Kitarat: kitarakamat ›

Kefiiri: Kaltaisesi Gibson-allergikon luulisi löytävän katteetonta hypeä sieltäkin, missä sitä ei ole ;)
 
Minusta enemmän sitä löytyy nykyjään vaikka Ibanezilta. Mielikuvituksemattomia kitaroita mielikuvituksemattomille soittajille.

tuskiz: Minusta enemmän sitä löytyy nykyjään vaikka Ibanezilta. Mielikuvituksemattomia kitaroita mielikuvituksemattomille soittajille.
 
Sitähän se on ollut since... öö.. Hendrix? ;D

tuskiz: Minusta enemmän sitä löytyy nykyjään vaikka Ibanezilta. Mielikuvituksemattomia kitaroita mielikuvituksemattomille soittajille.
 
Paul Gilbert, Steve Vai, Joe Satriani, Andy Timmons, Marco Sfogli, Kiko Loureiro. Kaikki aivan mielikuvituksettomia tylsimyksiä... eiku.

ÄrGee: Paul Gilbert, Steve Vai, Joe Satriani, Andy Timmons, Marco Sfogli, Kiko Loureiro. Kaikki aivan mielikuvituksettomia tylsimyksiä... eiku.
 
John Scofield vaiks jaaa George Benson ja sit Joe Pass..

King of Tone on kyllä minusta ylihypetetty. Odotin omaani noin kaksi vuotta ja vaikka onkin ihan hyvä OD, niin on minulla parempiakin joita saa ihan hyllystä ilman jonotusta. Ehkä en vain ymmärrä sen hienoutta. Esim.. RYRA Klone ja vaikka Hudson Electronics Broadcast ovat minusta selkeästi "parempia". KOT jotenkin kompressoi soundin ja dynamiikkaa katoaa.
 
AnalogMan SunFace NKT 275 White dot sitten taas oli minusta hypensä arvoinen.

Pedaalit ylipäänsä. Monesti olen kokeillut kompuroita, delaytä, reverbejä, tremoloja ja erilaisia säröjä ja aina palaan vain kitara + piuha -settiin.

steelduck: King of Tone on kyllä minusta ylihypetetty. Odotin omaani noin kaksi vuotta ja vaikka onkin ihan hyvä OD, niin on minulla parempiakin joita saa ihan hyllystä ilman jonotusta. Ehkä en vain ymmärrä sen hienoutta. Esim.. RYRA Klone ja vaikka Hudson Electronics Broadcast ovat minusta selkeästi "parempia". KOT jotenkin kompressoi soundin ja dynamiikkaa katoaa.
 
AnalogMan SunFace NKT 275 White dot sitten taas oli minusta hypensä arvoinen.
 
Millä jännitteellä oot ajanut tuota KOT: ia? Olen nähnyt joitain keskusteluja, joissa kehutaan dynamiikkaa tulevan aivan eri tavalla, jos syöttää 18 V 9V sijaan. Kannattaa ehkä kokeilla ennen kuin pistää kiertoon. Itse ensin lievästi petyin Prince of Toneen, kunnes syötin siihen 12 V. Jo se teki soundista selkeämmän ja omaan korvaani miellyttävämmän. Jäi siis toistaiseksi lautaan.

stratomaster: Millä jännitteellä oot ajanut tuota KOT: ia? Olen nähnyt joitain keskusteluja, joissa kehutaan dynamiikkaa tulevan aivan eri tavalla, jos syöttää 18 V 9V sijaan. Kannattaa ehkä kokeilla ennen kuin pistää kiertoon. Itse ensin lievästi petyin Prince of Toneen, kunnes syötin siihen 12 V. Jo se teki soundista selkeämmän ja omaan korvaani miellyttävämmän. Jäi siis toistaiseksi lautaan.
 
Menin heti testaamaan 18v ja oli tosiaan ihan eri pedaali. Dynamiikkaa ihan eri lailla. Annetaan olla laudassa muutama viikko ja annetaan sitten tuomio. Kiitos vinkistä.

steelduck: Menin heti testaamaan 18v ja oli tosiaan ihan eri pedaali. Dynamiikkaa ihan eri lailla. Annetaan olla laudassa muutama viikko ja annetaan sitten tuomio. Kiitos vinkistä.
 
Itellä ollut KoT kesästä asti ja olen ollut todella tyytyväinen (9 volttia) ... vaikka se on kytkennältään kovin eri kuin Tube Screamer, niin strato/ts/fendermäinen vahvistiin -menoon se on mun mielestä aivan mahtava, sekä clean(ish) boostina että OD:nä. KoT hypestä: se on mun mielestä "kaupasta ostettuna" kohtuuhintainen kahdesta laadukkaasta käsintehdystä OD spedusta ja hintaan suhteutettuna hype ei ole ollenkaan katteeton, mun mielestä hypen suhteen ongelma on saatavuus ja käytettyjen hinta.
 
Itellä tarkoitus laittaa se uuteen lautaan alustavasti 18 voltilla josko se olisi vielä parempi.

Suurin osa vintage-peleistä, niissä ei käyttöarvo ja hinta kohtaa. Tosin näitä kukaan tuskin ainakaan keräilee käyttöarvon vuoksi.
 
NOS-putket. Ainakin isoilla säröillä soitettaessä menee kyllä rahat hukkaan näissä, kukaan ei tule kuulemaan eroa.
 
Suurehko osa ns. putiikkipedaaleista ja vahvistimistakin. Näissä tosin ns. Mojo-elementti on tärkeä.
 
Les Paulit. Tuhnu ja tunkkainen saundi, paino ja huono ergonomia.
 
Tosin näissä asioissa vaikuttaa sekin, että onko soitettu musa bluesia vai black metallia.

Markkinoijat osaavat kyllä kehitellä vaikka minkälaisia perusteluja soittimien, pedaalien, vahvistimien jne. materiaaliratkaisuihin. Milloin on mikäkin puulaji ylivertainen, tai juuri tietty pedaali tuo juuri sen soundin mitä olet aina halunnut. Kuitenkaan ei ole yhtä ainoaa oikeaa yhdistelmää, kun kukin kokee asiat omalla tavallaan. Joten tavallaan kaikki koohotus etenkin uusien tuotteiden osalta on osin katteetonta.
 
Saahan niitä perusteluja keksiä vaikka minkälaiselle ratkaisulle, mutta jos asialla ei ole mitään merkitystä tuotteen käyttäjälle tai hän ei siitä vain pidä niin...joskus pitää mennä lompakon kautta ymmärtääkseen asian, joskus homman osaa tuumailla pienessä päässään ennen kuin painaa tilausnappia. Riippuu kaasutuksen asteesta varmaankin.
 
Yksikään pedaali ei ratkaise yhtään mitään, mutta parhaimmillaan voi antaa sytykettä soittamiseen. Tai soitin tahi vahvistin. Onko se sitten edullisen pään tavaraa vai butiikkia on lopulta sivuseikka. Jos asian kokee niin, että tietyllä yhdistelmällä tai jollakin uudella vermeellä irtoaa niin hyvä. Kannattaa vain varautua siihen, että huomenna asia voi olla eri tahi muutaman kuukauden käytön jälkeen kyllästyykin. Sitten vain kiertoon.

Gaines: Markkinoijat osaavat kyllä kehitellä vaikka minkälaisia perusteluja soittimien, pedaalien, vahvistimien jne. materiaaliratkaisuihin. Milloin on mikäkin puulaji ylivertainen, tai juuri tietty pedaali tuo juuri sen soundin mitä olet aina halunnut. Kuitenkaan ei ole yhtä ainoaa oikeaa yhdistelmää, kun kukin kokee asiat omalla tavallaan. Joten tavallaan kaikki koohotus etenkin uusien tuotteiden osalta on osin katteetonta.........................
 
................ tahi muutaman kuukauden käytön jälkeen kyllästyykin. Sitten vain kiertoon.
 
Olen ehdottoman samaa mieltä, että yleensä kaikki kouhotus on turhaa kouhotusta ja hypetystä ja varisinkin kun justiinsa on ottanut paketista uuden lelun, niin se tilanne nyt vaan on semmoista "oooh.... ja .... aaah", että ei siinä kohtaa pitäisi mitään vielä laitteesta sanoa kun ei todellakaan ole neutraali.
 
Tuo mainitsemasi kyllästymisnäkökohta on minua kiinnostanut, että mistä helvetistä siinä voi olla kyse? itse en ole koskaan "kyllästynyt" yhteenkään leluuni, miten niihin edes voi kyllästyä? siis ymmärrän hyvin, että laite ei pitkässä juoksussa sovellukaan itselle, tai se ominaisuus joka alussa ihastutti kaikkein eniten osoittautuu koko laitteen ärsyttävimmäksi piirteeksi jota ei millään saa hallintaan. Mutta, että laitteessa ei ole mitään "vikaa" ja sitten vaan huvittaa myydä se ja kokeilla jotain muuta?!?!? mä en oikein tavoita sitä.
 
Onko "kyllästymisessä" kyse siitä että ei oikein alunalkaenkaan ollut selkeää käsitystä mitä ollaan hakemassa ja mitä tavoittelemassa tai että vehje tuli ostettua vaan ihan "huvikseen" eikä mitään varsinaista päämäärää varten. Olen saattanut itsekin sellaiseen osteluun syyllistyä, mutta en usein ja yleensä aika pienessä mitassa.... tai oikeastaan tuossa 2009 -2013 ostenlin useamman kitaran ilman ajatusta "huvikseni" ja sattumalta heräteostoksena. Joo kolme kitaraa ostin ilman mitään tarkoitusta ja ajatusta heräteostoksena sattumalta ja vain siksi, että ne miellytti silmää. Olen ne jo myynytkin "kyllästyttyäni" niihin. Joten joo on tuo tuttu ilmiö ei voi kiistää. Mutta itselleni siihen liittyi ahdistusta, olin ostanut jotakin josta en oikeasti pitänyt ja jolle ei ollut käyttöä ja halusin eroon näistä "epäpuhtaista" esineistä ja siksi tulin varmaan myyneeksi ne huokeammalla kuin kuin muissa olosuhteissa olisi suostunut. "Takkiin" ottaminenkin vain palkitsi minun rangaistuksen tarvetta kun soimin itseäni synnintunnoissani :-).
 
Mutta siis olen huomannut omalla kohdallani ja vähän yleisemminkin, että on kahdenlaista tapaa kuluttaa musiikkivälineisiin. Shoppailu/sijaiskäyttäytyminen/onanointi ja sitten enemmän tai vähemmän perusteltu päämäärä, joka liittyy johonkin sen hetkiseen toimintaan musiikin parissa. Esimerkiksi itse harkitsen tällä hetkellä yhdestä kitarasta luopumista rahoittaakseni hyvähkön monitorin hankintaa bänditouhuja varten.

Dropped C: Suurin osa vintage-peleistä, niissä ei käyttöarvo ja hinta kohtaa. Tosin näitä kukaan tuskin ainakaan keräilee käyttöarvon vuoksi.
 
NOS-putket. Ainakin isoilla säröillä soitettaessä menee kyllä rahat hukkaan näissä, kukaan ei tule kuulemaan eroa.
 
Suurehko osa ns. putiikkipedaaleista ja vahvistimistakin. Näissä tosin ns. Mojo-elementti on tärkeä.
 
Les Paulit. Tuhnu ja tunkkainen saundi, paino ja huono ergonomia.
 
Tosin näissä asioissa vaikuttaa sekin, että onko soitettu musa bluesia vai black metallia.
 
Tästä kirjoituksesta huomaa hyvin, että ne kamat, joista ei itte tykkää, joihin ei ole varaa (ja ehkä juuri siksi ei tykkää) tai joilla ei vaan tulisi soitettua omaa mielimusaa, ovat huonoja. Toki varmasti teksti olikin provosointimielessä kirjoitettu: eihän kukaan oikeasti voi olla noin pihalla.

Porukan mielestä katteetonta hypeä löytyy niin Gibsoneista, putkivahvareista, putiikkipedaaleista... Se on vaan hyvin jännä kun juuri näitä tavaroita on "antihypetetty" varsinkin täällä musanetissä niin kauan kuin minä muistan.
 
Hypetystä, varsinkin kohtuutonta sellaista ovat mielestäni täällä saaneet Joyo, Katana tai sanotaanko näin, kaikki halpa kiinaroina. Ite omistanut/kokeillut muutamia näitä halpishittituotteita ja eipä ole mihinkään taivaisiin vienyt, tai pessyt yhtään mitään "laatutuotetta" 100-0, niin kuin usein mainostetaan. Ja tässä tullaan vielä siihen, että nykyään usein nämä "mooerit" alkavat olemaan jopa saman hintaisia kuin "usakama".

Jucciz: Tästä kirjoituksesta huomaa hyvin, että ne kamat, joista ei itte tykkää, joihin ei ole varaa (ja ehkä juuri siksi ei tykkää) tai joilla ei vaan tulisi soitettua omaa mielimusaa, ovat huonoja. Toki varmasti teksti olikin provosointimielessä kirjoitettu: eihän kukaan oikeasti voi olla noin pihalla.
 
En väittänyt, että olisivat huonoja. Eikä ollut provo. Mielestäni vain hinta ja käyttöarvo eivät kohtaa ihan täböllä noissa luettelemissani tuotteissa. Tietysti soittajan oma mojo on tärkee ja sille ei oikein voi hintalappua lätkäistä. Ja mulla on kaksi Gibsonia tälläkin hetkellä. Tunska basso ja Flying V kitara.

Dropped C: NOS-putket. Ainakin isoilla säröillä soitettaessä menee kyllä rahat hukkaan näissä, kukaan ei tule kuulemaan eroa.
 
Mulla oli taannoin uustutantoputkien kestävyyden kanssa ongelmia, niitä hajoili aika usein. Heräsi ajatus, voisiko NOS-putkista olla apua. Olihan niistä, samat putket ovat kestäneet vuosikausia ongelmitta. Soundipuoleen en tällä kokemuksella osaa ottaa kantaa.

Jucciz: Tästä kirjoituksesta huomaa hyvin, että ne kamat, joista ei itte tykkää, joihin ei ole varaa (ja ehkä juuri siksi ei tykkää) tai joilla ei vaan tulisi soitettua omaa mielimusaa, ovat huonoja. Toki varmasti teksti olikin provosointimielessä kirjoitettu: eihän kukaan oikeasti voi olla noin pihalla.
 
Tästä kirjoituksesta huomaa hyvin kuinka Jucciz-sedällä on rahaa :D
 
Les Paulikin on painava (verrattuuna moniin muihin kitaroihin) ja vaikkapa ylemmille nauhoille on vaikea joillain ylettää. Eli ei ole kovin ergonominen. Eli asia on fakta, eikä edes mielipide. (Ergonomia on ihmisen ja tekniikan välisen vuorovaikutuksen kehittämistä, jonka tavoitteena turvallisuus, terveys sekä järjestelmien häiriötön ja tehokas toiminta. Lähde: Wikipedia)
 
Ettei vaan nyt olisi haukuttu sun lempivehkeitä ja sitten alat itse spekuloimaan muiden varallisuudella, mikä on tietenkin jalo piirre ihmisessä :D "Et tykkää ku sulla ei oo vara ostaa!!1!" LOL

steelduck: King of Tone on kyllä minusta ylihypetetty. Odotin omaani noin kaksi vuotta ja vaikka onkin ihan hyvä OD, niin on minulla parempiakin joita saa ihan hyllystä ilman jonotusta. Ehkä en vain ymmärrä sen hienoutta. Esim.. RYRA Klone ja vaikka Hudson Electronics Broadcast ovat minusta selkeästi "parempia". KOT jotenkin kompressoi soundin ja dynamiikkaa katoaa.
 
AnalogMan SunFace NKT 275 White dot sitten taas oli minusta hypensä arvoinen.
 
Onkos sulla higain versio toisella puolella? Jos päätät tuota pistää kiertoon niin ilmoittele. Kiinnostais kokeilla onko ylihypetetty.

Huono ergonomia tuollaisessa Lento-Veessäkin on. Eihän sitä hyvä ole sylissä soittaa. Pätee kaikkiin V-mallisiin.
 
Ylemmille nauhoille kuitenkin pääsee helposti, ei paina paljoa ja äänimaailma on sähäkkä. Vs. Lespa siis.