Rock, pop, alternative ›

Cold Hearted Manista vielä...
 
Pari tyyppiä täällä jo vastailikin.
Kiitoksia vastauksista, täytyypi alkaa katselemaan jos löytyisi.
 
Pitääpä ensin kysellä tuolta MusicHunter-liikkeestä Helsingistä.

SUL:han on ihan käsittämättömän aliarvostettu levy. Sillä toimii kaikki biisit loistavasti. huonot varmaan puolestaan nuo Blow Up your video, Fly On the Wall ja Razors Edge. 80-luku ei oikein sytytä.
Minusta SUL on hirveän väsynyt levy. Itse taas pidän BUYV:sta paljonkin, kaksi ekaa biisiä on tylsiä, mutta loppu on erittäin hyvää. Parhaaksi levyksi sanoisin Poweragen ja biisiksi Riff Raff tai Live Wire. Poweragen lisäksi olen viimeaikoina kuunnellut aika paljon edellä mainittua Videota ja Ballbreakeria. Flyn Sink the Pink on bändin parhaimpia biisejä, mutta muuten levy ei nappaa.

high voltage on must paras levy...sit powerage. parasta biisiä mahdoton sanoa. olen pitäytynyt tiukasti scottin aikaisissa levyissä..

Ac/DC:n kovin levy ja biisi ikinä=kaikki! mahdoton sanoa yhtäniistä

Onhan se niitten biisi ihan kiva.

Mulle kolisee uusista (post Bon Scott tuotannosta) oikeastaan vain Heatseeker isommin. Aliarvostettu Stiff Upper Lip levyistä kokonaisuutena.
 
Mutta - kuten kaikki muutkin - vannon Poweragen nimeen. Ehkä DDDDC:n lisäten kappaleena ja levynäkin.

Kaikki niistä toimii.Mutta mun lemppareita on Let there be rock ,Back in black ja Highway to hell..tai For those about to rock..tai..
 
Pirukas! AC/DC on mulle melkein kuin määritelmä sanalle rock.Veljesten simppeli ,mutta erittäin toimiva riffityöskentely on iloa kuultavaa.Ja päinvastaisista kommenteista huolimatta niitä biisejä on vaikea laulaa niinkuin ne on laulettu olkoon mikä uupperaukko tahansa.
 
ROCK!
 
EDIT:kirusanat pois! Hyi meitä :-)

Minusta SUL on hirveän väsynyt levy. Itse taas pidän BUYV:sta paljonkin, kaksi ekaa biisiä on tylsiä, mutta loppu on erittäin hyvää. Parhaaksi levyksi sanoisin Poweragen ja biisiksi Riff Raff tai Live Wire. Poweragen lisäksi olen viimeaikoina kuunnellut aika paljon edellä mainittua Videota ja Ballbreakeria. Flyn Sink the Pink on bändin parhaimpia biisejä, mutta muuten levy ei nappaa.
 
No SUL on muuten ehkäpä bluesein kaikista AC/DC:n levyistä, ja se toimii. Lisäksi levyä kuunnellessa on just sellanen fiilis että äijillä on ollut hauskaa sitä tehdessä. Mun mielestäni levy on kokonaisuutena ilman muuta eheimpiä AC/DC:n levyjä. Ballbreaker on muistaakseni ikävästi ylipitkä. En oo pitkään aikaan kuunnellut, mutta taitaa mennä aika tarkkaan 50 min).
Fly On The Wallista ehkäpä sitten puuttuu juuri se rentous. Sink the Pink on ykköskamaa, mutta muuten levy on lähinnä ihan tusinahardrockia. Voi olla että Simon Wright ei oikeen istunut bändiin. Nimenomaan älyttömän vahva rytmitrio kun on bändin suurin vahvuus.
Ja nyt on muuten sellanen fiilis et vois relata ja kuunnella koko Bonfiren yhdeltä istumalta... Bonfire, jolla muuten on pari älyttömän superhyperupeeta versiota juuri tuosta Live Wirestä.
Ihan häpeän kun en ole viimeaikoina kuunnellut tarpeeksi AC/DC:tä. Family Jewelskin on vaan pölyyntynyt sen jälkeen kun katselin sitä uutena.
 
Onhan se niitten biisi ihan kiva.
 
Hah! On niillä must ainakin kolme biisiä. Kaikki hyvät artistit toistavat itseään, yleensä kun bändi päättää muuttua niin tulos on keskinkertainen ja kukaan ei osta levyjä. Progekin on aina samanlaista hörhöilyä.

Lisäksi levyä kuunnellessa on just sellanen fiilis että äijillä on ollut hauskaa sitä tehdessä.
 
Jep, ja juurikin Can't Stand Still:n loppu vain vahvistaa tätä fiilistä, kun biisin lopussa kuuluu kun muu bändi taputtaa (Brian veti ekalla laulut purkkiin tuohon biisiin) johon Brian "Thank you, thank you lads". SUL:llä on vaan älyttömän hyvä meininki.

Bonfire, jolla muuten on pari älyttömän superhyperupeeta versiota juuri tuosta Live Wirestä.
 
Live in Parisin veto Liwe Wiresta on järkyttävää kuunneltavaa basson vuoksi. Paksu e-kieli on niin pahasti epävireessä, että se pilaa koko biisin. Biisin jälkeen kuulee miten Williams virittelee bassoaan...

Fly On The Wallista ehkäpä sitten puuttuu juuri se rentous. Sink the Pink on ykköskamaa, mutta muuten levy on lähinnä ihan tusinahardrockia. Voi olla että Simon Wright ei oikeen istunut bändiin. Nimenomaan älyttömän vahva rytmitrio kun on bändin suurin vahvuus.
 
Voi olla, ja sen lisäksi tuotanto on tuolla levyllä soundien puolesta ihan susi. Laulussa on jotain ihmeellistä kaikua ja balanssi on poskellaan, bassosta ei meinaa kuulua mitään. Mun mielestä kyllä kaikki a-puolen biisit ovat hyviä, mutta b-puoli ehkä vähän pettää vaikka sielläkin esim. Stand Up on oikein hyvä.

Auh! Ei tällaisia. Ei sieltä voi nostaa oikein yhtä ylitse muiden. Ballbreaker oli SE levy joka kolahti ekana. Sittemmin on tullut Back in black ja Highway to hell kovien joukkoon. Ja siitä se sitten lähti... Huonoa levyä ei ole vastaan tullut. Vastaan siis: koko tuotanto. Kappaleista itselle rakkain on Hard as a rock. Sen suorempaan ei paljoa voi enää sanoa ja SUL-dvd:llä kyseisen kappaleen taustana pyörivä video on sitten puhtaasti sitä ihteään :P
 
AC/DC = musamaailman korkkarit -> iskee kuin miljoona volttia

Stiff upper lip o/

top-5 albumit:
 
1. Highway To Hell
2. Back In Black
3. High Voltage
4. Let There Be Rock
5. Dirty Deeds Done Dirt Cheap
 
top-5 biisit:
 
1. Highway To Hell
2. Touch Too Much
3. Live Wire
4. Hells Bells
5. Whole Lotta Rosie

Vanhat Bon Scotin aikaset livet on mahtavia.
 
Whole lotta Rosie se taitaa olla. Myös hells bells.

Levy: Back in black
 
Biisi: Ihan v#%#! monta, mutta tällä hetkellä ehkä eniten kolahtavat For those about to rock, Whole lotta Rosie ja Let there be rock. Huomenna jo ehkä eri tilanne.

Sattuipa selaillessa vanha ketju vastaan:
 
Top - 5 levyt.
 
1. Powerage
2. Back in Black
3. Let there be Rock
4. Highway to Hell
5. High Voltage
 
Livelevyistä taas ehdottomasti If You Want Blood.
 
Biiseistä meneekin sitten hankalammaksi hyviä on niin paljon.
Tällä hetkellä ehkä:Riff Raff, Whole Lotta Rosie, Hells Bells,
Downpayment Blues, The Furor, nämä nyt vaan tuli ensimmäisenä mieleen.

For those on täydellinen hardrocklevy. Se testosteronin määrä ei millään mahdu niihin
kansiin