne-ohjelmalla niin, että sen vire on aivan sama kuin on äänitteellä soivan (vireessä olevan) tasavireisen säestysinstrumentin vastaavan äänen korkeus?

Radiota kuunnellessa voi todeta, että valtaosa nykypäivän popista on tunetettua.

Timo JM: Radiota kuunnellessa voi todeta, että valtaosa nykypäivän popista on tunetettua.
Minua kiinnostaa tietää mihin näyttöön perustat tuon väitteesi, jonka mukaan "valtaosa nykypäivän popista on tunetettua". Kerro mistä lähteestä löytyy objektiivista näyttöä tuon väitteesi todenperäisyyden tueksi. Kiitos.

Bassottaja: Minua kiinnostaa tietää mihin näyttöön perustat tuon väitteesi, jonka mukaan "valtaosa nykypäivän popista on tunetettua". Kerro mistä lähteestä löytyy objektiivista näyttöä tuon väitteesi todenperäisyyden tueksi. Kiitos.
 
Oma korva riittää toteamiseen.

Olisi suorastaan mahtavaa jos pääsisi eroon sen kuulemisesta. Puuhaile vähän aikaa sillä melodynelläsi niin että alat bongata mitä ne kummallisuudet on mitä siinä syntyy, sen jälkeen kaikki radiosta kuulemasi musiikki avautuu eri lailla.
 
Tunetus on edellytys menestymiselle, koska julkisuudessa on niin paskoja laulajia että hölmöinkään levy-yhtiön strategiapalaverissa päätettyyn kohderyhmäsegmenttiin kuuluva ihmisparka ei pystyisi raakaa suoritusta kuuntelemaan. Käsityksen nykyajan supertähtien todellisista musiikinluomisen kyvyistä saat esimerkiksi Googlaamalla hakusanalla "Kanye West bohemian rhapsody". Omalla vastulla sitten, tuo on sen verran karua k18-materiaalia.

Eikä tarvitse edes bongata niitä tunetuksessa syntyneitä outouksia. Pelkällä korvallakin kuulee, kun laulu menee liian täydellisessä vireessä. Usein se kyllä osataan tehdä aika huomaamattomasti. Usein myös huomaa kuinka laulusta katoaa elämä. Se ei kuitenkaan tunnu haittaavan ollenkaan tämän päivän musankuluttajia.

Timo JM: Eikä tarvitse edes bongata niitä tunetuksessa syntyneitä outouksia. Pelkällä korvallakin kuulee, kun laulu menee liian täydellisessä vireessä. Usein se kyllä osataan tehdä aika huomaamattomasti. Usein myös huomaa kuinka laulusta katoaa elämä. Se ei kuitenkaan tunnu haittaavan ollenkaan tämän päivän musankuluttajia.
 
Paljon muovia ja lyhytikäistä, mahdollisimman prosessoitua meininkiä: ihan sama homma ruoassa ja musiikissa.
 
Tehdään halvalla ja nopeasti, pieraistaan kerran ja unohdetaan ihan yhtä nopeasti.
 
Otsikkoon en osaa sanoa: en oikein ymmärrä kysymystä tai sitä, mitä siihen tulevat vastaukset edes palvelisivat.