Kitarat: kitarakamat ›

spacelord: hallu:
 
Periytyvyys on 50-80% Tätä ei yleensä haluta tunnustaa
 
Kotiolot vai geenit? tiedätkö sinä vastauksen? no kyllä kai se tunnustetaan yleisesti, että koulutettujen lapsista tulee koulutettuja. Ylioppilaiden lapsista ylioppilaita ja lääkäreiden lapsista lääkäreitä. Koulutus tekee ihmisen älykkääksi, koska älykkyys on opittu ominaisuus. Geenit ei auta jos ihminen ei opiskele eikä ihmisestä tule automaattisesti älykästä vaan hän oppii sellaiseksi.
 
E: toisaalta eihän älykkyyden olemuksestakaan ole ihan täyttä yksimielisyyttä. Matemaattista tai kielellistä suorituskykyä voi toki mitata, mutta esimerkiksi Mensan testeissä pärjää parhaiten ne jotka ovat tehneet niitä paljan ts. harjoitelleet ;-). Ja mitenpä mittaat vaikkapa tunneälyä tai sosiaalista älyä tai kädentaidon älyä ? ja voiko älykkyyden edes pelkistää yksinkertaiseksi indeksiluvuksi.... siis ihan oikeasti? olisi houkuttelevaa ajatella, että voi. Minulla on kylläkin siitä epäilyni, vaikka en mikään psykologi olekaan.
 
E:E: tietenkin jos periytyvyydellä tarkoitetaan laajasti kotioloja ja kasvatusta ja kotoa saatua mallia, niin kyllä se vaikuttaa ja se kyllä tunnustetaan ihan yleisestikin.... olin tänään viimeksi koulutuksessa jossa luennoiva psykologi toi esille kotiolojen ja kotoa saadun mallin merkityksestä siihen mitä yksilö pitää mahdollisena itselleen ja tultiin jälleen siihen, että jos itse uskot että sinusta ei voi tulla jotakin, niin sinusta ei sitten tule. Jos periytyvyydellä tarkoitetaan pelkästään geenejä on kysymys huomattavasti kiistanalaisempi.

spacelord: hallu:
 
Periytyvyys on 50-80% Tätä ei yleensä haluta tunnustaa
 
Älykkyyden ja lahjakkuuden itseisarvohan ei kummassakaan tapauksessa, ole yksinään kovin kaksinen, laihemmallakin luirulla on päästy eteenpäin.

Kefiiri: Mä en tajua sitä erillistä kotisoundia. Eihän pelkän kitaran tarvi kuulostaa niin jytkyltä että se korvaa koko bändin. Jos kotona soitan vahvarin kautta, yritän hakea sointeja joita voi käyttää bändin kanssakin. Pelkältä yksinäiseltä kitaraltahan se silloin kuulostaa. Lopun orkesterin voi sitten kuvitella siihen mukaan.
Niimpä. Emmä ainakaan soittaessani mieti, kuin kappaletta tai musaa yleensä. Jos ei se näpeistä ja vermeistä lähde, niin sitten ei ole minun juttuni. Eipä ole paljon tarvinnut karsintaa tehdä. Bändissä rumpujen plendaus on oleellisempaa. Kitarat saakin olla "yksinäisiä".
 
Jucciz: Kenen soundi sitten on alkuperäinen, kenen muunnelma alkuperäisestä ja kenen suorastaan röyhkeä kopio? Kaivan tässä popcornit jo varuiksi esille...
Nyt oot asian ytimessä. Mäkin veivasin kesällä Vivaldia erästä kappaletta kitaralla, koska nuotit. Ja aattelin, että kuulostaapa jotenkin tosi tutulta.. se jotenkin lähti silleen milleen. Sitten alkoi ullakolla kopina, joten päättelin kääntää sivua.

Laulava Kylätohtori: Ei ole kyse ylimielisyydestä tai mukavuudesta. Kyse on siitä, että itsekehu on idioottimaista puuhaa ja siten idioottien touhua. Älykäs ei sellaiseen idiotismiin sorru.
 
Nyt ollaan kyllä melko kaukana aiheesta, mutta näin mielenkiintoiseen juttuun haluan kuitenkin osallistua. :-D Mä tunnen parikin todella, todella älykästä tyyppiä, jotka ovat hyvin tietoisia älykkyydestään ja antavat sen myös näkyä. Yksi on vain toisinaan ärsyttävä, mutta toisen seurassa ei kukaan viihdy kovin pitkään, koska jatkuva besserwisseröintinsä ja älykkyydellään briljeeraamisensa on vaan liian raskasta kuunneltavaa. Viimeksi mainittu on ammatiltaan insinööri ja vaikka ärsyttävä onkin, en hetkeäkään epäile etteikö olisi todella hyvä työssään.
 
On toki olemassa paljon enemmän tyyppejä joita ei ole älyn lahjoilla siunattu, mutta jotka siitä huolimatta kuvittelevat olevansa keskimääräistä fiksumpia ja myös väittävät niin muille. Tätä on tutkittukin. Noin 3/4 ihmisistä on mielestään keskimääräistä älykkäämpiä, joten vähintään neljännes ja todennäköisesti isompi osa on kyvyistään väärässä. Mutta, älykkyys ja sosiaaliset taidot ei suoraan korreloi. Vaikka omalla älykkyydellä briljeeraaminen ja itsensä kehuskelu on usein idioottimaista puuhaa, kyllä mä ainakin pystyn tunnustamaan ja ihan arvostamaan itsekeskeisenkin ihmisen älykkyyttä, jos puheilleen on oikeasti katetta.

kimurantti1: Vaikka omalla älykkyydellä briljeeraaminen ja itsensä kehuskelu on usein idioottimaista puuhaa, kyllä mä ainakin pystyn tunnustamaan ja ihan arvostamaan itsekeskeisenkin ihmisen älykkyyttä, jos puheilleen on oikeasti katetta.
 
Näin on. Jos älypää ei tarvitse kavereita, niin saahan sitä tuskastuttaa ihmiset kehumalla älyään. Ei sen sortin typeryys oikeastaan ole älyn puutetta vaan ehkä sivistyneen käytöksen puutetta. Kai sivistynyttä käytöstä voi jollain perusteella pitää joissain tapauksissa tarpeettomana? Luulisin näin.

hallu: spacelord:
 
Kotiolot vai geenit? tiedätkö sinä vastauksen? no kyllä kai se tunnustetaan yleisesti, että koulutettujen lapsista tulee koulutettuja. Ylioppilaiden lapsista ylioppilaita ja lääkäreiden lapsista lääkäreitä. Koulutus tekee ihmisen älykkääksi, koska älykkyys on opittu ominaisuus. Geenit ei auta jos ihminen ei opiskele eikä ihmisestä tule automaattisesti älykästä vaan hän oppii sellaiseksi.
 
E: toisaalta eihän älykkyyden olemuksestakaan ole ihan täyttä yksimielisyyttä. Matemaattista tai kielellistä suorituskykyä voi toki mitata, mutta esimerkiksi Mensan testeissä pärjää parhaiten ne jotka ovat tehneet niitä paljan ts. harjoitelleet ;-). Ja mitenpä mittaat vaikkapa tunneälyä tai sosiaalista älyä tai kädentaidon älyä ? ja voiko älykkyyden edes pelkistää yksinkertaiseksi indeksiluvuksi.... siis ihan oikeasti? olisi houkuttelevaa ajatella, että voi. Minulla on kylläkin siitä epäilyni, vaikka en mikään psykologi olekaan.
 
E:E: tietenkin jos periytyvyydellä tarkoitetaan laajasti kotioloja ja kasvatusta ja kotoa saatua mallia, niin kyllä se vaikuttaa ja se kyllä tunnustetaan ihan yleisestikin.... olin tänään viimeksi koulutuksessa jossa luennoiva psykologi toi esille kotiolojen ja kotoa saadun mallin merkityksestä siihen mitä yksilö pitää mahdollisena itselleen ja tultiin jälleen siihen, että jos itse uskot että sinusta ei voi tulla jotakin, niin sinusta ei sitten tule. Jos periytyvyydellä tarkoitetaan pelkästään geenejä on kysymys huomattavasti kiistanalaisempi.
 
Toki kotiolot, esimerkki, ravinto, jne. vaikuttaa, mutta kyllä älykkyys on paljon myös geneettinen ominaisuus, mikä ei ole harjoiteltavissa tai opittavissa. Sitten mielestäni älykkyyden lisäksi pitää erottaa viisaus. Sanoisin, että nämä ärsyttävät besserwisserit ja knoppitiedolla pätevät, itseään kehuvat älykkäät, voivat olla esim. matemaattisesti älykkäitä, mutta ei sosiaalisesti, eivätkä he myöskään ole ns. viisaita.
 
Samaa mieltä siitä, että älykkyyttä on oikeasti aika mahdoton puristaa yhteen numeroon. Toki matemaattinen tai looginen hahmotuskyky on helppo muuttaa vertailtavaksi numeroksi, mutta kun älykkyyttä on useita muitakin lajeja. Mensan testit ovat kuin mikä tahansa matemaattinen tai looginen tehtävä, joita on helppo harjoitella ja sitä kautta saada parempi numero. Mutta se geneettinen älykkyys on vähän kuin raja-aita, kuinka pitkälle harjoittelemalla pääsee. Ei jokaisesta Einsteinia tule, vaikka kuinka harjoittelisi.
 
Itse sanoisin, että kyllä se älykkyys näkyy, vaikkei olisi kouluja käynytkään. Joskus raksahommissa näki tyyppejä, jotka selvästi olivat älykkäitä, vaikka koulut oli jääneet aikaan käymättä. Kyllä sen näkee käytöksestä, puhetavasta, ajatuksista, kiinnostuksen kohteista tai siitä, kuinka mukana maailman menossa ollaan.
 
Toisaalta kyllä jokainen varmaan tuntee niitäkin, joilla on joku koulutodistus taskussa, mutta ei voi lakata ihmettelemästä, mistä lottoarvonnasta se on saatu, kun ymmärrys ja käsityskyky ovat nollassa, eikä oikein mikään tahdo onnistua..

Laulava Kylätohtori: hallu:
 
Toki kotiolot, esimerkki, ravinto, jne. vaikuttaa, mutta kyllä älykkyys on paljon myös geneettinen ominaisuus, mikä ei ole harjoiteltavissa tai opittavissa. Sitten mielestäni älykkyyden lisäksi pitää erottaa viisaus. Sanoisin, että nämä ärsyttävät besserwisserit ja knoppitiedolla pätevät, itseään kehuvat älykkäät, voivat olla esim. matemaattisesti älykkäitä, mutta ei sosiaalisesti, eivätkä he myöskään ole ns. viisaita.
 
Samaa mieltä siitä, että älykkyyttä on oikeasti aika mahdoton puristaa yhteen numeroon. Toki matemaattinen tai looginen hahmotuskyky on helppo muuttaa vertailtavaksi numeroksi, mutta kun älykkyyttä on useita muitakin lajeja. Mensan testit ovat kuin mikä tahansa matemaattinen tai looginen tehtävä, joita on helppo harjoitella ja sitä kautta saada parempi numero. Mutta se geneettinen älykkyys on vähän kuin raja-aita, kuinka pitkälle harjoittelemalla pääsee. Ei jokaisesta Einsteinia tule, vaikka kuinka harjoittelisi.
 
Itse sanoisin, että kyllä se älykkyys näkyy, vaikkei olisi kouluja käynytkään. Joskus raksahommissa näki tyyppejä, jotka selvästi olivat älykkäitä, vaikka koulut oli jääneet aikaan käymättä. Kyllä sen näkee käytöksestä, puhetavasta, ajatuksista, kiinnostuksen kohteista tai siitä, kuinka mukana maailman menossa ollaan.
 
Toisaalta kyllä jokainen varmaan tuntee niitäkin, joilla on joku koulutodistus taskussa, mutta ei voi lakata ihmettelemästä, mistä lottoarvonnasta se on saatu, kun ymmärrys ja käsityskyky ovat nollassa, eikä oikein mikään tahdo onnistua..
 
Kyllähän joka alalta löytyy vaikka mitä hiippareita, duunarihommissa varmaan korostuu sekin, että yleinen motivaatio ja sitkeys (tässä varmaankin ympäristön vaikutus tärkeä) merkitsevät yksilön loppusijoituspaikan ( jos sellaista nykypäivänä edes on) kannalta siinä missä (minkälainen?) älykkyyskin.
 
Lipastolla taas olen huomannut, että sosiaalinen älykkyys on harvemmin painoarvoltaan kovin suuri, mikä tietty on ihan ymmärrettävää jne. Yleisesti ottaen ajattelen, että turha miettiä ollenkaan noita juttuja, että millä joku jotain on saanut, semmoinen ajattelutapa kertoo enempi kysyjästä kuin kohteesta.

antnis: Laulava Kylätohtori:
 
Kyllähän joka alalta löytyy vaikka mitä hiippareita, duunarihommissa varmaan korostuu sekin, että yleinen motivaatio ja sitkeys (tässä varmaankin ympäristön vaikutus tärkeä) merkitsevät yksilön loppusijoituspaikan ( jos sellaista nykypäivänä edes on) kannalta siinä missä (minkälainen?) älykkyyskin.
 
Lipastolla taas olen huomannut, että sosiaalinen älykkyys on harvemmin painoarvoltaan kovin suuri, mikä tietty on ihan ymmärrettävää jne. Yleisesti ottaen ajattelen, että turha miettiä ollenkaan noita juttuja, että millä joku jotain on saanut, semmoinen ajattelutapa kertoo enempi kysyjästä kuin kohteesta.
 
Totta, mutta ehkä siihen sosiaaliseen älyyn kannattaisi panostaa vähän, tai aika paljonkin, enemmän. Sosiaalivammainen mulkku esimies pystyy tekemään valtavaa tuhoa, ei vain alaisten, vaan koko firman kannalta. Huonosti johdettu ja huonosti voiva työyhteisö on tehoton ja kykenemätön täyttämään sille asetetut tavoitteet. Sekalaisella työuralla vaan tullut nähnyt monenlaisia esimiehiä ja sanoisin, että sosiaalinen äly on yksi esimiehen tärkeimmistä ominaisuuksista.

Laulava Kylätohtori: antnis:
 
Totta, mutta ehkä siihen sosiaaliseen älyyn kannattaisi panostaa vähän, tai aika paljonkin, enemmän. Sosiaalivammainen mulkku esimies pystyy tekemään valtavaa tuhoa, ei vain alaisten, vaan koko firman kannalta. Huonosti johdettu ja huonosti voiva työyhteisö on tehoton ja kykenemätön täyttämään sille asetetut tavoitteet. Sekalaisella työuralla vaan tullut nähnyt monenlaisia esimiehiä ja sanoisin, että sosiaalinen äly on yksi esimiehen tärkeimmistä ominaisuuksista.
 
Olet täysin oikeassa, se sosiaalinen älykkyys olikin vain esimerkki, eikä tästä pidä saada sitä käsitystä, että kannustaisin missään asemassa olevia ihmisiä mulkkuun käytökseen :)

Pähkäilin tässä aamutuimaan tätä kysymystä ja olen tunnistavinani sellaisen vedenjakajan. Eli on olemassa koulukunta, jotka ajattelee että vahvistin on äänentoistolaite ja efekti on tehostelaite (kuten vaikkapa savukone) ja soittaja soittaa sitä kitaraa ja muu tapahtuu nappeja vääntelemällä tai vaikkapa jälkituotannossa voidaan lisätä ne efektit.
 
Sitten on olemassa koulukunta (johon ehkä kuulun itsekin) jotka ajattelee, että soittaja ei soita vain sitä kitaraa, vaan soittaja soittaa koko sitä signaaliketjua. Että missään laitteessa ei ole soundi napin takana, vaan soundi pitää soittaa ulos laitteista.
 
Jos nämä koulukunnat koittaa keskenään selvittää, että tuleeko soundi soittajasta vai kamoista, niin vaarana on kaivautua poteroihin. Vaikka toisaalta juuri siltä toiselta osapuolelta voisi oppia, jos ei tarvitsisi olla "oikeassa" eikä ajatella asiaa väittelynä ja väittelyä "voittajan" hakemisena. Ei samaa mieltä olevalta mitään opi.... molemmathan jo tietää miten asiat on :-).
 
Olen huomannut omalla kohdallani, että minun on vaikea suhtautua juuri tuon asenteeni vuoksi esimerkiksi digitaalisuuteen, mutta myös jälkituotantoon. Digitaalisuus on asia, jota olen kiertänyt kuin kissa kuumaa puuroa. Aina kun kokeilen sitä, niin joudun toteutumaan että mallintaminen on soundillisesti ihan jees ratkaisu, mutta kun se on digitaalinen........ jälkituotannossa olen törmännyt tilanteeseen jossa mun kitararaita on editoimalla siivottu ja soundit on kaivettu malleista niin, että se on ihan tunnistamaton. Se kuulostaa hyvältä, mutta en se ole minä..... se on kuollut. En ymmärrä miksi nykyaika arvostaa kuollutta musiikkia niin paljon että kaikki elävä halutaan joka paikassa tappaa? livetilanteessa jo pienessäkin ravintolassa pienetkin bändit ovat päätyneet siihen, että backline on hiljaisella tai jopa äänetön ja kaikki tulee PA:sta jolloin siellä digitiskin takan seisoskelee kaveri joka päättää miltä bändi ja sen kitaristi kuulostaaja koko paska ajetaan ulos stereona ja se on saatana ihan niinkuin radiota kuuntelisi, paitsi että ukot ja akat hyppii lavalla kuin marionetit narujensa varassa. Tätä ne sitten kutsuu yleisöystävälliseksi "hyväksi" soundiksi.
 
Joo mä tiedän olevani asenteellinen keski-ikäinen vatsakas mies joka tulen kuolemaan yksin ja unohdettuna asenteideni kanssa jupistuani muutaman vuoden kuin mielensäpahoittaja, mutta lopulta kolesteroli vie voiton. Mutta kuhan vaan ihmettelen tätä nykyaikaa :-D

Mulle on ihan sama, millä saundilla mun soittoani ajetaan tai miltä se saundaa. Jos saundilla on merkitystä, on musa hukassa. Ääni-ku-ääni, what you gonna do?

statistiÖ: Mulle on ihan sama, millä saundilla mun soittoani ajetaan tai miltä se saundaa. Jos saundilla on merkitystä, on musa hukassa. Ääni-ku-ääni, what you gonna do?
 
Aika vaikee ymmärtää tätä näkökantaa... se oma soundipaletti on kuitenkin aika helvetin olennainen osa omaa identiteettiä muusikkona. Mä haluan kuulostaa siltä, että just mun on tarkoituskin olla soundeineni ja soittomaneereineni paikalla ja jos siinä olisi joku muu jollain muulla näkemyksellä lopputulos ei olisi sama.

statistiÖ: Mulle on ihan sama, millä saundilla mun soittoani ajetaan tai miltä se saundaa. Jos saundilla on merkitystä, on musa hukassa. Ääni-ku-ääni, what you gonna do?
 
Onko kukaan ikinä sanonut esim. laulajalle, että "ei sillä sun laulusoundilla ole mitään väliä, sen kun vaan vedät" - kuuloistaisiko Beatles susta aivan samalta, jos biisit olisi laulanut vaikkapa Britney Spears? Tai jos kitarat soundeineen Beatlesin leyville olisi tulkinnut Zakk Wylde?

kimurantti1: Onko kukaan ikinä sanonut esim. laulajalle, että "ei sillä sun laulusoundilla ole mitään väliä, sen kun vaan vedät" - kuuloistaisiko Beatles susta aivan samalta, jos biisit olisi laulanut vaikkapa Britney Spears? Tai jos kitarat soundeineen Beatlesin leyville olisi tulkinnut Zakk Wylde?
 
Kuulostais paremmalle.....

kimurantti1: Onko kukaan ikinä sanonut esim. laulajalle, että "ei sillä sun laulusoundilla ole mitään väliä, sen kun vaan vedät"
 
No itse asiassa... aika paljon oon kuullu levyjä joita kuunnellessa välittyy juuri tämä fiilis. Mutta kyse lienee enemmänkin siitä, että ei oo vaan osattu.

hallu: Sitten on olemassa koulukunta (johon ehkä kuulun itsekin) jotka ajattelee, että soittaja ei soita vain sitä kitaraa, vaan soittaja soittaa koko sitä signaaliketjua. Että missään laitteessa ei ole soundi napin takana, vaan soundi pitää soittaa ulos laitteista.
 
Sehän tässä on jännä, että se signaaliketju soittaa myös sitä soittajaa. Kuulostaa hassulta noin sanottuna, mutta tarkoitan tällä sitä, että ämyristä tuleva ääni vaikuttaa siihen, mitä soittaja tekee. Kyseessä on tietynlainen osittain takaisinkytkeytyvä systeemi siis. Ainakin itse koen tämän vahvasti. Joka hetki pyrin kuuntelemaan, mitä tuutista tulee ja yritän optimoida soundin ja dynamiikan kulloiseenkin hetkeen soittotatsilla ja pikkaamisella sekä tietysti kitaran säädöillä. Korvia on hyvä käyttää kun sellaisia on ihan kaksittain annettu.

stratomaster: Sehän tässä on jännä, että se signaaliketju soittaa myös sitä soittajaa. Kuulostaa hassulta noin sanottuna, mutta tarkoitan tällä sitä, että ämyristä tuleva ääni vaikuttaa siihen, mitä soittaja tekee. Kyseessä on tietynlainen osittain takaisinkytkeytyvä systeemi siis. Ainakin itse koen tämän vahvasti. Joka hetki pyrin kuuntelemaan, mitä tuutista tulee ja yritän optimoida soundin ja dynamiikan kulloiseenkin hetkeen soittotatsilla ja pikkaamisella sekä tietysti kitaran säädöillä. Korvia on hyvä käyttää kun sellaisia on ihan kaksittain annettu.
 
Olet oikeassa, mun mielestä se takaisinkytkentä kuuluu siihen systeemiin. Sama tilannehan on akustisen kitaran kanssa eli se miten kitara reagoi vaikuttaa siihen miten sitä soitetaan. Sähköakustisessa ympäristössä näkisin, että asia menee samalla tavalla. Mutta siis olen kanssasi samaa mieltä.
 
Itselleni on tapahtunut juuri noin, että mainitsemasi dynamiikka ja sen ymmärtäminen on kaiken keskiössä..... siis mitä tulee soundiin. Onhan siinä tietenkin se musiikki jota ollaan ilmaisemassa ja ne nuotit täytyy ensin sekoittaa omaan sieluun ja maailmankuvaan intention tehosekoittimessa ja..... no niin tätä voisi jatkaa varmaan alkuräjähdykseen saakka :-)

Vuorovaikutusta, joka pahimmillaan masentaa ja parhaimmillaan vie sfääreihin. Kotisoitossa signaaliketjun kohinat ja pohinat voivat ärsyttää, bassoja ja keskialueita nostaa ylös ja sitä rataa. Bändisoitossa saa unohtaa ne basistin ja rumpalin hertseille kuuluvat alueet ja työntää ylempää rekisteriä. Potkua pitää olla, mutta ei liikaa. Dynamiikka on kyllä mukava asia. Mutta soittotatsi on omanlaisensa ja oikeasti hyvät soittajat saavat oman stailin ulos vaikka millä vehkeellä. Kun harrastaja kyykkää aika nopeasti, jos päivä on huono. Voi olla niinkin, että huipputason pelit ja vehkeet ovat raadollisempia monessa mielessä ei ammattilaisen käsissä. Ei pääse piiloon sitä tosiasiaa, että töitä olisi pitänyt tehdä vain enemmän.

No mitä vittua nyt taas, jätkät? Tässä touhussa oo taas mitään järkee.