Kitarat: kitarakamat ›

FastEddie: En ole saanut mitään iloa irti monikaistaisuudesta, mutta attack kontrolli on kiva. Tosin Keeleyn pari asentoa on kyllä ihan riittävästi.
 
Keeleyn tone on kätevä!
 
E : E mtn

Pitäisiköhän sitä kokeilla kompressoria sooloboostina?
 
Ei taida toimia mulla, mutta mikähän kompura mahtaisi toimia hyvin säröjen kanssa? Varmaan pitäisi olla attack-säätö vai? Attackin pitäisi kuitenkin olla mahdollisimman luonnollinen, eikä mikään lituskaksi liiskattu lättänä.

LaMotta: Ei se attack paljoa pelasta jos on voimakas kompressio. Säröboostina ensimmäinen ratkaisu on tehtävä sille että laittaako kompuran särön eteen vai jälkeen. Edessä se lisää lähinnä säröä. Jälkeen toimii paremmin boostina.
 
Joo, tosiaan, volumea ei tarvitse nostaa, lähinnä sellaista lisättyä sustainia haen. Toisaalta, kyllähän se varmaan aina tuo sellaista "vääränlaista" kompressiota, koska sen tehtävähän on juuri kompressoida... :D
 
Emmä oikein clean boosteistakaan ole tuloksia saanut...
 
Ehkäpä seuraava aluevaltaus olisi eq/boosterit?
 
Vai psykiatri... ?

Laulava Kylätohtori: Joo, tosiaan, volumea ei tarvitse nostaa, lähinnä sellaista lisättyä sustainia haen.
 
Jos tuota ei tee kompura niin sitten ei mikään.
 
Toisaalta, kyllähän se varmaan aina tuo sellaista "vääränlaista" kompressiota, koska sen tehtävähän on juuri kompressoida... :... ?
 
Jos haluat lisää säröä niin sillon haluat lisää kompressiota...
 
Mulla olisi joutava Boss cs-3..................

LaMotta: Jos tuota ei tee kompura niin sitten ei mikään.
 

 
Jos haluat lisää säröä niin sillon haluat lisää kompressiota...
 
Mulla olisi joutava Boss cs-3..................
 
Täytyy valitettavasti sanoa ei kiitos Bossille.
 
Enpä tiedä, pitää nyt miettiä. Alkaa tuo soundi olemaan jo sitä luokkaa, että aika turha se on mitään ostella, mutta minkäs teet. Kai sitä johonkin pitää pitää rahansa ihmisen laittaa..
 
Tai ehkä sittenkin Gibsonin SG..... *Slurps*

Kyllähän väki kompuroita buustina käyttää.
Mitä tuolta Keeleyn sivuilta lueskelin niin kehuvat kompuroidensa ajavan vahvaria erinomaisesti.

Mulla ekana ketjussa mad proffan forest green kompura. Aina päällä. Siinä sustain moodissa. Buustaa vähä signaalia, ja kompressoi kevyesti siten että ei varsinaisest kuitenkaani kuulosta kompressorilta.

LaMotta: Edessä se lisää lähinnä säröä.
 
Paitsi että ei välttämättä. Mulla on kompura ennen säröä ja sen on säädetty siten, että särön määrä ei sinänsä lisäänny kompuran ollessa päällä, mutta sustain on pidempi, mistä on toisinaan iloa soolosoitossa.

Laulava Kylätohtori: Täytyy valitettavasti sanoa ei kiitos Bossille. Tai ehkä sittenkin Gibsonin SG..... *Slurps*
 
Juu, ostat sen keltaisen Mooerin, se ihan ok hyvä, mutta ei toki loistava boostaamassa ennen säröjäkin. Ja siinä tone säätö, joka säröjä boostaamassa on plussaa.
 
Ja sit kun Mooer on halpa, jää rahnaa SG:hen. SG on sellainen, että kun siihen tarttuu ja hetken tottuu, miettii miksi se jäänyt LP:n ja muiden varjoon. Kuitenkin käsittääkseni oli pitkään Gibsonin myydyin sähkökitara malli?! Hinta/hupi-suhdekin on kohdallaan noissa yleensä. Ja mua ainakaan se "kaulapainoisuus"ei häiritse, harvemmiin on biisejä joissa muutenkaan voi vasuria pitä taskussa pitkään :)

Jucciz: Paitsi että ei välttämättä. Mulla on kompura ennen säröä ja sen on säädetty siten, että särön määrä ei sinänsä lisäänny kompuran ollessa päällä, mutta sustain on pidempi, mistä on toisinaan iloa soolosoitossa.
 
Tämäpä muuten totta ja jos ei ole tuttu juttu, kannattaa kokeilla.

Laulava Kylätohtori: Pitäisiköhän sitä kokeilla kompressoria sooloboostina?
 
Ei taida toimia mulla, mutta mikähän kompura mahtaisi toimia hyvin säröjen kanssa? Varmaan pitäisi olla attack-säätö vai? Attackin pitäisi kuitenkin olla mahdollisimman luonnollinen, eikä mikään lituskaksi liiskattu lättänä.
 
Hommaa pedaali, jossa on mix/blend -namiksa, siis potikka jolla voit portaattomasti säätää kompressoidun ja suoran käsittelemättömän signaalin suhdetta.

Jucciz: Paitsi että ei välttämättä. Mulla on kompura ennen säröä ja sen on säädetty siten, että särön määrä ei sinänsä lisäänny kompuran ollessa päällä, mutta sustain on pidempi, mistä on toisinaan iloa soolosoitossa.
 
Ajattelin tällaisen asian olevan jokseenkin itsestäänselvyyden.

Kiitokset kaikille vinkeistä. Pitää torilta katsella sopivaa kompuraa, niin pääsee itse testaamaan, mistä loppu viimeksi on kysymys..

Tuli tuo keeley+ toissapäivänä kotio. Tarttee san et aika kivaa stevie ray-saundia tulee texas spessujen kanssa, kyllä strato laulaa aika eri tavalla.
Nyky-stratoissa on kyllä kova juttu että kumpikin asento puolitettuna keskimikin kanssa kumoaa kaikki hurinat, voi aika surutta puristaa enemmänkin ja kaikki pysyy kirkkaana ja kliininä.
Humppari-asetuksella jacksonin bkp:tkin murisee vihaisemmin ja sustainia piisaa huomiselle asti.

Itse tykästyin aikanaan olohuonesoittoasetuksiin, jossa putkicombon puhtaan kanavan gain on täysillä, master klo 9 ja Keeleyn comp plussalla sustain nollassa, leveliä reilusti iltapäivän puolella asteikkoa, blendillä sitten hakien sopivaa sekoitusta ja tone kirkkaamman puolella. Pitkään meni etsiessä sopivaa yhdistelmää mutta tällä pelittää tosi mukavasti. Hyvä vaihtoehto buustata noin.

Laulava Kylätohtori: Kiitokset kaikille vinkeistä. Pitää torilta katsella sopivaa kompuraa, niin pääsee itse testaamaan, mistä loppu viimeksi on kysymys..
 
Tulipa hankittua Keeley +, Wampler Ego ja Xoticin SP Compressor. SP tuli tänään, Ego vähän aikaa sitten ja Keely ollut jo vähän pidempään.
 
Pistin kaikki riviin ja testailin eroja. Keeley strato-asennossa on periaatteessa aika samanlainen kuin kaksi muutakin, mutta Keeley leikkaa alataajuuksia. Wampler on (varsinkin puhtaammalla) todella hyvä ja transparentti, mutta tietyissä tilanteissa bassoa alkaa olla jo yli oman tarpeen. Soundin laatu on erinomainen. SP on aika samanlainen tasoltaan, mutta vähän vähemmän alimpia taajuuksia ja ehkä hivenen kirkkaampi. Mielestäni Keeley on kirkkain. Näistä pistäisin lautaan SP:n eniten kokonsa takia. Eihän näissä sinänsä suuria eroja ole, mutta on kuitenkin (ja erilaisia säätöjäkin), joten tarkka kompurahenkilö varmasti löytää merkittäviäkin eroja, tai jos on muuten jotain erityistarpeita. Mutta jos ei ole niin tarkkaa, niin mielestäni kaikki ajaa asiansa erinomaisesti.
 
Keeleyn valttikortti on kuitenkin humbucker-asento säröjä boostatessa. Varsinkin single coileilla, humppareilla en niin selkeää eria havainnut. Stratolla se kuitenkin tuo soundiin vähän lisää potkua ja kirkkautta, mutta soundi on silti jotenkin lihaisampi. Tuntuisi, että yläkeskiäänet korostuvat, mikä voi olla mahdollistakin, koska tuo muistaakseni vaikutti resonaatiotaajuuteen. Soundista tuli jotenkin "laulavanpi". SP kompuraan kun saisi modattua tuon Keeleyn strat/humb-kytkimen, niin se olisi siinä. Tuota en saanut kompensoitua säädöillä, vaikka kuinka yritin, joten se on toisten kompuroiden säätöjen ulottumattomissa - ainakin meikäläisen taidoilla. :)
 
Itse asiassa sama efekti oli straton eri talloissa, kun joskus niitä kokeilin. Samoin pelkkien tallapalojen vaihdossa. Ehkä siinäkin on kyse jostain tallan resonaatiotaajuudesta.
 
Itsehän en ol varsinainen kompuramies, vaan käytän lähinnä sustainerina, vaikka tuossa toki kompuraominaisuuksiakin yritin testailla.

Laulava Kylätohtori: Keeleyn valttikortti on kuitenkin humbucker-asento säröjä boostatessa. Varsinkin single coileilla,
 
Juu, toimii mielestäni hyvin tuo humpuuki-asento, Keeley löytyy laudasta nykyään.

Carl Martin Compressor-Limiter on ainoa spedu ennen semi-crunch nuppiani.
Siinä se on tehtäväänsä suorittanut mukisematta sellaset 12v, ehkä pidempäänkin, rauhoittaen hyökkäävyyttä ja tarjoten aavistus kompressointia/sustainia -> yx naksu pehmeyttä.
 
Parhautta.
 
Ja varmasti hommasin ennen Andy Timmonsia, taisi apinoida mua :)
https://youtu.be/pWp0h9_DoCs?t=376
Tosin se sai myöhemmin nimikkomallin, minä en.
 
Mulla on itse asiassa erittäin samanlainen setuppi nyt kun tuon clipin katsoin G-Forcea myöden.
 
Mutta tuo kompura, aaaaah...so good for me.

Aika monta kompuraa kävin lävitse tossa kampurointikiihkossani. Tortenmann TA-23 jäi taloon, sekä se sininen perus BOSS.
Oli Origin Effectsiä, Diamondia, Rockettia, Pöhköö Proffaa, Strymon ja varmaan joitain muitakin mukamas kovin hyviä mitä en muista.